Georgia ja Armenia -Eurooppa kohtaa Aasian

Saavumme Tbilisiin puolenyön jälkeen ja menemme kentältä suoraan hotelliimme lepäämään.

Aamiaisen jälkeen teemme kävelykierroksen kaupungin vanhimmassa osassa, joka kapeine kujineen ja kallellaan olevine puuparvekkeineen tuo mieleen entisaikojen Kaukasian. Pysähdymme katsomaan Metekhi-kirkkoa, joka on rakennettu 1200-luvun lopulla ja jota on korjattu useita kertoja. Paikalla oli kuningas Vakhtang Gorgasalin (perusti tarun mukaan Tbilisin kaupungin) rakennuttama kirkko jo 400-luvulla. Täällä on myös naispuolisen marttyyrin Pyhän Shushanikin hautakivi. Pyhä Shushanik kuoli miehensä kiduttamana vuonna 544 kieltäydyttyään luopumasta uskostaan.

Tutustumme yhteen kaupungin vanhoista kylpylöistä, joka on rakennettu suoraan kuuman lähteen päälle. Sana ”tbili” merkitsee lämmintä, ja lähteiden vesi onkin 38–40-asteista. Huolimatta rikkipitoisen veden hieman epämiellyttävästä hajusta kylpylät ovat hyvin suosittuja. Monet tulevat tänne hoitamaan ihoaan tai reumaa, hierottavaksi tai vain rentoutumaan. Nousemme ylös jyrkälle kukkulalle, jolla seisoo Nariqala-linnake kuin suoraan ritariromaaneista. Se on kaupungin vanhin linnake ja peräisin 200-luvulta. Ylhäältä kukkulalta on hyvät näkymät yli vanhankaupungin.

Jatkamme kierrosta kaupungin suurimpaan synagogaan sekä Sionin katedraaliin ja kaupungin vanhimpaan kirkkoon Antšiskhatiin, joka on rakennettu 500-luvulla. Päivän päätteeksi teemme rennon kävelyretken Tbilisin pääkadulle, Rustavelille, jonka varrella sijaitsee parlamenttitalo sekä muutama iso museo. Kaupunkikierroksen jälkeen on omaa aikaa. Kokoonnumme vielä syömään yhteisen

 ravintolassa.

Aamulla ajamme Armenian rajalle. Rajamuodollisuuksien jälkeen vierailemme Haghpatin luostarissa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Luostari on perustettu 900-luvulla ja edustaa armenialaista keskiaikaista kirkkoarkkitehtuuria. Rakennukset ovat kestäneet hyvin ajan hampaan kulutusta huolimatta maanjäristyksistä ja vihollisten hyökkäyksistä. Syömme lounaan paikallisessa ravintolassa lähellä Haghpatia.

Otamme kurssin kohti Dilidžanin vuoristokaupunkia, joka sijaitsee Armenian Sveitsiksi kutsutulla alueella. Dilidžan on herttaisen söpö pikkukaupunki luonnonkauniilla paikalla Aghstevjoen rannalla. Vanhat kivitalot puukaiverruksin koristettuine parvekkeineen tekevät kaupungista viehättävän. Neuvostoaikoina monet taiteilijat, muusikot ja elokuvaohjaajat tulivat tänne etsimään työrauhaa ja inspiraatiota.

Seuraava kohteemme on Armenian suurin järvi, Sevan, jonka pinta-ala on 940 km2. Järvi sijaitsee 1 900 metrin korkeudessa ja on yksi korkeimmalla sijaitsevista makeavetisistä järvistä Euraasiassa. Järven väri vaihtelee päivän mittaan taivaansinisestä tummansiniseen. Kun Hrazdanjoki padottiin neuvostoaikoina, veden pinta laski 20 m, ja veden alta paljastui 2 000 vuotta vanhoja rakennuksia. Sittemmin veden pintaa on ympäristösyistä nostettu 2 metrillä, mikä on parantanut veden laatua huomattavasti. Vierailemme Sevanavankin luostarissa. Luostari sijaitsi alunperin eristyksissä saarella ja oli naisilta kielletty, mikä teki siitä sopivan parannuksentekopaikan munkeille, jotka olivat hairahtuneet siveyden kaidalta tieltä.

Matka jatkuu Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin. Menemme hotelliimme ja illallisen voi nauttia omien toiveiden mukaisesti Jerevanissa.

