Israelin kiertomatka

Lennämme Helsingistä Tel Aviviin ja jatkamme matkaa lentokentältä edelleen Jerusalemiin ja hotelliimme.

Aamulla ajamme lyhyen matkan Betlehemiin. Betlehem sijaitsee Länsirannalla. Kun Israel perustettiin, valtaosa Betlehemin asukkaista oli kristittyjä. Nykyään suurin osa on islaminuskoisia. Käyntimme kaupungissa alkaa Paimenten kedolta, jossa enkeli ilmoitti Jeesuksen syntymästä paimenille. Seuraavaksi siirrymme paikalle, josta kaikki alkoi: Jeesuksen syntymäkirkkoon, jonka sanotaan olevan rakennettu Jeesuksen synnyinluolan päälle.

Alkuperäisen kirkon rakennutti Konstantinus Suuri vuonna 339, mutta kirkko tuhoutui tulipalossa 500-luvulla. Vuonna 565 bysanttilaiset rakensivat tilalle alkuperäisen kaltaisen kirkon, joka seisoo yhä paikallaan. Aina vuoteen 1131 kirkkoa käytettiin ristiretkeläiskuningaskunnan hallitsijan kruunajaispaikkana. Sitten kruunajaiset siirrettiin Jerusalemin Pyhän haudan kirkkoon. Täällä maailman vanhimmassa yhä käytössä olevassa kirkossa kuljemme läpi Nöyryyden oven, joka on vain metrin korkuinen. Kirkon sisältä portaat vievät alas synnyinluolaan. Alhaalla on myös seimi, jonka väitetään olevan juuri se, josta olemme kuulleet Jouluevankeliumissa. Alas luolaan mennessä tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä sinne voi olla jonoa.

Muutaman sadan metrin päässä kirkosta on nk. Maitoluola, joka sijaitsee fransiskaanien kappelin alla. Legendan mukaan tähän luolaan pyhä perhe piiloutui Jeesuksen syntymän jälkeen. Samaisessa luolassa enkeli ilmestyi Joosefille ja varoitti tätä Herodeksen suunnitelmista – että kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset pitää surmata.

Betlehemistä ajamme takaisin Jerusalemiin. Tänään näemme, mitä muuta Jerusalem on: Nykyaikainen suurkaupunki, joka sykkii elämää lukuun ottamatta ajanjaksoa perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun, eli sapatin aikaan. 

Länsi-Jerusalemissa tutustumme nähtävyyteen, joka tekee voimakkaan vaikutuksen. Kyse on Yad Vashemista, virallisesta muistomerkistä holokaustin uhreille. Näemme mm. yhdessä Yad Vashemin halleista kaikkien kuuden miljoonan juutalaisen uhrin nimet kultakirjaimin kaiverrettuna. Suuntaamme Ein Keremiin, joka oli Raamatun aikoina pieni maalaiskylä – nyt se on yksi Jerusalemin kaupunginosista. Täällä syntyi Johannes Kastaja. Täsmällisen paikan merkkinä on vanha mosaiikki Johanneksenkirkon lattiassa. Tämä katolinen kirkko on vain yksi lukemattomista kirkoista ja luostareista, joita Ein Keremiin on rakennettu. Katselemme Johanneksenkirkkoa ja teemme kävelykierroksen kuvauksellisella alueella, joka kiemurtelee ylös kukkuloille ja vastaanottaa vuosittain noin miljoona pyhiinvaeltajaa.

Tänään on aika katsella lähemmin Itä-Jerusalemia ja sen uskonnollisia nähtävyyksiä. Öljymäeltä näkymä on yli koko vanhankaupungin. Jerusalemin vanhakaupunki on jakautunut neljään osaan: juutalaiseen, islamilaiseen, armenialaiseen ja kristittyyn kortteliin. Öljymäellä on juutalainen hautausmaa, joka on peräisin Raamatun ajoilta ja joka on yhä käytössä.

