Ugandan lempeät jättiläiset

Laskeuduttuamme Entebben lentokentälle ajamme lyhyen matkan hotelliin, joka sijaitsee kauniissa trooppisessa puutarhassa lähellä Victoriajärveä.

Kunnon yöunien ja tukevan aamiaisen jälkeen ajamme kohti Länsi-Ugandaa lähelle Kongon demokraattisen tasavallan rajaa, missä maan tunnetuimmat kansallispuistot sijaitsevat. Matkan aikana saamme nauttia vehreästä ja kumpuilevasta maastosta. Täällä on mm. kahvi-, tee- ja sokeriruokoplantaaseja sekä monia pieniä perhetiloja, joilla viljellään erityisesti banaania. Ennen kuin pääsemme perille määränpäähämme, syömme lounasta ravintolassa Fort Portalin kaupungissa. Se sijaitsee sahanterämäisten Rwenzorivuorten juurella. Rwenzorivuoria kutsutaan myös nimellä Kuunvuoret, sillä suurimman osan ajasta ne ovat pilvien peitossa ja paljastavat lumipeitteiset huippunsa vain silloin tällöin. Vuoriketjun korkein kohta, Mt. Stanley, ulottuu 5 110 m korkeuteen ja on Afrikan kolmanneksi korkein vuori. Lounaan jälkeen ajamme pienempiä sorateitä pitkin viimeisen lyhyen etapin Kibale Forest National Parkiin, jossa majoitumme sademetsän keskellä sijaitsevaan leiriin.
 
Iltapäivällä teemme kävelyretken Bigodin kosteikkoalueella kansallispuiston ja sademetsän rajalla. Bigodi on hyvä paikka bongata pienempiä apinalajeja, joista Kibale Forest on tunnettu. Täällä elää myös iso simpanssipopulaatio. Apinoita on yleensä helpompi nähdä kosteikon sademetsää aukeammassa ja valoisammassa ympäristössä. Bigodissa on myös upeat mahdollisuudet nähdä alueen erikoisia lintuja, esim. iso sininen turakko ja harmaapapukaija.
 
Kibale Forest National Park sijaitsee heti Queen Elizabeth National Parkin – jossa vierailemme myöhemmin – pohjoispuolella ja koostuu pääasiallisesti sademetsästä, joka on suuressa osassa puistoa koskematonta, korkeaa ja tiheää. Metsän tunnetuimpia asukkaita ovat epäilyksettä simpanssit, joita täällä elää lähes 1 500 yksilöä. Erästä noin 70 yksilön laumaa on tutkittu useiden vuosien ajan, ja eläimet ovat tottuneet ihmisten kohtaamiseen. Näiden simpanssien luona voi käydä erikoisluvalla paikallisen oppaan kanssa. Oppaat ovat samoja ihmisiä, joihin simpanssit ovat tottuneet. Yhdessä Tansanian Mahale Mountainsin ja Gombe Streamin kansallispuistojen kanssa Kibale on paikka, jossa on parhaat mahdollisuudet (tilastojen mukaan yli 90 %:n mahdollisuus) nähdä simpansseja. Kibalessa elää kokonaiset 10 muutakin apinalajia, mikä tekee puistosta yhden maailman parhaista apinoidentarkkailupaikoista. Kibalen metsissä elää toki koko joukko muitakin isoja eläimiä, kuten leopardeja ja puhveleita sekä pieniä metsänorsuja, joiden korvat ovat pyöreät ja syöksyhampaat selvemmin alaspäin suuntautuneet kuin savanninorsulla. Isoja eläimiä näkee harvoin tiheässä metsässä, sen sijaan kauniita perhosia on helpompi havaita. Jos kasvitiede kiinnostaa, metsä on todellinen paratiisi, sillä siellä elää hämmästyttävä valikoima (250 lajia) isoja ja upeita puita, joista jättimäiset viikunapuut ovat erityisen vaikuttavia ja houkuttelevat monia lintuja ja apinoita – myös simpansseja – viikunoiden kypsyessä. Erityisesti metsäaukeilla kasvaa monia värikkäitä kukkia ja ylhäällä puissa näkee mm. orkideoja.

Tälle aamulle on suunniteltu simpanssien jäljitystä. Käymme myös tervehtimässä lähisukulaisiamme.

