Islanti - kiertomatka saagojen maassa

Tänään pääsemme tutustumaan islantilaiseen luontoon. Aamulla otamme suunnan kohti pohjoista. Alue tunnetaan saagojen maana, sillä se on kahden Islannin tunnetuimman saagan, Laxdæla-saagan ja Egillin saagan, tapahtumapaikka. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Reykholt, joka oli Snorri Sturlusonin, kuuluisan islantilaisen historioitsijan ja poliitikon kotipaikka. Seuraavaksi katsastamme vesiputoukset Hraunfossar ja Barnafoss, joiden luota on näkymät Langjökullin jäätikölle. Vesiputoukset koostuvat lukemattomista pienistä putouksista, jotka ulottuvat yli 1 000 metrin leveydelle.

Seuraava kohteemme on maailman suurin kuuma lähde, Deildartunguhver. Vesihöyrypilvet voi nähdä jo kaukaa. Lähde tuottaa 180 litraa kiehuvaa vettä sekunnissa. Sen kapasiteetti on 62 megawattia, ja vettä käytetään keskuslämmitykseen Borgarfjördurissa sekä Borgarnesin alueella.

Matka jatkuu edelleen kohti pohjoista pitkin Islannin kuuluisaa kehätietä. Maisemat ovat upeat: vihreitä peltoja ja laiduntavia hevosia, leveitä laaksoja, lumipeitteisiä tuntureita sekä terävähuippuisia tulivuoria.

Pysähdymme matkan varrella oikomaan jalkojamme ja ottamaan kuvia. Skagafjörðurin alueella, joka tunnetaan myös Hevosten laaksona, vierailemme Flugumýrin hevostilalla. Tutustumme hevostenpitoon ja katselemme tilan kauniiden hevosten esityksen. Tilan omistavat Páll Bjarki Pálsson ja Eyrun Anna Sigurdardottir, jotka ovat voittaneet useita palkintoja hevosillaan – esim. tittelin Icelandic Horse Breeders of the Year 2001.

Päivän päätteeksi saavumme Pohjois-Islantiin, joka tunnetaan syvistä vuonoista, jyrkistä tuntureista, pienistä saarista, hedelmällisistä niityistä ja linnuista. Vietämme täällä kaski yötä nauttien Pohjois-Islannin kauniista maisemista. Illallisen syömme hotellissa.

Pohjois-Islannin pääkaupunki on Akureyri. Akureyri sijaitsee Eyjafjörðurin vuonossa taustanaan lumipeitteiset tunturit. Ilmasto Akureyrissa on näille leveysasteille ainutlaatuinen: auringonpaistetunteja on enemmän ja lämpötila on korkeampi kuin muualla Islannissa. Avoimella, jäätymättömällä satamalla on suuri merkitys kaupungille. Akureyri on Pohjois-Islannin kaupan ja kulttuurin keskus sekä Islannin toiseksi suurin kaupunki. Vilkkaan opiskelijaelämän, monien kulttuuritilaisuuksien ja merkittävän kalastusteollisuuden ansiosta Akureyri kasvaa koko ajan. Myös yhä useammat matkailijat löytävät tiensä pohjoisrannikon auringonpaisteiseen kaupunkiin.

Aloitamme päivän orientoivalla kaupunkikierroksella Akureyrissa. Sen jälkeen siirrymme Islannin koillisimpaan osaan, johon tutustumisen aloitamme vierailulla pienessä Húsavikin kalastajakylässä. Húsavik on Islannin vanhin asuinpaikka ja tätä nykyä myös suurin kaupunki Þingeyjarsýslan läänissä. Se tunnetaan vilkkaasta teatteri- ja musiikkielämästään sekä Húsavikin valasmuseosta.

Voit päästä vielä lähemmäs valaita illan valassafarilla Eyjafjördur-vuonolla. Sää ja meriolosuhteet tekevät Pohjois-Islannista maan parhaan valaidenbongauspaikan. Takuita emme tietenkään voi antaa, mutta jos olemme onnekkaita, näemme delfiinejä, lahtivalaita, ryhävalaita ja ehkä myös sinivalaita. (Valassafari kestää n. 2,5 tuntia ja on lisämaksullinen retki, joka varataan ja maksetaan ennen matkaa).