Tutustumme lähemmin Armenian pääkaupunkiin. Jerevan on yksi maailman vanhimpia yhä asuttuja kaupunkeja. Täällä on ollut asutusta jo pronssikaudella. Kaupungin 1,1 miljoonaa asukasta osaa nauttia elämästä: kahvilakulttuuri on hyvin kehittynyttä, ja kaupungissa on useita teattereita, gallerioita ja konserttitaloja. Näemme kierroksellamme Tasavallan aukion (entinen Leninin aukio, jolla sijaitsee mm. Armenian kansallisgalleria), yliopiston, 23 m korkean Äiti Armenia -patsaan, parlamenttitalon, presidentin palatsin, oopperatalon sekä Cascades-patsaspuiston. Vierailemme myös historiallisessa museossa, jossa on mm. suuri arkeologisten löytöjen kokoelma.

Käymme katsomassa armenialaisten kansanmurhan muistomerkkiä. Armenian kuningaskunta perustettiin jo 500 eKr., ja vuonna 301 kristinuskosta tuli valtionuskonto. 1500-luvulla persialaiset ja ottomaanit jakoivat Armenian keskenään. Useimmat armenialaiset olivat ottomaanien alamaisia ja nauttivat erityisoikeuksista, kuten uskonnonvapaudesta. Suvaitsevaisuus väheni 1800-luvun loppua kohti Osmanien valtakunnassa. Vuosina 1894—96 vainottiin ja murhattiin 80 000—300 000 armenialaista. Vuoden 1915 kansanmurhan tekosyynä käytettiin väitettä, että armenialaiset olivat syyllisiä Turkin huonoon sotamenestykseen Venäjää vastaan. Kokonaisia kyliä karkotettiin ja murhattiin. Arvioidaan, että 1915—1917 kuoli noin miljoona armenialaista ja tuhannet joutuivat jättämään kotinsa. Etnisen puhdistuksen seurauksena erityisesti Ranskassa ja USA:ssa asuu suuri armenialaisvähemmistö.

Tämän synkän, mutta historiallisesti merkittävän muistomerkin nähtyämme jatkamme kierrosta vähän kevyemmissä merkeissä ja vierailemme Jerevanin kauppahallissa, jossa on tarjolla lukemattomia paikallisia tuotteita. Kierroksen jälkeen voit tutustua kaupunkiin omatoimisesti. Kauniin oopperatalon ympäristössä on lukuisia kahviloita, joissa voi katsella paikallisten elämänmenoa. Kahvilaelämää on myös Tasavallan aukion ympärillä. Siellä voi nauttia ”laulavasta suihkulähteestä”, joka toimii klassisen musiikin tahtiin. Kaupungin uutta kävelykatua, Northern Avenueta, on kiva kuljeskella. Kadun kaupat ja kahvilat tarjoavat viihdykettä useiksi tunneiksi. Kokoonnumme yhteiselle illalliselle yhteen kaupungin ravintoloista.

Echmiadzin on Armenian apostolisen kirkon hallinnollinen ja henkinen keskus. Se toimi vuosina 180—340 myös maan pääkaupunkina. Kerrotaan, että Grigor Valontuoja näki näyn, jossa jumalallinen valonsäde laskeutui taivaasta. Paikkaan, johon valonsäde iski, rakennettiin kristillinen temppeli. Grigor Valontuojan väitetään myös käännyttäneen armenialaiset kristinuskoon vuonna 301. Alkuperäisestä kirkosta ei ole paljonkaan jäljellä, sillä katedraalia on korjattu useita kertoja. Ehdimme käydä myös katedraalimuseossa, jossa näemme pyhäinjäännöksiä ja uskonnollista taidetta. Syömme lounaan paikallisen järjestön luona.

Retki jatkuu Grigor Valontuojan jalanjäljissä Khor Virapin luostarikirkkoon, joka on lähes yhtä suosittu pyhiinvaelluskohde kuin katedraali. Täällä, syvässä luolassa, Grigor Valontuojaa pidettiin vangittuna 13 vuotta. Kuningas Trdat III vapautti Grigorin ja tämä paransi kuninkaan synneistä. Kuningas kääntyi kristinuskoon, ja Grigor sai luvan levittää kristinuskoa kaikkialle Armeniaan. Kirkko on rakennettu suoraan vankiluolan päälle – luolaan voi laskeutua tikapuita pitkin jos ei ole ahtaan paikan kammoa ja jos jalat kestävät. Kirkon ulkopuolella kannattaa suunnata katse ylöspäin ja ihailla Ararat-vuoren kahta lumipeitteistä huippua, jotka sijaitsevat Turkin puolella.