Öljymäen juurella sijaitsee Getsemanen puutarha, jossa Juudas antoi Jeesukselle kuuluisan suudelman. Puutarhan oliivipuut ovat niin vanhoja, että ne olivat mahdollisesti todistamassa tapahtumaa – puiden ikä on korkea jopa oliivipuille! Mikäli puutarha on avoinna, teemme siellä pienen kävelykierroksen. Getsemanen puutarhan kupeessa on ortodoksikirkko, jossa vierailemme. Kirkko on rakennettu hautakammion päälle. Jo 100-luvulta lähtien sitä on pidetty Neitsyt Marian hautana. Kuitenkin vasta vuonna 455 bysanttilaiset eristivät haudan ja rakensivat kirkon sen ympärille. Kirkko on sittemmin rakennettu muutaman kerran uudelleen. Sen jälkeen, kun sulttaani Saladin oli voittanut ristiretkeläiset vuonna 1187, hän tuhosi suuren osan kirkon ylimmästä osasta ja käytti kivet kaupunginmuurin korjaamiseen. Itse hautakammio, joka sijaitsee 47 askelmaa kirkon alapuolella ja joka koostuu yhä alkuperäisistä bysanttilaisista muureista, säilyi koskemattomana. Hautakammio, jonne laskeudumme, on pimeä ja sen seinät ja katto ovat värjäytyneet vuosisatojen saatossa poltettujen kynttilöiden ja öljylamppujen savusta. Tila on koristeltu ikonein ja kattokruunuin, lyhdyin ja köynnöksin, jotka roikkuvat katosta. Neitsyt Marian hautakiveä kunnioittavat myös muslimit, sillä matkallaan Mekasta Jerusalemiin Muhammed näki valon Marian haudan yläpuolella. Vuonna 1161 Jerusalemin kuningatar Melisande haudattiin kirkkoon ja myös hänen poikansa, kuningas Balduin II:n perhe on haudattu tänne.

Seuraavaksi lähdemme tutustumaan vanhaankaupunkiin, jonka näimme Öljymäeltä. Saavumme juutalaiseen kortteliin Lantaportin kautta. Portti on saanut nimensä sen käyttötarkoituksen mukaan: portin kautta kuljetettiin muinoin Jerusalemin jätteet ulos kaupungista. Lantaportti sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Itkumuurilta, joka on juutalaisten pyhin paikka. Itkumuuria kutsutaan myös Länsimuuriksi, sillä se muodosti Herodeksen temppelin läntisen seinämän. Näemme hurskaita juutalaisia jonottamassa muurille suremaan Jerusalemin temppelin hävitystä ja jättämään viestejä Jumalalle muurin kivien väliin.

Itkumuurilta kävelemme ylös Temppelivuorelle, joka on Jerusalemin tärkein nähtävyys. Temppelivuoren huipulla Abraham oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Muslimit uskovat myös, että samasta paikasta arkkienkeli Gabriel vei Muhammadin mukanaan taivaaseen. Roomalaiset tuhosivat Herodeksen temppelin jättäen jäljelle ainoastaan seinämän, joka nykyään tunnetaan Itkumuurina, ja rakensivat tilalle roomalaisen temppelin. Kun Jerusalem vuonna 638 joutui muslimien haltuun, temppelin tilalle rakennettiin kalifi Abd al-Malikin johdolla Kalliomoskeija vuonna 691. Ristiretkeläiset valloittivat kaupungin vuonna 1099 ja muuttivat vuorostaan Kalliomoskeijan kirkoksi. Rakennus, jota ristiretkeläiset kutsuivat nimellä Templum Domini, säilytti nykyisen muotonsa. Sulttaani Saladinin vallattua Jerusalemin 1187 kirkon risti vaihtui jälleen puolikuuksi. Siitä lähtien kultakupolinen Kalliomoskeija on ollut islaminuskoisten tärkein moskeija Mekan ja Medinan moskeijojen jälkeen. Kahdeksankulmainen pyhäkkö on maailman vanhin islamilainen rakennus, jossa on maailman vanhin mihrab eli syvennys, joka osoittaa rukoussuunnan Mekkaan päin. Kupoli, jonka voi nähdä kaikkialta kaupungista, sai 1993 uuden kultauksen. Kultaa tarvittiin 80 kg ja se maksoi 8,2 miljoonaa dollaria.

