Jerusalemista Petraan - Israel ja Jordania

Lennämme Helsingistä Tel Aviviin, josta matka jatkuu Jerusalemiin. Majoitumme hotelliin ja syömme illallisen. (Lentoaikataulusta riippuen lämmin -tai kylmä ateria).

Tänään katselemme lähemmin Jerusalemia ja sen uskontoihin liittyviä nähtävyyksiä. Öljymäen juurella sijaitsee Getsemanen puutarha, jossa Juudas antoi Jeesukselle kuuluisan suudelman. Puutarhan oliivipuut ovat niin vanhoja, että ne olivat mahdollisesti todistamassa tapahtumaa – puiden ikä on korkea jopa oliivipuille! Mikäli puutarha on avoinna, teemme siellä pienen kävelykierroksen. Getsemanen puutarhan kupeessa on ortodoksikirkko, jossa vierailemme. Kirkko on rakennettu hautakammion päälle. Jo 100-luvulta lähtien sitä on pidetty Neitsyt Marian hautana. Kuitenkin vasta vuonna 455 bysanttilaiset eristivät haudan ja rakensivat kirkon sen ympärille. Kirkko on sittemmin rakennettu muutaman kerran uudelleen. Sen jälkeen, kun sulttaani Saladin oli voittanut ristiretkeläiset vuonna 1187, hän tuhosi suuren osan kirkon ylimmästä osasta ja käytti kivet kaupunginmuurin korjaamiseen. Itse hautakammio, joka sijaitsee 47 askelmaa kirkon alapuolella ja koostuu yhä alkuperäisistä bysanttilaisista muureista, säilyi koskemattomana. Hautakammio, jonne laskeudumme, on pimeä ja sen seinät ja katto ovat värjäytyneet vuosisatojen saatossa poltettujen kynttilöiden ja öljylamppujen savusta. Tila on koristeltu ikonein ja kattokruunuin, lyhdyin ja köynnöksin, jotka roikkuvat katosta. Neitsyt Marian hautakiveä kunnioittavat myös muslimit, sillä matkallaan Mekasta Jerusalemiin Muhammed näki valon Marian haudan yläpuolella. Vuonna 1161 Jerusalemin kuningatar Melisande haudattiin kirkkoon ja myös hänen poikansa, kuningas Balduin II:n perhe on haudattu tänne.

Seuraavaksi lähdemme tutustumaan vanhaankaupunkiin. Saavumme juutalaiseen kortteliin Lantaportin kautta. Portti on saanut nimensä sen käyttötarkoituksen mukaan: portin kautta kuljetettiin muinoin Jerusalemin jätteet ulos kaupungista. Lantaportti sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Itkumuurilta, joka on juutalaisten pyhin paikka. Itkumuuria kutsutaan myös Länsimuuriksi, sillä se muodosti Herodeksen temppelin läntisen seinämän. Näemme hurskaita juutalaisia jonottamassa muurille suremaan Jerusalemin temppelin hävitystä ja jättämään viestejä Jumalalle muurin kivien väliin.

Itkumuurilta kävelemme ylös Temppelivuorelle, joka on Jerusalemin tärkein nähtävyys. Temppelivuoren huipulla Abraham oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Muslimit uskovat myös, että samasta paikasta arkkienkeli Gabriel vei Muhammadin mukanaan taivaaseen. Roomalaiset tuhosivat Herodeksen temppelin jättäen jäljelle ainoastaan seinämän, joka nykyään tunnetaan Itkumuurina, ja rakensivat tilalle roomalaisen temppelin. Jerusalemin jouduttua muslimien haltuun temppelin tilalle rakennettiin kalifi Abd al-Malikin johdolla Kalliomoskeija vuonna 691. Ristiretkeläiset valloittivat kaupungin vuonna 1099 ja muuttivat vuorostaan Kalliomoskeijan kirkoksi. Rakennus, jota ristiretkeläiset kutsuivat nimellä Templum Domini, säilytti nykyisen muotonsa. Sulttaani Saladinin vallattua Jerusalemin 1187 kirkon risti vaihtui jälleen puolikuuksi. Siitä lähtien kultakupolinen Kalliomoskeija on ollut islaminuskoisten tärkein moskeija Mekan ja Medinan moskeijojen jälkeen. Kahdeksankulmainen pyhäkkö on maailman vanhin islamilainen rakennus, jossa on maailman vanhin mihrab eli syvennys, joka osoittaa rukoussuunnan Mekkaan päin. Kupoli, jonka voi nähdä kaikkialta kaupungista, sai 1993 uuden kultauksen. Kultaa tarvittiin 80 kg ja se maksoi 8,2 miljoonaa dollaria.

