Kultarannikko – Ghana, Togo ja Benin

Portugalilaiset olivat ensimmäisiä Länsi-Afrikan rannikolle saapuneita eurooppalaisia. He etsivät kultaa ja norsunluuta. Portugalilaisten saapuessa rannikolle nykyiseen Cape Coastiin vuonna 1471 kauppa kävi jo vilkkaana afrikkalaisten heimojen ja arabialaisten kauppiaiden välillä. Rikkaudet vetivät puoleensa lisää eurooppalaisia, ja 1653 ruotsalaiset perustivat kauppalinnoituksen Cape Coastin kallioiselle rannikolle. Nykyään se tunnetaan Cape Coastin linnoituksena. Vuonna 1658 tanskalaiset ottivat ison valkoisen linnoituksen hallintaansa ja panivat alulle Tanskan siirtokunnan, joka tunnettiin nimellä Tanskan Kultarannikko.

Aluksi eurooppalaiset himoitsivat kultaa, norsunluuta ja sademetsien puuta. Himo oli niin valtava, että hyvällä paikalla sijaitsevan linnoituksen salossa liehuva lippu vaihtui seuraavina vuosina nopeaan tahtiin Tanskan lipusta Hollannin lippuun ja lopulta Englannin lippuun.

Orjakauppaa käytiin Länsi-Afrikan rannikolla kauan ennen eurooppalaisten asettumista alueelle. Jo 1500-luvun puolivälistä lähtien portugalilaiset toivat afrikkalaisia orjia mukanaan Portugaliin. Siirtokuntien perustaminen Amerikkaan ja hollantilaisten, ranskalaisten, englantilaisten ja tanskalaisten kauppiaiden haaveet isoista rahoista laajensivat orjakaupan uusiin mittoihin 1600- ja erityisesti 1700-luvulla. Orjista tuli tärkeä tekijä ns. kolmiokaupassa: Eurooppalaiset täyttivät laivansa aseilla ja viinalla, jotka myytiin Länsi-Afrikan rannikolla. Tyhjä ruuma täytettiin orjilla, ja laiva otti kurssin kohti Amerikkaa ja Länsi-Intian saaria, joiden plantaaseilla tarvittiin työntekijöitä. Tyhjä ruuma täytettiin jälleen, tällä kertaa sokerilla, joka kuljetettiin Eurooppaan.

Monen afrikkalaisen orjan merimatka alkoi Cape Coastista, ja tämänpäiväinen retki alueen linnoituksiin on samalla kierros orjuuden julmassa historiassa. Cape Coast -linnoituksessa näemme mm. isoja kellareita, joihin tuhansia epäonnisia ihmisiä suljettiin pitkiksi ajoiksi odottamaan laivakuljetusta yli Atlantin. Entisöity linnoitus on nykyään yksi Unescon maailmanperintökohteista. Linnoituksessa on myös rakennuksen historiasta kertova museo.

Rannikolla sijaitsi aikoinaan pitkä liuta kauppa- ja orjalinnakkeita, niiden joukossa Tanskan Frederiksborg. Muutaman kilometrin päässä rannikolla sijaitsee yhä Elmina-linnoitus, jossa käymme. Näemme mm. kauhua herättävän oven, jonka nimi on Door of No Return – ovesta orjat kulkivat laivaan ja astuivat elämäänsä orjana eikä paluuta ollut.

Vietettyämme päivän julmien historiallisten tapahtumien merkeissä suuntaamme hotellille, jossa yövymme seuraavat kaksi yötä. Hotelli sijaitsee rannalla Elminan kaupungin kupeessa. Hotellin ravintolasta on upeat näkymät merelle, ja saatat bongata monenlaisia lintuja. Lomahotellissa on tennis- ja golfkenttä sekä uima-allas.

Kakumin kansallispuisto on yksi harvoista Ghanan rannikon trooppisista sademetsistä, jotka ovat selvinneet hakkuista, joilla on raivattu tilaa plantaaseille tai asutukselle. Metsiä on hakattu myös siksi, että Euroopan markkinoille halutaan trooppisia puulajeja. Kansallispuisto on ainutlaatuinen siinä mielessä, että se on pelastettu paikallisten aloitteesta eikä keskushallinnon määräyksestä, kuten useimmat kansallispuistot.

