Islanti - kiertomatka saagojen maassa

Lennämme Helsingistä Keflavíkin lentokentälle, joka sijaitsee Reykjanesin niemimaan kärjen tuntumassa. Jo Keflavíkissa saamme käsityksen karuista islantilaisista laavakentistä. Alue on yksi geotermisesti aktiivisimpia koko Islannissa.

Kun matkatavarat on pakattu bussiin, ajamme Keflavíkin kaupunkiin ja katselemme lähemmin tyypillisiä islantilaisia taloja, jotka on rakennettu turpeesta, kivestä ja puusta. Talot ovat ominaisia alueelle, jolla on ollut puutetta puusta ja jolla puu on ollut mahdollista korvata turpeella. Seuraavaksi käymme Geocenter Reykjanesissa, jossa tutustumme alueen erikoiseen geologiaan.

Sitten ajamme Reykjavíkiin, jossa majoitumme hotelliin.

Kerrotaan, että noin 1 000 vuotta sitten viikingit päättivät uuden maan valloittamisesta heittämällä jumalpatsaan yli laidan ja nousemalla maihin siinä rannassa, jonne aallot olivat patsaan kuljettaneet. Näin lienee toiminut myös norjalainen viikinki Ingólfur Arnarson, joka oli vuonna 874 ensimmäisiä Islannin kamaralle astuneita. Maihin hän nousi paikassa, jossa sijaitsee nykyinen Reykjavík. Arnarson kutsui paikkaa nimellä Savulahti. Sinne alkoi hiljalleen kertyä asutusta. Noin 200 vuotta sitten täällä asui 300 henkeä, nykyään 217 000 (keskustassa 126 000) ihmistä – yli puolet Islannin väestöstä – pitää maailman pohjoisinta pääkaupunkia kotinaan.

Saavuttuamme perille ja levättyämme hetken hotellissa kiinnostuneet voivat lähteä matkanjohtajan kanssa kävelylle Hverfisgatanille ja Laugavegurille, kaupungin pääostoskaduille. Täältä löytyy koko joukko kahviloita ja ravintoloita. Islanti on viimeisen kymmenen vuoden aikana ansainnut paikkansa maailman gastronomisella kartalla raikkaalla ja modernilla ruoallaan. Monet lammas- ja kalaruoat ovat todellinen nautinto herkkusuille.

Matkanjohtajalla on luonnollisesti ehdotuksia hyvistä ruokapaikoista.

Yöpyminen Reykjavíkissa.

(Päivän ajomatka yhteensä 80 km – 1 h 20 min)

Ymmärtääksemme islantilaisia ja paikkoja, joihin he ovat asettuneet, meidän tulee sukeltaa hieman syvemmälle vanhoihin saagoihin. Nämä kirjalliset asiakirjat ja kertomukset ovat kiistatta suurin yksittäinen lähde, mitä tulee islantilaisten historiaan, tietoon siitä, mistä he tulivat ja mitkä vaikutteet ja tilanteet muokkasivat islantilaista kulttuuria. Saagat ovat Islannin suurin historiallinen kansallisen ylpeyden aihe ja niiden laajuuden, tarkkuuden ja arkistoarvon suhteen ne ovat ihmisen sivilisaatiossa vertaansa vailla. Landnámabókenin perusteella tiedämme, että Akureyrin alueen perustaja oli irlantilainen viikinki Helgi ”Magri” Eyvindarson. Eyvindarson lähti purjehtimaan Islantiin vaimonsa Thorunn Hyrnan kanssa vuonna 890 ja nousi maihin Eyjafjörðurissa. Sitä ei tiedetä, miksi hän lähti Irlannista, vaikka onkin väitetty, että syynä olisi ollut hänen kiinnostuksensa pohjoisia uskontoja kohtaan. Hänen väitetään palvoneen erityisesti Thoria, ukkosen jumalaa, varsinkin pitkien ja vaarallisten merimatkojensa aikana. Eyvindarsonin maallinen omaisuus oli hänen aikanaan hyvin suuri, ja hänen maatilansa sai nimensä Kristna-saagojen mukaan (Kristuksen niemimaa). Häntä pidetään oikeutetusti Akureyrin perustajana ja hänen merkityksensä Akureyrille ja Pohjois-Islannille on sama kuin Ingólfur Arnarsonin Reykjavíkille, sillä Arnarson rakensi maatilansa noin vuonna 807 ja perusti paikan, jonka tunnemme nykyään Islannin pääkaupunkina.

