Upea Uusi-Seelanti

Otamme kurssin maapallon toiselle puolelle – mahtava seikkailu Uudessa-Seelannissa odottaa!

Lennämme kohti Uutta Seelantia, matkalla on välilasku.

Laskeudumme Aucklandiin, Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin. Menemme lentokentältä hotelliimme ja lepäämme ennen kuin lähdemme tutustumaan kaupunkiin. Huom. saapumispäivän ohjelma riippuu lentoaikatauluista, eli mihin aikaan saavumme perille Aucklandiin.

Aucklandin asukasluku on 1,3 miljoonaa – noin kolmannes koko maan asukkaista asuu täällä. Auckland sijaitsee kapealla maakaistaleella, jota ympäröi meri molemmin puolin: idässä Tyynimeri ja lännessä Tasmaninmeri. Auckland on purjehtijoiden Mekka. Kaupunkia ei turhaan kutsuta nimellä City of Sails. Täällä purjeveneen omistaminen tai jonkin muun vesiurheilulajin harrastaminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Auckland on rakennettu 50 sammuneen tulivuoren päälle. Useimmat tulivuorista ovat nykyään vain matalia vihreitä kukkuloita, mutta kolme suurinta – Mount Albert, Mount Eden ja One Tree Hill – kohoavat esiin maisemasta ja ovat suosittuja näköalapaikkoja. Tänään lähdemme pienelle kaupunkikierrokselle saadaksemme yleiskuvan kaupungista. Ajamme mm. läpi viehättävän Parnellin esikaupungin, jossa näemme vanhoja, kauniisti entisöityjä taloja ja lukuisia ravintoloita ja gallerioita. Kaupungin ulkopuolelta Bastion Pointista löytyy paras näköalapaikka, josta ihailemme näkymiä satamaan ja yli kaupungin. Iltapäivän päätteeksi on hieman aikaa tutustua Aucklandiin omatoimisesti.

Yöpyminen Aucklandissa.

Otamme suunnan kohti Rotoruaa, joka tunnetaan geotermisenä alueena ja jossa on useita geysirejä ja värikkäitä kuumia lähteitä. Kaupungissa asuu paljon maoreja, mikä näkyy kulttuuritarjonnassa ja tekee tunnelmasta uniikin. Matkan varrella pysähdymme Hobittilassa, jossa on nähtävissä suositun Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian alkuperäiset kulissit. Elokuvat, jotka perustuvat J. R. R. Tolkienin samannimiseen kirjaan, kuvattiin täällä Uudessa-Seelannissa. Monet paikat ovat tunnistettavissa elokuvista. Hobittila on hobittien kotipaikka, joka sijaitsee vehreillä kukkuloilla. Talot näyttävät juuri sellaisilta kuin elokuvissa: painautuneina vuorenseinämiin pyöreine ikkunoineen ja värikkäine ovineen. Jokaisen oven edessä on pieni puutarha kukkineen ja vihannespenkkeineen. Kiinnitä huomiota myös puutarhan porttien pyöreisiin postilaatikoihin!

Palattuamme takaisin tähän maailmaan lähdemme viimeiselle etapille kohti Rotoruaa, jossa pääsemme tutustumaan maorien perinteiseen elämäntapaan. Illan tullen menemme käymään Tamaki Maori Villagessa, jossa mielenkiintoiset kulttuurielämykset odottavat meitä. Maorit tutustuttavat meidät heidän rituaaleihinsa, tanssiinsa ja esi-isiensä tarinoihin. Illallisemme valmistetaan ikivanhalla maoritekniikalla, joka on siirtynyt eteenpäin uusille sukupolville vuosisatojen ajan. Opimme, miten ruokaa valmistetaan maorien maauunissa eli hangissa. Maahan kaivetaan kuoppa, isoja kiviä kuumennetaan tulen avulla ja sen jälkeen liha- ja kasvispaketit asetellaan kiville ja kuoppa lapioidaan umpeen. Nyt hangi saa tehdä tehtävänsä ja ruoka muhia kypsäksi muutaman tunnin ajan. Tekniikkaa on arkeologisten löytöjen perusteella käytetty yhtä pitkään kuin maorit ovat asuneet saarella. Hangi merkitsee maoreille ja muille Tyynenmeren saarten asukkaille juhla-ateriaa.

Yöpyminen Rotoruassa.