Kalliomoskeijan kupeessa sijaitsee al-Aqsan moskeija hopeisine kupoleineen. Moskeijan rakensivat umaijadit ja se valmistui 700-luvun alussa. Valitettavasti alkuperäisestä rakennuksesta ei ole enää mitään jäljellä, sillä moskeija tuhoutui täysin maanjäristyksessä vuonna 746. Moskeija on sittemmin rakennettu uudelleen useita kertoja, viimeksi 1033. Kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin vuonna 1099, he eivät tuhonneet moskeijaa, vaan käyttivät sitä palatsina sekä hevostallina. Vuodesta 1119 al-Aqsa toimi temppeliritareiden päämajana pyhällä maalla. Tuona aikana rakennukseen tehtiin joitakin rakenteellisia muutoksia. Siihen mm. lisättiin kaksi lisäsiipeä, joista läntinen toimii nykyään naisten moskeijana ja itäinen islamilaisena museona.

Kun olemme laskeutuneet Temppelivuorelta, kävelemme läpi islamilaisen korttelin ja ihailemme mamelukkien arkkitehtuuria, joka on peräisin 1300-luvulta. Näemme myös vaikuttavan Damaskuksen portin, joka toimii pääsisäänkäyntinä Jerusalemin vanhaankaupunkiin. Portin rakennutti Rooman keisari Hadrianus toisella vuosisadalla, mutta portin nykyisestä muodosta kunnia kuuluu ottomaanien hallitsijalle Suleiman Suurelle, joka oli vallassa 1520–1566.

Damaskuksen portilta lähdemme kulkemaan tietä, josta useimmat ovat kuulleet koulun uskontotunnilla. Kyseessä on Via Dolorosa, jota pitkin Jeesus raahasi ristiään 2000 vuotta sitten. Via Dolorosa alkaa muslimikorttelista, kulkee kymmenen kärsimysnäytelmäkulkueen pysähdyspaikan kautta ja päättyy kristittyjen kortteliin Pyhän haudan kirkolle. Kirkko on rakennettu Golgatalle paikkaan, jossa Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin. Kirkko on ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde kristityille jo 300-luvulta lähtien. Kirkon hallinnointi on jaettu usean kristillisen kirkkokunnan – mm. kreikkalaisortodoksisen, roomalaiskatolisen ja Armenian apostolisen kirkon – kesken. Kuten niin monet muutkin Jerusalemin uskonnollisista rakennuksista, myös Pyhän haudan kirkko on purettu ja rakennettu uudelleen lukemattomia kertoja. Nykyisen kirkon rakensivat ristiretkeläiset vuonna 1149 ja sen vihki kuningatar Melisende. Sittemmin kirkkoon on tehty useita muutoksia ja rakennettu lisärakennuksia. Kirkkoa pidetään kristittyjen pyhimpänä.

Pyhän haudan kirkolta suuntaamme etelään läpi juutalaisen ja armenialaisen korttelin. Näemme muinaisen Rooman valtakunnan aikaisen pääkadun, cardon, rauniot, joita kaivetaan esiin. Poistumme vanhastakaupungista Siionin portin kautta ja kävelemme Siionin vuorelle, joka sijaitsee heti kaupunginmuurin ulkopuolella. Siionin vuori symboloi vuosien ajan juutalaisten toivetta omasta valtiosta ja siitä on saanut nimensä myös sionismi, juutalaisvaltioon pyrkivä poliittinen liike. Palaamme kävellen vanhaankaupunkiin ja jatkamme matkaa kohti Jaffa-porttia läpi armenialaisen korttelin, joka on pienin neljästä korttelista.