Päivän ensimmäinen kohde on Reykjavík. Lähdemme hotellilta mielenkiintoiselle kaupunkikierrokselle tähän Euroopan pienimpiin kuuluvaan pääkaupunkiin. Reittimme vie mm. ylös Hallgrímurin kirkolle, joka seisoo majesteettisesti mäen päällä. Sieltä on hyvät näkymät alas kaupunkiin, merelle ja taustalla kohoaville vuorille. Myös itse kirkko on kiinnostava. Kirkon suunnitteli Guðjón Samúelsson (1887–1950), joka oli Islannin ensimmäinen arkkitehti ja luova voima kaupungin monien merkittävien rakennusten taustalla. Arkkitehtuurin inspiraationa ovat toimineet vulkaaniset pylväät, joita näkee saarella monin paikoin. Kirkon edustalla seisoo myös viikinki Leif Erikinpojan patsas. Patsaan lahjoitti Yhdysvallat vuonna 1930, kun oli Islannin parlamentin 1000-vuotisjuhlat. Näemme kierroksella myös Höfdi-talon, jossa Reagan ja Gorbatšov tapasivat 1986, sekä Kulttuuritalon, jossa on esillä hieno kokoelma vanhoja islantilaisia käsikirjoituksia. Ne palautettiin Kööpenhaminasta Islantiin 1970-luvulla. Reittimme kulkee myös ohi Harpan, Reykjavíkin uuden konsertti- ja konferenssikeskuksen, jonka on suunnitellut Henning Larsen. Inspiraatiota on haettu revontulista ja Islannin dramaattisesta luonnosta. Kaupunkikierroksen jälkeen jatkamme päivää historian merkeissä ja suuntaamme Reykjavíkin ulkopuolelle kohti Þingvelliriä.

Kesällä 2004 Þingvelliristä tuli Unescon maailmanperintökohde. Kyse on uskomattomasta geologisesta alueesta, joka antoi puitteet maailman vanhimmalle parlamentille vuodelta 930. Islannin maakäräjät, Alting, kokoontui täällä aina vuoteen 1798. Kansallispuistoon, joka perustettiin 1930,  kuuluu laakson lisäksi Þingvallavatnjärvi. Þingvellir sijaitsee lisäksi Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen törmäyspisteessä.

Päivän päätteeksi ajamme Borgarnesiin, Islannin ainoaan merenrantakaupunkiin, joka ei ole riippuvainen kalastuksesta. Kaupunki sijaitsee kahden niemen välissä ja on Etelä- ja Luoteis-Islannin välisen liikenteen solmukohta. Sijaintipaikan vuoksi Borgarnesin sää on toisinaan epävakaa. Tästä syystä Hvalfjördurin vuonon ali on rakennettu tunneli, jonka ansiosta ajomatkakin on lyhentynyt 50 km:llä.

Yövymme Borgarnesissa. Pienen kaupungin keskustassa on ravintoloita.

(Päivän ajomatka yhteensä 150 km – 2 h 10 min)

Aloitamme päivän Borgarfjördurista. Reittimme kulkee läpi upean alueen. Hevoset ja lampaat laiduntavat vihreillä pelloilla leveissä laaksoissa, siellä täällä näkyy lumipeitteisiä tuntureita ja teräviä tulivuoria. Päivän ensimmäiset kohteet ovat Hraunfossarin ja Barnafossin vesiputoukset. Putouksilta on näkymät Langjökullin jäätikköalueelle, joka sijaitsee Islannin vaikeakulkuisen ylänköalueen reunalla. Vesiputoukset koostuvat lukuisista pienistä putouksista, jotka levittäytyvät yli 1 000 metrin leveydelle.