Tänään katselemme lähemmin geotermistä aluetta Rotoruan ympäristössä. Näemme mm. Uuden-Seelannin korkeimman geysirin, joka purskauttaa vettä korkeuksiin 2–3 kertaa tunnissa. Jokainen purskaus kestää melko kauan, joten ehdit nähdä tapahtuman kunnolla. Geysirien lisäksi Te Puian alueella on kuumia lähteitä, mutalammikoita, värikkäitä mineraaliesiintymiä ja runsasta vehreyttä.

Tutustumme maorien ainutlaatuiseen kulttuuriin katsellessamme kopiota perinteisestä maori-kylästä. Käymme myös paikallisessa kulttuuri-instituutissa, jossa on esillä maorien perinteistä puunveistotaidetta.

Ehdimme hieman levähtää ennen kuin lähdemme Tamaki Maori Villageen, jossa mielenkiintoiset kulttuurielämykset odottavat meitä. Maorit tutustuttavat meidät heidän rituaaleihinsa, tanssiinsa ja esi-isiensä tarinoihin. 

Yöpyminen Rotoruassa.

Lähellä Rotoruaa sijaitsee mahtava Huka-vesiputous, joka on päivän ensimmäinen pysähdyspaikka. Putouksesta syöksyy alas 220 000 litraa vettä joka sekunti. Putous on 11 m korkea. Wakatojoki, josta putous saa alkunsa, on jopa 100 m leveä, mutta täällä putouksella se kapenee vain 15-metriseksi, mikä on syynä putouksen hurjalle voimalle. Huka merkitsee vaahtoa, ja nimi tulee siitä, kun vesi osuu alapuolella sijaitsevaan jokialtaaseen, roiskahdus on niin voimakas, että se muistuttaa vaahtoa.

Jatkamme kierrostamme Tongariron kansallispuistoon, joka sijaitsee keskellä Pohjoissaarta. Se on Uuden-Seelannin vanhin kansallispuisto. Puiston lahjoitti Uuden-Seelannin kansalle maoripäällikkö Te Heuheu Tukino vuonna 1877 sillä edellytyksellä, että alueen luontoa ja pyhiä paikkoja suojellaan. Sen keskellä on kolme toimivaa tulivuorta, Tongariro, Ngauruhoe ja Ruapehu. Viimeksi mainittu on tulivuorista aktiivisin, ja jotkut muistavat sen Mount Doomina Sormusten herra -elokuvasta. Tongariro tarjoaa niin erämaata, tiheitä metsiä kuin saniaispensaikkoakin. Talvella puisto on suosittu hiihtokohde. Teemme lyhyen vaellusretken puistossa. Reitti ja retken pituus riippuu säästä. Jos olemme onnekkaita ja sää suosii, näemme kaikki kolme tulivuorta – sitä näkyä ei helposti unohda!

Yöpyminen Tongariron kansallispuistossa.

Tänään ajamme Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin, joka sijaitsee Pohjoissaaren eteläkärjessä. Wellington valittiin pääkaupungiksi 1865 – ikään kuin diplomaattiseksi keskipisteeksi Pohjois- ja Eteläsaaren välissä – ja asukkaita siellä on noin 500 000, kun mukaan lasketaan myös esikaupungit. Kaupunki sijaitsee vehreissä maisemissa kauniiden merenlahtien ja vuorenrinteiden välissä. Käymme Mount Victorialla (196 m), jolta on kauniit näkymät yli kaupungin. Käymme myös Wellingtonin kasvitieteellisessä puutarhassa, jonne nousemme jo yli 100 vuotta käytössä olleella köysiradalla. Köysiradan pituus on vaatimattomat 650 m, ja korkeuseroa on 168 m. Huipulla voimme nauttia upeista maisemista ja siellä on myös pieni museo. Loppupäivä on vapaata aikaa. Tekemistä riittää! Wellington tarjoaa laajan kirjon museoita ja taidegallerioita. Vierailu modernissa kansallismuseossa, joka tunnetaan nimellä “Te Papa Tongarewa”, antaa hyvän kuvan Uuden-Seelannin historiasta ja Tyynenmeren kulttuurista. Museo sijaitsee kauniilla paikalla veden äärellä ja on lisäksi ilmainen.

Yöpyminen Wellingtonissa.