Kalliomoskeijan kupeessa sijaitsee al-Aqsan moskeija hopeisine kupoleineen. Moskeijan rakensivat umaijadit ja se valmistui 700-luvun alussa. Valitettavasti alkuperäisestä rakennuksesta ei ole enää mitään jäljellä, sillä moskeija tuhoutui täysin maanjäristyksessä vuonna 746. Moskeija on sittemmin rakennettu uudelleen useita kertoja, viimeksi 1033. Kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin vuonna 1099, he eivät tuhonneet moskeijaa, vaan käyttivät sitä palatsina sekä hevostallina. Vuodesta 1119 al-Aqsa toimi temppeliritareiden päämajana pyhällä maalla. Tuona aikana rakennukseen tehtiin joitakin rakenteellisia muutoksia. Siihen mm. lisättiin kaksi lisäsiipeä, joista läntinen toimii nykyään naisten moskeijana ja itäinen islamilaisena museona.

Kun olemme laskeutuneet Temppelivuorelta, kävelemme läpi islamilaisen korttelin ja ihailemme mamelukkien arkkitehtuuria, joka on peräisin 1300-luvulta. Näemme myös vaikuttavan Damaskuksen portin, joka toimii pääsisäänkäyntinä Jerusalemin vanhaankaupunkiin. Portin rakennutti Rooman keisari Hadrianus toisella vuosisadalla, mutta portin nykyisestä muodosta kunnia kuuluu ottomaanien hallitsijalle Suleiman Suurelle, joka oli vallassa 1520–1566.

Damaskuksen portilta lähdemme kulkemaan tietä, josta useimmat ovat kuulleet koulun uskontotunnilla. Kyseessä on Via Dolorosa, jota pitkin Jeesus kuljetti ristiään 2000 vuotta sitten. Via Dolorosa alkaa muslimikorttelista, kulkee kymmenen kärsimysnäytelmäkulkueen pysähdyspaikan kautta ja päättyy kristittyjen kortteliin Pyhän haudan kirkolle. Kirkko on rakennettu Golgatalle paikkaan, jossa Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin. Kirkko on ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde kristityille jo 300-luvulta lähtien. Kirkon hallinnointi on jaettu usean kristillisen kirkkokunnan – mm. kreikkalaisortodoksisen, roomalaiskatolisen ja Armenian apostolisen kirkon – kesken. Kuten niin monet muutkin Jerusalemin uskonnollisista rakennuksista, myös Pyhän haudan kirkko on purettu ja rakennettu uudelleen lukemattomia kertoja. Nykyisen kirkon rakensivat ristiretkeläiset vuonna 1149 ja sen vihki kuningatar Melisende. Sittemmin kirkkoon on tehty useita muutoksia ja rakennettu lisärakennuksia.

Pyhän haudan kirkolta suuntaamme etelään läpi juutalaisen ja armenialaisen korttelin. Näemme muinaisen Rooman valtakunnan aikaisen pääkadun, cardon, rauniot, joita kaivetaan esiin. Poistumme vanhastakaupungista Siionin portin kautta ja kävelemme Siionin vuorelle, joka sijaitsee heti kaupunginmuurin ulkopuolella. Siionin vuorella vierailemme paikassa, jossa Jeesus nautti viimeisen ehtoollisen opetuslastensa kanssa. Iso sali, jossa on holvikatto, on 1100-luvun ristiretkeläisten rakentama, mutta kaivaukset rakennuksen alla viittaavat siihen, että kyse tosiaankin saattaa olla paikasta, jossa yksi maailman tunnetuimmista aterioista nautittiin. Vuorella sijaitsee myös Dormition-luostari, joka on rakennettu paikalle, jolla Neitsyt Maria kristittyjen mukaan vaipui ikiuneen. Käymme lisäksi kuningas Daavidin symbolisella haudalla, joka myös sijaitsee Siionin vuorella. Palaamme kävellen vanhaankaupunkiin ja jatkamme matkaa kohti Jaffa-porttia läpi armenialaisen korttelin, joka on pienin neljästä korttelista.