Trooppisen sademetsän eläimistö on rikas: yli 40 isoa nisäkästä ja yli 250 lintulajia, joista monet ovat uhanalaisia. Pääsemme lähelle luontoa ja eläimiä noin kahden kilometrin vaellusretkellä läpi metsän. Alueella viihtyvät myös monet perhoset, joita pääsee ihailemaan yläilmoista, sillä puistoon on rakennettu 30 m:n korkeuteen 350 m pitkä riippusilta, joka kulkee seitsemän puun välillä.

Palattuamme hotelliin Elminassa voit esim. nauttia rantaelämästä.

Jätämme rannikon ja suuntaamme sisämaahan määränpäänämme Kumasin kaupunki. Noin 40 km Elminasta pohjoiseen sijaitsee Assin Manso, jossa pysähdymme. Kaupungilla oli merkittävä rooli orjakaupassa. Tänne tuotiin seudulla kiinni otetut miehet ja naiset, usein täysin uupuneina käveltyään paljain jaloin useita satoja kilometrejä. Assin Mansossa vangit saivat levätä, syödä ja peseytyä, jotta he näyttäisivät mahdollisimman hyvältä, kun heidät lajiteltaisiin ja myytäisiin kaupungin orjamarkkinoilla.

Assin Mansossa näemme paikallisen Ndonko Nsuo -joen, jota kutsutaan myös Orjajoeksi, sillä monet orjat kylpivät viimeisen kerran kotimaassaan joen vedessä. Kaupungissa on useita muistomerkkejä muistuttamassa orjuudesta ja lukemattomien ihmisten julmasta kohtalosta. Entisen orjamarkkinapaikan seinät on nykyään koristeltu orjuutta vastustaneiden henkilöiden kuvilla, ja puistossa on kahden merkittävän orjan hauta. Heidän luurankonsa palautettiin USA:sta ja Jamaikalta vuonna 1998.

Eurooppalaiset eivät ottaneet itse kiinni orjia, vaan ostivat heidät paikallisilta vahvoilta heimoilta tai kuningaskunnilta, jotka ottivat heikompien heimojen jäseniä vangeikseen. Ašanti oli jo kauan ennen eurooppalaisten tuloa vahva ja mahtava kuningaskunta, joka myi ahkerasti orjia eurooppalaisille. Ašanti oli samalla myös yksi harvoista afrikkalaisista valtioista, joka nousi vastustamaan siirtomaaherroja ja kävi lopulta myös sotaa brittejä vastaan.

Tutustumme kunnioitusta herättävään ašanti-kulttuuriin Kumasissa. Käymme mm. ašantien kuninkaan asunnossa, joka toimii nykyään museona ja kertoo ašanti-kansan värikkäästä historiasta, kulttuurista ja taisteluista. Kaupunkikierroksella näemme useita muistomerkkejä, jotka on omistettu ašantien tärkeille henkilöille. Näemme lisäksi ašantien kuninkaallisen ja pyhän valtaistuimen, kuuluisan Kultaisen pallin. Kierros päättyy kulttuurikeskukseen, jossa on useita paikallisten käsityöläisten työpajoja. Täältä on mahdollista ostaa mukaan kauniita käsintehtyjä esineitä.

Kirjoittaudumme sisään hotelliin ja yövymme Kumasissa.

Ghanalainen käsityö on päivän retken teema. Käymme kolmessa kylässä, joissa kussakin valmistetaan erilaisia käsitöitä. Ahwiaan kylässä taitavat käsityöläiset veistävät puusta mm. vaikuttavia naamioita ja symbolisia hahmoja. Ntonsossa saamme käsityksen monivaiheisesta prosessista, jossa syntyy perinteisiä kuvioituja adinkra-tekstiilejä. Bonwiressa näemme, miten paikalliset kutojat valmistavat vanhanaikaisilla käsikutomalaitteilla maailmankuuluja ja uskomattoman koristeellisia kente-tekstiilejä. Kente-kankaiden yli 50 erilaista kaunista kuviota omaavat myös symbolista arvoa.

Kaikissa paikoissa pääsemme katsomaan läheltä käsitöiden valmistusta ja ostamaan tuotteita suoraan käsityöläisiltä. Iltapäivällä jätämme hyvästit Kumasille ja ajamme Accraan, jossa yövymme.

Ajamme Accrasta Ghanan naapurimaan Togon pääkaupunkiin Loméen. Togo oli vuosikaudet Ranskan siirtomaa, ja Loméa pidettiin aiemmin Länsi-Afrikan helmenä. Vaikkei kaupunki enää monien vuosien poliittisen epävakauden jälkeen vastaakaan entistä mainettaan, se on yhä charmantti ja sen bulevardit leveitä, rannikko kaunis ja tunnelma rento.