Nousemme aamulla lauttaan, joka vie meidät Eteläsaarelle – elämys, joka korvaa aikaisen herätyksen. Kyse on nimittäin lauttamatkasta, joka kuuluu maailman kauneimpiin. Matka kestää noin kolme tuntia, ja sen upea päätös on saapuminen hämmentävän kauniiseen Queen Charlotte Soundin vuonoon. Pienestä Pictonin satamakaupungista matkamme jatkuu rannikkoa pitkin Pelorus Bridgen luonnonsuojelualueelle. Pelorusjoen ympäristössä kasvaa vanhaa metsää. Metsänpohjassa viihtyvät saniaiset, epifyytit, sammaleet ja jäkälät. Teemme kevyen kävelyretken jollakin alueen monista poluista ja lähdemme sen jälkeen kohti Nelsonia, joka sijaitsee lähellä kaunista Abel Tasmanin kansallispuistoa. Nelson on yksi Uuden-Seelannin vanhimmista kaupungeista, mikä näkyy mm. monissa vanhoissa puutaloissa. Kaupunki on tunnettu siitä, että se vetää puoleensa taiteilijoita maan joka kolkasta. Nelsonista löytää paikallisia taidekäsitöitä vaikkapa tuliaisiksi. Illan voi viettää tutustuen omatoimisesti tähän mukavaan kaupunkiin.

Yöpyminen Nelsonissa.

Teemme mielenkiintoisen päiväretken Abel Tasmanin kansallispuistoon, jossa näemme hiekkarantoja, jokilaaksoja ja kumpuilevaa metsää. Eteläsaaren pohjoiskärjessä sijaitseva kansallispuisto on saanut nimensä Abel Tasmanin mukaan. Tasman oli hollantilainen tutkimusmatkailija, joka ”löysi” Uuden-Seelannin vuonna 1642. Katselemme puistoa sekä jalkaisin että veneestä käsin.

Lähdemme liikkeelle aikaisin ja ajamme pieneen Kaiteriterin kaupunkiin, jossa nousemme katamaraanin kyytiin. Risteilemme kristallinkirkkaassa vedessä rantaviivaa seuraillen. Matkan varrella kuulemme puiston historiasta ja mikäli olemme onnekkaita, näemme hylkeitä. Pysähdymme pitämään valokuvaustaukoa kuuluisalle Split Apple Rockille. Se on iso pyöreä kallio, joka on keskeltä halki kuin veitsellä leikattuna.

Nousemme maihin Medlands Beachillä, josta lähdemme mukavalle kävelyretkelle. Reitin varrella näemme vihreitä rotkoja, pyökkejä, saniaisia ja monia meille tuntemattomia puita ja kasveja. Matkan varrella on upeita näköalapaikkoja. Päästäksemme perille Torrent Bayn rannalle ylitämme Falls River -joen riippusiltaa pitkin. Torrent Bayssa syömme lounaan eräässä lodgessa, josta voi katsella upeita maisemia. Kyse on pesunkestävästä ”Kiwi BBQ lunchista”, joka valmistetaan grillissä. Lounaan jälkeen on hieman aikaa käydä vaikka kävelemässä rannalla, pulahtaa viileään veteen tai vain istahtaa ja nauttia kylmä olut terassilla. Iltapäivän aikana risteilemme takaisin Kaiteriteriin, jossa bussi odottaa. Palaamme takaisin hotelliimme Nelsonissa.

Yöpyminen Nelsonissa.

Lähdemme Nelsonista kohti Kaikouraa, joka sijaitsee Eteläsaaren itärannikolla. Reittimme kulkee läpi viineistään tunnetun Marlborough’n alueen. Marlborough’ssa toimii yli 130 viinitilaa, mikä tekee siitä Eteläsaaren suurimman viinialueen. Asia tulee selväksi, kun ajaa läpi alueen: viinitarhoja riittää! Käymme eräällä viinitiloista ja pääsemme myös maistamaan tilan viinejä. Samalla syömme lounaan.

Suuntaamme seuraavaksi Tyynenmeren rannikolle pieneen Kaikouraan, joka sijaitsee kauniilla paikalla merenlahdessa taustanaan upeat vuoret. Saavumme perille iltapäivällä. Kävelemme yhdessä lyhyen matkan läpi kaupungin eräälle näköalapaikalle, jossa oleskelee hyljeyhdyskunta. Loppupäivä on omaa aikaa. Kaikoura tunnetaan kala- ja äyriäisravintoloistaan – ehkä haluat maistella paikallisia herkkuja.

