Ukraina ja Moldova

Lennämme Helsingistä Kiovaan, matkalla on välilasku ja koneen vaihto. Saavuttuamme perille ajamme suoraan hotelliimme.

Tänään tutustumme Ukrainan pääkaupunkiin. Aloitamme kierroksen vaikuttavasta Pyhän Sofian katedraalista. Kirkko on peräisin 1000-luvun puolivälistä, mutta muutettiin 1685–1707 edustamaan ukrainalaista barokkityyliä. Kirkossa on vielä nähtävissä alkuperäisin freskoja ja mosaiikkeja 1000-luvulta. Pyhän Sofian tuomiokirkon vieressä seisoo Pyhän Mikaelin kirkko, joka on kopio 1100-luvulla rakennetusta kirkosta. Kommunistit tuhosivat alkuperäisen kirkon maan tasalle vuonna 1936, ja se rakennettiin uudelleen vasta poliittisten muutosten jälkeen vuonna 1999.

Lähellä Pyhän Sofian kirkkoa sijaitsee puisto, jossa on Golden Gate eli yksi vanhoista kaupunginporteista. Portti rakennettiin 1017–1024 ja se oli osa Kiovan puolustusta. Vuosien varrella monet viholliset ovat hyökänneet Kiovaan ja miehittäneet kaupungin. Portti on viimeksi entisöity vuonna 1982 kaupungin 500-vuotisjuhlia varten.

Seuraava kohteemme on Itsenäisyyden aukio, Majdan Nezalezhnosti. Täällä Viktor Juštšenko ja Julija Tymošenko osoittivat vuonna 2004 mieltä yhdessä tuhansien ukrainalaisten kanssa. Mielenosoituksen aiheena oli vaalitulos, jonka mukaan Viktor Janukovitš voitti vaalit. Protestien seurauksena järjestettiin uusintavaalit, joissa Juštšenko ja Tymošenko valittiin valtaan. Oranssin vallankumouksen saavutuksia ei juurikaan nykyään näy, mutta Itsenäisyyden aukio on yhä Kiovan tärkein aukio, jolla on kesäisin vilinää mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Hyvän lounaan jälkeen katsastamme 62 m korkean patsaan nimeltä Rodina Mat, joka seisoo vahtimassa Kiovaa. Äiti synnyinmaa -patsas on peräisin vuodelta 1982 ja esittää jättikokoista naista tai enkeliä, jolla on toisessa kädessä miekka ja toisessa sirpin ja vasaran koristama kilpi. Patsaan alla, 40 m korkean sokkelin alapuolella, sijaitsee Suuren isänmaallisen sodan museo. Esillä on venäläisiä sotilasajoneuvoja, tankkeja ja lentokoneita, ja museossa soitetaan kaiuttimista venäläisiä sotalauluja.

Kivenheiton päässä sijaitsee luolaluostari Petšerskin Lavra, joka on Kiovan tärkein ja suosituin nähtävyys. Luostarin, joka levittäytyy yli 28 hehtaarin alueelle, perusti vuonna 1051 munkki Antoni. Munkit kaivoivat joukon luolia elääkseen niissä erossa muista ihmisistä, rukoillakseen ja opiskellakseen pyhiä tekstejä. Kuoleman jälkeen munkkien ruumiit säilyivät luolien kuivassa ilmassa ja olivat kuin balsamoituja.

Munkkien ruumiita on esillä eräässä osassa luostaria. Luolat ovat melko kapeita, ja jos pelkää ahtaita paikkoja, kannattaa jättää käynti väliin. Monet uskovaiset, jotka käyvät luolissa, ovat lähes transsissa, suutelevat munkkien jalkoja tai heittäytyvät maahan eivätkä päästä muita ohi kapeilla käytävillä. Pääosa kiinnostavista kohteista sijaitsee luostarialueen ylemmässä osassa. Alue koostuu useita pienehköistä kirkoista, museoista ja näyttelyistä.

Ilta on varattu omille seikkailuille.

