Arktinen seikkailu – Islanti, Jan Mayen ja Huippuvuoret

Lennämme Helsingistä Islantiin ja laskeudumme Keflavikin lentokentälle. Bussi kuljettaa meidät Reykjavikin satamaan, jossa aluksemme Ocean Albatros odottaa. Lähtöselvityksen jälkeen asetumme hytteihimme. Ennen ensimmäistä illallista on pakollisen pelastusharjoituksen vuoro. Retkikuntamme vetäjät kertovat aluksen rutiineista ja seuraavien päivien matkareitistä.

Kapteeni ohjaa aluksen ulos Reykjavikin satamasta illalla ja ottaa kurssin kohti Islannin länsiosaa.

Illallinen aluksella.

Islannin eloisasta pääkaupungista risteilemme saaren luoteiskulman ympäri matkallamme Siglufjörðurin kaupunkiin. Islantia ympäröivät vedet ovat maapallon rikkaimpia, koska täällä Golfvirran lämpimät virtaukset kohtaavat kylmän Itä-Grönlannin virtauksen, jolloin syntyy happea ja ravinteita sisältäviä vesiä. Täällä plankton kukoistaa ja tarjoaa ravintoa todelliselle lajien kirjolle. Kun kiertämme Vestfjordenia (Islannin luoteiskulman muodostava karu niemimaa), voit seistä kannella tarkkailemassa tämän ainutlaatuisen merimaiseman endeemistä eläimiä. 

Lunnit keinuvat aalloilla ja sukeltavat kylmiin syvyyksiin etsiessään ruokaa, kun taas muut merilinnut liukuvat laivan kylkeä pitkin. Jos olemme onnekkaita, voimme havaita valaat, jotka tulevat syömään alueen suuria silliparvia. Tutkimusalustiimin jäsenet kertovat merimatkan aikana Islannin rikkaasta kansanperinteestä, kulttuurista ja ainutlaatuisista meren ekosysteemeistä.

Päivä merellä on myös ihanteellinen aika tutustua tutkimusalukseen. Voit rentoutua kahvikupillisen ja kiikarin ääressä tai nauttia erikoiscocktailin uusien ystävien kanssa lähestyessämme Siglufjörðuria.

Aamulla Ocean Albatros saapuu pieneen Siglufjörðuriin, joka on pohjoisin kaupunki manner-Islannissa. Kuten lähes jokaisessa Islannin kaupungissa, satama on kaupungin sydän. Siglufjörður kasvoi pienestä maalaiskylästä oikeaksi kaupungiksi 1940- ja 1950-luvuilla sillibuumin aikaan. Tämä pieni kala on ollut kaupungin talouden perusta aikojen alusta lähtien ja teki Siglufjörðurista yhden Islannin suurimmista kaupungeista 1950-luvulla.

Siglufjörður on kaupunki, joka on täysin omaksunut historiansa ja identiteettinsä. Koko kaupunkia hallitsee silli! Silliajan museo, joka koostuu useista historiallisista rakennuksista, esittelee perinteistä sillin jalostusta, joka jatkuu edelleen. Kaupunki sijaitsee yhdessä Islannin upeimmista vuonoista (jolla on sama nimi). Alueella on jopa 18 vuonoa, mikä tekee siitä erittäin suositun kohteen kiertomatkalaisille.

Siglufjörður on synonyymi silliteollisuudelle. Tämän pikkukaupungin kalasaalit olivat aikoinaan suuri vientituote, ja Siglufjörðurin asukkaat ovat oikeutetusti edelleen ylpeitä kalastusperinnöstään! Tänään sinulla on mahdollisuus vierailla kaupungin museossa ja nähdä teatteriesitys, joka esittelee vanhoja perinteisiä työskentelytapoja, harmonikkamusiikin tahdissa. Meidän on tietysti myös maistettava silliä ja huuhdeltava se alas lasillisella islantilaista brandyä (tunnetaan myös nimellä The Black Death).

(Tämän päivän retki ei sisälly matkan hintaan, se varataan ja maksetaan erikseen.)