Yöpyminen Kaikourassa.

Kaikouran väitetään olevan maailman paras paikka kaskelottien havainnointiin. Tästä on kiittäminen erityisiä virtausolosuhteita, jotka kuljettavat kalmareita, kaskelottien lempiruokaa, lähelle rannikkoa. Lähdemme valassafarille varhain aamulla. Kaskelotti on valaista se, joka sukeltaa syvimmälle – käytännössä jopa usean kilometrin syvyyteen. Arvellaan, että kaskelotin iso pää, jossa on suuri ontelo täynnä valaanpääöljyä, auttaa kaskelottia selviämään syvyyksien kovassa paineessa. Koiraat voivat olla jopa 20 m pitkiä ja painaa 50 tonnia, kun taas naaraat kasvavat ”vain” 12-metrisiksi ja painavat noin 16 tonnia. On upeaa nähdä näiden jättiläisten uiskentelevan meressä, mutta koska kyse on villieläimistä, emme luonnollisestikaan voi antaa takuita sille, että varmasti näemme valaita.

Palattuamme kuivalle maalle lähdemme Kaikourasta rannikkoa pitkin kohti etelää ja Christchurchia. Perillä Christchurchissa teemme lyhyen kaupunkikierroksen. Kaupunki on Eteläsaaren suurin. Arkeologiset löydöt osoittavat, että alueella on elänyt ihmisiä noin vuodesta 1250 lähtien. Christchurchin perustamisvuosi on 1865 eli se on virallisesti Uuden-Seelannin vanhin kaupunki. Kaupunkikierroksen kohokohtia ovat mm. katolinen basilika ja Remembrance-silta, joka on kaupungin sotamuistomerkki. Käymme myös New Regent  kadulla, jonka varrella on hienoja art deco -tyylisiä rakennuksia.

Kaupunki kärsi kahdesta voimakkaasta maanjäristyksestä vuosina 2010 ja 2011. Erityisesti jälkimmäinen järistys iski kaupunkiin rajusti, sillä järistyksen keskus oli vain 10 km päässä kaupungin keskustasta. Kaupungin keskusta kärsi pahoin, monet talot ja rakennukset tuhoutuivat, niiden mukana maamerkki Christchurchin katedraali. Kaiken kaikkiaan 185 henkilöä kuoli rakennusten romahdettua vuonna 2011. Valtaosa keskusta-alueesta on nyt rakennettu uudelleen. Loppuiltapäivä ja ilta on varattu omatoimiselle kaupunkiin tutustumiselle.

Yöpyminen Christchurchissa.

Tänään on ohjelmassa yksi matkan huippuhetkistä. Nousemme kuuluisan TranzAlpine-junan kyytiin, joka vie meidät länsirannikolle. Junamatkaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista. Kun ylitämme lukuisia jokia ja syviä rotkoja pitkin viadukteja, on helppo ymmärtää miksi. Nousemme junasta Arthur’s Passissa samannimisessä kansallispuistossa. Paikka on saanut nimensä englantilaisen maanmittarin ja insinöörin sir Arthur Dudley Dobsonin mukaan, joka johti ensimmäisen eurooppalaisen ryhmän solan läpi vuonna 1864. Maorimetsästäjät olivat toki tunteneet reitin jo pitkään ennen Dobsonia.

Vaihdamme junan bussiin, jolla matkaamme viimeisen etapin Arthur’s Passista länsirannikolle. Kun lähestymme rannikkoa, huomaamme, kuinka paljon Eteläsaaren itä- ja länsipuolen ilmasto eroaa toisistaan. Itäpuolella näimme suhteellisen tasaista maastoa viljelyalueineen ja aukeine aroineen. Länsirannikolla on rosoisempaa ja vehreämpää, kuohuvia jokia ja tiheää sademetsää. Länsirannikon asukkaat, joita kutsutaan nimellä ”coasters”, ovat ylpeitä siitä, että he elävät tasapainossa kesyttämättömän luonnon kanssa, joka alkaa heti oven ulkopuolelta. Uudisraivaajahenki on voimakkaampaa täällä kuin muualla Uudessa-Seelannissa.

