Tutkimusmatkaristeily Patagoniaan ja Chilen saaristoon

Lento Helsingistä Buenos Airesiin. Vaihdamme konetta jollakin Euroopan kentällä ja jatkamme Buenos Airesiin.

Saavumme perille aamulla. Bussi kuljettaa meidät hyvään hotelliin kaupungin keskustassa. Iltapäivällä teemme kaupunkikierroksen elegantissa ja historiallisessa Buenos Airesissa, jota kutsutaan myös Etelä-Amerikan Pariisiksi. Kierros kestää noin kolme tuntia. Aloitamme Plaza de Mayolta, jolla melkein tuntee historian siipien havinan. Aukion toisessa päässä seisoo presidentinpalatsi, jota ihan syystä kutsutaan Casa Rosadaksi, ”vaaleanpunaiseksi taloksi”. Presidentinpalatsin parvekkeelta Eva Perón – kansan suussa Evita – piti puheitaan uskollisille kannattajilleen, joita riitti köyhien keskuudessa. Vuosina 1977–2006 Plaza de Mayolla kokoontui myös kerran viikossa Las Madres de Plaza de Mayo, ryhmä Argentiinan sotilasjuntan aikana kadonneiden lasten ja nuorten äitejä, jotka halusivat tietää totuuden kadonneista lapsistaan.

Vierailemme myös La Bocan kaupunginosassa, joka on yksi kaupungin vanhimpia. 1800-luvulla sinne asettui tuhansittain italialaisia ja espanjalaisia maahanmuuttajia, jotka etsivät onneaan Argentiinan pääkaupungista. El Caminito -katu tunnetaan värikkäistä taloistaan, ja juuri La Bocan työläiskortteleissa toimii urheiluseura Boca Juniors, jonka riveissä moni tunnettu argentiinalaisjalkapalloilija on pelannut. Maailmankuulu seurasta tuli jalkapallosankari Diego Maradonan ansiosta. Kierros jatkuu Palermon kaupunginosaan – joka muodostaa kaupungin vihreät keuhkot – jossa näemme upean puiston ja muistomerkkejä, jotka kertovat maan värikkäästä historiasta. Jatkamme matkaa Recoletan kaupunginosaan, joka on yksi Buenos Airesin muodikkaimmista asuinalueista elegantteine ranskalaistyylisine taloineen. Recoletassa on myös komea hautausmaa, jonne on haudattu kaupungin yläluokka, mm. Evita Peron, joka lepää perhehaudassa nimellä Duarte.

Illalla on vuorossa upea tangonäytös. Voiko olla parempaa paikkaa nauttia tangosta kuin tangon kotikaupunki? Tango, jossa yhdistyy nostalgia, draama, eleganssi ja sensuaalisuus, on peräisin Buenos Airesin maahanmuuttajapiireistä San Telmon kaupunginosasta. Tanssi syntyi 1800-luvulla, ja vaikkei sitä aluksi pidettykään sopivaisena, tuli siitä ennen pitkää koko kansan tanssi.

Lennämme aamulla etelään yli pampan ja Patagonian määränpäänämme Ushuaia, jota Argentiina markkinoi maailman eteläisimpänä kaupunkina. Nimitys on ollut sopiva viime vuosiin saakka, jolloin Chilen puolella sijaitseva Puerto Williams kasvoi muutaman talon kylästä yli 1 000 asukkaan taajamaksi. Myös Ushuaia on kasvanut viime vuosina, ja kaupungissa on nyt n. 57 000 asukasta. Ympäristö muistuttaa Pohjois-Norjaa lumipeitteisine huippuineen ja jyrkkine vuorenrinteineen, jotka katoavat alas jääkylmään mereen.

Saavuttuamme Ushuaiaan teemme kaupunkikierroksen, jonka aikana pääsemme mm. nauttimaan kauniista näkymistä Ushuaianlahdelle ja Beaglensalmeen. Kaupungin pääkadulla Avanida San Martinilla on putiikkeja ja historiallisia rakennuksia, kuten uudisraivaajien talo ja entinen vankila, joka toimii nykyään museona. Teemme kierroksen museossa ”maailman laidalla” saadaksemme käsityksen alueen kulttuurista ja historiasta. Kaupunkikierroksen jälkeen bussi vie meidät hotelliin, jossa vietämme yhden yön.

