Honeyguide Ranger Camp ja Entabenin suojelualue
Waterberg on luokiteltu Unescon biosfäärialueeksi monien harvinaisten kasvien ja eläinten ansiosta. Yli 650 000 hehtaarin kokoisella alueella ei ole yleistä suojelusuunnitelmaa, ja siksi suuria nisäkkäitä suojelee ainoastaan sen ympäristö. Toisaalta eläimet ovat paremmin suojattu, ja kahta sarvikuonolajia ja norsuja on helpompi päästä lähelle kuin niin monessa muussa paikassa.
Honeyguide Ranger Camp näyttää intiimiltä, ja jopa ulkomaailmalta eristäytyneeltä, ja leiri on todella suosittu Albatrosin asiakkaiden keskuudessa. Leiri sijaitsee noin 1600 metrin korkeudessa ja Etelä-Afrikan talvikuukausina (kesäkuu-elokuu) yöt ovat kylmiä.
Albatros on muiden Entabenissä sijaitsevien leirien osaomistaja. Leirien, jotka ovat hieman suurempia kuin Albatros Honeyguide-leirit. Lakeside-leiri on rakennettu tasangolle ja korkealle savannin yläpuolelle, josta on upeat näkymät järvelle ja kauniille vuoristomuodostelmille. Wildside-leiri muistuttaa jossain määrin Honeyguide Ranger Campia ja on rakennettu saman konseptin mukaan. Hanglip-leiri koostuu pienistä itsenäisistä bungaloweista.
Albatros Honeyguide-konsepti
Safarileirimme Khoka Moya, Mantobeni, Ranger Camp (Etelä-Afrikka), Tarangire Camp (Tansania) on kaikki toteutettu oman konseptimme mukaan, jota kutsumme "Honeyguideksi." Tavoitteenamme on säilyttää safarikokemus Karen Blixenin ajalta ennen safarimatkailun suosion kasvua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että leirimme on perustettu alkuperäisille luonnonalueille ilman aitauksia, joten villieläimet voivat liikkua laajalla alueella vapaasti. Leireihimme majoittuvilla tulee olla mahdollisuus nauttia Afrikan upeasta tähtitaivaasta, boma braai-nuotioilloista, rauhasta ja yön äänistä. Leireissämme on enintään 15 huonetta/telttaa ja rajallinen sähkövalo tai wi-fin käyttömahdollisuus. Vastineeksi voimme nauttia modernista mukavuuksista, hyvästä ruoasta ja viinistä, aivan kuten paronitar Blixen aikoinaan.
Honeyguide on lintu, joka on tiettävästi ainoa eläin, joka itse hakeutuu kumppanuuteen ihmisten kanssa. Linnun elimistössä on erityinen entsyymi, joka pystyy hajottamaan mehiläisvahaa, ja siksi se rakastaa mehiläisvahalevyjä, jotka ovat täynnä hunajaa ja rasvaisia toukkia. Linnulla itsellään ei ole keinoa murtautua itse mehiläispesään, vaan se houkuttelee siipien lyönneillä ja ääntelemällä ihmiset pesän luo ja avukseen ruoan hankinnassa.
