Jordania
Salaisessa laaksossa keskellä aavikkoa komeilee vaikuttavan kokoinen rauniokaupunki, joka hurmaa kauneudellaan. Kaupungista pohjoiseen on valtava suolajärvi, jonka ympäristö muistuttaa ylellistä hyvinvointikeidasta. Arabian Lawrence teki aavikon aikanaan tutuksi ja kellertävän hiekan maisemissa Raamatun tarinat ovat lähellä. Levottomuuksista tunnetun Lähi-Idän keskellä sijaitsee rauhallinen ja kaunis Jordan, joka on toistaiseksi pysynyt piilossa valtavilta turistivirroilta.
Jordanian historia
Maailman vanhimmat kulttuurit ovat peräisin Jordanian alueelta. Jordanjoen penkereiltä peräisin olevien arkeologisten löytöjen on arvioitu olevan peräisin vuosilta 9000 eaa. Joen vartta on vuosituhansia asuttaneet eri sivilisaatiot. Monen Raamatusta tunnetun henkilön, kuten Abrahamin, Saulin ja Pontius Pilatuksen, koti on ollut joen läheisyydessä. Jordanian valtio on kuitenkin huomattavasti nuorempi. Sen historia alkoi vasta vuonna 1946, jolloin Jordania itsenäistyi. Iso-Britannia oli hallinnut silloisen Transjordanian aluetta Osmanien valtakunnan hajoamisesta asti.
Jordanian ensimmäinen kuningas Abdullah I oli toiminut brittien vallan aikana emiirinä (arabian kielen sana kuvaamaan hallitsijaa). Hänet murhattiin, minkä jälkeen kuningas Hussein nousi valtaan ja hallitsi maata vuodesta 1953 vuoteen 1999. Kuningas Husseinillä oli pragmaattinen ja länsimaalaisystävällinen tyyli hallita maataan ja juuri tämä hallintatyyli loi perustan Jordanian rauhalliselle asemalle Lähi-Idässä.
Husseinia kuitenkin painostettiin useasta suunnasta. Yhdysvallat, Iso-Britannia, Venäjä, Israel, Jordanian arabinaapurit ja iso palestiinalainen väestöryhmä pyrkivät neuvomaan kuinka maata tulisi hallita. Pienet yhteenotot ja vallankaappausyritykset olivat arkipäivää. Vuonna 1967 sodittiin Kuuden päivän sota, jossa Jordania, Egypti, Syyria ja Irak kohtasivat yllättävän vahvalla armeijalla varustautuneen Israelin. Lyhyen sodan seurauksena Jordania joutui luovuttamaan Länsirannan ja Itä-Jerusalemin Israelille. Kuningas Hussein solmi myöhemmin rauhansopimuksen Israelin kanssa. Kuninkaan kuoleman jälkeen valtaan nousi hänen poikansa, nykyinen kuningas Abdullah II, joka on valtakautensa aikana keskittynyt esimerkiksi kehittämään maan koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltoa ja taloutta. Abdullah II on niin ikään panostanut tasa-arvokysymyksiin: Sääntöuudistuksen myötä vähintään 20 % kunnallispoliitikoista tulee olla naisia.
Jordanian väestö on vuosituhansien ajan elänyt beduiinielämää. Nykyisin pieni osa 6 miljoonasta jordanialaisesta elää edelleen beduiinina aavikoilla ja aroilla. Enemmistö väestöstä on sunnimuslimeja mutta myös kristinuskon ortodoksisilla suuntauksilla on harjoittajansa. Maan virallinen kieli on arabia mutta englantia osataan hyvin, joillain alueilla jopa niin hyvin, että englannin katsotaan käytännössä olevan Jordanian toinen virallinen kieli.
Luontonähtävyydet
Kuollutmeri on itse asiassa järvi, jonka korkealla suolapitoisuudella sanotaan olevan myönteisiä terveysvaikutuksia – runsasmineraalinen vesi ja muta hellivät ihoa ja niveliä. Järven suolapitoisuus on noin 30 % eivätkä kasvit ja eläimet siksi menesty vedessä. Jos haluaa uida hieman makeammassa vedessä, kannattaa suunnata maan eteläosiin, jossa Punaisenmeren rannalla on 26 kilometrin pituinen rannikkokaistale. Upeat hiekkarannat ja erinomaiset sukellusmahdollisuudet houkuttelevat matkailijoita. Elämää sykkivässä Akaban kaupungissa on kansainvälinen tunnelma ja sen suosiota selittää myös erittäin miellyttävä ilmasto: lämpötila putoaa harvoin alle 20 asteen.
Jordanialle tunnuksenomaiset aavikot ovat tuttu näky myös elokuvista. Brittiläinen eversti T.E. Lawrence, joka tunnetaan paremmin nimellä Arabian Lawrence, kuvasi maan koillisosissa sijaitsevaa Wadi Rum -autiomaata elämäkertateoksessaan. Arabian Lawrencesta kertova elokuva kuvattiin juuri tämän autiomaan dramaattisissa maisemissa. Wadi Rumissa elää edelleen beduiineja, joiden punaruskeat teltat sulautuvat punertavana hehkuvaan hiekkaan ja kallioihin.
Fantastinen Petran kaupunki
Petrasta tuli nabatealaisten pääkaupunki neljännellä vuosisadalla eaa. Noin 500 vuotta myöhemmin roomalaiset saapuivat, minkä jälkimainingeissa kaupunki tyhjeni ja vaipui hiljalleen unohduksiin. Sveitsiläinen seikkailija Johann Burchhardt kuuli noin 600 vuotta myöhemmin huhuja kadonneesta kaupungista ja houkutteli paikallisen beduiinin oppaaksi salaisiin kalliosoliin. Petra on lisätty Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon ja se valittiin vuonna 2007 yhdeksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä.
Petran ja Ammanin välillä sijaitsee kauniista linnastaan tunnettu Karak. Ristiretkeläisten vanha linnoitus ei aivan yllä Petran valtavien raunioiden tasolle, mutta matalilla ja kiemurtelevilla käytävillä kävely taskulampun loisteessa on silti huikea elämys. Jos rauniot kiinnostavat, kannattaa myös katsastaa Jerashin kaupunki, jonka roomalaiset perustivat noin 330 eaa. Jerashin arkkitehtuuri on Lähi-Idän paras näyte roomalaisten taidoista. Kaupungissa asui parhaillaan 15000–20000 asukasta ja se oli jonkin aikaa roomalaisen provinssin tärkeimpiä kaupunkeja. Suuri ovaalinmuotoinen aukio ja pylväin koristellut kadut hurmaavat matkailijat. Maanjäristys hautasi kaupungin aikoinaan metrien korkuiseen hiekkaan ja hyvin säilynyt kaupunki löydettiin vasta vuonna 1878 venäläisen tutkimusmatkaryhmän toimesta.
Raamatun maisemissa