Päivä on varattu omille seikkailuille Ukrainan pääkaupungissa ellet halua lähteä lisämaksulliselle retkelle Tšernobyliin. (Retki ei sisälly matkan hintaan ja varataan erikseen.)

Tšernobylin reaktorin räjähdys tapahtui 26.4.1986. Kyse on toistaiseksi maailman pahimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta. Voimalaitoksen ympärillä on 30 kilometrin suojavyöhyke. Bussimatkalla Kiovasta Tšernobyliin näemme videon onnettomuudesta, jotta olemme valmistautuneet saapumaan tälle erikoiselle alueelle.

Vuodesta 1986 Tšernobylin alueesta on tahtomattaan kehittynyt luonnonpuisto, jossa eläimet ja kasvit ovat saaneet elää ihmisen sekaantumatta. Alue on metsittynyt, ja villieläimet ovat muuttaneet kaupunkeihin – joissakin paikoissa eläimet ovat tunkeutuneet jopa hylättyihin taloihin. Käymme mm. Pripjatin kummituskaupungissa, jossa asui ennen katastrofia n. 50 000 ihmistä. Pripjat oli tuolloin nuori ja moderni kaupunki, joka oli perustettu 1970-luvulla. Siellä oli alueen parhaat kaupat, hotellit ja ostosmahdollisuudet. Kävelemme tyhjässä kaupungissa, jossa kasvillisuus on muuttanut kaupungin metsäksi. Kaduilla saattaa yhä törmätä villiintyneiden kotieläinten jälkeläisiin, muuten on täysin tyhjää. Pripjatin kerran niin uudenaikaisesta hotellista on hyvät näkymät yli kaupungin, ja horisontissa siintää epäonninen reaktori ja sen valtava sarkofagi.

Kierrämme eriskummallista aluetta ja pysähdymme mm. pienellä tutka-asemalla sekä muutamissa hylätyissä kylissä.

Palaamme pääkaupunkiin iltapäivän päätteeksi. Syömme yhteisen illallisen paikallisessa ravintolassa. Sen jälkeen nousemme yöjunaan, joka vie meidät Lviviin.

Saavumme aikaisin aamulla Lvivin päärautatieasemalle ja ajamme suoraan hotelliin. Ehdimme hieman levähtää ennen kuin lähdemme tutustumaan kaupunkiin.

Lviv on Ukrainan seitsemänneksi suurin kaupunki. Asukasluku on 730 000. Kaupungin nimi on vaihtunut useita kertoja, mikä kertoo sen värikkäästä historiasta: Leopolis (latinaa), Lemberg (saksaa), Lwow (puolaa) ja lopulta Lvov (venäjää). Lviv ylpeilee olevansa Ukrainan kaunein kaupunki. Monet kansanryhmät ja kansallisuudet ovat vaikuttaneet keskiajalta lähtien sen kauneuteen rakentamalla kirkkoja, palatseja ja konserttisaleja. 1900-luvun alussa Lviv oli yksi Euroopan monikansallisimpia kaupunkeja. Vain Sarajevossa asui Lvivin tapaan viisi kansanryhmää, jotka kukin muodostivat yli 10 % osuuden asukkaista.

Aloitamme kaupunkikierroksen käymällä vaikuttavassa linnoituksessa, josta on hienot näkymät yli kaupungin. Koko keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Käymme luonnollisesti paikallisella torilla sekä latinalaisessa katedraalissa, jota rakennettiin 1300–1700-luvuilla ja joka yhdistää harmonisesti gotiikan, renessanssin ja barokkityylin.

Kävelyllä läpi Lvivin vanhankaupungin on tilaisuus käydä myös italialaisella pihalla, joka on rakennettu klassiseen italialaiseen palatsityyliin ja joka on yksi kaupungin suosituimmista rentoutumispaikoista. Starojevrejska- ja Fedorova-kaduilla torin takana voi kuvitella, miten juutalainen kulttuuri ja perinteet ovat eläneet täällä –ennen toista maailmansotaa Lvivissä asui noin 140 000 juutalaista. Uudempaa tekoa ovat kansallisrunoilijoiden Ivan Frankon ja Taras Ševtšenkon patsaat.