Käymme katsomassa Zvartnotsin katedraalin raunioita. Se oli yksi varhaisimmista kristillisistä kirkoista, rakennettu 600-luvulla. Vaikka alkuperäisestä kolmikerroksisesta rakennuksesta on jäljellä enää muutama pylväs, Unesco on ottanut kirkon maailmanperintökohteiden listalle sen ainutlaatuisen arkkitehtuurin ansiosta. Palaamme Jerevaniin, jossa illallisen voi nauttia omavalintaisessa ruokapaikassa.

Armenian kansallisjuoma on brandy, jota maassa on tuotettu vuodesta 1887. Tänään vierailemme yhdessä maan suurimmista tislaamoista, Araratissa, jossa teemme tutustumiskierroksen ja maistelemme aromaattista juomaa. Itse Winston Churchill piti enemmän armenialaisesta brandystä kuin ranskalaisesta konjakista: kerrotaan, että Stalin lähetti Churchillille laatikoittain Ararat-brandyä.

Jatkamme retkeämme Garnin temppeliin, joka edustaa hellenististä arkkitehtuuria. Se on rakennettu 100-luvulla Mithra-jumalan kunniaksi. Sen jälkeen kun kristinuskosta tuli valtionuskonto, temppeliä käytettiin Armenian kuninkaallisten kesäasuntona. Lounaan nautimme yksityisen perheen luona. He näyttävät meille, kuinka lavashia, paikallista rieskan tyyppistä leipää, valmistetaan.

Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Geghardin luostari on seuraava kohteemme. Luostari sijaitsee dramaattisella paikalla vuorten ympäröimässä rotkossa. Luostarin perusti 300-luvulla Grigor Valontuoja, josta tuli Armenian kansalliskirkon ensimmäinen johtaja. Luostari on rakennettu osittain kallioiden sisään. Luostari ryöstettiin ja poltettiin 800-luvulla. Nykyinen pääkirkko on vuodelta 1215. Nimi Geghard tarkoittaa keihään kärkeä, mikä viittaa keihääseen, jolla Jeesusta haavoitettiin ristiinnaulitsemishetkellä ja jonka väitetään kuuluvan luostarin kokoelmiin. Keihäs on nyt esillä Echmiadzinin katedraalissa, jossa vierailimme edellispäivänä.

Palaamme Jerevaniin ja retken päätteeksi käymme Matenadaranissa, jonka virallinen nimi on Mesrop Mashtots Institute for Ancient Manuscripts. Matenadaran toimii sekä museona että tutkimuslaitoksena ja siellä on vaikuttava kokoelma kirjoja ja käsikirjoituksia keskiajalta, mm. ensimmäinen armenian kielellä kirjoitettu Raamattu.

Jätämme hyvästit Jerevanille ja otamme kurssin kohti pohjoista. Matkalla pysähdymme Amberd-linnoituksen raunioilla. Näemme 600-luvulla rakennetun linnoituksen rauniot, tosin paikalla on ollut rakennuksia jo aikaisemmin. Mikäli sää ei suosi, käymme linnoituksen sijaan Saghmossavanqin luostarissa.

Jatkamme matkaa kohti Georgian rajaa, jonka ylitämme Sadakhlossa. Rajamuodollisuuksien jälkeen ajamme suoraan Tbilisiin, jossa majoitumme hotelliin. Loppupäivä on omaa aikaa. Illallinen georgialaisessa ravintolassa.

Kristinuskosta tuli Georgian valtionuskonto vuonna 317, 14 vuotta Armenian jälkeen. Mtskhetan seudun kirkot kuuluvat maan vanhimpiin ja tärkeimpiin, ja Unesco on ottanut ne maailmanperintölistalleen. Džvarin luostari sijaitsee kukkulan laella, ja sieltä on upea näköala yli kaupungin ja Mtkvarijoen. Pieni luostari perustettiin 600-luvulla pyhälle paikalle, jolle Pyhä Nino pystytti ristinsä. Rakennus on jyrkän symmetrinen: ristinmuotoisessa rakennuksessa on ylimääräistä tilaa sakaroiden välissä, joten pohjapiirustus näyttää kahdeksankulmaiselta.