Perillä länsirannikolla pistäydymme Punakaikissa. Teemme kevyen kävelyretken Paparoan kansallispuistossa, joka tunnetaan parhaiten ns. Pancake Rocksista, kalliomuodostelmista, jotka muistuttavat lettupinoja. Erikoinen ulkonäkö on syntynyt miljoonien vuosien aikana meren aaltojen muokatessa hiekkakivikallioita, jotka muodostuvat vuorottaisista kovista ja pehmeistä kerroksista. Käytyämme katsomassa ”lettupinoja” ajamme perille Hokitikaan, jossa valmistetaan koruja alueelta löydetystä jadesta.

Yöpyminen Hokitikassa.

Ennen lähtöämme pienestä Hokitikasta käymme paikallisessa putiikissa, jossa valmistetaan kauniita jadekoruja. Maorit ovat aina pitäneet jadekoruja korkeassa arvossa. Kaupungin laidalla teemme pienen kävelyretken pitkin Hokitikajoen rantaa. Kävely päättyy Hokitikan rotkolle, jossa riippusilta kulkee joen yli: upea paikka valokuvaukselle!

Jatkamme matkaa kohti Fox Glacieria, joka sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä samannimisestä jäätiköstä. Jäätikkö, jolla on pituutta 13 km, on nimetty entisen pääministerin William Foxin mukaan. Fox vieraili paikalla 1872. Fox Glacier on lähellä sijaitsevan Franz Josef Glacierin ohella yksi maailman helppokulkuisimmista jäätiköistä, mikä houkuttele kävijöitä päiväretkille. Jäätikkö ulottuu vuorenhuipulta alas sademetsään. Jään ja sadmetsän kohtaaminen on harvinainen näky.

Iltapäivällä sinulla on mahdollisuus lähteä mukaan lisämaksulliselle helikopteriajelulle Fox Glacierin yläpuolelle. Onko parempaa tapaa kokea upea jäätikkö kuin yläilmoista? Lennämme helikopterilla pienissä ryhmissä noin 20 minuutiksi katselemaan Fox-jäätikköä. Seurailemme jyrkkiä vuorenrinteitä läpi solien ja saamme ainutlaatuisen näkymän tästä vaikuttavasta luonnonilmiöstä.

Helikopteri laskeutuu jäätikölle pieneksi hetkeksi. Nopean lumipallosodan ja ehkä muutaman kuvan jälkeen palaamme lentäen takaisin. Palattuamme maan kamaralle voimme maadoittaa itsemme jälleen ja sulatella päivän elämyksiä.

HUOM! Helikopterilento toteutuu vain, mikäli sää sen sallii. Joskus lennot joudutaan perumaan sateen ja/tai tuulen vuoksi. Siinä tapauksessa yritämme päästä lennolle seuraavana aamuna. 

Helikopterilento varataan ja maksetaan ennen matkaa asiakaspalvelustamme.

Yöpyminen Fox Glacierissa.

Lähdemme aikaisen aamiaisen jälkeen kävelyretkelle Mathesonjärven ympäri. Järvi syntyi 14 000 vuotta sitten läheisten jäätiköiden vaikutuksesta. Näkymät ovat ainutlaatuiset: lumihuippuiset vuoret heijastuvat (mikäli sää sallii) sademetsän ympäröimän järven pinnasta.

Emme ole vielä saaneet tarpeeksi mahtavasta Fox-jäätiköstä. Kävelemme yhdessä jäätikkölaaksoa näköalapaikalle, josta näemme alhaalla ikuisen jään. Ehdimme hyvin nauttia maisemista ja ottaa kuvia, ennen kuin palaamme takaisin kaupunkiin.

Jätämme länsirannikon ja ajamme yli Haast Passin luonnonkauniiseen Wanakaan, jonne saavumme iltapäivän päätteeksi. Wanakan sijainti on yksi Uuden-Seelannin hulppeimpia: Wanakan ja Hawean jäätikköjärvet ja taustalla lumihuippuinen Crown Range -vuoristo.

Yöpyminen Wanakassa.