Seuraavaksi siirrymme Länsi-Jerusalemiin, joka on modernimpi, eurooppalaisempi. Katselemme ulkopuolelta Knessetiä, Israelin parlamenttia. Knessetin edustalla seisoo seitsenhaaraista kynttilänjalkaa (ns. menora) esittävä patsas, joka on koristeltu kuvilla juutalaisten historiasta. Nimi Knesset on hepreaa ja merkitsee kokoontumista. Sanotaan, että nimi viittaa tapahtumaan nimeltä Knesset Ha-Gdola (suuri kokoontuminen), jossa 120 juutalaista kokoontui Jerusalemiin ja keräsi tekstejä Vanhaa testamenttia varten. Myös Israelin parlamentissa on 120 jäsentä. Vielä milloinkaan ei yhden puolueen ole onnistunut saada absoluuttista enemmistöä Knessetiin, ja Israelissa onkin ollut koalitiohallituksia aina valtion synnystä lähtien (1948).

Tänään matkaamme 800 m merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta Jerusalemista alas maapallon matalimmalla sijaitsevaan paikkaan. Määränpäämme on Kuollutmeri 400 m merenpinnan alapuolella. Matka Kuolleellemerelle kulkee läpi upean, kullanhohtoisen aavikon. Huomaamme siirtyvämme alaspäin, myös lämpömittarin asteikolla. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Qumran muutaman kilometrin päässä valtavasta suolajärvestä. Karannutta vuohta etsinyt beduiinipoika löysi 1947 luolasta ensimmäisen monista kirjoituskääröistä, joita kutsutaan nimellä Kuolleenmeren kääröt. Vuoteen 1956 alueen 11 luolasta löytyi kaiken kaikkiaan 800 pergamentti- ja papyruskääröä, jotka sisältävät Raamatun tekstejä, tulkintoja Vanhasta testamentista ja paikallisen yhteisön lakeja satojen vuosien takaa, ajanlaskumme alun paikkeilta. Vuonna 1990 aloitettiin kirjoituskääröjen tulkinta, ja nykyään ne sijaitsevat Israelin kansallismuseossa Jerusalemissa. Matkaamme nyt yli aavikon ajaessamme kohti etelää pitkin Kuolleenmeren rannikkoa. Pian esiin sukeltaa Masadan linnoitus 441 m korkean kallion laella. Masadavuoren tapahtumat vuodelta 74 jKr. ovat tallentaneet paikan ikuisesti israelilaisten sieluun. Kuningas Herodeksella oli täällä mahtava palatsi ja linnoitus. Kuningas pelkäsi alamaistensa ryhtyvän vallankaappaukseen, ja siksi Masadan tasainen huippu, jolta näkee kaikkiin ilmansuuntiin, tuntui hyvältä turvapaikalta. Jopa roomalaisten piirittäessä Jerusalemia Masada säilyi juutalaisten hallussa useita vuosia. Mutta kun Herodeksen vanhaan palatsiin piiloutuneet vajaa tuhat juutalaista kapinallista (seloliitteja) saivat vieraakseen 15 000 roomalaista sotilasta, jotka tunkeutuivat linnoitukseen jättimäisen rampin avulla, joutuivat he toteamaan hävinneensä taistelun. Sen sijaan, että olisivat antautuneet ja päätyneet roomalaisten orjiksi selootit tekivät joukkoitsemurhan. Kun voitonvarmat roomalaiset saapuivat linnoitukseen, he löysivät linnoituksen puolustajien ruumiit lojumassa pilkuntarkoissa riveissä. Tämä hirvittävä tapahtuma on tehnyt Masadasta symbolin Israelin kansalliselle halulle puolustaa maataan.

