Alppimaisemiin –Sveitsi, Schwarzwald ja Liechtenstein

Laskeudumme Klotenin lentokentälle, joka sijaitsee hieman Zürichin ulkopuolella. Zürich ei ole Sveitsin pääkaupunki – se on Bern – mutta Zürich on kuitenkin maan suurin kaupunki. Zürichin vanhakaupunki on vierailun arvoinen. Keskiaikainen kaupunki sijaitsee Zürichjärven pohjoispäässä Limmat- ja Sihljokien ympäröimänä. Limmat on Aaren sivujoki, Aare puolestaan Reinin sivujoki. Joet ovat olleet tärkeitä sekä puolustuksellisesti että liikenneväylinä. Sveitsi itsenäistyi Wienin kongressin jälkeen vuonna 1815. Wienin kongressi päätti Napoleonin valtakauden Waterloon taistelun jälkeen. Sitä ennen yksittäiset kantonit olivat solmineet valaliiton päästäkseen Habsburgien ylivallasta, mutta kuten niin monet muut alueet Euroopassa tuolloin, myös Sveitsi oli jakautunut eri kuningaskunniksi ja tasavalloiksi. Maalla on tästä syystä varsin monimutkainen historia. Myös virallisia kieliä on kolme: saksa, ranska ja italia.

Nykyään Sveitsin liittovaltio koostuu 26 kantonista, joilla on osittainen itsehallinto. Naiset saivat äänioikeuden vasta 1971. Liittoutumaton Sveitsi ja sen tarkkaan varjeltu pankkijärjestelmä on pitkään ollut kullan ja omaisuuden piilopaikka, joka ei ole selvinnyt täysin ilman skandaaleja. Uudet, puhdistavat tuulet ovat nyt kuitenkin alkaneet puhaltaa tälläkin saralla.

Tänään ajamme keskustaan ja siellä on tilaisuus syödä lounasta (omakustanteinen) ennen kuin teemme kävelykierroksen pienessä ja viehättävässä Altstadtissa (vanhassakaupungissa). Näemme mm. kellon, joka koristaa St. Peter -kirkon kellotornia. Sen kellotaulu kuuluu Euroopan suurimpiin.

Kaupunkikierroksen jälkeen ajamme kohti pohjoista ja ylitämme Saksan rajan. Määränpäämme on Schwarzwald. Majoitumme hotelliin, jossa syömme illallisen.

Rauhallisen aamun ja tukevan aamiaisen jälkeen lähdemme katselemaan lähemmin Schwarzwaldia. Olemme nyt Baden-Württenbergin osavaltiossa, Schwäbische Alb  vuoriston reunamilla. Alue on vauras, sen pääkaupunki on Mersu- ja Porsche-kaupunki Stuttgart. Alue tunnetaan myös Freiburgin yliopistosta, Baden-Badenin kylpyläkaupungista, Reinin, Neckarin ja Tonavan vesiväylistä sekä valtionrajana toimivasta isosta Bodenjärvestä, jolla käymme myöhemmin.

Ajamme Titiseelle, kauniille smaragdinvihreälle järvelle, joka vetää ihmisiä puoleensa vaikuttavalla kauneudellaan. Neustadt Titiseen rannalla tunnetaan käkikelloistaan. Kelloja ihmetellessä herää epäilys, vieläkö kaikki kellot tosiaankin valmistetaan paikan päällä.

Jotta vierailu Titiseellä olisi täydellinen, lähdemme risteilylle järvelle, jota metsä ympäröi kauniisti. Risteilyn jälkeen matkamme jatkuu läpi Schwarzwaldin. Emme luonnollisestikaan voi jättää väliin tunnettua paikallista kirsikkakakkua, Schwarzwälder Kirschtortea, jota nautimme kahvikupillisen kanssa.

Kahvitauon jälkeen on aika suunnata kohti Saksan korkeinta vesiputousta lähellä Fribergiä. Sieltä käännämme bussin nokan takaisin kohti hotellia, jossa nautimme illallisen ja yövymme.