Iltapäivällä nousemme jälleen alukseemme ja suuntaamme Siglufjörðurista Grimseylle, joka on pieni saari Islannin pohjoisrannikolla. Tämä pieni smaragdinvihreä saari on ainoa osa Islantia, joka ylittää napapiirin. Paikka on merkitty massiivisella betonikuulalla nimeltä Orbus et Globus, jota siirretään vuosittain pienten muutosten huomioon ottamiseksi Maan kiertoradalla. Saaressa asuu vain noin 70 sitkeää asukasta, mutta myös tuhansia merilintuja. Tähyile uteliaita lunneja, jotka kurkkivat koloistaan ja pidä silmällä yläpuolellasi lentäviä lapintiiroja! Yksi Islannin suurimmista tiirayhdyskunnista asuu Grimseyllä, ja sanotaankin, että lentokentän laskeutumisalue on tyhjennettävä tiiroista ennen kuin lentokone pääsee laskeutumaan.
Grimsey merkitsee sitä, että olemme virallisesti siirtyneet arktiselle alueelle. Täältä matka jatkuu kohti tuntematonta ottaessamme kurssin kohti arvoituksellista Jan Mayenin saarta.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Risteilyn aikana on tarjolla inspiroivia ja tietopitoisia esitelmiä, joita kokeneet retkikunnan johtajat pitävät arktisista eläimistä ja ilmastosta, tutkimusmatkoista ja geologiasta. Voit myös oleilla ulkona kannella ja katsella merilintuja, jotka liitävät elegantisti lähellä alusta. Ehkä näet jopa valaita.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Suunnilleen keskellä Norjanmerta Atlantin pohjoisosassa sijaitsee arvoituksellinen tulivuorisaari Jan Mayen. Sen sijaintipaikka on lähellä Keski-Atlantin selännettä, joka on syy sen olemassaololle. Arvoituksellinen saari ei ole pelkästään syrjäisen sijaintinsa vuoksi, vaan myös siitä syystä, että sumu ja pilvet peittävät Jan Mayenin valtaosan vuodesta.

Jan Mayen kuuluu Norjalle. Beerenberg on yksi Norjan 300 yli 2 000 metriin kohoavasta huipusta. Saarella asuu vain 18 asukasta, jotka huolehtivat sääasemasta. He ovat Norjan puolustusvoimien palveluksessa. Yritämme nousta maihin saaren kapeimmassa kohdassa joko etelä- tai pohjoispuolelta riippuen senhetkisestä tuulesta ja aallokosta. Saaren tuliperäinen alkuperä on nähtävissä kaikkialla: vulkaanista tuhkaa, laavavirtoja ja jäätikön peittämä Beerenberg korkealla yläpuolellamme.

Mukavan kävelykierroksen jälkeen palaamme kumiveneillä takaisin alukselle ja jatkamme matkaa kohti pohjoista.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Jan Mayenilta otamme kurssin kohti koillista määränpäänämme arktiset Huippuvuoret. Huippuvuoret sijaitsee noin 800 km manner-Norjasta pohjoiseen ja on äärimmäisen syrjäinen ja eristynyt alue. Longyearbyen, saaren ”pääkaupunki” sijaitsee vain 1200 km päässä Pohjoisnavalta.

Huippuvuorille pääsee vain sellaisella aluksella, joka selviää jäistä ja ankarista sääolosuhteista, joita näillä pohjoisilla vesillä esiintyy. Jan Mayenin länsipuolella sijaitsee nimittäin Vestisen, suuri ajelehtivan merijään alue. Jää takertuu Itä-Grönlannin rannikolle ja ajelehtii toisinaan Grönlanninmeren yli Huippuvuorille – myös kesäisin. Onneksi Ocean Albatrosilla on polaarikoodi 6 ja se kuuluu jääluokkaan 1A, mikä tekee aluksesta ihanteellisen alueelle lukuun ottamatta kaikkein paksuinta arktista jäätä. Lisäksi keulan ainutlaatuinen X-Bow-muotoilu tekee aluksesta vakaamman aallokossa.

Ota kiikari esiin, kun lähestymme Huippuvuoria. Saaret ovat turvapaikka monille villieläimille, ja kun siirrymme pohjoiseen, samoin tekevät myös valaat, hylkeet ja linnut, jotka elävät kesäisin täällä upeassa saaristossa ja sen ympäristössä. Lähestyessämme Huippuvuoria voimme olettaa näkevämme enemmän eläimiä. Kun pääsemme toisena meripäivänä lähemmäs mannerjalustaa Huippuvuorten edustalla, pidä silmällä valaita, jotka tulevat herkuttelemaan pintaan nousevilla runsailla planktonmäärillä. Jossakin vaiheessa valaita metsästettiin niiden öljypitoisen rasvan vuoksi niin paljon, että se johti melkein näiden suurenmoisten olentojen sukupuuttoon. Nyt nämä lempeät merijättiläiset ovat palaamassa ja niitä näkee kesäisin yleisesti Huippuvuorten ympäristössä.