Nousemme köysiradalla linnoituksen raunioille, joiden luota on upeat näkymät aavikolle, jonka pinnassa kuuma ilma väreilee, Kuolleenmeren kimaltavalle pinnalle ja taustalla kohoaville Edomin vuorille. Kolmekerroksisesta linnoituksesta on löydetty hienoja mosaiikkeja, valtavia varastokammioita ja jättimäisiä vesisäiliöitä, jotka täytettiin nerokkaalla tavalla aavikon vadien lammikoista. Rakennus kaivettiin esiin 1960-luvulla.

Liikuttuamme pitkin Kuolleenmeren rantoja lähes koko päivän on aika päästä lähikontaktiin tämän erikoisen järven kanssa. Kummalliset suolakasat, murentuneet hiekkakivimuodostelmat ja punakeltaiset kalliot muodostavat kiehtovan maiseman järven ympärille. Astumme tähän luonnon omaan hyvinvointikeskukseen ja aistimme, miltä tuntuu uida hyvin suolapitoisessa ja terveyttä edistävässä vedessä. Lukuun ottamatta muutamia yksittäisiä, harvinaisia mikro-organismeja järvivedessä ei ole elämää – uimareita ei lasketa. Ajamme takaisin Jerusalemiin, jossa syömme illallisen ja yövymme.

Tänään lähdemme tutustumaan Pohjois-Israeliin: Nasaretiin, Genesaretinjärvelle ja Kaanaan. Aloitamme päivän Caesarean kaupungista, joka on ollut sekä roomalaisten siirtokunta että ristiretkeläisten hallitsema kaupunki. Herodes Suuri, jonka rakentamisinnosta pääsimme nauttimaan jo eilen, perusti kaupungin vuonna 22 eKr. ja antoi sille nimen Caesarea keisari Augustuksen kunniaksi. Tuolta ajalta on peräisin kaupungin roomalainen amfiteatteri, joka on entisöity kauniisti ja joka toimii kesäisin konserttien ja oopperaesitysten näyttämönä. Näemme myös ristiretkeläisten rakentaman linnan, jossa roomalaisten aikaisia pilareita on käytetty uudelleen perustuksina.

Caesareasta ajamme jälleen kohti sisämaata ja saavumme Nasaretiin, jossa Jeesus eli lapsuutensa. Tuolloin kaupunki oli huomaamaton maalaiskylä. Nykyään kyse on vilkkaasta kaupungista, jonka asukasluku on noin 60 000. Näemme vaikuttavan Marian ilmestyksen kirkon, joka on Lähi-idän suurin kirkko. Kirkko rakennettiin vuonna 1968 paikalle, jolla arkkienkeli Gabriel ilmoitti Neitsyt Marialle hänen tulevasta synnytyksestään. Kirkko on koristeltu eri maista lahjoituksina saaduin mosaiikein, jotka kuvaavat Neitsyt Mariaa. Näemme Marian mm. japanilaisessa kimonossa ja selvästi aasialaisen näköisenä. Vilkaisemme myös Neitsyt Marian lähdettä, joka on kreikkalaisortodoksien mukaan ilmestyksen tapahtumapaikka. Lähteen vedellä väitetään olevan parantavia ominaisuuksia.

Alue Nasaretin ja Genesaretinjärven ympäristössä on täynnä paikkoja, joissa Jeesuksen väitetään tehneen ihmetekoja. Matka Nasaretista Genesaretinjärvelle vie meidät läpi Kaanaan, jossa erään köyhän perheen häät muuttuivat hetkessä juhlavammiksi, kun Jeesus muutti vesikannujen sisällön viiniksi. Jatkamme matkaa Genesaretinjärvelle, jolla Jeesus kulki vetten päällä. Käymme myös Tabghassa, jossa hän ruokki 5 000 nälkäistä uskovaista viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kierroksemme päättyy Kapernaumiin, jossa Jeesus asui jonkin aikaa ja jossa hän teki lukuisia ihmetekoja. Näemme 100-luvulta peräisin olevan synagogan rauniot. Väitetään, että se olisi rakennettu täsmälleen samalla tyylillä kuin alkuperäinen, jossa Jeesus saarnasi. Kaupungissa on myös Pyhän Pietarin talon rauniot sekä jäännökset vanhasta kivikirkosta, joka oli rakennettu paikalle, jolla Jeesus asui. Lopuksi katselemme Genesaretinjärveä ylhäältä mäen päältä. Genesaretinjärvellä Jeesus piti Vuorisaarnana tunnetun puheensa. Kyseisellä paikalla seisoo nykyään Autuuksien kirkko.

