Tarujen Skotlanti

Lennämme Helsingistä Edinburghiin, josta otamme kurssin kohti Glasgow’ta. Ajamme läpi Skotlannin alangon, joka on maan vehreintä ja tiheimmin asuttua seutua: Skotlannin noin 5,2 miljoonasta asukkaasta 75 % asuu Edinburghin ja Glasgow’n ympäristössä.

Skotlannin historia ja kulttuuri on kuin värikäs keitos: irlantilaisia siirtolaisia, indoeurooppalaisia heimoja ja vähän Skandinaviaa. Päälle on siroteltu vielä sotia maahan tunkeutuvia roomalaisia, normanneja ja englantilaisia vastaan.

Skotlanti voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen alueeseen: Ylämaat, Alamaat ja Eteläiset ylängöt. Kapea keskiosa, Alamaat, on tasankoaluetta. Etelä on ylänköä, jota leimaa ruohon peittämä kumpuileva maisema, joka soveltuu erinomaisesti lampaiden kasvatukseen. Vastakohtana tälle on Skotlannin pohjoisosan karu, villi, vuoristoinen ylänkö, tarujen Ylämaa.
Skotlanti ei ole koskaan yhdistynyt täydellisesti Englantiin. Keskiaikaisia sotia ei ole unohdettu, ja Skotlannin vapaustaistelijoita William Wallacea ja Robert Brucea juhlitaan sankareina. Myös kuningatar Elisabeth I:n petollinen suunnitelma Maria Stuartin murhaamiseksi muistetaan. Skotlantilaiset eivät ole milloinkaan täydellisesti hyväksyneet vuonna 1603 perustettua personaaliunionia Englannin kanssa saati yhdistymistä yhdeksi valtioksi 1707. Skotlanti pysyi toki lakien osalta itsenäisenä ja sillä oli oma hallinto, kirkko, koulu- ja oikeuslaitos. Vasta kun Skotlanti vuonna 1999 sai oman parlamentin, kansa tunsi itsensä vapaaksi brittiläisen ikeen alta.
Kirjoittaudumme sisään hotelliimme Glasgow’n keskustassa. Ennen illallista ehdimme tehdä matkanjohtajan johdolla pienen kävelykierroksen tässä skotlantilaisessa kulttuurikaupungissa, joka valittiin vuoden 1990 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Kävelyretken jälkeen syömme yhteisen illallisen.

Päivän ajomatka on noin 64 km.

Aamiaisen jälkeen jätämme hyvästit Skotlannin suurimmalle kaupungille ja suuntaamme kohti pohjoista läpi Trossachsin kansallispuiston. Trossachs on erinomainen näyte Skotlannin luonnonkauneudesta: ylänköä ja alankoa, kanervikkoja ja vihreitä metsiä, jotka levittäytyvät jokien, harjujen ja kristallinkirkkaiden järvien ympärille.

Ohitamme mm. Skotlannin suurimman makeavetisen järven Loch Lomondin. Saamme ihastella järven rantojen kauneutta, jota ylistetään skotlantilaisessa kansanlaulussa Loch Lomond: “On the bonnie, bonnie banks of Loch Lomond…” Monet tunnistavat skotlantilaisen yhtyeen Runrigin version ja voivat yhtyä lauluun, kun kertosäe alkaa: “You’ll take the high road, I’ll take the low road…”

Pinta-alaltaan kansallispuisto on 1 895 km². Sen pohjoisosassa sijaitsee valtaosa puiston vuorista, jotka on jaoteltu korkeutensa perusteella munroihin, corbetteihin, donaldeihin ja grahameihin.

Ajamme pitkin rantatietä Loch Fynen suolavesijärvelle. Siellä tutustumme hurmaavaan Inverarayn linnaan, joka on Argyllin herttuan koti. Joku aika sitten linna täyttyi kameroista ja näyttelijöistä, sillä yksi suositun ja palkitun Downton Abbey -sarjan jaksoista kuvattiin siellä.

Tutustuttuamme linnaan ajamme Inveraryn kaupunkiin, jossa on aikaa käydä lounaalla ja ostaa eväitä ennen kuin jatkamme matkaa kohti Glencoen kansallispuistoa.

Glencoe on luonnonkaunis alue ylängöllä. Pääsemme nauttimaan kauniista luonnosta ja kuulemme Glencoen verilöylystä vuonna 1692. Lähdemme luontokävelylle, jonka kokonaispituus on noin 3 km ja kesto noin 45–60 min. Reitti voi vaihdella. Mikäli sää on huono, keksimme jonkin muun keinon nauttia luonnosta. Muista tukevat kengät ja vesipullo!

