Svengaava Etelä

Lennämme Atlantaan, Georgian osavaltion pääkaupunkiin, ja lähdemme aistimaan etelävaltioiden tunnelmaa täältä Martin Luther Kingin synnyinkaupungista ja Tuulen viemää -romaanin maisemista.
Atlantassa – mukaan lukien valtavat esikaupunkialueet – asuu noin viisi miljoona ihmistä.

Atlantan keskustassa seisoo USA:n korkeimpiin kuuluvia pilvenpiirtäjiä, mutta vanhemmissa kortteleissa on yhä hienoja, matalia taloja, jotka on maalattu upein värein. Yhdessä taloista istui 1920-luvulla Margaret Mitchell ja kirjoitti etelävaltioihin sijoittuvien romaanien ehdottoman kuningattaren: Tuulen viemää -teoksen. Scarlett O’Haran ja Rhett Butlerin rakkaustarinan näyttämönä toimi mm. Yhdysvaltojen sisällissodan aikainen ja sen jälkeinen Atlanta. Kun kirja julkaistiin vuonna 1936, siitä tuli valtava menestys. Romaanista tehtiin elokuva 1939 ja se sai ensi-iltansa Atlantan Loew’s Grand Theatressa, jota ei valitettavasti enää ole.

Intiaanit kutsuivat aluetta, jolla Atlanta sijaitsee, ”Seisovaksi persikkapuuksi”. Georgiassa viljellään yhä valtavasti persikoita ja sitä kutsutaan nimellä ”Peach State”. Intiaanit pakkosiirrettiin, kun Western and Atlantic Railroad -rautatie rakennettiin helpottamaan kaupankäyntiä Keskilännessä. Pääteaseman ympärille alkoi kehittyä kaupunki 1837. Sitä alettiin kutsua Atlantaksi rautatien mukaan, ja loppu on historiaa, kuten amerikkalaiset sanovat.
 

Tänään käymme katsomassa Auburnin korttelia, jossa kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King Jr. syntyi. Näemme talon, jossa hän asui, sekä kirkon, jossa hän saarnasi. Ne kaikki sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan alueella, josta on tehty eräänlainen kansallispuisto ja jonne on perustettu myös tohtori Kingin muistoa ja mustien kansalaisoikeuksia kunnioittava museo. Ajamme seuraavaksi Centennial Olympic Parkiin, joka perustettiin vuoden 1996 olympialaisten yhteydessä. Voit tutustua omatoimisesti puistoon, jota ympäröivät nähtävyydet, kuten esim. kongressikeskus, State Farm Arena, Georgia Aquarium, Coca Cola -museo ja CNN Centre, jossa voi nähdä, miten tv-uutisia tehdään.
Reittimme kulkee Jonesboroon, jossa käymme kaupungin vanhalla rautatieasemalla. Jonesborossa on museo, jossa on esillä kaikkea mahdollista Tuulen viemään liittyvää: erikielisiä romaanikäännöksiä, kopioita näyttelijöiden asuista, Margaret Mitchellin posliiniesineitä ja yksityisiä Tuulen viemää -matkamuistokokoelmia. Jonesboron taistelussa Amerikan sisällissodassa kuoli etelävaltioiden joukoista yli 600 sotilasta. Tappio oli syy sille, että Atlanta joutui pohjoisvaltioiden käsiin.
Käymme lisäksi Stately Oaksissa, jonka kreikkalaiset pylväät edustavat sisällissotaa edeltävää rakennustyyliä, jota kutsutaan täällä nimellä ”antebellum”. Talo on kuin suoraan Margaret Mitchellin mielikuvituksesta ja sijaitsee Claytop Countyssa, jossa Mitchell vieraili ollessaan nuori.