Vain noin parin prosentin ero perimässä erottaa ihmisen simpanssista, joka on näin ollen läheisin sukulaisemme. Seuraavalla sijalla on toinen Afrikan ihmisapinoista, gorilla. Tosiasiassa simpanssi on läheisempää sukua ihmisen kuin gorillan kanssa. Simpanssi on näistä kahdesta apinasta temperamenttisempi – ehkä siksi, että se muistuttaa enemmän ihmistä! Simpansseja on kahta lajia: tavanomainen simpanssi sekä kääpiösimpanssi, jota kutsutaan myös nimellä bonobo. Bonobot elävät Keski-Afrikassa Kongojoen eteläpuolella vaikeakulkuisella alueella. Tavalliset simpanssit ovat levinneet laajemmalle alueelle Kongojoen pohjoispuolelle, ja niitä tapaa Tansanian ja Ugandan länsiosista läpi Keski-Afrikan aina Länsi-Afrikkaan saakka. Tarkoituksemme on etsiä juuri tavallisia simpansseja täältä Kibalen sademetsästä. Kyse on ainutlaatuisesta ja koskettavasta elämyksestä.

Lupa simpanssien jäljitykseen on kallis ja gorilloiden jäljitykseen vielä kalliimpi. Korkeat hinnat eivät ole johdu ainoastaan kysynnän ja tarjonnan laista. On äärimmäisen hidasta, kärsivällisyyttä vaativaa ja kallista totuttaa villeinä elävät ihmisapinat ihmisten läsnäoloon, sillä apinat ovat hyvin pelokkaita. Ei ole mitenkään tavallista kohdata simpansseja tai gorilloita luonnossa, mikäli nämä eivät ole käyneet läpi pitkää totuttautumisprosessia. Prosessi vaatii, että kansallispuistojen paikalliset asiantuntijat etsivät saman apinalauman vuoden jokaisena päivänä ja viettävät aluksi pitkiä aikoja vain oleskelemalla lähistöllä näkemättä eläimiä lainkaan. Kuluu pitkä aika, jolloin asiantuntijat mm. ”puhuvat” apinoiden kanssa, kunnes ihmisen ja apinan välille syntyy ensin katsekontakti, sitten lähikontakti. Vasta, kun eläimet kokevat olevansa täysin turvassa, on aika ottaa tutkimuspohjalta yksittäisiä muukalaisia mukaan laumaan. Kun tämä taso on saavutettu ja kaikki toimii, voidaan myydä retkiä simpanssilauman luo. Retkiä tehdään vain yksi päivässä, ryhmässä voi olla 6 –8 henkilöä, ja simpanssien kanssa vietetään enintään yksi tunti. Totuttautumisprosessi vie yhdeltä simpanssilaumalta yleensä 2–3 vuotta. Samalla parannetaan mahdollisen salametsästyksen valvontaa.

Eläintieteilijä Jane Goodallin uraauurtava tutkimus, mm. lähes 50 vuotta kestänyt kenttätutkimus Gombe Stream National Parkissa Tansaniassa, on luonut pohjan tiedolle, jota tarvitaan, jotta voi oleskella simpanssilaumassa häiritsemättä niiden elämää. Myöhemmin Goodallin tutkimukset ja neuvontatyö, jota hoitaa Jane Goodall Institute, ovat vaikuttaneet monissa maissa villien simpanssien – jotka ovat monin paikoin uhanalaisia – suojeluun ja luonnonsuojeluun yleisesti.

Vaihdamme mahdollisesti simpanssien jäljityksen ja Bigodin kosteikkoalueelle suuntautuvan kävelyretken paikkaa ohjelmassa. Se riippuu alueella oleskelevien matkailijoiden määrästä sekä ryhmien koosta.

Keskipäivällä ajamme kohti Queen Elizabeth National Parkia, joka sijaitsee Kibale Forest National Parkin eteläpuolella. Reitti kulkee läpi upeiden kulttuuri- ja luontomaisemien. Näemme mm. selkeitä jälkiä alueen aikaisemmasta tuliperäisestä aktiivisuudesta esim. kauniiden kraatterijärvien muodossa. Saavumme kauniilla paikalla Kazingan kanavan lähellä sijaitsevaan lodgeen. Iltapäivällä lähdemme veneretkelle kanavaa pitkin. Kyse on yhdestä puiston kohokohdasta, sillä kanavan rannalla voi nähdä joukoittain virtahepoja ja krokotiileja. Joskus rannalle tulee lauma norsuja ja puhveleita juomaan ja kylpemään. Linnusto on yhtä vaikuttava: iso joukko merimetsoja, haikaroita, iibiksiä, kattohaikaroita, pelikaaneja, vesilintuja ja kuningaskalastajia viihtyy kalaisan kanavan ympäristössä.