Ajamme Tjörnesin niemimaalle, joka sijaitsee Húsavikin pohjoispuolella Öxarfjörður- ja Skjálfandivuonojen välissä. Määränpäämme on hevosenkengän muotoinen Ásbyrgin kanjoni. Kanjoni on 3,5 km pitkä ja sijaitsee Jökulsárgljúfurin kansallispuistossa. Sitä kutsutaan myös Islannin Grand Canyoniksi. Matkalla takaisin Akureyriin pysähdymme Godafossin vesiputouksella. Putous on n. 12 m korkea ja 30 m leveä. Se kuuluu Islannin kauneimpiin vesiputouksiin. Nimi merkitsee “jumalten putousta” ja viittaa yhteen Islannin historian tärkeimmistä tapahtumista, nimittäin kristinuskon tuloon maahan. Täällä vesiputouksen luona Thorgeir Thorkelsson (Þorgeir Ljósvetningagoði) heitti pakanalliset jumalpatsaansa veteen kristinuskon levittyä maahan vuonna 999 tai 1000. Syömme illallisen hotellissamme Pohjois-Islannissa.

Jätämme hyvästit Eyjafjörduin vuonolle ja ajamme Mývatnin luonnonsuojelualueelle, jossa pääsemme kokemaan mm. Islannin geotermisen aktiivisuuden erikoisten laavamaisemien, kuumien lähteiden ja pahanhajuisten rikinkatkujen muodossa.

Mývatnin puiston keskellä sijaitsee Mývatnjärvi, jonka pinta-ala on 37 km2. Järveä ympäröivät laavakentät, vuoret ja tulivuoret. Järvessä on yli 50 pientä laavasaarta ja -luotoa, joista valtaosa on ns. pseudokraattereita, mikä tarkoittaa, että ne muistuttavat tulivuoren kraattereita, mutteivät kuitenkaan oikeasti ole. Järven keskimääräinen syvyys on vain 2,5 m, ja auringonpaiste ulottuu pohjaan saakka. Auringonvalo yhdistettynä siihen, että suurin osa vedestä tulee maanalaisista mineraalipitoisista lähteistä, takaa hyvät elinolosuhteet kaloille ja linnuille. Mývatnjärvi onkin oikea lintujen ystävän paratiisi! Paikka on luultavasti Islannin paras lintubongauspaikka. Kesällä alueella elää maailman tihein sorsalintuesiintymä – edustettuina ovat mm. amerikantelkkä ja virta-alli. Mývatnjärveltä itään sijaitsee Dimmuborgir, joka tarkoittaa “mustaa linnaa”. Alue tunnetaan uskomattomista laavamuodostelmista, jotka muistuttavat tornia. Vaikuttava on myös laavasta muodostunut portti, jota kutsutaan nimellä “Kirkja”, kirkko.

Dimmuborgirin kiehtovilta laavamuodostelmilta siirrymme veden täyttämälle Grjótagján luolalle. Aikaisemmin oli suosittua käydä pulahtamassa luolan lämpimässä vedessä, mutta alueen termisen aktiivisuuden takia veden lämpötila on nykyään niin korkea – yli 50 astetta – että uiminen on kielletty. Luolan yläpuolella kulkee syvä halkeama: täällä kohtaavat Euroopan ja Amerikan mannerlaatat ja siirtyvät yhä kauemmas toisistaan. Halkeama siis levenee koko ajan – noin yhdestä kahteen senttimetriä vuodessa. Järven koillispuolelta ajamme suureen ja avaraan Námaskarðin laaksoon, joka on täynnä kuplivia, kiehuvia mutamonttuja ja haisevia rikkikuoppia. Kasvillisuutta ei alueella näy lähes laisinkaan lähteiden happamien rikkihöyryjen takia.

Jos pulahdus lämpimiin vesiin houkuttelee, voit ostaa pääsylipun Mývatn Nature Baths -kylpylään. Siellä voi myös nauttia lounaan. (Sisäänpääsy kylpylään ei sisälly matkan hintaan).