Syömme illallisen ja yövymme Tiberiaksessa, Genesaretinjärven alueen ”pääkaupungissa”, joka on suosittu lomakohde sekä vesiurheilun ystäville että ortodoksijuutalaisille pyhiinvaeltajille.

Päivän alkajaisiksi käymme Harduf-kibbutsilla, jonka perusti 1982 joukko Rudolf Steinerin filosofiasta vaikutteita saaneita perheitä. Nykyään kibbutsilla asuu noin 650 henkeä, ja kibbutsi on yksi Israelin suurimmista luomuviljeltyjen elintarvikkeiden tuottajista. Maanviljelyksen lisäksi Harduf valmistaa mm. kierrätyspaperia. Kibbutsilla toimii myös lastenkoti huostaan otetuille lapsille. Tapaamme kibbutsin jäsenen, joka esittelee meille paikkoja ja kertoo kibbutsin periaatteista, ideologiasta sen taustalla (ekologisuus ja kierrätys) sekä siitä, kuinka ideat muunnetaan käytännöksi. Ajamme kibbutsilta Välimeren rannalle, jossa sijaitsee ristiretkeläisten Akko. Se on kuin viehättävä pala elävää historiaa. Useimmat ristiretkeläisten rakentamat talot korjattiin osmanien valtakaudella. Näemme, kuinka ristiretkeläisten luomuksia on käytetty rakennusmateriaalina osmanien 1700-luvun rakennuksissa. Tämä koskee mm. pasha Ahmad al-Jazzarin kaupunginmuuria sekä eleganttia vihreäkupolista al-Jazzar-moskeijaa. Linnoituskaan ei tee tässä poikkeusta. Kyse on vanhasta johanniittain linnasta, joka on peräisin 1100-luvulta ja joka oli viimeinen paikka pyhällä maalla, josta ristiretkeläiset luopuivat ennen purjehtimistaan Kyprokselle. Pala ristiretkeläisten kaupunkia on kuitenkin saanut jäädä silleen – maan alle: eräänlainen tunnelijärjestelmä, joka yhdistää meren entiseen ritarikunnan palatsiin.

Seuraava pysähdyspaikka on Haifa, Israelin kolmanneksi suurin kaupunki, joka on levittäytynyt hitaasti yhä ylemmäs Karmelvuoren rinteeseen. Haifa on paitsi nykyaikainen teollisuuskaupunki, myös bahai-uskonnon keskuspaikka. Bahai on yksi maailman nuorimmista uskonnoista. Se syntyi Iranissa 1800-luvulla, kun Siyyiyd Ali Mohammed julistautui Bapiksi (Portiksi) eli yhdeksi viestintuojista, joita Jumala oli lähettänyt maailmaan Mooseksen, Buddhan, Jeesuksen ja Muhammedin seuraajina. Bahain mukaan he kaikki saarnasivat samaa oppia. Nykyään bahai-uskoisia on maailmassa noin viisi miljoonaa. Bap teloitettiin 1850 vääräuskoisena. Hänen hautansa sijaitsee kultakupolisessa temppelissä keskellä upeaa bahai-puutarhaa Haifassa. Voimme käveleskellä pitkin puutarhan polkuja huolellisesti suunniteltujen kukkapenkkien ja suihkulähteiden väleissä.

Ajamme päivän päätteeksi kohti etelää Tel Aviviin, jossa yövymme.

Nauti näkymistä Välimerelle, lähde ostoksille, kokeile paikallisia erikoisuuksia tai tutustu johonkin Tel Avivin monista hienoista museoista.

On aika jättää hyvästit Israelille. Puolen päivän jälkeen ajamme Ben Gurionin lentokentälle ja lennämme takaisin Suomeen.