Mongolia – Tšingis-kaanin jäljillä

Lennämme Helsingistä Ulan Batoriin, Mongoliaan. Matkalla on välilasku ja koneen vaihto.

Kuten puolet Mongolian väestöstä, myös Ulan Bator on nomadi. Mongolian pääkaupunki ja samalla suurin kaupunki on nimittäin vaihtanut paikkaa melkein 20 kertaa viimeisten 350 vuoden aikana, kunnes asettui nykyiselle paikalleen Tuuljoen varrelle Bogd Khan -vuoren juurelle. Vaikka Mongolia on 36 kertaa Tanskan kokoinen, asukkaita maassa on vain noin 2,7 miljoonaa. Neljännes väestöstä asuu pääkaupungissa Ulan Batorissa.

Ulan Bator on täynnä vastakohtia, jotka kuvastavat elämää Mongoliassa. Yhtäällä on moderni suurkaupunki hienoine ravintoloineen ja hyvin varusteltuine ostoskeskuksineen, toisaalla näkee nomadien ratsastavan läpi kaupungin pukeutuneina perinneasuihin. Ulan Bator on ikkuna muualle Mongoliaan ja lähtöpiste matkallemme ”Sinisen taivaan maassa”.

Maahantulomuodollisuuksien jälkeen bussi vie meidät keskustahotelliin. Lyhyen lepohetken ja virkistävän suihkun jälkeen lähdemme kaupunkikierrokselle.

Aloitamme lounaalla eräässä kaupungin hyvistä ruokapaikoista, ja jatkamme sitten kansallismuseolle, joka esittelee kronologisessa järjestyksessä Mongolian varsin mielenkiintoista historiaa. Näyttelyt on laitettu mallikkaasti esille englanninkielisine esittelyteksteineen. Erityisesti erilaisia pukuja esittelevä osasto on hieno.

Seuraava kohteemme on Tšingis-kaanin aukio (aikaisempi nimi oli Sukhbaatar, Itsenäisyyden aukio), Mongolian vallan keskus. Aukion ympärillä sijaitsee mm. rakennus, jossa Mongolian hallitus kokoontuu, pörssi ja kansallispankki. Katselemme lähemmin Tšingis-kaanin ja Kublai-kaanin patsaita, Nämä kaksi Mongolian historian tärkeintä hahmoa esittäytyvät meille ensimmäistä kertaa.

Syömme yhteisen illallisen lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa.

Virkistävien yöunien jälkeen jatkamme kaupunkikierrosta Ulan Batorissa. Aloitamme tiibetinbuddhalaisesta Gandantegchinlen-luostarista (kutsutaan myös Gandan-luostariksi). Se tunnetaan erityisesti 27 m korkeasta patsaasta, jonka Dalai-lama vihki vuonna 1996. Kyse on Mongolian suurimmasta luostarista, jota ei tuhottu kommunistisella kaudella. Luostari on toiminut vuodesta 1838 ja nousi uuteen kukoistukseen vuonna 1990. Nykyään siellä elää noin 500 munkkia. Syömme lounaan tyypillisessä mongolialaisessa noutopöytäravintolassa. Ravintolassa asiakkaat valmistavat oman ruokansa pöydissä, joiden keskellä on grilli.

Iltapäivä vietetään kauniissa Bogd-kuninkaan palatsimuseossa, joka tunnetaan myös Talvipalatsina. Se on rakennettu vuonna 1903 ja koostuu kuudesta temppelistä. Paikka toimi Mongolian viimeisen kuninkaan, Bogd-kaanin, talviasuntona. Hän asui palatsissa kuningattaren kanssa 20 vuotta. Bogd-kaani tunnettiin myös kahdeksantena elävänä Buddhana eli kolmanneksi korkeimpana lamana dalai-laman ja panchen-laman jälkeen. Kun Bogd-kaani kuoli vuonna 1924, palatsi muutettiin museoksi. Se on yksi harvoista temppeleistä, joita ei tuhottu Neuvostoliiton toimesta. Temppelit ja pagodit ovat arkkitehtonisesti loistokkaita ja useimmat on maalattu vihreällä ja syvänpunaisella. Katot ovat monimutkaisia rakennelmia kaiverruksineen ja pienine lohikäärmehahmoineen.