Matkalla Birminghamiin pysähdymme Montgomeryssa, jossa teemme kaupunkikierroksen. Näemme Hank Williamsin lapsuuden kodin, joka toimii nykyään museona. Laulaja ja muusikko Hank Williamsin kynästä ovat peräisin lukemattomat hitit, kuten Your cheatin’ heart, I’m so lonesome I could cry ja Hey good lookin’. Williams kuoli 29-vuotiaana – aivan liian nuorena – vuonna 1953. Lyhyestä urastaan huolimatta häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä amerikkalaisista laulajista ja lauluntekijöistä. Williams alkoi jo pikku poikana soittaa kitaraa, ja kerrotaan, että kesäisin hän istui verannalla ja soitti. Talvisin hän ryömi verannan alle, jossa hän saattoi lämmitellä lähellä tulipaikkaa, joka sijaitsi seinän toisella puolella. Museossa näemme mm. Williamsin kitaran, esiintymisasuja sekä vaaleansinisen Cadillacin (sisäänpääsymaksu ei sis. matkan hintaan).

Montgomeryn luultavasti tunnetuimman asukkaan, Rosa Parksin, kunniaksi kaupunkiin on pystytetty muistomerkki, joka kertoo kansalaisoikeusliikkeestä ja historiallisesta bussiboikotista, joka alkoi juuri täältä.
Saavumme perille hotelliin Birminghamiin iltapäivällä.

Aloitamme päivän Birminghamissa, jossa jatkamme teemalla ”mustien oikeudet ja kovat olot Alabamassa läpi aikojen”. Juuri Birmingham oli monella tapaa Martin Luther Kingin johtaman liikkeen keskipiste. Käymme vuonna 2017 avatulla Birmingham Civil Rights National Monumentilla.

Birminghamista jatkamme matkaa pieneen Lynchburgin kaupunkiin, joka eläisi täydellisessä tuntemattomuudessa ilman yhtä yritystä: Jack Daniel’s -viskiä tuottavaa tislaamoa. On hieman absurdia, että tislaamo sijaitsee täysin ”kuivassa” piirikunnassa, joten emme pääse maistamaan kultaista nestettä, mutta kierroksella tässä legendaarisessa tislaamossa saamme nauttia edes tuoksusta.

Päätepysäkkimme tänään on Nashville Tennesseen osavaltiossa. Se on country&western -musiikin koti. Majoitumme hotelliin.
 

Missään muualla maailmassa et voi uppoutua niin syvälle countrymusiikkiin, sen historiaan ja suuriin persoonallisuuksiin kuin Nashvillessä, Tennesseessä. Kaikki alkoi 1920-luvulla radion musiikkiohjelmasta nimeltä Barn Dance. Tansseista ladossa siirryttiin tahti tahdilta valtavaan, superammattilaisten hallitsemaan musiikkiteollisuuteen. Teemme kaupunkikierroksen ja kuljemme mm. pitkin Music Row’ta, jonka varrella äänitysstudiot sijaitsevat. Käymme myös Country Music Hall of Famessa, jossa voit ihailla countrymusiikin ”pyhäinjäännöksiä”, kuten Johnny Cashin kitaraa ja Patsy Clinen cocktailmekkoa.
Loppupäivä on omaa aikaa.

Varhaisen aamiaisen jälkeen ajamme Memphisiin (3–4 tunnin ajomatka) tervehtimään toista musiikkielämän ikonia: Elvis Presleyä. Teemme Memphisissä kaupunkikierroksen. Musiikki – blues, soul ja r’n’b, joita myös Elvis tulkitsi – on epäilemättä Memphisin suurin tavaramerkki. Näemme mm. Elviksen levy-yhtiön Sun Studion. Yhtiön siipien suojissa on toiminut monia muitakin tunnettuja muusikoita: B.B. King, Ike Turner, Johnny Cash ja Roy Orbison, vain muutamia nimetäksemme.
Näemme lisäksi Lorraine Motelin – tosin vain ulkopuolelta. Täällä, huoneen numero 306 parvekkeella, Martin Luther King murhattiin ampumalla läheisestä rakennuksesta. Nykyään entisessä motellissa toimii kansalaisoikeusliikettä esittelevä museo.