Vietämme koko päivän kansallispuiston pohjoisosassa, jossa elää runsaasti villieläimiä. Teemme safarit maastoautoilla sekä aamulla että iltapäivällä tähyillen puiston villieläimiä. Keskipäivällä lepäämme lodgen ympäristössä ja nautimme upeista maisemista.

Queen Elizabeth National Park, joka on saanut nimensä Iso-Britannian kuningattaren mukaan, on maisemiltaan ja kasvillisuudeltaan Ugandan vaihtelevin kansallispuisto. Puistossa elää epätavallisen monia nisäkäs- ja lintulajeja, joista viimeksi mainittuja on havaittu yli 550. Puisto rajoittuu lännessä Kongon demokraattiseen tasavaltaan sekä Lake Edwardiin, joka yhdistyy idempänä sijaitsevaan Lake Georgeen Kazingan kanavan välityksellä. Leveä kanava, joka kiemurtelee puiston läpi, muodostaa yhdessä järvien kanssa pysyvän vesivarannon. Tämän ansiosta puistossa viihtyy suuri ja vaihteleva joukko isoja villieläimiä sekä lintuja. Kansallispuiston savannilla näkee antilooppeja, erityisesti paikallisesti yleisiä ugandankobeja ja isoja vesiantilooppeja. Täällä elää myös kunnollisen kokoinen populaatio leijonia, leopardeja, hyeenoja ja isoja villisikoja. Norsuja näkee kaikkialla, mutta Kazingan kanavan eteläpuolella esiin voi sukeltaa pienempi metsänorsu. Metsänorsut elävät yleensä Keski-Afrikassa isossa Kongon sademetsässä, mutta niitä saattaa toisinaan nähdä myös täällä sekä sademetsissä hieman pohjoisempana. Kyamburan rotkossa lähellä Kazingan kanavaa elää pieni joukko simpansseja, joiden luona voi vierailla erityisluvalla oppaan johdolla, mutta Kibale Forestin kansallispuistossa simpanssien kohtaamiselle on suurempi todennäköisyys. Kirkkaalla säällä ja pilvien haihtuessa Rwenzorivuorten huippujen ympäriltä näkymät yli 5 km korkeille lumipeitteisille huipuille ovat upeat, erityisesti puiston pohjoisosista läheltä Lake Edwardia.

Aamiaisen jälkeen otamme kurssin kohti etelää ja vuoristosademetsiä legendaarisessa Bwindi Impenetrable Forest National Parkissa. Matkalla teemme pitkän ”game driven” Queen Elizabeth National Parkin eteläisessä Ishashan sektorissa, jossa elää paljon eläimiä. Alue tunnetaan erityisesti siitä, että se on yksi harvoista paikoista, joissa leijonat kiipeävät puihin. Alueella näkee toki muitakin isoja eläimiä, kuten kauniita topiantilooppeja. Nautimme mukaan ottamamme eväät kivalla taukopaikalla ja lähdemme sitten viimeiselle etapille kumpuilevaan maastoon pitkin sorateitä. Hämärän tullen olemme perillä seuraavien päivien majapaikassamme, joka on kauniilla paikalla sijaitseva lodge. Sieltä on upeat näkymät yli vuorten ja puunlatvojen.

Tänään koemme sen, mitä monet pitävät Ugandan safarimatkojen kohokohtana. Aamiaisen jälkeen ajamme lyhyen matkan kansallispuiston portille. Saamme perusteellisen ohjeistuksen aamun ja aamupäivän kävelyretkelle, joka suuntaa rauhallisten jättiläisten luo. Samoin kuin simpanssien, myös jättikokoisten johtajaurosten – niin kutsuttujen ”silvebackien” (hopeaselkien) johtamien gorillalaumojen luo voi päästä käymään. Johtajaurokset voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi ja painaa vaikuttavat 220 kg. Gorillaretkellä Ruandan ja Ugandan läntisellä ylänköalueella käydään katsomassa pitkäturkkisia vuorigorilloja. Hieman pienempikokoisia ja lyhyempiturkkisia tasankomaagorilloja elää lännempänä Keski-Afrikan sademetsissä. Gorillat ovat kasvissyöjiä ja huolimatta vaikuttavasta koostaan rauhallisempia kuin simpanssit.. Vaikka sääntöjen mukaan gorilloihin on pidettävä seitsemän metrin turvaväli, usein käy niin, etteivät gorillat noudata sääntöjä tai tiedä, kuinka pitkä metri on.