Patikkaretken jälkeen ajamme Fort Williamin pikkukaupunkiin.

Kaupungin perustivat alunperin englantilaiset puolustuslinnakkeeksi kapinoivia ylämaalaisia vastaan, mutta nykyään se on suosittu ulkoilukohde. Monet tulevat tänne kiivetäkseen Iso-Britannian korkeimmalle vuorelle, Ben Nevisille (1344 m), tai vaeltaakseen pitkin seudun monia kauniita vaellusreittejä. Majoitumme tänne seuraaviksi kahdeksi yöksi.

Päivän ajomatka on noin 210 km.

Tänään teemme kokopäiväretken ja ajamme kohti pohjoista. Skotlantiin kuuluu lähes 1 000 saarta, jotka on jaettu kolmeen pääryhmään: Shetlandsaaret, Orkneysaaret ja Hebridit. Päivästä tulee pitkä, mutta se on sen arvoinen, sillä määränpäämme on saarista ehkä kaunein: Isle of Skye.

Pysähdymme Glenfinnan-muistomerkillä, joka seisoo Loch Shiel -järven rannalla paikalla, jolla prinssi Charles Edward Stuart – tunnetaan myös nimellä Bonnie Prince Charlie – kohotti lippunsa taistelun alkamisen merkiksi vuonna 1745. Kyse oli viimeisestä jakobiittikapinasta, joka oli jälleen yksi yritys saavuttaa itsenäinen Skotlanti.

Tie, jota pitkin kuljemme, päättyy Mallaigin kalastajakylään, jossa tanskalaisohjaaja Lars von Trier kuvasi elokuvansa Breaking the waves vuonna 1996. Skotlanti onkin toiminut taustakulissina useissa elokuvissa, joista esimerkkeinä Harry Potter ‑filmit, Valhalla Rising, joka kertoo Skotlannin omasta Robin Hoodista Rob Roysta, Braveheart, jossa Mel Gibson näyttelee vapaustaistelija William Wallacea.

Mallaigista matkustamme lautalla Skyelle, joka on suurin ja pohjoisin Sisä-Hebridien saariryhmän saarista. Skyen pinta-ala on 1 665 km², ja saaren vihreitä, kumpuilevia kanervikoita pilkuttavat harmaanruskeat, jyrkät kalliot, järvet, vesiputoukset ja pienet taloryppäät, joissa elämä kulkee päivästä päivään omaan, rauhalliseen tahtiinsa. Saari tunnetaan myös Talisker-merkkisestä single malt -viskistä, jonka annetaan kypsyä 10 vuotta ennen pullotusta.

Merimatka Armadaleen kestää noin puoli tuntia. Vierailemme Armadalen linnan puutarhassa, joka sijaitsee lähellä lauttalaituria. Armadale Castle Gardens koostuu linnan raunioista ja 40 hehtaarin puutarhasta, jota ympäröi metsä. Linna ja sitä ympäröivä alue oli pitkään hoitamatonta ryteikköä, kunnes 1971 eräs säätiö osti tontin. Nyt linnan fasadi on entisöity ja puutarha kunnostettu entiseen kukoistukseensa. Donaldin klaanin omistaman säätiön päämääränä on jakaa tietoa Ylämaiden ja klaanien historiasta, erityisesti Donaldin klaanista.

Skotlannin Ylämaat oli aiemmin jaettu pieniin alueisiin, joita keskenään vallasta taistelevat heimot asuttivat. Klaanit, joiden historia voidaan jäljittää 1100-luvulle saakka, saivat nimensä päämiehensä mukaan. Ylämaan kansallispuvussa käytetty ruudullinen villakangas, tartaani, erotti klaanit toisistaan, sillä jokaisella klaanilla oli oma tunnusomainen kuvionsa ja värityksensä. Alun perin asu oli nilkkamittaisen hameen kaltainen vaate, jonka yläosaa pidettiin hartioilla. Noin 1700-luvulta lähtien alettiin ommella polvipituisia hameita eli kilttejä. 1970-luvulla rekisteröitiin 141 eri klaaneille kuuluvaa tartaania. Teoriassa vain klaanin jäsen voi käyttää tiettyä tartaania, mutta käytännössä muotisuunnittelijoiden myötä tartaanikuviointi on levinnyt meidän kaikkien käyttöön.