Käymme yhdellä maailman suurimpiin kuuluvalla kuumalla lähteellä, Deildartunguhverilla. Vesihöyrypilvet voi nähdä jo kaukaa ja ne antavat aavistuksen voimista, jotka täällä jylläävät. Lähde tuottaa 180 litraa kiehuvaa vettä sekunnissa ja sen teho on 62 megawattia. Lähteen vettä käytetään lämmitykseen Borgarfjördurissa ja Borgarnesin alueella, jossa yövyimme. Borgarfjördur tunnetaan myös saagojen maana, sillä se on kahden Islannin tunnetuimman saagan, Laxdæla-saagan ja Egillin saagan, tapahtumapaikka. Seuraava pysähdyspaikkamme on Reykholt, joka oli Snorri Sturlusonin, kuuluisan islantilaisen historioitsijan ja poliitikon kotipaikka. Sturluson eli 1200-luvulla.

Ajamme seuraavaksi kohti Pohjois-Islantia, joka tunnetaan syvistä vuonoista, jyrkistä tuntureista, pienistä saarista, vehreistä niityistä ja upeasta linnustosta. Pysähdymme matkan varrella oikomaan jalkojamme ja ottamaan kuvia. Reittimme kulkee läpi Skagafjörðurin alueen, joka tunnetaan myös Hevosten laaksona, sillä se on Islannin hevoskasvatuksen keskus.

Akureyri sijaitsee Eyjafjörðurin vuonossa taustanaan lumipeitteiset tunturit. Ilmasto Akureyrissa on näille leveysasteille ainutlaatuinen: auringonpaistetunteja on enemmän ja lämpötila on korkeampi kuin muualla Islannissa. Avoimella, jäätymättömällä satamalla on suuri merkitys kaupungille.

Akureyri on Pohjois-Islannin kaupan ja kulttuurin keskus sekä Islannin toiseksi suurin kaupunki. Vilkkaan opiskelijaelämän, monien kulttuuritilaisuuksien ja merkittävän kalastusteollisuuden ansiosta Akureyri kasvaa koko ajan. Myös yhä useammat turistit löytävät tiensä pohjoisrannikon auringonpaisteiseen kaupunkiin.

Majoitumme kahdeksi yöksi Akureyrin alueelle.

(Päivän ajomatka yhteensä 415 km – 5 h 10 min)

Aamiaisen jälkeen on mahdollisuus lähteä valassafarille. Takuita emme tietenkään voi antaa, mutta jos olemme onnekkaita, näemme delfiinejä, lahtivalaita, ryhävalaita ja ehkä myös sinivalaita. (Valassafari kestää n. 2,5 tuntia ja on lisämaksullinen retki, joka varataan ja maksetaan ennen matkaa. Lue lisää kohdasta Hintatiedot.) He, jotka eivät lähde mukaan safarille, voivat katsella lähemmin Islannin toiseksi suurinta kaupunkia Akureyria.

Lounaan jälkeen on aika tehdä toinen retki luontoon. Dettifoss on Islannin vesiputousten kuningas ja sitä pidetään yhtenä Euroopan voimakkaimmista putouksista. Luonnollisesti se on Islannin suurin putous. Käynti Dettifossilla ei hevin unohdu. Jo pelkkä putouksen jymy saa aistit hereille! Kun vesi putoaa 44 metrin korkeudesta, tapahtuu se sellaisella voimalla, että pärskeet näkyvät kilometrin päähän. Samalla syntyy kaunis sateenkaari rotkon yli.

Iltapäivällä matka jatkuu Godafossin vesiputoukselle. Putous on noin 12 m korkea ja 30 leveä. Se on yksi Islannin kauneimmista vesiputouksista. Nimi merkitsee ”jumalten vesiputousta” ja viittaa yhteen Islannin historian tärkeimmistä tapahtumista, nimittäin kristinuskon leviämiseen maahan. Täällä vesiputouksella Thorgeir Thorkelsson (Þorgeir Ljósvetningagoði Þorkelsson) heitti omat pakanalliset jumalpatsaansa putoukseen vuonna 999 tai 1000 päätettyään kääntyä kristityksi. Thorkelsson toimi parlamentissa laamannina 985–1001 ja oli tekemässä päätöstä Islannin luopumisesta pakanauskonnoista ja kääntymisestä kristinuskoon.