Mývatnista ajamme Dettifossin vaikuttavalle vesiputoukselle, joka on 44 m korkea ja 100 m leveä – yksi Euroopan suurimpia. Seuraavaksi ajamme läpi Möðrudalsöræfin, joka on erämaata muistuttava laaja alue. Saavumme harvaan asutulle Itävuonojen alueelle, jolla kalastus on yhä tärkein elinkeino huolimatta siitä, että tänne rakennettiin 2007 Islannin suurin alumiinitehdas. Amerikkalaisomisteista tehdasta vastaan järjestettiin isoja mielenosoituksia, sillä tehtaan sähkönsaanti on riippuvainen isosta padosta, jonka pelättiin vahingoittavan alueen ainutlaatuista luontoa. 

Syömme illallisen hotellissamme Itävuonoilla.

Ajamme pitkin Itävuonojen dramaattista rantaviivaa kauniissa, kontrastien täyttämissä maisemissa. Vihreitä reheviä laaksoja, vaikuttavia tuntureita ja vuonoja sekä pieniä kalastajakyliä – taustanaan Vatnajökullin jäätikkö. Vatnajökull on Islannin suurin jäätikkö, ja sen jättimäinen lakijäätikkö on maailman kolmanneksi suurin Grönlannin ja Antarktiksen jälkeen. Tänään teemana on jää, sillä reittimme kulkee maan vaikuttavimman luonnonihmeen, Jökulssárlónin jäätikkölaguunin kautta. Laguuni on syntynyt Breidamerkurjökullin jäätikön sulamisvesistä. Laguuni alkoi muodostua 1934 ja on kasvanut koko ajan samalla kun jäätikkö on vetäytynyt yhä kauemmas. Laguunin koko on nykyään noin 25 km2 ja se kasvaa koko ajan. Halukkailla on mahdollisuus nousta amfibioaluksen kyytiin katsomaan jäänsinisen laguunin kiiltäviä jääkenttiä. Jos et halua nähdä laguunia lähempää, myös maissa on paljon katsottavaa. Voit esim. tehdä kävelyretken laguunin reunalla ja nähdä ehkä hylkeitä. Pidä kuitenkin silmät auki – hylkeet nousevat pintaan vain hetkiseksi ja katoavat nopeasti näkyvistä. (Risteilyt Jökulssárlónissa kestävät 30–50 min. Risteily ei kuulu matkan hintaan).

Matka jatkuu 1 736 km2:n kokoiseen Skaftafellin kansallispuistoon, joka on kuin vihreä keidas Öræfajökullin jääpeitteisen tulivuoren juurella. Lakijäätikkö muodostaa Vatnajökullin eteläisimmän osan ja siellä sijaitsee Islannin korkein vuori, 2 119 m korkea Hvannadalshnúkur. Suojaisen sijaintinsa ansiosta Skaftafellissä vallitsee melko lauha ilmasto, ja seutu on suosittu vaelluskohde. Tutustumme puiston tietokeskukseen. Halukkaat voivat tehdä pienen kävelyretken alueella. Kansallispuistosta ajamme hotelliimme lähellä Kirkjubæjarklausturin kaupunkia, joka sijaitsee puiston eteläpuolella. Syömme illallisen hotellissa.

Tänään koemme Islannin eteläisen rannikon. Aloitamme päivän ajamalla läpi sammalpeitteisen laavakentän, Eldhraunin, ja näemme Mýrdalssandurin mustat hiekkarannat. Eldhraun, joka kattaa 580 km2:n suuruisen alueen, syntyi tulivuorenpurkauksessa 1783–84. 22 maatilaa hautautui tuhkakerroksen alle. Vain yksi tulivuori purkautui, mutta seuraukset olivat katastrofaaliset koko maalle – purkausta pidetään yleisesti yhtenä suurimmista ja pahimmista koko maailmanhistoriassa. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi tuhosi suuren osan saaren eläimistä ja kasveista, ja purkausta seuraavia vuosia leimasivat kylmyys, kasvuhäiriöt ja sairaudet, joiden vuoksi noin 20 % väestöstä menehtyi. Koska Islanti kuului tuolloin Tanskalle, keskusteltiin vilkkaasti, pitäisikö jäljelle jääneet asukkaat evakuoida Jyllantiin. Näin ei kuitenkaan tehty. Nykyään alue on suojeltu, ja kauniita, pyöreitä laavamuodostelmia kattaa paksu sammalpeite.