Loppupäivä on omaa aikaa.

On aika jättää hyvästit Lviville ja suunnata kohti etelää ja Moldovan rajaa. Reittimme seurailee Karpaattien vuoristoa. Karpaatit kattaa 190 000 km2:n kokoisen alueen, mikä tekee vuoristosta Euroopan suurimman (Alppien kattama ala on ”vain” 176 000 km2).

Vuoristoketjun luoteiskärki sijaitsee Tšekissä, itäreuna kulkee läpi Slovakian, Puolan, Unkarin, Ukrainan ja Romanian. Karpaattien eteläkärki on Tonavan kupeessa Romanian ja Serbian välissä. Metsiä, jotka peittävät lähes koko vuoristoa, on käytetty sekä ennen kommunistista kautta että kauden aikana vain vähän kaupallisesti hyväksi. Metsissä kasvaa yhä monia alkuperäisiä puulajeja, ja eläinmaailma on runsas. Metsän asukkaisiin kuuluvat karhut, ilvekset, sudet ja villisiat.

Karpaattien juurella ja vain 30 km päässä Moldovan rajasta sijaitsee kaunis ja vanha Tšernivtsi. Kaupunki, joka on monille ulkomaalaisille tuntematon, tarjoaa kaunista arkkitehtuuria. Paikalliset ovat kuuluisia vieraanvaraisuudestaan. Tšernivtsi sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla Prutjoen rannalla. Se kuului vuoteen 1918 Habsburgien imperiumiin, mikä näkyy selvästi katukuvassa. Käymme piispojen residenssissä, joka rakennettiin 1864–1882 sekä katselemme kaupungin keskustaa.

Päivän päätteeksi nautimme maukkaan illallisen eräässä kaupungin ravintoloista.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen lähdemme kohti Moldovan rajaa. Rajamuodollisuuksien jälkeen ajamme pääkaupunkiin Chişinǎuhun. Pysähdymme matkan varrella katsomaan yhtä maan tärkeimmistä nähtävyyksistä, Orhein ja Curchin luostareita.

Molemmat luostarit sijaitsevat muinaisen Orhein kaupungin ympäristössä. Sen historia ulottuu 500-luvulle eKr. Kaupunki oli kerran Daakian kuningaskunnan solmukohta. Daakia kattoi nykyisen Romanian, Moldovan ja läntisen Ukrainan ja siihen kuului osia nykyisestä Serbiasta, Bulgariasta, Slovakiasta, Unkarista ja Puolasta.

Hyvin säilyneet luostarikompleksit sijaitsevat kauniilla paikalla rehevässä Vaticin laaksossa. Luostareissa elää yhä yksittäisiä ortodoksimunkkeja. Käymme katsomassa joitakin luostareiden tiloja sekä tietysti kauniita ja hyvin hoidettuja puutarhoja.

Saavumme Moldovan pääkaupunkiin Chişinǎuhun myöhään illalla. Syömme myöhäisen ja hyvin ansaitun illallisen.

Moldovan tasavallasta tuli 1940 Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta. Vuodesta 1991 se on ollut itsenäinen valtio. Lähes 80 % väestöstä on alkuperältään romanialaisia. Chişinǎussa teemme kaupunkikierroksen ja näemme kansallispalatsin, riemukaaren ja parlamenttitalon. Moldovan pääkaupunki on erikoinen yhdistelmä neuvostoaikojen sosialistista realismia ja läntistä kapitalismia, mikä näkyy katukuvassa selvästi.

Iltapäivällä ajamme Cricovan viinitilalle. Tilalla on maailman suurin viinikellari, jonka maanalaisiin tunneleihin on varastoitu yli miljoona pulloa viiniä. Tunnelit muodostavat pitkän maanalaisen tieverkoston. Cricova valmistaa kuohuviiniä perinteisellä ranskalaisella samppanjamenetelmällä. Viinitila valmistaa kuohuviiniä myös Cabernet Sauvignon -rypäleistä. Viinin maku on pehmeä ja siinä voi aistia mustaherukkaa ja kirsikkaa. Maistamme neljää tilan viiniä, sitten palaamme Chişinǎuhun, jossa loppupäivä on omaa aikaa.