Ajamme hotellillemme ja loppuilta on omaa aikaa. Memphis on ihan oikeutetusti kuuluisa musiikkihistoriastaan, mutta on sillä toinenkin vetonaula: spareribs. Ellet ole kasvissyöjä tai et muista syistä syö sianlihaa, pitkään kypsytetty possu houkuttelee varmasti!yö sianlihaa, pitkään kypsytetty possu houkuttelee varmasti!

Tänään vierailemme Elviksen talossa, Gracelandissä, josta tuli ”Kuninkaan” kuoleman jälkeen sekoitus museota ja mausoleumia. Elvis on haudattu pienen suihkulähteen luo uima-altaan viereen. Elvis osti talon jo 22-vuotiaana vuonna 1957 ja asui talossa kuolemaansa asti (16.8.1977). Sisustus talossa edustaa jonkinsorttista 70-luvun kitschiä, mutta se on osa elämystä. Esimerkiksi viidakkohuoneessa on vihreä matto, valtava määrä kasveja ja sohvapöytä, joka on kuin suoraan Amazonin sademetsästä.

Gracelandissä on esillä myös Elviksen lukuisat kulta- ja platinalevyt sekä lähes yhtä monta esiintymisasua (jump suit), joita hän käytti uransa loppuvaiheessa esiintyessään Las Vegasin kimaltavissa puitteissa. Gracelandissä esitellään lisäksi Elvikselle sisustettua lentokonetta, jota pääsee katsomaan lisämaksusta (ei sis. matkan hintaan).
Ilta Memphisissä on omaa aikaa. Kannattaa käydä bluesbaareissa, joissa nousevat blues- ja rock’n’roll-tähdet esiintyvät joka ilta. Matkanjohtaja auttaa mielellään ja antaa vinkkejä paikoista.

.

Jätämme Memphisin ja Tennesseen osavaltion ja otamme kurssin kohti Clarksdalea Mississippin osavaltiossa. Reittimme kulkee Mississippijoen suuntaisesti, muttei kuitenkaan jokea seuraillen. Parin tunnin kuluttua olemme perillä Clarksdalessa, jonka sydämessä soi blues! Käymme Delta Blues -museossa, jossa on laaja kokoelma bluesiin liittyvää esineistöä. Blues syntyi Mississippijoen suistossa New Orleansin ympäristössä. Käymme katsomassa myös kuuluisaa ”Devil’s crossroads” -kylttiä, josta myytti Robert Johnsonin sielun myymisestä paholaiselle syntyi. Johnson oli todellinen delta bluesin mestari, josta kuulemme lisää päivän aikana.

Jatkamme matkaa Natcheziin, jonne saavumme iltapäivän päätteeksi. Kaupunki sijaitsee Mississippin varrella ja on saanut nimensä natchez-kansalta, joka asui alueella ennen ranskalaisten saapumista. Majoitumme hotelliin, ja ilta on omaa aikaa.
 

Ajamme Natchezista Saint James Parishiin, jossa vierailemme Oak Alleyn entisellä sokeriruokoplantaasilla. Plantaasin alkuperäinen nimi oli Bon Séjour, mutta se sai uuden nimen talolle johtavan upean puistotien mukaan. Tien molemmin puolin seisoo 300-vuotiaita tammia ripirinnan ja niiden oksisto muodostaa lähes tunnelin. Talo, joka on peräisin 1830-luvulta, on entistetty ja näyttää lähes samalta kuin kukoistuskautenaan ennen sisällissotaa, joka ajoi monta plantaasin omistajaa konkurssiin.