Jatkamme matkaa Dyrhólaeyn niemelle, joka oli aikaisemmin saari. Ajamme sinne Reynisfjaran kauniin mustahiekkaisen rannan kautta, jolla asuu lunniyhdyskunta. Vaikka pesimisaika osuukin keskelle kesää, lunnit viihtyvät täällä vielä alkusyksystä. Niemen vulkaaniset kalliomuodostelmat ovat ilmeisesti muodostuneet merenalaisen tulivuorenpurkauksen seurauksena noin 80 000 vuotta sitten. Kallioniemeke on Islannin eteläisin kärki. 1700-luvulta 1950-luvulle saakka alueella kalastettiin ahkerasti. Tänä päivänä alue on yksi parhaista paikoista lintujen tarkkailulle.

Ajamme kohti länttä ja pysähdymme pienessä Skógarin kylässä, jossa on vain 25 asukasta. Huolimatta kylän lilliputtimaisesta koosta siellä kannattaa käydä – sekä Skógafossin vesiputous että Skógarin museo ovat näkemisen arvoisia. Museo perustettiin 1949, ja esillä on vanhoja autoja, veneitä, pieniä lentokoneita sekä käyttöesineitä, käsitöitä ja maalauksia. Ehdit tutustua näyttelyyn omatoimisesti ennen kuin jatkamme matkaa Skógafossin ja Seljalandsfossin vesiputouksille (sisäänpääsy museoon sisältyy matkan hintaan). Skógafoss on 25 m leveä ja yksi Islannin suurimmista vesiputouksista. Jos päivä sattuu olemaan aurinkoinen, voi putouksessa nähdä upean sateenkaaren. Syömme illallisen ja yövymme hotellissa etelärannikolla.

Pääsemme ihastelemaan ainutlaatuisen kaunista islantilaista luontoa klassisella Kultaisen kolmion kierroksellamme. Kierrokseen sisältyy niin upeita maisemia kuin dramaattista tuhatvuotista historiaakin.

Aloitamme kierroksen Gullfossin vesiputouksesta, joka on Islannin suosituin nähtävyys. Kaunis vesiputous koostuu kahdesta putouksesta, joiden korkeus on 11 ja 21 m. Vesiputous löydettiin vasta 1900-luvun alussa. Tómassonin pieni maanviljelijäperhe kävi 20 vuotta oikeutta alueen omistuksesta, mutta hävisi jutun ulkomaalaisille investoijille. Investoijat eivät kuitenkaan kyenneet maksamaan sovittua summaa, mikä antoi islantilaiselle Einar Gudmundssonille tilaisuuden ostaa alue 1939. Vuonna 1975 Gudmundsson luovutti alueen Islannin valtiolle, joka teki siitä luonnonsuojelualueen.

Pienen matkan päässä Gullfossista sijaitsee Geysir, joka on antanut nimen maailman muille geysireille. Geysir alkoi purskautella vettä ensimmäisen kerran 1300-luvulla, ja vesipatsas saattoi kohota jopa 60 m korkeuteen. 2000-luvulla lähteen aktiivisuus on vähentynyt ja se saattaa pysyä hiljaa vuosien ajan. Lähistöllä sijaitsee Strokkur-niminen geysir, joka purskauttaa vesimassansa yli 20 metriin noin joka 8. minuutti.

Matka jatkuu Þingvellirin kansallispuistoon, joka antoi puitteet maailman vanhimmalle parlamentille vuodelta 930. Islannin maakäräjät, Alting, kokoontui täällä aina vuoteen 1798. Kansallispuistoon, joka perustettiin 1930,  kuuluu laakson lisäksi Þingvallavatnjärvi, molemmat ovat Unescon suojelemia. Alue on kiinnostava myös geologisesti, sillä Þingvellir sijaitsee Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen törmäyspisteessä.

Þingvelliristä ajamme kohti Reykjavikia. Matkalla käymme Álafossissa, josta Islannin villateollisuus sai alkunsa 1800-luvun lopulla. Täällä tuotetaan mm. klassisia islantilaisia neuleita, jotka ovat hyvin suosittuja. Saavuttuamme Reykjavikiin teemme lyhyen kaupunkikierroksen. Käymme mm. Perlanissa, josta voimme ihailla näkymiä yli Reykjavikin. Illalla on mahdollisuus osallistua yhteiselle illalliselle jossakin kaupungin hyvistä ravintoloista. (Illallinen ei sisälly matkan hintaan).