Aamulla ajamme lyhyen matkan Betlehemiin. Betlehem sijaitsee Länsirannalla, jossa Jeesus syntyi ja Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi. Kun Israel perustettiin, valtaosa Betlehemin asukkaista oli kristittyjä. Nykyään suurin osa on islaminuskoisia. Käyntimme kaupungissa alkaa Paimenten kedolta, jossa enkeli ilmoitti Jeesuksen syntymästä paimenille. Seuraavaksi siirrymme paikalle, josta kaikki alkoi: Jeesuksen syntymäkirkkoon, jonka sanotaan olevan rakennettu Jeesuksen synnyinluolan päälle. Alkuperäisen kirkon rakennutti Konstantinus Suuri vuonna 339, mutta kirkko tuhoutui tulipalossa 500-luvulla. Vuonna 565 bysanttilaiset rakensivat tilalle alkuperäisen kaltaisen kirkon, joka seisoo yhä paikallaan. Aina vuoteen 1131 kirkkoa käytettiin ristiretkeläiskuningaskunnan hallitsijan kruunajaispaikkana. Sitten kruunajaiset siirrettiin Jerusalemin Pyhän haudan kirkkoon. Täällä maailman vanhimmassa yhä käytössä olevassa kirkossa kuljemme läpi Nöyryyden oven, joka on vain metrin korkuinen. Kirkon sisältä portaat vievät alas synnyinluolaan, jossa on hopeatähti lattiassa merkitsemässä paikkaa, jossa Jeesus syntyi. Alhaalla on myös seimi, jonka väitetään olevan juuri se, josta olemme kuulleet Jouluevankeliumissa. Alas luolaan voi olla mahdotonta päästä, sillä kävijämäärä on valtava, mutta saatamme olla onnekkaita.

Seuraavaksi siirrymme Länsi-Jerusalemiin, joka on modernimpi, eurooppalaisempi. Katselemme ulkopuolelta Knessetiä, Israelin parlamenttia. Knessetin edustalla seisoo seitsenhaaraista kynttilänjalkaa (ns. menora) esittävä patsas, joka on koristeltu kuvilla juutalaisten historiasta. Nimi Knesset on hepreaa ja merkitsee kokoontumista. Sanotaan, että nimi viittaa tapahtumaan nimeltä Knesset Ha-Gdola (suuri kokoontuminen), jossa 120 juutalaista kokoontui Jerusalemiin ja keräsi tekstejä Vanhaa testamenttia varten. Myös Israelin parlamentissa on 120 jäsentä. Vielä milloinkaan ei yhden puolueen ole onnistunut saada absoluuttista enemmistöä Knessetiin, ja Israelissa onkin ollut koalitiohallituksia aina valtion synnystä lähtien (1948).

Länsi-Jerusalemissa tutustumme nähtävyyteen, joka tekee voimakkaan vaikutuksen jokaiseen. Kyse on Yad Vashemista, virallisesta muistomerkistä holokaustin uhreille. Käynti muistomerkillä on valaiseva, mutta valtavaa kompleksia kiertäessä on vaikea pysyä positiivisena. Näemme mm. yhdessä Yad Vashemin halleista kaikkien kuuden miljoonan juutalaisen uhrin nimet kultakirjaimin kaiverrettuna.

Seuraava kohteemme on toivottavasti hieman ilahduttavampi. Suuntaamme Ein Keremiin, joka oli Raamatun aikoina pieni maalaiskylä – nyt se on yksi Jerusalemin kaupunginosista. Täällä syntyi Johannes Kastaja. Täsmällisen paikan merkkinä on vanha mosaiikki Johanneksenkirkon lattiassa. Tämä katolinen kirkko on vain yksi lukemattomista kirkoista ja luostareista, joita on rakennettu Ein Keremiin, kaupunkiin, jossa kasvoi mies, jota pidetään eräänlaisena Jeesuksen edeltäjänä. Katselemme Johanneksenkirkkoa ja teemme kävelykierroksen kuvauksellisella alueella, joka kiemurtelee ylös kukkuloille ja vastaanottaa vuosittain miljoona pyhiinvaeltajaa.