Aamiaisen jälkeen lähdemme retkelle Tierra del Fuegon kansallispuistoon, joka sijaitsee Tulimaan Argentiinan puoleisessa osassa ja joka tarjoaa kävijälle upeaa ja dramaattista luontoa vuoristoineen ja suurine metsäalueineen. Puistossa elää 20 nisäkäslajia ja 90 lintulajia. Lintuharrastajilla on mahdollisuus bongata chilentulikärki, valkopäähansu ja mahtava andienkondori, jonka välillä näkee liitelevän vuorenhuippujen yllä.

Iltapäivän lopulla suuntaamme Ushuaian satamaan, jossa aluksemme Ocean Victory jo odottaa. Noustuamme laivaan on aikaa asettua taloksi, kunnes kokoonnumme ensimmäiselle illalliselle aluksella.

Otamme suunnan kohti Port Williamsia, jossa chileläinen luotsi nousee laivaan. Matka jatkuu Beaglensalmeen, joka on saanut nimensä Darwinin aluksen mukaan. Beaglensalmessa on valtavasti elämää: paljon lintuja, kuten merimetsoja, kihuja ja merilintuja, pingviinejä ja merileijonia, joita näkee lähes kaikilla rantakallioilla. Salmea ympäröivissä vihreissä metsissä kasvaa etelänpyökkiä. Sen kasvualue ulottuu matalalla sijaitsevaan puurajaan saakka. Siellä on lunta vuoden ympäri. Tässä ankarassa ilmastossa asui kestäviä yagan-heimolaisia, joita Darwin kuvaili 180 vuotta sitten, mutta jotka ovat sittemmin kuolleet sukupuuttoon.

Kierrämme tänään tarunhohtoisen Kap Hornin, Cabo de Hornosin, mutta on vaikea sanoa, miten päivä etenee, sillä saaren eteläpuolinen meri on arvaamaton, usein ikävällä tavalla. Atlantin ja Tyynenmeren kohtaaminen ei tapahdu tyynesti, ja aina Panaman kanavan avautumiseen asti vuonna 1914 monet merimiehet menettivät täällä henkensä.

Itse Kap Hornin saarelle on rakennettu kaikkien hukkuneiden merimiesten muistoksi muistomerkki, joka esittää albatrossia. Se sijaitsee lähellä majakkaa ja pientä kappelia. Mikäli sää sallii, yritämme nousta täällä maihin. Harvat risteilijät ovat tämän kokeneet, ja meidänkin on odotettava ja katsottava, millaiset olosuhteet ovat tuolloin.

Vaikka alus on hyvin vakaa, saatamme silti saada pienen tuntuman siitä, mitä vanhat purjelaivat joutuivat kokemaan Magalhãesin ja Darwinin aikoina. Voimme olla iloisia siitä, etteivät laivat enää ole sellaisia kuin tuolloin! Ensimmäinen ”nykyaikainen” merenkulkija, joka kiersi Kap Hornin, oli hollantilainen kapteeni Willem Schouten, joka täten avasi vaarallisen reitin vuonna 1616. Mutta mahtoivatko paikalliset seilata täällä jo kauan ennen häntä?

Iltapäivän aikana matkaamme Murrayn kanavan läpi. Se kulkee Isla Navarinon ja Isla Hosten välistä takaisin Beaglensalmeen.

Päivän kohokohta on saapuminen kapeaan ja uskomattoman kauniiseen Garibaldivuonoon, joka sijaitsee Alberto de Agostinin kansallispuistossa. Puisto on Unescon biosfäärialue kiitos upeiden pilviä hipovien jäätiköiden, jotka putoavat useilta vuorenhuipuilta alas vuonoon. Yksi syy on myös vuonon rikas kasvillisuus ja eläimistö, johon kuuluu mm. andienkondoreita, iso joukko merilintuja sekä merinisäkkäitä, joita houkuttelevat kylmän veden happirikkaat merivirrat ja kalaparvet. Näissä vesissä näkee toisinaan miekkavalaita. Monet jäätiköt saavat alkunsa 2 500 m korkealta Mount Darwinilta, jonka nimesi Beagle-aluksen kapteeni Robert Fitzroy juhlistaakseen aluksella purjehtineen Charles Darwinin 25-vuotissyntymäpäivää 12.2.1834. Vuoret kuuluvat Andien vuoriston eteläisimpään osaan. Mikäli aikataulu ja sää sallii, teemme ehkä lyhyen ajelun kumiveneillä.