Ásbyrgin rotko on hevosenkengän muotoinen syvänne, jolla on myös historiallista merkitystä. Kallioseinämä on 3,5 km pitkä ja 90–100 m korkea, ja väitetään, että sen olisivat synnyttäneet alueella aikaisemmin virranneet voimakkaat vesimassat. Paikalliset sekoittavat syntytarinaan myös Pohjoismaista mytologiaa: täällä kerrotaan tarinaa, jonka mukaan Ásbyrgi syntyi, kun jumala Odinin kahdeksanjalkainen hevonen Sleipner otti pitkän askelen ja loi siten hevosenkengän muotoisen rotkon.

Akureyri perustettiin viralliseksi kauppapaikaksi vuonna 1602. Siellä toimi pääasiassa tanskalaisia kauppiaita, jotka, päinvastoin kuin paikalliset, eivät halunneet jäädä alueelle ympärivuotisesti, vaan siirtyivät joka vuosi talven ajaksi kotimaahansa. Tämä oli luonnollisesti este kasvulle, mistä syystä Akureyri on alkanut kukoistaa varsin hitaasti, mitä tulee väestönkasvuun ja kauppaan. Seuraavien 200 vuoden ajan Akureyri toimi tanskalaisten kauppiaiden tukikohtana. He hyötyivät erityisesti siirtokunnan isosta luonnonsatamasta. Vuonna 1862 Akureyri alkoi kasvaa tosissaan, kiitos erityisesti Eyjafjörður-osuuskunnan. Ympäröivän alueen maatalous auttoi houkuttelemaan työntekijöitä ja heidän perheitään, mikä edisti taloutta merkittävästi kalastuksen, kalanjalostuksen ja muun kaupan ohella. Toisen maailmansodan aikana Akureyri toimi norjalais-brittiläisen lentolaivueen nro 330 tukikohtana. Laivueen käytössä oli mm. legendaariset, kestävät Catalina-vesitasot. Niitä käytettiin liittoutuneiden strategisesti tärkeiden USA:n ja Euroopan välisten laivakuljetusten valvontaan. Toisen maailmansodan päättyessä Akureyrissa toimi useita tärkeitä teollisuudenaloja, jotka vahvistivat kaupungin merkitystä koko maalle entisestään. Erityisesti on syytä korostaa, että Akureyrin alkuperäisväestö Eyjafjörður-osuuskunnassa oli luonut merkittäviä työllisyyssektoreita kala- ja maatalouden piiriin. Nämä alat kasvoivat vuosien mittaan entistä merkityksellisemmiksi.

Yövymme Akureyrin ympäristössä.

(Päivän ajomatka yhteensä 340 km – 5 h)

Jätämme aamupäivän aikana taakse karut ja koskemattomat rannikot ja ajamme kohti Mývatnin luonnonsuojelualuetta. Siellä pääsemme kokemaan mm. Islannin geotermisen aktiivisuuden erikoisten laavamaisemien, kuumien lähteiden ja pahanhajuisten rikinkatkujen muodossa. Mývatnin puiston keskellä sijaitsee Mývatnjärvi, jonka pinta-ala on 37 km2. Järveä ympäröivät laavakentät, vuoret ja tulivuoret. Järvessä on yli 50 pientä laavasaarta ja -luotoa, joista valtaosa on ns. pseudokraattereita, mikä tarkoittaa, että ne muistuttavat tulivuoren kraattereita, mutteivät kuitenkaan oikeasti ole. Järven keskimääräinen syvyys on vain 2,5 m, ja auringonpaiste ulottuu pohjaan saakka. Auringonvalo yhdistettynä siihen, että suurin osa vedestä tulee maanalaisista mineraalipitoisista lähteistä, takaa hyvät elinolosuhteet kaloille ja linnuille. Mývatnjärvi onkin oikea lintujen ystävän paratiisi! Paikka on luultavasti Islannin paras lintubongauspaikka. Kesällä alueella elää maailman tihein sorsalintuesiintymä – edustettuina ovat mm. amerikantelkkä ja virta-alli. Järven koillisreunalla ajamme Námaskarðin laaksoon, joka on täynnä kuplivia mutakuoppia ja rikinkatkua. Alue on käytännössä kasvillisuudesta paljasta happamien rikkihöyryjen takia. Tanskan laivasto haki 1500-luvulla rikkiä laakson rikkipitoisista lähteistä tuolloin sodissa käytetyn ruudin raaka-aineeksi.