Päivä on varattu kauniille ja kuuluisalle kukkapuistolle Mainaun saarella, joka sijaitsee Bodenjärven luoteisosassa. Mainaulla on kiinnostava ja pitkä historia, joka ulottuu kauas Rooman valtakunnan aikaan. Pohjoismaita koskettava historia alkaa kolmikymmenvuotisesta sodasta 1618–1648, jolloin Ruotsin joukot hyökkäsivät Carl Gustav Wrangelin johdolla Mainaulle 17 vahvasti aseistetulla aluksella. Joukot ottivat saaren ja sen linnoituksen hallintaansa. Saari ja linnoitus ryöstettiin ja hylättiin 1847. Saari oli satojen vuosien ajan kuulunut Saksalaiselle ritarikunnalle, ja saarelle oli keskiajalla perustettu luostari. Ruotsi tulee uudelleen mukaan kuvaan paljon myöhemmin. Saari oli Badenin suurherttuan Fredrik II:n omistuksessa, mutta Fredrik II oli lapseton, joten saaren peri hänen siskonsa Badenin prinsessa Viktoria vuonna 1928. Viktoria meni naimisiin Ruotsin kruununprinssi Kustaan kanssa 1881, kauan ennen kuin Norja itsenäistyi. Kruununprinssistä tuli Ruotsin kuningas Kustaa V vuonna 1908. Viktorian kuoleman (1930) jälkeen linna ja saari siirtyi keskimmäiselle pojalle prinssi Vilhelmille, joka ei tiennyt, mitä paikalla tekisi. Niin hän lahjoitti saaren pojalleen prinssi Lennart Bernadottelle. Vasta toisen maailmansodan jälkeen aloitettiin linnan korjaaminen ja puiston rakentaminen. Puistolle on saarella ideaalit olosuhteet, sillä saarella vallitsee subtrooppinen ilmasto. Bernadotten suvulla on siis ollut suuri vaikutus siihen, miltä Mainau nykyään näyttää. Lennart Bernadotten lapset istuvat nykyään Lennart Bernadotten säätiön hallituksessa sekä johtavat säätiön mm. matkailuun liittyvää kaupallista toimintaa.

Käymme linnan alimmassa kerroksessa sijaitsevassa museossa, ja loppupäivä on varattu puiston, kukkasten ja 45 hehtaarin laajuisen saaren katselemiseen.

Mainaulta jatkamme nyt Itävaltaan Feldkirchin seudulle, jossa yövymme seuraavat kolme yötä. Reitti kulkee läpi Konstanzin kaupungin, jonka mukaan Bodenjärvi on saanut englanninkielisen nimensä: Lake Constance. Reinjoki jakaa kaupungin kahtia, ja kun ylitämme sillan, olemme jälleen Sveitsissä – tosin täällä kaupungin nimi on Kreuzlingen. Konstanzista ajamme järven rantaa seuraillen kohti lounasta ja ylitämme jälleen rajan: nyt siirrymme Itävallan puolelle ja Vorarlbergiin.

Perillä Feldkirchin seudulla majoitumme hotelliin, jossa syömme illallisen.

Tänään palaamme jälleen Sveitsin puolelle ja ajamme Stein am Rheiniin. Se on yksi maalauksellisimmista kaupungeista koko Sveitsissä kiitos idyllisen tunnelman, jonka luovat puuristikkotalot, tirolilaistyyliset kukkalaatikot ikkunoilla ja parvekkeilla sekä kävelykatu Reinin rannalla. Kaupungin historia ulottuu yli 1000 vuoden päähän. Stein am Rhein sijaitsee paikassa, jossa Reinjoki jatkuu Bodenjärvestä syvemmälle Sveitsiin. Täällä kuulee aina joen kuohunnan, mikä tuo oman vivahteensa kaupungin viehkeään tunnelmaan. Raatihuoneentori on varsin kaunis 1500-luvulta peräisin olevine sievästi maalattuine kaupungintaloineen.

Matka jatkuu Stein am Rheinista Rheinfalliin, joka on yksi Euroopan suurimmista vesiputouksista ja joka sijaitsee Sveitsin ja Saksan rajalla. Putous on 150 m leveä ja 23 m korkea. Näky on vaikuttava ja kokemus äänekäs sekä märkä, jos menee kovin lähelle. Katselemme putousta hetken ja nautimme näkymistä, vedestä ja tunnelmasta.

Ajamme lyhyen matkan Schaffhauseniin, samannimisen kantonin pääkaupunkiin, joka sijaitsee vesiputouksen yläpuolella. Tänne monet jokiproomut tulivat lasteineen, joka siirrettiin vaunuihin ja ajettiin ohi vesiputouksen. Sitten lasti siirrettiin jälleen uuteen alukseen, joka jatkoi matkaa vesiputouksen toisella puolella. Kaupunki kukoisti ja siitä tuli tärkeä kauppapaikka 1500-luvulla, jolloin rakennettiin myös vaikuttava Munot-linnoitus. Se rakennettiin pienelle Emmersbergin vuorelle, josta valvottiin liikennettä Reinillä. Pyöreästä valkoisesta linnoituksesta on upeat näkymät. Linnoituksen kello soi joka ilta klo 21; kyse on vanhasta perinteestä ajalta, jolloin kaupungin portit sulkeutuivat tuolla kellonlyömällä.

