Normandia, Bretagne ja Mont-Saint-Michel – Ranska

Lentokentältä ajamme länteen päin kohti Normandiaa läpi Pohjois-Ranskan maisemien. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Monet’n puutarha Givernyssä. Sieltä impressionistitaiteilija Claude Monet löysi paratiisinsa. Monien hänen tunnetuimpien teostensa aiheet löytyivät hänen omasta puutarhastaan. Nautimme kukkaloistosta ja mausteyrttien ja laventelin tuoksusta tässä keitaassa. Katselemme japanilaiselta sillalta näkymiä tarumaiselle lummelammelle.

Matkalla rannikolle ohitamme Normandian pääkaupungin Rouenin, jossa Jeanne D’Arc poltettiin roviolla 1400-luvulla. Sinne viikinkipäällikkö Rollo saapui 800-luvun lopulla, kun viikingit Englannista tulivat Seinejokea pitkin tutkimusmatkalle Roueniin. Juuri täällä, nykyisessä Normandiassa, pohjoisen miehet pääsivät valtaan. Ja juuri Rouenissa Rollo kastettiin ja tänne hänet myös haudattiin. Pian olemme perillä Caenissa, joka on 

tämän päivän määränpäämme. Caenin kaupunki sijaitsee Ornejoen rannalla. Kaupungissa on tunnettu yliopisto, useita kauniita kirkkoja ja ostoksille houkutteleva keskusta. Caen on täydellinen tukikohta retkillemme tällä viehättävällä seudulla. Majoitumme keskusta-alueella sijaitsevaan hotelliin, jossa yövymme seuraavat kolme yötä. Illalla lähdemme vielä yhdessä syömään paikalliseen ravintolaan.

(Päivän ajomatka yhteensä 270 km)

Matkaamme läpi kumpuilevan normandialaisen maiseman keskiaikaiseen Bayeux’hön. Kaupunki tunnetaan kuuluisasta seinävaatteesta, joka on 70 m pitkä ja joka kertoo 72 eloisan kuvan avulla normandialaisen Vilhelm Valloittajan Englannin valloituksesta sekä Hastingsin taistelusta vuonna 1066. Loppupäivä on omistettu eräälle toiselle maahan tunkeutumiselle, nyt päinvastaiseen suuntaan. Käymme Omaha Beachillä, jolla käytiin merkittäviä taisteluita maihinnousupäivänä 6.6.1944. Amerikkalainen hautausmaa, jonne on haudattu noin 9 000 kaatunutta, on liikuttavan kaunis näky. Käymme myös Arromanchesissa, jossa näkyy yhä siirrettäviä keinosatamia, jotka olivat edellytys maihinnousun onnistumiselle. Emme ohita myöskään Pointe du Hocia, jyrkkää kalliota, jota pitkin amerikkalaiset eliittijoukot nousivat köysitikkaiden avulla – kyse on kaikkein haastavimmasta maihinnousupaikasta.

(Päivän ajomatka yhteensä 140 km)

Päivä kaikille aisteille. Ensin käymme juustolassa tutustumassa maailmankuulujen normandialaisten juustojen valmistukseen. Ajamme seuraavaksi Camembert-museoon, jossa esitellään Ranskan juustohistoriaa. Museossa on mahdollisuus myös maistella tunnettuja ranskalaisia juustoja. Camembert, ranskalainen valkokuorinen valkohomejuusto, on niistä ehkä kaikkein tunnetuin. Aito camembert valmistetaan käsin Normandian rehevillä niityillä laiduntavien lehmien maidosta. Maistelemme myös paikallista siideriä!

Seuraava pysähdyspaikka on maalauksellinen kalastajakylä Honfleur, joka sijaitsee Seinejoen etelärannalla. Monet pitävät Honfleuria impressionismin kehtona. Täällä Eugène Boudin maalasi 1800-luvun loppupuoliskolla ensimmäiset työnsä, joiden aiheena oli Honfleur. Sataman viehättävissä rakennuksissa on monia ravintoloita, jotka tarjoilevat tuoretta kalaa ja äyriäisiä. Kannattaa syödä lounas täällä!