Mývatnjärveltä itään sijaitsee Dimmuborgir, joka tarkoittaa “mustaa linnaa”. Alue tunnetaan uskomattomista laavamuodostelmista, jotka muistuttavat tornia. Vaikuttava on myös laavasta muodostunut portti, jota kutsutaan nimellä “Kirkja”, kirkko. Ylempänä sijaitsevan maa-alueen läpi kulkee syvä halkeama: täällä kohtaavat Euroopan ja Amerikan mannerlaatat, jotka siirtyvät yhä kauemmas toisistaan. Halkeama siis levenee koko ajan – noin yhdestä kahteen senttimetriä vuodessa. Kiehtovaan geotermiseen aktiivisuuteen on mahdollista tutustua lähemmin Mývatn Nature Baths -kylpylässä, joka on Pohjois-Islannin vastine Blue Lagoonille (sisäänpääsy ei sisälly matkan hintaan, mutta lipun voi ostaa paikan päältä: aikuiset n. 5300 ISK/34 €, eläkeläiset n. 3300 ISK/21 €).

Yövymme hotellissa Egilsstadirissa.

(Päivän ajomatka yhteensä 260 km – 3 h 30 min)

Seuraavien kahden päivän aikana liikumme Itävuonojen alueella katsellen sen hulppeita maisemia sekä Sydlandetin alueella, Islannin etelärannikolla.

Ajamme pitkin Itävuonojen dramaattista rantaviivaa kauniissa, kontrastien täyttämissä maisemissa. Vihreitä reheviä laaksoja, vaikuttavia tuntureita ja vuonoja sekä pieniä kalastajakyliä. Alue on Islannin harvimmin asutettua, ja kalastus on yhä tärkein elinkeino huolimatta siitä, että tänne rakennettiin 2007 Islannin suurin alumiinitehdas. Amerikkalaisomisteista tehdasta vastaan järjestettiin isoja mielenosoituksia, sillä tehtaan sähkönsaanti on riippuvainen isosta padosta, jonka pelättiin vahingoittavan alueen ainutlaatuista luontoa.

Seuraavaksi keskitymme jäähän, sillä reittimme kulkee maan vaikuttavimman luonnonihmeen, Jökulssárlónin jäätikkölaguunin kautta. Laguuni on syntynyt Breidamerkurjökullin jäätikön sulamisvesistä. Laguuni alkoi muodostua 1934 ja on kasvanut koko ajan samalla kun jäätikkö on vetäytynyt yhä kauemmas. Laguunin koko on nykyään noin 25 km2 ja se kasvaa koko ajan.

Jatkamme matkaa pitkin Islannin itärannikkoa ja jättimäisen Vatnajökullin kansallispuiston itäosaa. Kansallispuisto pääsi heinäkuussa 2019 mukaan Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Myöhemmin reittimme seurailee Breidamerkursandurin hiekkakenttää, jonka taustalla näkyy Vatnajökullin jäätikkö. Vatnajökull on Islannin suurin jäätikkö, ja sen jättimäinen lakijäätikkö on maailman kolmanneksi suurin Grönlannin ja Antarktiksen jälkeen.

Matka jatkuu 1 736 km2:n kokoiseen Skaftafellin kansallispuistoon, joka on kuin vihreä keidas Öræfajökullin jääpeitteisen tulivuoren juurella. Lakijäätikkö muodostaa Vatnajökullin eteläisimmän osan ja siellä sijaitsee Islannin korkein vuori Hvannadalshnúkur. Monessa lähteessä sen korkeudeksi mainitaan 2 119 m, mutta uudempien mittausten mukaan korkeutta onkin 10 m vähemmän. Suojaisen sijaintinsa ansiosta Skaftafellissä vallitsee melko lauha ilmasto, ja seutu on suosittu vaelluskohde.