Schaffhausenista palaamme Itävaltaan ja Feldkirchiin. Nautimme päivän päätteeksi illallisen hotellissa.

Jätämme Feldkirchin alueen ja suuntaamme Liechtensteinin lilliputtivaltioon, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä. Liechtenstein on maailman kuudenneksi pienin valtio ja ruhtinaskunta, jota hallitsee ruhtinas Hans-Adam II. Virallinen kieli on saksa, valuutta on Sveitsin frangi. Liechtenstein on pieni talousparatiisi, tai pikemminkin oli. Tiukkaa pankkisalaisuutta, varojen piilottamista ja organisoitunutta veronkiertoa on alettu kritisoida, ja eri tahojen painostuksen myötä pankkijärjestelmä näyttää avautumisen merkkejä. Liechtensteinin läpi kulkee yksi ainoa junarata, jota liikennöi Itävallan valtion rautatieyhtiö. Maassa ei ole ainuttakaan moottoritietä. Kaiken kaikkiaan väestö on erittäin varakasta ja infrastruktuuri tehokkaasti toimiva.

Liechtensteinin korkein vuori on Grauspitz, joka ulottuu 2599 metrin korkeuteen. Lilliputtivaltiossa on myös järvi – Gampriner Seele – joka syntyi, kun Reinjoki maan länsirajalla tulvi yli äyräittensä.

Pysähdymme pääkaupungissa Vaduzissa, jossa sijaitsevat hallintorakennukset ja jossa näemme ruhtinaan virallisen residenssin, Schloss Vaduzin. Linna, joka muistuttaa linnoitusta, sijaitsee kukkulalla kaupungin yläpuolella ja on suljettu vierailijoilta. Siitä huolimatta se on varsin kuvauksellinen ja vaikuttava.

Vaduzista kierros vie Sveitsiin, jossa seuraava kohde on kaunis Luzern. Luzern seisoo Vierwaldstätterjärven rannalla. Järven nimi kertoo, että se sijaitsee neljän Sveitsin vanhan valaliiton aikaisen metsäkantonin alueella. Järveä ympäröi isot vuoret. Teemme kaupunkikierroksen, joka keskittyy kaupungin historiaan ja nähtävyyksiin.

Majoitumme keskustaan ja tutustumme nyt tähän kauniiseen kaupunkiin, jonka tunnusmerkki on viehättävä puusilta Kapellbrücke vuodelta 1333. Silta on rakennettu osittain uudelleen, sillä osia siitä paloi 1993. Kyse on Euroopan vanhimmasta katetusta puusillasta, joka yhdistää vanhan keskustan kaupungin eteläisempään osaan Reussjoen toisella puolella.

Luzern on elegantti ja viehättävä ja vetää matkailijoita puoleensa. Hieman keskustan ulkopuolella, järven rannalla, sijaitsee Verkehrshaus, jossa toimii todella hieno tekniikan museo. Myös Luzernin toinen puusilta, Spreuerbrücke, on näkemisen arvoinen: siltaa koristaa 67 taiteilija Kasper Meglinderin 1600-luvulla maalaamaa kuvaa. Kannattaa käydä katsomassa myös Museggmaueria, keskiaikaista suojamuuria, joka on hyvin säilynyt ja ympäröi vanhan keskustan sydäntä. Muurilta on hienot näkymät yli kaupungin sekä Pilatus-vuorelle, jonka korkeus on 2129 m. Pilatuksen takana häämöttää vielä Titlis (lähellä Engelbergiä), joka kohoaa 3239 metrin korkeuteen.

Ilta on omaa aikaa. Tänään kannattaa kokeilla sveitsiläistä ruokaa!

Tänään voit lähteä kierrokselle järvelle, nousta Pilatukselle, kävellä järven rantoja pitkin ja maistella tukevaa sveitsiläistä ruokaa, vaikkapa tunnettuja juustoruokia. Juustofondue, raclette tai yksinkertainen juustotarjotin – gruyèreä ja emmentalia, leipää ja palanpainikkeeksi valkoviiniä – maistuu varmasti hyvältä!

Myös tänään on mahdollisuus valita ruokapaikka omatoimisesti.