Iltapäivällä käymme Pays d’Augessa tunnetussa calvadostislaamossa, joka toimii perinteisellä normandialaisella maatilalla. Pääsemme maistamaan alkemistisen prosessin tuloksia eli meripihkankeltaista omenaviinaa, joka kilpailee konjakin kanssa tislattujen juomien ykköspaikasta.

(Päivän ajomatka yhteensä 80 km)

Lähdemme Caenista kohti länttä ja Bretagnea. Englannin kanaaliin työntyvällä Cotentinin niemimaalla ajamme pieneen normandialaiseen rantakaupunkiin Granvilleen. Granvillen perustivat alun perin viikingit, myöhemmin kaupunki siirtyi Englannin hallintaan aina vuoteen 1442 saakka. Sijainti meren äärellä teki Granvillestä laivastolle tärkeän. Vanhaa, viihtyisää keskustaa ympäröi kaupunginmuuri. 

Granville tunnetaan kukkasistaan. Se on myös muotisuunnittelija Christian Diorin syntymäpaikka. Ensimmäisenä käymme katsomassa Diorin lapsuudenkodin kaunista puutarhaa (sisäänpääsy ei sis. matkan hintaan.)

“Minulla on kipeitä ja hämmästyttäviä muistoja… lapsuudenkodistani. Sanoisin jopa, että elämäni ja tyylini ovat melkein kaiken velkaa tälle paikalle ja sen arkkitehtuurille.” Villa Les Rhumbs on peräisin 1800-luvun lopulta. Sen otti haltuunsa Diorin perhe, joka omisti talon vuoteen 1932, jolloin Christian Diorin isä teki konkurssin, ja perhe joutui myymään talon. Puutarha on ollut avoin yleisölle vuodesta 1938 lähtien. Puutarhavierailun jälkeen meillä on aikaa pienelle kahvitauolle ja käveleskelylle vanhan keskustan pienillä kaduilla ja kujilla. Aikataulusta riippuu, onko myös varhaisen lounaan aika.

Seuraavaksi otamme suunnan kohti upeaa Mont St. Michelin luostarisaarta, joka seisoo kuin ilmalinnaheijastus keskellä merta. Kuuluisa luostari on saanut nimensä arkkienkeli Mikaelin mukaan. Väitetään, että arkkienkeli Mikael pyysi Saint Aubert de Avranchesin piispaa rakennuttamaan kirkon hänen kunniakseen jo vuonna 708. Luostarista tuli nopeasti suosittu pyhiinvaelluspaikka. Luostari sai paljon lahjoituksia ja kasvoi. Myöhemmin pyhiinvaelluskohde siirtyi benediktiiniläisten haltuun ja se muuttui siksi upeaksi monumentiksi, jonka näemme tänään. Luostarin laajentaminen merkitsi, että munkkien oli rakennettava vahvat perustukset, jotka pystyisivät kannattelemaan laajennusosia. Tehtävä oli kallis, haastava ja valtava, ja siitä saamme vaikutelmia paikan päällä.

Tuon ajan pyhiinvaeltajien piti odottaa laskuvettä, jotta he pääsivät saarelle, mutta vuosien saatossa monta pyhiinvaeltajaa hukkui, kun nousuvesi yllätti heidät tai he jäivät jumiin juoksuhiekkaan. Me pääsemme huomattavasti helpommalla, sillä pienet bussit kuljettavat meidät luostarisaarelle hienosti maisemoitua tietä pitkin vuoroveden yli.

Matkalla luostariin, joka on nykyään yksi Ranskan tärkeimmistä nähtävyyksistä, ohitamme kokonaisen pikkukaupungin jyrkässä kalliorinteessä. Kun vihdoin saavumme ylös kallion huipulle, meidät palkitaan upealla näköalalla luostarin terassilta. Luostari on rakennettu ns. goottilaiseen benediktiiniläistyyliin ja se pääsi vuonna 1979 Unescon maailmanperintökohteeksi. Saamme käyttöömme ns. audio guide -laitteet, joiden ansiosta voimme tutustua paikkaan kaikessa rauhassa.

Vierailun jälkeen ajamme hotelliimme, jossa yövymme seuraavat kaksi yötä. Käyttämämme hotellit vaihtelevat sesongin mukaan ja sijaitsevat noin 15-40 minuutin ajomatkan päässä Mont St. Michaelista.