Päivän päätteeksi pääsemme avomerelle. Sitten käännämme keulan kohti Magalhãesinsalmea ja Fort Bulnesia.

Olemme jättäneet taakse Tulimaan, jonka raja kulkee Magalhãesinsalmea pitkin, ja saapuneet Fort Bulnesin luo. Linnoitus rakennettiin vuonna 1843 Punta Santa Anan kallioiselle rannalle presidentti Bulnes Prieton käskystä. Tarkoituksena oli valvoa Magalhãesinsalmea ja sinne saapuvia laivoja. Valitettavasti linnoituksessa ja sen ympäristössä elänyt siirtokunta ei kyennyt selviämään ankarista olosuhteista ja muutaman vuoden nälän ja sairauksien jälkeen he joutuivat luovuttamaan. Linnoitus on entisöity alkuperäiseen muotoonsa.

Teemme kävelylenkin Park Estrecho de Magallanesin suojelualueella ja käymme linnoituksessa ja museossa, jotka sijaitsevat alueen korkeimmalla kohdalla. Vaikka kyse on kiinnostavasta arkeologisesta kohteesta, joudumme jatkamaan matkaa kohti Puerto Natalesia pysyäksemme aikataulussa.

Tänään matkaamme 600 km pitkässä ja 5–30 km leveässä Magalhãesinsalmessa, joka erottaa Tulimaan Etelä-Amerikan mantereesta ja Atlantin Chilen saaristosta ja Tyynestämerestä. Ilmasto on subarktinen, ja rannikko on karua ja kasvillisuutta vähän. Siitä huolimatta nämä rannat ovat olleet pitkälle kehittyneen intiaanikulttuurin koti. Asukkaat olivat merenkulkijoita, paimentolaisia metsästäjä-keräilijöitä ja muita, jotka viihtyivät paremmin maissa, mistä käsin he kalastivat ja keräsivät äyriäisiä. Heimot elivät eristyksissä ja länsimaisen kulttuurin ulottumattomissa aina noin vuoteen 1800 saakka, minkä jälkeen ne kuolivat sukupuuttoon uusien sairauksien ja Chilen ja Argentiinan hallitusten radikaalien hävityskampanjoiden vuoksi. Tiedämme näistä kansoista varsin vähän.

Fernão de Magalhães (esp. Fernando de Magallanes), joka on antanut nimen salmelle, oli portugalilainen löytöretkeilijä. Hän johti Espanjan kuninkaan Kaarle V:n retkikuntaa, joka ensimmäistä kertaa purjehti läpi salmen vuonna 1520 matkallaan maailman ympäri. Chile liitti salmen alueeseensa presidentti Bulnesin kaudella vuonna 1843 ja korosti Chilen herruutta seudulla rakennuttamalla linnoituksen, jossa kävimme aiemmin matkan aikana.

Matkaamme Magalhãesinsalmen kapeaa ja suojaisaa osaa pitkin. Tulemme Magdalenan kanavalta ja ohitamme Cape Frowardin, mantereen eteläisimmän kärjen, Magalhãesinsalmen kapeimmassa kohdassa. Sitten jatkamme matkaa läpi Smythin kanavan, joka muistuttaa kovasti niin sanottua Inside Passagea Alaskassa.

Seilattuamme noin 500 km olemme nyt päässeet yhden maailman upeimpiin kuuluvan labyrinttimaisen vuonoalueen läpi. Olemme perillä Puerto Natalesin kaupungissa, joka sijaitsee 200 km rannikolta sisämaahan päin. Päivä on varattu kokopäiväretkelle Torres del Painen kansallispuistoon.

Puiston kasvillisuus ja eläimistö on ainutlaatuinen, ja se on epäilyksettä yksi maailman kauneimmista kansallispuistoista. Puiston korkein vuori on Cerro Paine Grande, joka ulottuu 2 884 metriin. Kauneimman titteli menee kuitenkin kolmelle majesteettiselle huipulle nimeltä Torres del Paine, joista on tullut puiston symboli. ”Paine” on intiaanien kieltä ja merkitsee sinistä. Päivän retkellä kansallispuistossa syy selviää meille nopeasti. Vuortenhuippuja peittävä lumi, järvet ja isot jäätiköt antavat valolle sinisen hohteen, mikä tekee puiston tunnelmasta erityisen kutsuvan. Ajamme läpi puiston ja saamme nauttia näkymistä vuorille. Aina välillä pysähdymme ja teemme lyhyitä kävelyitä parhaille näköalapaikoille.