Alle 50 km päässä Moldovan pääkaupungista sijaitsee Transnistrian raja. Autonominen alue irtautui Moldovasta vuonna 1990, sillä väestö Dnestrjoen itäpuolella tunsi itsensä enemmän venäläiseksi kuin romanialaiseksi. Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut Transnistrian itsenäisyyttä. Maa on kuin pieni pala Neuvostoliittoa kaikkine asiaan kuuluvine symboleineen.

Kaupunkikierroksella pääkaupungissa Tiraspolissa näemme valtavia Leninin patsaita, sirppejä ja vasaroita, jättimäisiä muistomerkkejä, Juri Gagarinin sekä monumentaalista neuvostoarkkitehtuuria.

Syömme lounaan paikallisessa ravintolassa ennen kuin jatkamme matkaa kohti Odessaa, Ukrainan tunnettua satamakaupunkia Mustanmeren rannalla. Matkan varrella pysähdymme Benderissä, jossa pätee Moldavian lait vaikka kaupunki kuuluukin Transnistrialle. Vierailemme kaupungin linnoituksessa, joka on mainittu historian kirjoissa ensimmäistä kertaa 1400-luvun alussa.

Mukavan pysähdyksen jälkeen ajamme Odessaan, jota ihan syystä kutsutaan Mustanmeren helmeksi. Odessa vaikuttaa hyvin harmoniselta pastellivärisine barokkipalatseineen ja elegantteine klassisine aukioineen, joita ranskalaiset ja italialaiset arkkitehdit suunnittelivat kaupunkiin 1800-luvulla. Yksi- tai kaksikerroksisine taloineen Odessa hurmaa kuin liian suureksi kasvanut, kaunis maalaiskylä. Odessa on kuitenkin myös kansainvälinen kaupunki, jonka kulttuurielämä sykkii vahvasti.

Perillä Odessassa ajamme suoraan keskustahotellille. Syömme illallisen joko hotellissa tai lähellä sijaitsevassa ravintolassa.

Tänään teemme kierroksen Odessan vanhassa osassa ja näemme joitakin monista historiallisista rakennuksista. Aloitamme kaupungin kuuluisasta oopperatalosta, joka entisöitiin perusteellisesti 2014–2017. Nyt rakennus on kauniimpi kuin koskaan aikaisemmin.

Läheltä oopperataloa löytyvät Potjomkinin portaat, jotka tunnetaan Sergei Eisensteinin ohjaamasta neuvostoliittolaisesta mykkäfilmiklassikosta Panssarialus Potemkin. Sota-alus sai nimensä Odessan ensimmäisen kuvernöörin mukaan. Miehistö nousi kapinaan aluksella vallinneiden epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi. Kohtaus, jossa tsaarin sotilaat ampuvat kaupungin siviiliväestöä ja lastenvaunut vauvoineen rullaavat alas portaita, on ehkä elokuvahistorian kuuluisin.

Vaikuttavat Potjomkinin portaat, joissa on 192 askelmaa, on suunniteltu niin, että kun portaita katsoo ylhäältä alaspäin, voi nähdä vain porrastasanteet ja itse portaat jäävät näiden väliin piiloon. Alhaalta ylöspäin katsottaessa taas voi nähdä vain itse portaat ja porrastasanteet jäävät vastaavasti piiloon.

Portaiden molemmin puolin kulkee Odessan majesteettinen rantakatu, Primorsky-bulevardi, jota puut varjostavat. Kaupunki saa alkunsa veden yllä sijaitsevan rinteen huipulta. Toiselta puolelta on upeat näkymät yli Mustanmeren toiseksi suurimman sataman (Istanbulin jälkeen). Toisella puolella on kauniita 1800-luvulla rakennettuja palatseja.

Loppuiltapäivä on varattu omille seikkailuille. Illalla kokoonnumme yhteiselle jäähyväisillalliselle.

Lennämme Helsinkiin, matkalla on välilasku ja koneen vaihto.