Aamiaisen jälkeen ajamme Qumraniin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä valtavasta suolajärvestä. Karannutta vuohta etsinyt beduiinipoika löysi 1947 luolasta ensimmäisen monista kirjoituskääröistä, joita kutsutaan nimellä Kuolleenmeren kääröt. Vuoteen 1956 alueen 11 luolasta löytyi kaiken kaikkiaan 800 pergamentti- ja papyruskääröä, jotka sisältävät Raamatun tekstejä, tulkintoja Vanhasta testamentista ja paikallisen yhteisön lakeja satojen vuosien takaa, ajanlaskumme alun paikkeilta. Vuonna 1990 aloitettiin kirjoituskääröjen tulkinta, ja nykyään ne sijaitsevat Israelin kansallismuseossa Jerusalemissa.

Matkaamme nyt yli aavikon ajaessamme kohti etelää pitkin Kuolleenmeren rannikkoa. Pian esiin sukeltaa Masadan linnoitus 441 m korkean kallion laella. Masadavuoren tapahtumat vuodelta 74 jKr. ovat tallentaneet paikan ikuisesti israelilaisten sieluun. Kuningas Herodeksella oli täällä mahtava palatsi ja linnoitus. Kuningas pelkäsi alamaistensa ryhtyvän vallankaappaukseen, ja siksi Masadan tasainen huippu, jolta näkee kaikkiin ilmansuuntiin, tuntui hyvältä turvapaikalta. Jopa roomalaisten piirittäessä Jerusalemia Masada säilyi juutalaisten hallussa useita vuosia. Mutta kun Herodeksen vanhaan palatsiin piiloutuneet vajaa tuhat juutalaista kapinallista (selootteja) saivat vieraakseen 15 000 roomalaista sotilasta, jotka tunkeutuivat linnoitukseen jättimäisen rampin avulla, joutuivat he toteamaan hävinneensä taistelun. Sen sijaan, että olisivat antautuneet ja päätyneet roomalaisten orjiksi selootit tekivät joukkoitsemurhan. Kun voitonvarmat roomalaiset saapuivat linnoitukseen, he löysivät linnoituksen puolustajien ruumiit lojumassa pilkuntarkoissa riveissä. Tämä hirvittävä tapahtuma on tehnyt Masadasta symbolin Israelin kansalliselle halulle puolustaa maataan, ja ilmavoimien sotilaat vannovatkin täällä sotilasvalansa. Nousemme köysiradalla linnoituksen raunioille, joiden luota on upeat näkymät aavikolle, jonka pinnassa kuuma ilma väreilee, Kuolleenmeren kimaltavalle pinnalle ja taustalla kohoaville Edomin vuorille. Kolmekerroksisesta linnoituksesta on löydetty hienoja mosaiikkeja, valtavia varastokammioita ja jättimäisiä vesisäiliöitä, jotka täytettiin nerokkaalla tavalla aavikon vadien lammikoista. Rakennus kaivettiin esiin 1960-luvulla.

Seuraavaksi ajamme etelään päin. Eilatin kohdalla Punaisen meren pohjoispuolella ylitämme Jordanian rajan. Rajalla voimme joutua hieman odottelemaan, sillä vaihdamme bussia, kuljettajaa ja paikallisopasta. Ajamme ohi Jordanian ainoan merenrantakaupungin Akaban. Reittimme vie kohti Wadi Rumin aluetta, joka sijaitsee noin 1 000 metrin korkeudessa. Alue on ehdottomasti yksi kauneimmista koko Lähi-idässä ja koostuu upeista hiekkakivikukkuloista, joita on ripoteltu jättiläismäiselle aavikolle. Aavikolla elää beduiineja vuohineen. Yövymme täällä ylängöllä, missä tähdet loistavat erityisen kirkkaasti. Majoitumme leiriin, jossa kaikissa huoneissa on omat wc- ja kylpytilat.