Meillä on aikaa ihailla taloa ja käveleskellä kauniissa puutarhassa, ennen kuin on aika jatkaa matkaa kohti New Orleansia. Kaupunki ei ole vielä aivan kokonaan saanut korjattua vuonna 2005 iskeneen hurrikaani Katrinan jälkiä, ja muistot vesimassoista, jotka veivät noin 1 700 ihmisen hengen ja tekivät 80 % kaupungista asuinkelvottomaksi, istuvat yhä syvällä asukkaissa. Villi juhlamieli on kuitenkin New Orleansille tyypillistä, ja se kaikuu myös kaupungin epävirallisessa tunnuslauseessa: laissez les bon temps rouler – let the good times roll!
Majoitumme hotelliin, ja loppupäivä on omaa aikaa. New Orleansissa voi syödä hyvin, juhlia hyvin ja kuunnella hyvää musiikkia. Jazz syntyi tässä kaupungissa ja kukoistaa yhä monissa soittopaikoissa. Kun kävelee pitkin Bourbon Streetiä, on vaikea vastustaa houkutusta astua johonkin lukuisista baareista. Mardi Grasin aikaan kulkueet kulkevat tätä kautta, ja koko katu on yhtä suurta juhlapaikkaa.
 

New Orleansin perustivat ranskalaiset siirtolaiset vuonna 1718 ja antoivat paikalle nimen Nouvelle Orléans. Vuonna 1763 kaupunki siirtyi espanjalaisten hallintaan, kunnes 1803 se myytiin amerikkalaisille. Eri kansallisuuksien vaikutusten sekoitus on tehnyt New Orleansista ihan omanlaisensa. Teemme kävelykierroksen French Quarterin kaupunginosassa, joka suurelta osin säästyi Katrinan tuholta – onneksi, sillä hienot, vanhat pastelliväriset rakennukset taidokkaine valurautaisine parvekkeineen ja köynnöksineen ovat New Orleansin viehätyksen ydintä. Kreolien kulttuurisekoitus ja etniset juuret Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Karibialla ja Afrikassa muodostavat ainutlaatuisen kulttuurisen sekoituksen. Yksi esimerkki siitä on voodoon harjoittaminen, joka on kehittynyt afrikkalaisten heimouskontojen ja katolilaisuuden sekoittuessa.

Tänään voi lähteä lisämaksulliselle retkelle, jonka sisältönä on jazzbrunssi ja risteily Mississippijoella. Syömme mukavan jazzbrunssin, jonka jälkeen nousemme perinteiseen siipiratasalukseen ja lähdemme risteilemään pitkin leveää, ruskeana virtaavaa Mississippiä. Mississippijoen alkulähde on Lake Itasca ylhäällä Minnesotassa. Joki kulkee kohti etelää läpi lähes koko USA:n, kunnes laskee Meksikonlahteen New Orleansin kohdalla. Sadepisaralta, joka putoaa Lake Itascaan, menee lähes 90 päivää, kunnes se saapuu Meksikonlahteen. Sijainti Mississippin ja Pontchartrainjärven välisellä rämealueella aiheuttaa sen, että kun monessa amerikkalaisessa kaupungissa puhutaan ”downtownista” ja ”uptownista”, New Orleansissa puhutaan ”lakesidesta” ja ”riversidesta”. New Orleans sijaitsee matalalla ja on siksi aina ollut tulvavaarassa huolimatta siitä, että kaupungin ympärille on rakennettu tulvapenkereitä. (Retki ei sisälly matkan hintaan. Lue lisää matkaohjelman jälkeen).
Loppupäivä on varattu omille seikkailuille New Orleansissa.

 

New Orleansissa on paljon nähtävää, esim. iso City Park pienine laguuneineen, hautausmaa St. Louis Cemetery No. 1 ja New Orleans Museum of Art. Mahtavin kokemus lienee kuitenkin kiertely kaduilla.

Käy ostamassa tuliaisia French Marketista, juo café au lait kahvilassa tai cocktail baarissa, kuuntele katumusiikkia ja aisti rento tunnelma täällä Big Easyssä, kuten kaupunkia joskus kutsutaan.
 

Riippuen lentoaikataulusta meillä on enemmän tai vähemmän aikaa viimeisille seikkailuille Big Easyssä. Ajamme sitten New Orleansin lentokentälle, ja kotimatka alkaa.