Ajamme kohti pohjoista kauniiseen Portreen satamakaupunkiin, jonka rantakatu kutsuu kahvikupposelle ja pienelle kävelykierrokselle.

Mielenkiintoisen päivän jälkeen palaamme iltapäivän aikana takaisin hotelliimme Fort Williamissa. Ajomatkaa kertyy tänään jonkin verran tavanomaista enemmän, mutta hotellit Skyen saarella eivät vastaa asiakkaidemme odotuksia. Huomenna ajokilometrejä tulee onneksi hieman vähemmän!

Manterelle palattuamme pidämme valokuvaustauon kuvauksellisen Eilean Donanin linnan luona. Linna seisoo pienellä saarella Loch Duich -järvellä. Linna tunnetaan mm. Highlander-elokuvasta ja on suosittu kuvauskohde kiitos viehättävän sijainnin upean luonnon ympäröimänä.

Syömme illallisen hotellissa ennen vetäytymistä hyvin ansaituille yöunille.

Päivän ajomatka on noin 290 km (sis. lauttamatkan)

Otamme kurssin Fort Williamista kohti Loch Nessiä ja Invernessiä. Reittimme seurailee osin suurta lohkovajoamaa Glen Moria.

Sana Loch Ness on kaikille tuttu, ja ennen kuin saavumme Invernessiin, käymme yli 500 vuotta vanhan Urquhartin linnan raunioilla. Rauniot sijaitsevat pienessä niemekkeessä, josta voimme ihailla kuuluisaa Loch Nessin järveä. Paikka on luonnonkaunis sekä myyttinen: väitetään, että järvihirviö Nessie elää täällä. Kaikki eivät ole asiasta kuitenkaan vakuuttuneita. Järven pinnasta 70 % on kuvattu kymmenen vuoden ajan ilman vilaustakaan järvihirviöstä – loput 30 % tosin jää mielikuvituksen käyttöön…
Saavumme Invernessiin, joka sijaitsee paikalla, jossa Ylämaat kohtaa meren. Täällä saat viettää iltapäivän omaan tahtiisi: mene vaikka ostoksille Skotlannin pohjoisimpaan ostoskeskukseen, maistele tuoreita raaka-aineita kaupungin viktoriaanisessa kauppahallissa tai kävele sillalle, joka johtaa yli Nessjoen. Iltapäivällä suuntaamme viihtyisään hotelliimme, joka sijaitsee Cairngormsin kansallispuiston kauniissa maisemissa. Väitetään, että hotellissa kummittelee, mutta sen saat itse selvittää.

Majoitumme hotelliin ja syömme yhteisen illallisen.

Päivän ajomatka on noin 150 km.

Speyjoen ympäristössä toimii yli 50 viskitislaamoa, sillä joen puhdas vesi on tärkeä raaka-aine kultaisen eliksiirin valmistuksessa. Vierailemme yhdessä tislaamoista. Teemme opastetun kierroksen ja näemme, kuinka Uisige Beathaa – “elämän vettä” gaelin kielellä – valmistetaan. Pääsemme tietysti myös maistamaan tuota elähdyttävää juomaa.

Tislaamokäynnin jälkeen reittimme vie kohti pohjoista Morayn rannikolle ja kulkee läpi Ballindalochin, Craigellachien ja Aberlourin viskikylien. Saavumme Cullenin rannikkokaupunkiin, josta on upeat näkymät yli Cullen Bayn. Kirkkaalla säällä voi nähdä delfiinien leikkivän rannikon tuntumassa.

Cullenista ajamme rannikkoa pitkin Portsoyhin, joka tunnetaan jäätelöstä. Suolakaramellin makuista kannattaa ehdottomasti kokeilla! Jatkamme matkaa läpi rannikkokaupunkien ja kylien. Matkan varrella pysähdymme syömään lounasta jossakin pikkukaupungeista.

Sitten suuntaamme rantatietä pitkin etelään ja Aberdeeniin, jossa yövymme ja syömme illallisen. Ennen illallista matkanjohtaja vie meidät pienelle kaupunkikierrokselle Skotlannin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin.

Päivän ajomatka on noin 210 km.

Tänään matkaamme pitkin maalauksellista rannikkoreittiä muinaisessa Fifen kuningaskunnassa (Kingdom of Fife). Matkalla Edinburghiin voimme tuntea golfhistorian siipien havinan vieraillessamme kuuluisassa St Adrewsin golfkaupungissa.