Vuorigorillojen kanssa työskentelyn pioneeri oli Dian Fossey, joka ihan kirjaimellisesti uhrasi elämänsä gorilloille Ruandan Volcanoes National Parkissa. Fossey on haudattu Volcanoes National Parkiin nuoren Digit-nimisen urosgorillan viereen, johon hän loi läheisen suhteen. Upeassa, mutta traagisessa elokuvassa ”Sumuisten vuorten gorillat” kerrotaan Fosseyn tarina. Sigorney Weaver on elokuvassa pääroolissa. Dian Fosseyn toisinaan keskustelua herättäneet metodit ovat vaikuttaneet siihen, että tänä päivänä harvinaisia vuorigorilloja on yli 1 000 yksilöä, kun niitä 1980-luvulla oli vain noin 600. Vaikka vuorigorilla on yhä yksi maapallon harvinaisimmista eläimistä ja harvinaisin kaikista ihmisapinoista, se on ainoa ihmisapina, jonka kanta on kasvussa.

Yli puolet vuorigorilloista elää täällä Bwindin vuoristosademetsässä, loput viihtyvät tulivuorten ympäristössä Ruandan, Kongon demokraattisen tasavallan ja Ugandan rajalla, missä Dian Fossey asui ja työskenteli. Gorillat elävät laumoina, joita johtaa yksi aikuinen uros, hopeaselkä. Laumaan kuuluu mahdollisesti yksi tai useampia nuoria uroksia (mustaselkiä) sekä jopa 10–12 naarasta ja joukko poikasia. Gorillalauma vaeltaa isohkolla reviirillä etsien tuoretta kasviperäistä ruokaa. Ne rakentavat kasvillisuuden keskelle pesän, jossa ne viettävät yönsä. Joka yö rakennetaan uusi pesä. Pesät ovat tärkeä johtolanka gorillalaumaa etsittäessä.

Iltapäivällä on aikaa rentoutua ja sulatella aamun ja aamupäivän vaikuttavia elämyksiä. Emme voi tarkalleen tietää, mihin aikaan palaamme lodgelle, sillä se riippuu siitä, mitä gorillalaumaa olemme saanet luvan mennä tapaamaan sekä siitä, kuinka kauas vuorille gorillat ovat liikkuneet. Mikäli saavumme takaisin lodgelle keskipäivällä eikä väsytä, voit ostaa lisämaksullisen opastetun retken, joka vie tutustumaan paikalliseen batwa-kansaan. Batwat, jotka kuuluvat pygmeihin, siirrettiin pois metsästä, kun kansallispuisto perustettiin, ja nyt he elävät hieman itselleen oudoissa oloissa avoimemmassa ympäristössä.

Bwindi Impenetrable Forest National Park ja sen ”läpitunkematon” metsä sijaitsee 1100–2400 metrin korkeudessa Kongon demokraattisen tasavallan rajalla. Täysin läpitunkematon metsä ei kuitenkaan ole, vaikka onkin hyvin tiheä ja siellä täällä on jyrkkiä rinteitä. Juuri täällä pääsee tapaamaan vaikuttavia vuorigorilloja. Bwindissa on tällä hetkellä 10 laumaa, joita pääsee päivittäin tapaamaan yhden tunnin ajaksi. Vaikka gorillojen löytämiselle ei ole 100 %:n takuuta, todennäköisyys on todella suuri, sillä gorilloja pidetään tarkasti silmällä ja kokeneet ”tiedustelijat” lähetetään aina edeltä. Bwindin metsissä elää myös monia muita eläimiä, erityisesti apinoita, lintuja ja perhosia, mutta niitä voi olla vaikea havaita tiheässä ja hämärässä metsässä – Bwindi merkitseekin pimeää paikallisella kielellä. Metsä on ainoa paikka, jossa vuorigorillat elävät rinta rinnan simpanssien kanssa, mutta koska viimeksi mainitut eivät ole tottuneet ihmisiin, niitä ei näe kuin hyvin harvoin. Bwindi on kasvitieteilijän paratiisi, sillä siellä elää n. 85 orkidealajia, 105 saniaislajia ja 300 puulajia, mm. isoja mahonkeja.

Lähdemme nyt takaisin kohti itää ja Entebbeä, mutta sitä ennen käymme pienessä ja ihastuttavassa Lake Mburon kansallispuistossa. Matkan varrella syömme lounaseväät Mbararan kaupungissa. Meillä saattaa olla aikaa myös lyhyelle safarille auringonlaskun aikaan ennen illallista ja vetäytymistä hienolla paikalla sijaitsevaan majapaikkaamme.