Seuraavaksi ajamme läpi sammalpeitteisen laavakentän, Eldhraunin, ja näemme Mýrdalssandurin mustat hiekkarannat. Eldhraun, joka kattaa 580 km2:n suuruisen alueen, syntyi tulivuorenpurkauksessa 1783–84. Tuhkakerroksen alle hautautui 22 maatilaa. Vain yksi tulivuori purkautui, mutta seuraukset olivat katastrofaaliset koko maalle – purkausta pidetään yleisesti yhtenä suurimmista ja pahimmista koko maailmanhistoriassa. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi tuhosi suuren osan saaren eläimistä ja kasveista, ja purkausta seuraavia vuosia leimasivat kylmyys, kasvuhäiriöt ja sairaudet, joiden vuoksi noin 20 % väestöstä menehtyi. Nykyään alue on suojeltu, ja kauniita, pyöreitä laavamuodostelmia kattaa paksu sammalpeite.

Yövymme Vikin alueella. Hotellissa on ravintola, jossa suosittelemme nauttimaan päivällisen – seuraavaan kylään on nimittäin melko pitkä matka.

(Päivän ajomatka yhteensä 475 km – 6 h 35 min)

Tänään näemme upeita maisemia: mustahiekkaisia rantoja, vesiputouksia ja geysirejä. Aloitamme päivän ajamalla Dyrhólaeyn niemelle, joka oli aikaisemmin saari. Reittimme kulkee kauniin mustahiekkaisen Reynisfjaran rannan kautta. Siellä elää kesäisin lunniyhdyskunta. Niemen vulkaaniset kalliomuodostelmat ovat ilmeisesti syntyneet merenalaisen tulivuorenpurkauksen seurauksena noin 80 000 vuotta sitten. Niemi muodostaa Islannin eteläisimmän osan. 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun puoleenväliin saakka täällä harjoitettiin kalastusta. Holvit ja kivet ovat hioutuneet miljoonien vuosien aikana Atlantin tauottomassa aallokossa.

Seuraavaksi käymme katsomassa kahta kaunista vesiputousta, Skógafossia ja Seljalandsfossia. Skógafoss on 25 m leveä ja yksi Islannin suurimmista vesiputouksista. Jos sattuu vesiputoukselle aurinkoisena päivänä, voi nähdä upean sateenkaaren. Moni tunnistaa upean vesiputouksen, sillä se on yksi Islannin kuvatuimpia kohteita.

Pienen matkan päässä Gullfossista sijaitsee Geysir, joka on antanut nimen maailman muille geysireille. Geysir alkoi purskautella vettä ensimmäisen kerran 1300-luvulla, ja vesipatsas saattoi kohota jopa 60 m korkeuteen. 2000-luvulla lähteen aktiivisuus on vähentynyt ja se saattaa pysyä hiljaa vuosien ajan. Lähistöllä sijaitsee Strokkur-niminen geysir, joka purskauttaa vesimassansa yli 20 metriin noin joka 8. minuutti. Päätämme kierroksen Gullfossin vesiputoukseen, joka on Islannin suosituin nähtävyys. Kaunis vesiputous koostuu kahdesta putouksesta, joiden korkeus on 11 ja 21 m. Vesiputous löydettiin vasta 1900-luvun alussa. Tómassonin pieni maanviljelijäperhe kävi 20 vuotta oikeutta alueen omistuksesta, mutta hävisi jutun ulkomaalaisille investoijille. Investoijat eivät kuitenkaan kyenneet maksamaan sovittua summaa, mikä antoi islantilaiselle Einar Gudmundssonille tilaisuuden ostaa alue 1939. Vuonna 1975 Gudmundsson luovutti alueen Islannin valtiolle, joka teki siitä luonnonsuojelualueen.

Ajamme Reykjavíkiin ja saavumme hotelliin elämyksekkään päivän jälkeen. Matkanjohtaja jakaa mielellään vinkkejä hyvistä ruokapaikoista hotellin lähistöllä.

(Päivän ajomatka yhteensä 360 km – 4 h 25 min)

Syömme aamiaisen hotellissa ja suuntaamme lentokentälle.

(Päivän ajomatka yhteensä 50 km – 50 min)