Keskellä Mtskhetan vanhaa keskustaa kohoaa Svetitskhovelin katedraali, joka on yksi Georgian tärkeimmistä kirkoista sekä kooltaan toiseksi suurin. Katedraali on Mtskhetan ja Tbilisin arkkipiispan piispankirkko. Perimätiedon mukaan Kristuksen kaapu olisi haudattu kirkon alle. Alkuperäinen puukirkko 300-luvulta korvattiin sata vuotta myöhemmin kivikirkolla, jonka osia voi vielä nähdä nykyisen kirkon rakenteissa. Katedraali oli omana aikanaan valtava. Se on kauniisti koristeltu sisältä ja ulkoa.

Jatkamme matkaa Goriin, Josif Stalinin synnyinkaupunkiin, jossa on hänelle omistettu museo. Vuonna 1957 rakennetun museon vieressä sijaitsee talo, jossa Josif Vissarionovitš Džugašvili vietti neljä ensimmäistä elinvuottaan. Museo esittelee merkittävän kappaleen maailmanhistoriaa yhden avainhenkilön elämänhistorian kautta.

Tutustumme Uplistsikhen luolakaupunkiin, joka oli 600 eKr.—100 jKr. esikristillisen uskonnollisen elämän keskus. Kaupungissa palvottiin auringon jumalaa. Arabien vallattua Tbilisin vuonna 645 Uplistsikhestä tuli kristittyjen kuninkaiden asuinpaikka. Pakanatemppelit muutettiin kristillisiksi kirkoiksi. Kaupungissa oli huippuvuosina 20 000 asukasta. Näemme tänään vain alle puolet alkuperäisestä kaupungista, sillä mongolit tuhosivat sen vuonna 1240.

Jatkamme talviurheilualueelle Gudauriin, jossa yövymme ja syömme illallisen.

Ajamme ylös Kaukasusvuoristoon pitkin Georgian armeijan valtatietä, joka rakennettiin vaikeakulkuiseen maastoon 1800-luvulla Venäjän miehittäessä Georgian. Tien vähemmän viehättävästä  nimestä huolimatta maisemat ovat upeat.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Stepantsmindan (ent. Kazbegi) vuoristokylä, jossa pysähdymme jaloittelemaan ja ihailemaan näkymiä Kazbek-vuorelle. Reitti muuttuu seuraavaksi liian mutkikkaaksi ja jyrkäksi linja-autolle, joten vaihdamme kulkuneuvoa. Nousemme maastoautoihin ja otamme kurssin kohti Pyhän kolminaisuuden kirkkoa tai Tsminda Samebaa, joksi sitä myös kutsutaan. Kirkko seisoo eristyksissä vuorenhuipulla Kaukasuksen jylhissä maisemissa ja on yksi Georgian kansallissymboleista.

Syömme lounasta Kazbekissa paikallisten asukkaiden luona. Tarjolla on kotitekoisia erikoisuuksia ja paikallista votkaa, chackaa.

Palaamme Tbilisiin, jossa voit tutustua georgialaiseen ruokaan omatoimisesti.

Teemme jälleen retken Tbilisin ulkopuolelle. Vierailemme yhdessä alueen kauneimmista kaupungeista, Signagissa, joka sijaitsee vuorenhuipulla ja josta on upeat näkymät Alazanin laaksoon ja Kaukasusvuoristoon. Signagille ovat leimallisia kapeat, jyrkät kadut ja pastelliväriset talot kaiverruksin koristettuine puuparvekkeineen. 1700-luvulta peräisin oleva kaupunginmuuri seisoo yhä pystyssä.

Georgiassa on valmistettu viiniä jo 7 000 vuoden ajan. Erityisesti Kakhetin alue on tunnettu viineistään. Perinteinen valmistustapa on antaa rypälemehun käydä saviruukussa, joka on haudattu maahan. Viime vuosina eurooppalaiset rypälelajikkeet ja valmistusmenetelmät ovat kuitenkin vallanneet alaa vanhoilta. Vierailemme viinitilalla ennen paluutamme Tbilisiin. Tutustumme viinintuotantoon, syömme hyvän lounaan ja opimme, miten georgialaista leipää paistetaan maahan haudatussa uunissa sekä miten makeaa churchkhelaa valmistetaan viinirypälemehusta.

Illallinen Tbilisissä omatoimisesti.