Yksi rakennuksista on tyyliltään venäläinen ja maalattu keltaisella ja valkoisella. Se on itse Talvipalatsi: tyyliltään yksinkertaisempi, varustettu huonekaluilla, kullatuilla Buddha-patsailla, maalauksilla ja muilla esineillä, joita käytettiin uskonnollisissa seremonioissa. Nähtävillä on myös valtaistuin, jota kuningaspari käytti virallisissa tilaisuuksissa, sekä vaatteita, henkilökohtaisia esineitä ja kuvia. Esillä on lumileopardin nahoista tehty ger sekä kuninkaan henkilökohtainen kokoelma täytettyjä lintuja ja nisäkkäitä. Jatkamme kierrosta kaupungin laidalla sijaitseville harjanteille, joilta on upeat näkymät yli kaupungin ja sen ympäristön. Mikäli aikaa on, käymme yhdellä kaupungin toreista, jolta voi ostaa edullisesti kashmirvillaa.

Illallinen nautitaan yhdessä kaupungin monista ruokapaikoista.

Ulan Batorista ajamme itään pitkin asvaltoituja teitä. Määränpäämme on Tereljin kansallispuisto, joka sijaitsee Siperian taigametsien eteläisessä osassa. Matkan varrella pysähdymme ihailemaan Tšingis-kaanin 40 m korkeaa patsasta. Legendan mukaan täältä Tšingis-kaani löysi kultaisen piiskan. Patsaan jalustassa on museo ja näytillä on 36 patsasta, jotka symboloivat muita kaaneja Tšingis-kaanista Lengdis-kaaniin.

Jatkamme matkaa Tereljin kansallispuistoon. Täällä pääsee kokemaan taigan mystisen luonnon ja sen raikkaat tuoksut, valtavasti erilaisia metsäkukkia ja kauniita kalliomuodostelmia, joista osa muistuttaa eläintä tai ihmistä. Metsässä elää mielenkiintoisia eläimiä ja se antaa kävijälle hyvän käsityksen Siperian taigan luonnosta. Vierailemme erään nomadiperheen luona ja saamme kuvan siitä, kuinka Mongolian nomadit ovat eläneet vuosituhansien ajan näillä loputtomilla aroilla avaran taivaan alla. Halukkaat pääsevät myös ratsastamaan.

Yöpyminen Tereljin kansallispuistossa ger-leirissä.

Aamiaisen jälkeen ajamme kohti Bayangobia, joka sijaitsee pohjoisessa Gobin maakunnassa. Pääkaupungista lähdettyämme aro avautuu ja tarjoaa avarat näkymät vuorille ja ruohopeitteisille kentille, joilla näkyy hevos- ja jakkihärkälaumoja. Täällä näkee nomadeja heidän kesäasunnoissaan, perinteisissä gereissä (pieni pyöreä huopateltta). Tämä on Mongoliaa!

Saavuttuamme perille ja asetuttuamme taloksi ger-leiriin saat mahdollisuuden ottaa kuvia kauniista ympäristöstä ja katsella kasveja. Voit myös kokeilla ratsastusta ja kokea luonnon hevosenselästä käsin. Lisäksi on mahdollista tehdä kevyt kävelyretki ja katsella välillä taivaalle: lentävä lohikäärme, kuten kiinalaiset partakorppikotkaa kutsuvat, elelee laakson vuortenpuoleisessa osassa. Ehkä näemme myös siperianalppikauriin, joka etsii ravintoa jyrkimmiltä seinämiltä.

Yöpyminen Bayangobin ger-leirissä.

Aamiaisen jälkeen ajamme noin 100 km määränpäänämme eräs matkan kohokohdista, Tšingis-kaanin kuuluisa pääkaupunki Karakorum, joka on yksi maapallon myyttisistä nähtävyyksistä. Se on Unescon suojelema. Täällä sijaitsi mongolien valtakunnan pääkaupunki 1235–1260. Tšingis-kaanin aikaan ei rakennettu pysyviä rakennuksia, vaan kaupunki oli iso telttakylä. Vasta hallitsijan kuoltua 1227 alettiin rakentaa pysyvämpiä rakennelmia.