(Päivän ajomatka yhteensä noin 160 km)

Aamiaisen jälkeen suuntaamme muurin ympäröimään Saint-Maloon, jonka historiaan kuuluvat merirosvot. Muurien sisällä on vanhakaupunki jykevine, graniitista rakennettuine taloineen, jotka on suunniteltu kestämään myrskytuulta. Hurmaava keskusta on rakennettu sodan jälkeen uudelleen. Kävele, aisti tunnelmaa ja haistele meren, levän ja suolan tuoksua. Aikaisemmin Saint-Malo oli tärkeä satamakaupunki, jossa käytiin kauppaa kaikella mahdollisella mausteista orjiin. Nykyään kaupunki on turistimagneetti, jossa on lukemattomia mereneläviä tarjoavia ravintoloita.

Nyt on aika katsella lähemmin bretagnelaisten ylpeydenaihetta: herkullisia ostereita. Rannikolla sijaitsee Cancalen kalastajakylä, joka on erikoistunut nimenomaan ostereihin. Cancale tunnetaan Bretagnen 

osterikeskuksena, sillä täällä vedessä on paljon hyvin korkealaatuista planktonia, joka on täydellistä ravintoa juuri ostereille ja simpukoille.

Täältä on kerätty ostereita lähes 2 000 vuotta, aina niistä ajoista lähtien, kun roomalaiset valloittivat Ranskan. Vuosisatoja myöhemmin kalastajat löysivät paikan ja perustivat kalastajakylän. Vaikka osterit ovat aina olleet haluttu herkku ja arvovallan merkki Ranskassa – mm. Aurinkokuningas Ludvig XIV halusi niitä usein ruokapöytäänsä – ala alkoi kukoistaa kunnolla 1920-luvulla trendikkäiden merenrantakohteiden myötä.

Ranska tuottaa kahdentyyppisiä ostereita: litteitä ostereita (ranskaksi “huître plate”), jotka ovat kotoperäisiä, sekä pyöreitä ostereita (ranskaksi “huître creuse”), jotka ovat alunperin Japanista. Vaikka litteät osterit, jotka tunnetaan myös nimellä “Bélon”, ovat kotoisin täältä, useimmat Cancalesta kerätyt osterit ovat pyöreitä. Kun vuorovesi on alhaalla, on vuorovesialueella kaupungin ulkopuolella mahdollista nähdä neliömäisiä osteripenkkejä, joissa ostereita viljellään.

Maistamme tietysti noita kahta erityyppistä osteria, jotka ovat monille todellinen herkku. Ostereiden mieto maku muistuttaa merivettä, ja sanotaan, että osterin syöminen on kuin saisi suukon mereltä. Jos et ole maistanut ostereita aikaisemmin, tämä on täydellinen paikka sukeltaa päätä pahkaa toivottavasti uuteen ihastukseen.

Iltapäivällä on aikaa käydä lähellä sijaitsevassa puuristikkotalojen Dinanissa, joka kuului muinoin Bretagnen herttuakuntaan. Sieltä ajamme takaisin hotelliimme.

(Päivän ajomatka yhteensä 160 km)

Nyt on aika lähteä Bretagnesta kohti pääkaupunkia Pariisia. Matkalla ohitamme Bretagnen pääkaupungin Rennesin, jossa on jälkiä muinaisesta Rooman valtakunnasta, sekä Les Mansin, joka tunnetaan ralliradoistaan (Circuit Bugatti du Mans ja Circuit de la Sarthe). Ne sijaitsevat vierekkäin viiden kilometrin päässä keskustasta.

Jatkamme matkaa läpi kumpuilevan ranskalaisen maiseman ja pysähdumme lounaalle Chartresin kaupungissa, joka on kuuluisa katedraalistaan, jota pidetään goottilaisen arkkitehtuurin mestariteoksena. Katedraali nimettiin vuonna 1979 yhdeksi Unescon kulttuuriperintökohteeksi.

Pian saavumme Pariisiin ja majoitumme mukavaan kolmen tähden hotelliin Pariisin reunamilla, lähellä metroasemaa. Illalla lähdemme metrolla Montmartrelle ja nautimme läksiäisillallisen.

(Päivän ajomatka n. 385 km).

Aamiaisen jälkeen bussi noutaa meidät hotellilta ja vie lentokentälle. Au revoir, Paris!

(Päivän ajomatka yhteensä 30 km)