Yksi päivän kohokohdista on näkymä valtavalle Grey-jäätikölle, joka on 6 km leveä ja 30 m korkea. Jäätikkö saa alkunsa Andeilta ja päättyy Greyjärveen. Kyse on suurimmasta jäätiköstä napa-alueiden ulkopuolella. Ilmastonmuutos vaikuttaa jäätikköön ja se pienenee vuosi vuodelta, vaikka onkin yhä vaikuttava näky. Jos meillä on onnea, saatamme kohdata lauman guanakoja, jotka pitävät meitä tarkasti silmällä. Guanakot ovat läheistä sukua laamoille, ja ne molemmat kuuluvat kamelien heimoon, mutta niillä ei ole kyttyröitä ja ne ovat paljon pienempiä. Hyvin mahdollisesti näemme myös nanduja, jotka ovat kookkaita, lentokyvyttömiä, strutsia muistuttavia lintuja. Kenties yläpuolellamme liitelee erilaisia petolintuja, ja kesäisin alueella nähdään mahtavia andienkomoreita.

Olemme nyt keskellä saaristoa, ja alus kulkee monien kapeiden vesireittien läpi. Reitti kulkee Sarmienton, Estebanin, Angosturan ja Inocentesin kanavan läpi pitkään ja kapeaan Messierin kanavaan. On uskomattoman kaunista katsoipa mihin tahansa. Jyrkät, usein lumen peittämät vuorenhuiput, jäätiköt, valtavasti elämää veden pinnalla ja pinnan alla. Kanavat ovat muotoutuneet viimeisten jääkausien aikana, sillä aluetta peittivät jäätiköt Andeilta itään. Saapuessamme 250 km pitkään Messierin kanavaan alamme nähdä pieniä kyliä ja kalastusmajoja. Nousemme maihin kumiveneillä, mikäli olosuhteet ovat sopivat.

Ohitamme tänään Brüggenin jäätikön, joka on Eteläisen Patagonian jääkentän suurin sivu-uoma ja eteläisen pallonpuoliskon pisin jäätikkö (Etelämanteren ulkopuolella). Sen nimi oli aikaisemmin Pio XI Glacier. Se on tällä hetkellä noin 66 km pitkä ja jopa 5 km leveä. Jäätikkö kasvoi voimakkaasti 1945–1976 ja halkaisi suuren järven.

Käymme täysin eristyksissä olevassa Puerto Edénin kylässä, jossa on alle 200 asukasta ja joka sijaitsee Messierin kanavan varrella. Puerto Edéniin pääsee vain vesitse, sinne ei tule yhtäkään tietä tai polkua. Talojen ja kauppojen välillä ei ole teitä, vain puusta rakennettuja reittejä. Asukkaat elävät kalastuksella ja keräämällä äyriäisiä, yhdysvene hakee saaliin myyntiin kerran viikossa.

Olemme saapuneet Messierin kanavan päähän rannikolle, jossa sijaitsee jälleen yksi kiinnostava, alueelle tyypillinen chileläinen maalaiskylä. Caleta Tortel perustettiin vuonna 1955, sillä alueella kasvavia sypressejä haluttiin käyttää sahateollisuudessa. Kylä, jonne pääsi vain veneellä vuoteen 2003 saakka, on elänyt puuntuotannolla näihin päiviin saakka. Alue on soista, joet, sulamisvedet ja meri muodostavat mosaiikkimaisen kostean perustuksen. Tästä syystä talot on rakennettu paalujen päälle ja kävelyreitit on rakennettu puusta – sypressistä tietenkin – kuten Puerto Edénissä.

Matka jatkuu pitkin Chilen rannikkoa. Nyt meillä on aikaa nauttia aluksen mukavuuksista. Ehkä haluat käydä hieronnassa, ostoksilla tai kuunnella esitelmän alueen luonnosta tai kulttuurista. Voit myös rentoutua porealtaassa kannella tai pulahtaa pieneen uima-altaaseen.