Golfin alkuperästä ei olla täysin varmoja, mutta se tiedetään, että moderni golf kehitettiin Skotlannissa ja sieltä se levisi muualle maailmaan. Ensimmäinen golfkerho perustettiin 1744, ja se laati pelille ensimmäiset kirjalliset säännöt. Näitä sääntöjä kehitettiin edelleen The Society of St Andrews Golfers -klubilla, joka perustettiin 1754 (nyk. Royal and Ancient Golf Club of St Andrews). Klubista tuli tietynlainen auktoriteetti, jonka puoleen käännyttiin sääntötulkinnoissa ja ratkaisuissa. Sittemmin klubista on tullut golfurheilun sääntöjen valvoja kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Pohjois-Amerikkaa.

Rikkaan golfhistorian, golfmuseon ja yhdeksän golfkentän lisäksi St Andrewsissa on Skotlannin vanhin yliopisto vuodelta 1413 sekä St Andrewsin linnan rauniot, joita pääsemme katsomaan. Rauniot sijaitsevat tuulisella ja kallioisella niemekkeellä, josta on jyrkkä pudotus alas Castle Sandsin rantaan sekä näkymät Pohjanmerelle.

Iltapäivällä saavumme takaisin Edinburghiin, josta aloitimme Skotlannin-kierroksemme. Majoitumme hotelliin, joka sijaitsee suhteellisen lähellä Edinburghin keskustaa. Täällä vietämme seuraavat kaksi yötä. Olemme saapuneet suurkaupunkiin, ja monen matkapäivän jälkeen on omavalintaisen illallisen aika. Nyt on alkaa olla viimeinen tilaisuus kokeilla skotlantilaisen keittiön antimia!

Päivän ajomatka on noin 205 km.

Aamiaisen jälkeen lähdemme kaupunkikierrokselle, jonka aikana saamme yleiskuvan kaupungin historiasta. Näemme mm. Unescon suojeleman vanhankaupungin (Old Town) sekä uusklassismia edustavan New Townin.

Old Townissa vierailemme Edinburghin linnassa, joka sijaitsee yhdellä kaupunkikuvaa hallitsevista seitsemästä kukkulasta. Joka päivä klo 13 – paitsi sunnuntaina – kajahtaa laukaus yhdestä linnan kanuunoista. Tapa oli alun perin palvelu Leithin satamassa toimivalle merenkulkuväelle, jotta he saattoivat asettaa laivan kellon aikaan – ikään kuin aikamerkki. Huolimatta GPS:stä ja satelliittikellosta perinne elää edelleen.

Toinen kaupungin merkittävistä kukkuloista on sammunut tulivuori Arthur’s Seat. Skotlantilaisen kirjailijan Sir Walter Scottin mukaan – tunnetaan mm. ritariromaanista Ivanhoe – se on paras paikka auringonnousun ja -laskun ihailemiseen. Edinburgh onkin ainoa Euroopan kaupunki, joka vai ylpeillä sillä, että sen keskustassa sijaitsee sammunut tulivuori.

Kuljemme läpi New Townin, joka nimestään huolimatta on yli 200 vuotta vanha. Kaupunginosan suunnitteli nuori arkkitehti James Craig, ja sen symmetrinen muoto on vaikuttanut voimakkaasti eurooppalaiseen kaupunkisuunnitteluun.

Iltapäivä on omaa aikaa. Käy vaikka jossakin kaupungin monista museoista ja gallerioista tai tee viimeiset ostokset.

Lounaalla voit täyttää vatsasi skottilaisella erikoisuudella, haggiksella. Haggis sisältää mm. kaurahiutaleita, sydäntä, maksaa, ihraa, sipulia ja mausteita, jotka kypsennetään lampaan mahalaukussa. Jos haggis vaikuttaa liian hurjalta, kokeile mehukasta Aberdeen Angus -pihviä, suoraan Ylämaan niityiltä. Janoa voi sammuttaa Rose Streetin lukuisissa pubeissa, ja kahvin tuskaan löytyy apua kaupungin kahviloista. Kokeile kahvin seuraksi mureita shortbread-pikkuleipiä.

Ilta on varattu omille seikkailuille. Illallispaikan saat itse valita.

Aamiaisen jälkeen on vielä hiukan aikaa viimeisille ostoksille. Sitten on aika heittää hyvästit Skotlannille – mar sin leat!