Majoitumme hotelliin ja syömme lounaan paikallisessa ravintolassa. Iltapäivällä lähdemme kaupunkikierrokselle ja näemme mm. Itsenäisyyden aukion, joka symboloi Ranskan siirtomaavallan päättymistä vuonna 1960. Käymme Togon kansallismuseossa ja näemme kokoelman, jossa on mm. aseita, koruja ja soittimia.

Kaupungin isolla torilla, Grand Marchélla, on myynnissä kaikkea vihanneksista ja kalasta matkalaukkuihin, koruihin ja vaatteisiin. Todennäköisesti tuotteet tällä torilla tuntuvat houkuttelevammilta kuin seuraavassa kohteessamme, joka on tori, jolla myydään uskonnollisia taikakaluja. Tarjolla on mm. amuletteja, apinoiden päitä, käärmeennahkoja, linnunsulkia ja eläinten kalloja – kaikki tarpeellisia paikallisen voodoo-uskonnon seremonioissa.

Perinteisiä uskontoja oli harjoitettu Länsi-Afrikassa jo kauan ennen kuin isot uskonnot, kuten islam ja kristinusko, saapuivat mantereelle. Perinteiset uskonnot tunnetaan yleensä yhteisnimikkeellä voodoo, jonka monet yhdistävät Haitiin. Kuitenkin “vodun”, joka merkitsee henkeä fonin ja ewen kielillä, matkasi orjien mukana yli Atlantin eli uskonnon synnyinpaikka on Länsi-Afrikan rannikko. Täällä uskonnollisia perinteitä on siirretty eteenpäin suullisesti vuosisatojen ajan ja ne elävät ja kukoistavat edelleen muiden uskonsuuntausten rinnalla. Voodoo on Beninissä virallinen uskonto, jota harjoittaa reilu puolet väestöstä.

Lomésta ylitämme rajan Beniniin ja ajamme voodoon pääkaupunkiin, Ouidahiin. Käymme Pytonien temppelissä ja Pyhässä metsässä ja tutustumme lähemmin uskontoon, jossa luonto, amuletit ja esi-isät ovat tärkeässä roolissa.

Ouidahin rannikkokaupunki oli orjakaupan kaudella alueen kokoamis- ja rahtauskeskus. Entinen Portugalin linnoitus on nykyään museo, joka on keskittynyt orjakaupan historiaan. Käymme museossa ja katsomassa Port of No Return  nimistä satamaa, josta orjilla ei ollut paluuta.

Jatkamme matkaa pitkin rannikkoa Cotonouhun, jossa yövymme hotellissa.

Tänään lähdemme retkelle Ganvieen, joka on kokonaan rakennettu paalujen päälle Nokouéjärvelle. Kaupungissa asuu noin 20 000 ihmistä. Ganvieta kutsutaan Afrikan Venetsiaksi. Sen asukkaat elävät veden päällä ja liikkuvat paikasta toiseen puisilla kanooteillaan. Arvioiden mukaan kaupunki perustettiin joitakin satoja vuosia sitten, kun paikalliset yrittivät paeta orjakauppiaita ja asettuivat tänne. Nykyään valtaosa asukkaista saa elantonsa kalastuksesta ja matkailusta. Ajamme veneillä Ganvieen ja teemme kierroksen perinteisillä kanooteilla tutustuen samalla hyvin erityiseen kaupunkielämään, markkinatunnelmaan ja arkeen veden päällä.

Iltapäivällä palaamme Cotonouhun, jossa teemme kaupunkikierroksen. Cotonou on värikäs ja eläväinen kaupunki, ja siellä on myös hyvät ostosmahdollisuudet.

Tänään käymme kaupunkikierroksella Fort Christiansborgissa – tai Osu Castlessa, kuten sitä nykyään kutsutaan – joka on peräisin vuodelta 1661. Viime aikoihin saakka linnoitus on toiminut hallintorakennuksena ja Ghanan presidentin asuntona. Näemme kierroksella mm. Itsenäisyyden aukion sekä Ghanan ensimmäisen presidentin Kwame Nkrumahin muistoksi perustetun puiston. Isolla torilla pääset käyttämään tinkimistaitojasi, sillä myytävänä on valtava määrä käsitöitä ja matkamuistoja.

Myöhemmin päivällä ajamme lentokentälle, josta kotimatka alkaa.