Merellä vietettävien päivien aikana aluksella on koko joukko viihdetarjontaa, joten päivät eivät tunnu pitkiltä vaikka sitä ehkä toivoo, kun ympäristö on kaunis ja seura hyvää.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Saavumme seitsemännen matkapäivän iltapäivänä eteläisen Huippuvuorten rannoille. Huippuvuoren suurin piirtein kolmion muotoinen eteläosa koostuu lukemattomista vuonoista ja luodoista, jotka kaikki kutsuvat tutkimusretkelle. Ensi silmäyksellä tämä alue voi näyttää autiolta, mutta jos katsot tarkemmin, voit nähdä, että tilanne on päinvastainen. Kivivirna, huippuvuorten unikko ja muut tundran kasvit uhmaavat ankaraa ilmastoa, ja niiden kukat leviävät heikkoa arktista auringonvaloa vasten. 

Pienet lumiiirikset lentävät kivien välissä, kun taas täydellisesti naamioituneet violetit haikarat lentävät rannikkoa pitkin. Jos katsot ylöspäin kohti kasvien peittämiä rinteitä, näet harmaanvalkoisia "kivipaloja", jotka liikkuvat. Ne ovat lampaankokoisia poroja – ainutlaatuisia alalajeja, jotka ovat kotoisin Huippuvuorilta.

Sinimustan välähdys ja lähellä olevien lintujen kirkuminen ennustavat naalin saapumista. Se on ainoa kotoperäinen lihansyöjä, joka laskeutuu Huippuvuorille (lukuun ottamatta jääkarhua, joka on luokiteltu näätänisäkkääksi).

Matkattuamme valoisassa yössä Prins Karls Forlandin sahalaitaisten vuorten ohi saavumme upeaan Kongsfjordiin. Vuono sijaitsee kallioisten vuorten ympäröimänä ja rajoittuu kahteen jäätikköön, Kongsbreeniin ja Kronebreeniin. Taustalla näkyy vuorenhuiput De Tre Kroner, joiden sanotaan symboloivan Norjan, Ruotsin ja Tanskan kuningaskuntia. Kyse on epäilemättä yhdestä maapallon kauneimmista ja rauhallisimmista kolkista.

Nousemme maihin pienessä Ny-Ålesundissa. Se sijaitsee pohjoisempana kuin Longyearbyen ja on siten maailman pohjoisin taajama, mikäli nyt muutama tutkimusasema, postikonttori ja yksi ainoa kauppa, joka on auki vain pari tuntia päivässä, riittää täyttämään taajaman kriteerit. Sen voit itse päättää!

Saarten maantieteellinen sijainti on tehnyt niistä tutkimusmatkojen ja tieteellisten retkikuntien lähtöpisteen jo vuosisatojen ajaksi. Se on arvokas perintö, joka elää yhä. Ympäristö on upea, ja tieteelliset projektit yhtä kiinnostavia kuin kylän historia. Ny-Ålesund oli nimittäin viimeinen pysähdyspaikka Nobilen Norge-ilmalaivalle, Amundsenin ja Nansenin Fram-alukselle ja Nordenskiöldin Sofia-alukselle. Arktisen alueen tutkijalegendat kulkivat tämän yksinäisen etuvartion läpi yrittäessään rikkoa ihmiskunnan rajoja. Näiden tutkimusmatkojen jälkiä (kuten Norge-ilmalaivan kiinnitysmasto) on yhä nähtävissä.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Yksi Euroopan laajimmista suojelluista erämaa-alueista, Huippuvuorten luoteisosa, muodostaa vuonna 1973 perustetun kansallispuiston. Alue on kuuluisa historiastaan, joka dokumentoi varhaisimpia merkkejä ihmisen vierailuista Huippuvuorilla. Vaikka norjalaiset tutkimusmatkailijat ovat saattaneet vierailla näillä jäisillä rannoilla viikinkiaikoina, ensimmäinen dokumentoitu kävijä oli William Barents, legendaarinen hollantilainen tutkimusmatkailija, jonka mukaan Barentsinmeri on nimetty. Vaikka aluetta nykyään suojellaan ihmisen vaikutuksilta, huomasi Barents saapuessaan vuonna 1596 isot määrät valaita ja hylkeitä, joista pian tuli englantilaisten ja hollantilaisten valaanpyytäjien saalista. He ryöstivät alueen eläimistöä seuraavan vuosikymmenen ajan. Alue muodosti kolmion maan, meren ja jään välille, mikä teki siitä täydellisen paikan meren lempeiden jättiläisten pyytämiseen.

Yksi paikoista, joita käytettiin valaiden ruhojen leikkaamiseen ja työstämiseen, jotta saatiin arvokasta öljyä, oli hollantilaisten perustama Smeerenburg, jossa näkee yhä 1600-luvun traanikeittimien ja rakennusten perustusten jäänteitä. Muut paikat, kuten läheinen Ytre Norskøya, kertoo tämän teollisuudeksi kehittyneen massateurastuksen pimeämmästä puolesta: sadat nuoret miehet, jotka toivoivat ansaitsevansa omaisuuksia, makaavat haudattuina tuhansien kilometrien päähän kotoa.