Olemme saapuneet Chilen järvialueen reunalle. Käymme vielä yhdessä paalujen päälle rakennetussa kaupungissa, Chiloéssa, joka on kasvanut kovasti ja levinnyt sisämaahan päin. Chiloén asukasluku on 42 000. Chile kutsuu kaupunkia maan kolmanneksi vanhimmaksi, sillä se on ollut virallisesti olemassa vuodesta 1567 lähtien. Maanjäristykset ja tsunamit ovat ravistelleet aluetta useita kertoja, ja vuonna 1837 kaupunki tuhoutui maan tasalle. Kaupungissa on kiinnostavaa kuljeskella. Veden äärellä sijaitseva kortteli, joka on rakennettu paalujen päälle, sekä keskustan korttelit ovat kiinnostavia, samoin Plaza de Armasin ympäristö. Plaza de Armasin aukiolla seisoo vanha kirkko. Chiloén kuuluisat puukirkot ovat yksi Chilen suurimpia kulttuuriaarteita ja ne pääsivät Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2000. Ensimmäisen 16 kirkosta rakennuttivat jesuiitat 1700-luvulla paikallisten puuseppien avustuksella. Kirkot on rakennettu kokonaan puusta ilman yhtäkään naulaa.

Tänään suuntaamme Mochan saarelle, jolla on kokoa vain 48 km2. Noin puolet saaresta kuuluu kansallispuistoon. Alunperin saarella asui nk. lafkenche-kansaa. Francis Drake kävi saarella matkallaan maailman ympäri, mutta joutui vetäytymään loukkaannuttuaan vakavasti. Vuonna 1685 kuvernööri pakkosiirsi koko saaren väestön nykyiseen Conceptionin kaupunkiin. 1800-luvulta löytyy useita kertomuksia jättimäisestä kaskelotista, joka eli Mochan saaren ympäristössä. Valasta kutsuttiin nimellä Mocha Dich, mikä on saattanut inspiroida Herman Melvilleä kirjoittamaan teoksen Moby Dick.

Vuonna 2007 verrattiin alkuperäisen mocha-kansan kalloja Pääsiäissaaren asukkaiden kalloihin: yhdenmukaisuus oli hämmentävää. Löytö tukee teoriaa, jonka mukaan Etelä-Amerikan ja Tyynenmeren kaukaisten saarten välillä olisi yhteys. Teorian esitti ensimmäisenä Thor Heyerdahl.

Menemme saarelle aluksen kumiveneillä, ja meille kerrotaan kansallispuiston eläimistä ja kasveista.

Tänään on aikaa levähtää, lukea, kuunnella esitelmiä ja rentoutua aluksen muiden matkustajien seurassa sekä nauttia hyvästä ruoasta, jolla aluksen kokit meitä hemmottelevat.

Aamiaisen jälkeen on aika poistua alukselta ja kääntää katseet kohti Valparaísoa, joka on yksi Chilen vanhimmista kaupungeista. Se sijaitsee kukkuloilla merenlahden pohjukassa ja tunnetaan vanhoista köysiradoista, joista 15 on yhä toiminnassa. Ne kulkevat satamasta ylös vanhoihin, Unescon suojelemiin asuinkortteleihin. Täällä asui siirtomaa-aikana saksalaisia ja englantilaisia kauppiaita värikkäissä taloissa, jotka erottuvat katukuvasta.

Teemme lyhyen kaupunkikierroksen ja otamme kurssin kohti Santiago de Chileä, maan pääkaupunkia. Matkan varrella syömme lounaan eräällä Chilen monista viinitiloista. Sen jälkeen ajamme pääkaupunkiin. Santiago sijaitsee leveässä laaksossa (600 m merenpinnan yläpuolella) viinitarhojen ja lumipeitteisen Andien vuoriston välissä. Santiago on Etelä-Amerikan viidenneksi suurin kaupunki, jonka asukasluku on noin viisi miljoonaa. Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat keskusaukio Plaza de Armas, kaunis Pyhän Fransiskuksen kirkko ja pieni museo, joka esittelee siirtomaa-aikaista taidetta, oopperatalo (Teatro Municipal), San Christóbal -vuori sekä Santa Lucia  kukkula puistoineen, jonne alkuperäisen kaupungin perusti 1541 espanjalainen Pedro de Valdivia.
Osa kaupunkikierroksesta tehdään jalkaisin.

Sitten on aika majoittua hotelliin ja nauttia viimeisestä yöstä Etelä-Amerikassa.

On aika lähteä kotimatkalle. Bussi hakee meidät hotellilta ja vie lentokentälle. Lento Eurooppaan odottaa!