Syömme illallisen, jonka jälkeen voimme nauttia tähtien tuikkeesta yönmustalla taivaalla.

Heräämme autiomaassa ja koemme aamun raikkauden ja kauniin luonnon.
Wadi Rum on nykyään kansallispuistoaluetta, jossa ei saa kulkea bussilla. Vaihdamme bussin avoimiin maastoajoneuvoihin ja lähdemme hiukset hulmuten tutustumaan autiomaahan, jossa kuvattiin 1962 elokuva Arabian Lawrence (eng. Lawrence of Arabia). Pääosaa elokuvassa esitti Peter O’Toole. Kauniista Wadi Rumista suuntaamme upeaan Petraan. Majoitumme hotelliin ja syömme illallisen.

Maailmanperintökohde Petra sijaitsee kaukana kauppareiteistä ja ympäröivän maailman silmistä ja poistettiin kartoista jo 600 vuotta sitten. Yksi maailman kiehtovimmista kulttuuriaarteista on sekä mystinen että vaikuttava. Petran kiehtova historia ulottuu 9 000 vuoden päähän. Kaupungin löysi 1812 sveitsiläinen seikkailija Johann Burckhardt. Hän oli kuullut huhuja kadonneesta kaupungista ja ylipuhui beduiinioppaansa näyttämään hänelle salaisen reitin kalliopolkuja pitkin. Näin Petra palasi maailmankartalle. Vaikka Petraa rakennettiin jo hyvin kauan sitten, vasta nabatealaisten asetuttua alueelle 312 eKr. kaupunki alkoi saada nykyisen kaltaisen muodon. Petra on erittäin hyvin säilynyt huolimatta sen korkeasta iästä. Tämä johtuu siitä, ettei Petra ole koskaan joutunut kokemaan väkivaltaisia hyökkäyksiä ja ilmasto on suhteellisen leuto ja kuiva. Alue on valtavan kokoinen, ja nähtävää riittäisi useaksi päiväksi. Me tyydymme yhteen päivään Petrassa. Meillä on kuitenkin hyvin aikaa katsella kaupunkia rauhassa ja kiireettä. Petrassa joutuu kävelemään melko paljon. Pyrimme siihen, että ehdimme nähdä tärkeimmät kohteet, kuten pitkän ja kapean rotkon al-Siqin, joka yhdistää Petran muuhun maailmaan, sekä vaikuttavan al-Khaznehin temppelin, joka on nähty Indiana Jones -elokuvassa Viimeinen ristiretki. Näemme myös kuninkaalliset haudat ja Petran keskustan.

Illalla syömme yhteisen illallisen.

Aamiaisen jälkeen suuntaamme katsomaan pesunkestävää ristiritareiden linnaa. Shoubakin linnan, joka ristiretkien aikaan tunnettiin nimellä Mont Real – kuninkaallinen linna – rakennutti kuningas Balduin I vuonna 1115. Linnan oli tarkoitus suojella Damaskoksen ja Egyptin välisiä kauppa- ja pyhiinvaellusreittejä. Sulttaani Saladinin joukot hyökkäsivät lukemattomia kertoja Shoubakin linnaa vastaan, mutta turhaan, kunnes vuonna 1189, 18 kuukauden piirityksen jälkeen, linna joutui taipumaan. Myöhemmin ohitamme Karakin kaupungin, joka tunnetaan isosta ristiretkeläisten linnasta, joka on rakennettu kukkulalle 1 000 metrin korkeuteen.

Nyt pääsemme Nebo-vuorelle nauttimaan näköalasta. Nebo-vuorelta Mooses näki ensimmäistä kertaa “luvatun maan”, Israelin. Mikäli sää on kirkas, vuorelta voi nähdä aina Jerusalemiin, Jerikoon ja Betlehemiin saakka. Vuoren laella on kirkko, joka rakennettiin Mooseksen muistoksi vuonna 393. Kirkkoa on korjattu useita kertoja ja se on saanut mm. uuden mosaiikkilattian, jonka fransiskaanit rakensivat.