Nykyään entisen pääkaupungin raunioita löytyy kaikkialta kaupungista. Yksi tärkeistä nähtävyyksistä on Erdenne Zuu -luostari. Tämä Mongolian ensimmäinen buddhalaisluostari rakennettiin vuonna 1586 entisen pääkaupungin raunioille. Luostarialueella oli alunperin 60–100 temppeliä, sinne oli pystytetty noin 300 geriä ja alueella asui 1 000 munkkia. Nykyään jäljellä on kolme temppeliä. Kierrämme temppelialueella ja katselemme lähemmin rakennuksia. Käymme myös vasta avatussa Karakorum-museossa, joka antaa hyvän kuvan elämästä Keski-Mongoliassa.

Orkhonlaakson luonto luo kauniit puitteet majapaikallemme Munkh Tengerin ger-leirille.

Lähdemme aamulla kohti itää ja Hustain Nuruun kansallispuistoa, joka sijaitsee tyypillisellä metsäarolla. Paikka tunnetaan kauniista maisemista ja rikkaasta eläinmaailmasta. Kuuluisin puisto on przewalskinhevosista. Kyse on harvinaisesta ja uhanalaisesta villihevosen (Equus ferus) alalajista, joka on elänyt Keski-Aasian aroilla. Jossakin vaiheessa laji oli kuollut sukupuuttoon luonnossa, mutta nyt hevosia on palautettu eläintarhoista luontoon niiden alkuperäiselle alueelle Mongoliaan. Villihevosen mongoliankielinen nimi on ”takhi”. Nimi przewalskinhevonen viittaa venäläiseen maantieteilijään ja tutkimusmatkailijaan Nikolai Prževalskiin, joka ensimmäisiä hevosta kuvanneita. Prževalski teki tutkimusmatkoja Mongoliaan ja läntiseen Kiinaan. Osa tutkijoista uskoo, että takhi oli hevonen, jota Aleksanteri Suuri tavoitteli matkallaan itään – kiinalaisten lentävä hevonen.

Kevyellä kävelyretkellä pääsemme näkemään kauniit hevoset, jotka liikkuvat pensaiden ja puiden keskellä. Hyvällä tuurilla näemme myös kauniin amurinhaukan, joka matkustaa vuosittain uskomattoman matkan pesimäpaikaltaan Mongoliasta talvehtimispaikkaansa eteläisessä Afrikassa.

Yöpyminen ger-leirissä.

Palaamme aamiaisen jälkeen Mongolian nykyiseen pääkaupunkiin Ulan Batoriin, jossa loppupäivä on varattu omille seikkailuille.

Kaupungissa on paljon nähtävää. Kansallismuseon pysyvä näyttely on aina näkemisen arvoinen. Museo esittelee perinteisiä mongolialaisia pukuja, aseita ja koruja. Museossa on myös laaja Tšingis-kaanin valtakuntaa esittelevä näyttely. Esillä on lisäksi buddhalaisia esineitä, kuten kuuluisa ganlin-torvi, joka on tehty ihmisen reisiluusta ja jota buddhalaiset munkit käyttivät henkien poismanaamiseen. Jos pieni retki kaupungin ulkopuolelle kiinnostaa, voi käydä Zaisan-muistomerkillä, jonka kommunistit rakensivat toisessa maailmansodassa kaatuneitten muistoksi. Muistomerkiltä on hienot näkymät yli Ulan Batorin. Zaisan-kukkulan juurella sijaitsee Buddha-puisto, jossa myös kannattaa käydä.

Kokoonnumme myöhemmin päivällä ja kävelemme yhdelle kaupungin teattereista. Pääsemme kuuntelemaan yhtä näytäntökauden kansanmusiikkikonserteista. Esitykset vaihtelevat, mutta koostuvat tyypillisestä mongolialaisesta kansanmusiikista ja/tai -tanssista. 

Yöpyminen hotellissa Ulan Batorissa.

Aamiaisen jälkeen ajamme lentokentälle ja kotimatka alkaa.