Kaikki, mitä tuosta aikakaudesta on jäljellä, on luita ja vähäisiä jälkiä ihmisasutuksesta. Hitaasti hiipivä arktinen luonto on vallannut takaisin alueensa, ja seutu on nykyään luonnonystävän paratiisi. Pienet huippuvuortenunikot ja lehtirikot uhmaavat julmia olosuhteita kukoistaakseen lyhyenä kesänä, kun taas hanhet, haahkat ja muut merilinnut palaavat vuosittain takaisin saarelle pesimään. Mursuja voi löytyä köllöttelemästä mukavasti rannoilla, ja meidän on oltava joka hetki varuillamme jääkarhujen varalta. Retkikuntamme kokeneet johtajat tarkkailevat alati eläimiä (myös jääkarhuja) ja ilmoittavat heti, jos huomaavat jotakin jännittävää!

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Tänään yritämme nousta maihin kahdessa paikassa riippuen siitä, mitä kapteeni päättää. Retkikunnan johtajat ilmoittavat paikat ja ajankohdat, kun tuuli- ja sääolosuhteista on saatavilla tarkat tiedot. Palatessamme takaisin matkamme pohjoisimmasta pisteestä otamme kurssin kohti Länsimaata. Länsimaan etelä-pohjoissuuntainen pituus on n. 400 km ja se on Huippuvuorten suurin saari. Koko saarella vallitsee arktinen ilmasto: kesät ovat lyhyitä ja viileitä ja talvet pitkiä, pimeitä ja todella kylmiä. Siitä huolimatta täällä on elämää, ja Huippuvuorten poikkeuksellinen eläimistö viihtyy kaikkialla Länsimaassa.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Huippuvuorilla suuntaamme paikkaan, jossa on parhaat mahdollisuudet maihinnousuun ja eläinten tarkkailuun. Kokeneet retkikunnan johtajat ja kapteeni näyttävät tietä, koska niin on tapana todellisella arktisella tutkimusmatkalla! Kenties löydämme erityisen hienon jäätikön ja nousemme kumiveneisiin ja menemme tutustumaan paikkaan, jossa jää kohtaa maan ja maa meren. Ehkä näemme merilintuyhdyskunnan tai porolauman ja nousemme maihin katsomaan niitä lähempää. Voi myös olla, että bongaamme jääkarhun, arktisen alueen kuninkaan, kun matkaamme aluksellamme rannikkoa seuraillen kohti päätepysäkkiämme Longyearbyeniä.

Aamulla saavumme Longyearbyeniin, Huippuvuorten pääkaupunkiin. Kaupungin perusti vuonna 1906 amerikkalainen liikemies John Longyear, joka aloitti kaivostoiminnan Huippuvuorilla. Longyearbyen on Huippuvuorten hallinnollinen keskus ja saariryhmässä korkeinta valtaa käyttävän ”Sysselmannenin” toimipaikka. Se on myös pohjoisin… no, lähes kaikissa asioissa. Kaupunki sijaitsee Adventfjord-vuonon – Länsimaan länsipuolella sijaitsevan 100 km pitkän Isfjordin sivuvuonon – lounaispuolella. Vuoret kohoavat korkeuksiinsa sekä kaupungin taustalla että vuonon toisella puolella, jota hallitsee majesteettinen Hiorthfjellet.

Jo vuonna 1916 Longyearbyenin kaivos siirtyi norjalaiselle hiiliyhtiölle, ja siitä lähtien hiilikaivos on antanut leimansa alueelle. Nykyään kaupungissa on noin 2000 asukasta, joista valtaosa on norjalaisia. Aikaisemmin kaupungin suurin työnantaja oli kaivos, nyt useimmat asukkaat saavat elantonsa tutkimuksesta, koulutuksesta ja matkailusta. Jos jotakuta hämmentää, että välillä puhutaan Huippuvuorista ja välillä taas Svalbardista, selitys tulee tässä: saariryhmää kutsuttiin Svalbardiksi islantilaisissa saagoissa jo vuonna 1194, kun taas nimeä Huippuvuoret (nor. Spitsbergen) alkoi käyttää Huippuvuorten löytäjä, hollantilainen Willem Barents vuonna 1596. Nykyään norjankielinen nimi Spitsbergen viittaa saarista suurimpaan, Länsimaahan, Svalbard taas koko saaristoon.

Aamiaisen jälkeen hyvästelemme miehistön. Kaupunkikierroksen jälkeen bussi vie meidät lentokentälle. On aika palata koto-Suomeen.

Aamiainen aluksella.