Käymme tänään myös Madabassa, jonka historia on jännittävä ja joka mainitaan Raamatussa. Jordanian kristityt muodostavat vain 5 % koko väestöstä, mutta Madabassa on yhä iso joukko kirkkoja ja nykyään 30 % sen asukkaista on kristittyjä. Meillä on aikaa katsella paikkoja omatoimisesti. Voit käydä esim. Madaban pienissä putiikeissa, joissa myydään mm. käsintehtyjä mosaiikkitöitä. Jatkamme Madabasta matkaa määränpäähämme, joka on Jordanian pääkaupunki Amman. Yövymme Ammanissa.

Hyvän aamiaisen jälkeen aloitamme päivän vierailemalla Ajlounin linnakkeessa, joka on rakennettu vuonna 1184 Izz al-Din Usalman, sulttaani Saladinin veljenpojan ja tämän islamistisen armeijan kenraalin, johdolla. Linnake sijaitsee Ammanin pohjoispuolella ja rakennettiin suojelemaan aluetta ristiretkeläisiltä sekä valvomaan tärkeää kulkuväylää Damaskoksesta ja Egyptiin.

Seuraavaksi ajamme oliivilehtojen ja mäntymetsien läpi Jerashin hyvin säilyneeseen kaupunkiin, jonka perusti Aleksanteri Suuri ja joka joutui sittemmin roomalaisten käsiin. Kaupunki on säilynyt niin hyvin, koska se oli vuosikaudet hautautuneena hiekan alle, kunnes saksalainen tutkimusmatkailija Ulrich Jasper Seetzen löysi sen vuonna 1806. Saavumme Jerashiin eteläisen portin kautta. Yksi ensimmäisistä isoista pyhäköistä on temppeli, joka oli rakennettu Zeus-jumalan kunniaksi. Kävelemme agoralle, markkinapaikalle, joka on merkkinä kaupungin keskustasta. Keskustassa sijaitsee suurin ja parhaiten säilynyt pyhäkkö, jumalatar Artemikselle omistettu temppeli. Temppelin ohella keskustassa on useita kauniita kirkkoja. Kirkot todistavat kristinuskon saavuttaneen Jerashin ennen kuin muslimit saapuivat kaupunkiin noin vuonna 636. Maanjäristys ravisteli kaupunkia 700-luvun puolivälissä. Onneksi roomalaiset arkkitehdit olivat osanneet varautua järistykseen. Kaupunki kuitenkin hylättiin maanjäristyksen jälkeen.

Paluu Ammaniin ja illallinen.

Aamiaisen jälkeen lähdemme kaupunkikierrokselle Ammaniin, joka on levittäytynyt usealle kukkulalle. Keskustassa on mm. linnoitus, joka kutsuu ihailemaan upeita näkymiä yli kaupungin, sekä roomalainen amfiteatteri, jossa on tilaa 6 000 katsojalle. Teatteri on lähes 2 000 vuotta vanha, sitä on jonkin verran korjattu ja se on yhä teatterikäytössä. Käymme myös vaikuttavassa Umayyad-palatsissa, joka on suurimmaksi osaksi raunioina. Palatsi ja sen viereiset rakennukset valmistuivat noin vuonna 730, kun Amman toimi yhä provinssin pääkaupunkina. Osa valtavasta kompleksista on rakennettu käyttäen roomalaisten rakennustekniikkaa. Palatsi toimi Ammanin kuvernöörin asuntona sekä hallintorakennuksena.

Kierros päättyy suureen basaariin tai soukiin, jossa voit tehdä ostoksia ja haistella sekä maistella paikallisia erikoisuuksia omaan tahtiin. Mikäli haluat jäädä soukiin pidemmäksi aikaa, voit palata taksilla takaisin hotellille.

Palaamme hotellille ja syömme läksiäisillallisen. Sen jälkeen ajamme lentokentälle. Saamme pitää hotellihuoneet lähtöön saakka, joten voit halutessasi levähtää ja peseytyä ennen matkaa.

Lennämme takaisin Suomeen Ammanista.