Mikäli joitakin matkalaisia kiinnostaa enemmän risteily Mburojärvellä, suunnitellun safarin voi vaihtaa risteilyyn. On mahdollista järjestää myös yösafari, jolla etsitään ison valaisimen avulla eläimiä, jotka ovat aktiivisia yöaikaan. Risteilystä ja yösafarista saa lisätietoja paikan päällä (jossa ne myös maksetaan), sillä ne eivät sisälly matkan hintaan. Matkanjohtaja auttaa luonnollisesti retkien järjestämisessä, mikäli ryhmässä on kiinnostuneita.

Lake Mburo National Park sijaitsee Ugandan kuuluisien läntisten kansallispuistojen ja pääkaupungin Kampalan sekä Victoriajärven rannalla sijaitsevan Entebben kaupungin ja kansainvälisen lentokentän välissä. Logistisesti tärkeän sijainnin lisäksi suhteellisen pieni puisto tarjoaa kaunista, kumpuilevaa luontoa, metsäistä savannia ja muutamia kuvauksellisia kallioita. Puistossa on tietysti myös järvi, joka on tärkeä elämän ylläpitäjä ja joka on antanut puistolle nimen. Kyse on melko harvinaisesta paikasta, jossa voi nähdä seeproja Ugandassa. Ylväät impalat, charmantit pahkasiat ja isot puhvelit ovat suhteellisen tavallinen näky. Puistossa elää vaikuttava määrä lintuja, joista kiljumerikotka on ehdoton tähti. Niitä näkee erityisesti järven ympärillä puiston keskiosissa. Seuraa niille pitävät virtahevot ja krokotiilit. Petoeläimistä täplähyeena ja leopardi ovat ylimpinä ravintoketjussa, tosin niitä voi olla vaikea havaita akaasiapuiden keskeltä.

Poistuessamme puistosta meillä on hyvät mahdollisuudet nähdä paikallisia paimentamassa ankole-rotuista karjaansa. Kyse ei tietenkään ole villieläimistä, vaikka ne melkoisen vaikuttavia otuksia ovatkin. Eläinten väri vaihtelee, mutta erityisesti niiden valtavat sarvet tekevät vaikutuksen. Huomaathan, että paimenia saa kuvata vain saatuaan selkeän luvan ja mahdollisesti maksua vastaan.

Matkallamme Jinjaan pysähdymme lyhyesti päiväntasaajalla, jossa se on selkeästi merkitty. Seurailemme jättimäisen Victoriajärven pohjoisrantaa. Victoriajärven pinta-ala on lähes 69 000 km² (noin Irlannin kokoinen), mikä tekee siitä maailman toiseksi suurimman makeavetisen järven. Suurin on Lake Superior Kanadan ja USA:n rajalla.

 Saavumme Jinjaan ja hotelliimme myöhään iltapäivällä. Syömme illallisen hotellissa.

Matkan viimeinen päivä kauniissa ja vehreässä Ugandassa vietetään kokopäiväretkellä, lähdemme retkelle Jinjaan. Määränpäämme on kaupunki, joka sijaitsee Niilin alkulähteellä. Jinja on ensimmäinen Niilin lähteeksi julistettu paikka. John Hanning Speeke oli ensimmäinen Victoriajärvelle 1858 saapunut valkoihoinen. Vasta tutkimusmatkalla 1862 hän löysi Valkoisen-Niilin alkulähteen täältä järven pohjoisrannalta. Myöhemmin on keskusteltu paljon siitä, mikä on kaukaisin/eteläisin lähde. Yleisesti alkulähteenä pidetään pieniä Kagerajoeksi yhtyviä uomia, jotka lähtevät joko Ruandasta tai Burundista.

Katseltuamme Niilin lähteitä sekä tutustuttuamme hieman Jinjaan syömme herkullisen jäähyväislounaan. Nautimme sen upeassa ympäristössä: teemme lyhyen venematkan Niilillä määränpäänämme pieni saari, joka on osa rauhoitettua suojelualuetta. Siellä sijaitsee ihastuttava lodge ja hyvä ravintola, jossa syömme.

Syötyämme ja nautittuamme kylliksi upeasta ympäristöstä sekä juotuamme kupposen paikallista kahvia/teetä lähdemme kohti Entebbeä. Matkareitti vie läpi Ugandan kumpuilevan ja vilkkaan pääkaupungin Kampalan, joka on maan suurin kaupunki ja jonka asukasluku on yli 1,5 miljoonaa. Kaupungin horisontti on afrikkalaisittain varsin vaikuttava. Illan tullen Ugandan-seikkailu tulee päätökseensä: saavumme Entebben kansainväliselle lentokentälle ja teemme lähtöselvityksen paluulennolle.