Jätämme Wanakan taaksemme ja seurailemme jonkin aikaa Dunstanjärven rantamia. Järvi on tärkeä alueen hedelmätiloille ja viinitarhoille. Ajamme läpi Uuden-Seelannin arvokkaimpien viinialueiden ja jatkamme vuorten ympäröimälle z-kirjaimen muotoiselle Wakatipujärvelle. Teemme matkaa yli jokilaakson, joka muodostui viimeisen jääkauden aikana, ja läpi hedelmällisen maanviljelysalueen, jolla näkee usein paljon lehmiä. Määränpäämme on pieni ja viehättävä Te Anaun kaupunki. Te Anau on viimeinen kaupunki ennen valtavaa Fiordlandin kansallispuistoa ja sijaitsee kauniilla paikalla Eteläsaaren suurimman makeavetisen järven, Te Anaun rannalla. Nousemme vesitaksiin, joka vie meidät järven yli Brod Bayhin, jonka kautta kulkee yksi Uuden-Seelannin suosituimmista vaellusreiteistä, Kepler Track. Kepler Track on 60 km pitkä, ja vaeltajilla menee reitin kulkemiseen yleensä neljä päivää. Me tyydymme noin kahden tunnin mittaiseen kävelyyn järven rannalla. Käveltyämme kaksi tuntia ainutlaatuisessa luonnossa saavumme perille alkuperäisen Kepler Trackin lähtöpisteeseen. Voit valita, matkaatko bussilla hotelliin Te Anaussa vai käveletkö viimeiset viisi kilometriä hotellille. Matkan varrella ohitetaan pienehkö lintupuisto, jossa voi nähdä lintuja, joita elää vain Uudessa-Seelannissa, kuten esim. takahen eli isosulttaanikanan. Sen luultiin kuolleen sukupuuttoon jo 100 vuotta sitten.

Ilta on omaa aikaa. Vaikkei pikkukaupungissa tapahdu paljon, ympäröivä luonto on todella lumoava.

Yöpyminen Te Anaussa.

Tänään ohjelmassa on Fiordlandin kansallispuiston ehdoton kohokohta, Milford Sound. Voimme lähes taata, että retki asettuu huippukokemustesi kärkikaartiin. Fiordlandin-retki ei ole pelkkä risteily kauniissa Milford Sound -vuonossa, vaan myös ajomatka on ainutlaatuinen. Ajamme läpi etelänpyökki- ja saniaismetsien ja pysähdymme välillä ihailemaan upeita maisemia.

Useimmat matkailijat tulevat Milford Soundiin bussilla Queenstownista. Koska olemme yöpyneet Te Anaussa, meillä on hyvä etumatka ja saavumme vuonolle aikaisemmin kuin valtaosa kävijöistä. Milford Sound -vuono on 16 km pitkä ja kurottuu Tasmaninmerestä sisämaahan. Kallioseinämät vuonon ympärillä ulottuvat lähes kilometrin korkeuteen ja niitä peittää sademetsä. Hylkeet oleskelevat kallioilla ja delfiinit vierailevat vuonon vesissä tiettyyn aikaan vuodesta. Korkeat, jyrkät graniittiseinämät heijastuvat veden tyynestä pinnasta, jonka rikkovat vain vesiputoukset. Purjehdimme vuonon läpi nauttien tästä ainutlaatuisesta elämyksestä, romanttisista maisemista ja hiljaisuudesta. Syömme risteilyllä eväslounaan. Vuonoristeilyn jälkeen jatkamme matkaa Queenstowniin.

Yöpyminen Queenstownissa.

Queenstown perustettiin kultaryntäyksen aikaan 1862. Viehättävässä pikkukaupungissa on vain 10 000 asukasta. Queenstown sijaitsee satumaisen kauniilla paikalla Wakatipujärven pohjoisrannalla, josta on upeat näkymät kaupunkia ympäröiville Remarkable Mountains  vuorille. Queenstown on suosittu erityisesti hiihtäjien, vaeltajien ja seikkailulajien harrastajien keskuudessa. Sinulla on koko päivä aikaa tutustua omatoimisesti kaupunkiin ja sen moniin mahdollisuuksiin. Queenstownin salaisuus on kaupungin sijainti upealla paikalla ja rento, suvaitsevainen ilmapiiri. Queenstownissa riittää tekemistä luonto- ja liikuntaihmisille. Kaupungissa ja sen ympäristössä on tarjolla kaikki mahdolliset seikkailu-urheilumuodot benjihypystä koskenlaskuun ja varjoliitoon.

Kannattaa nousta köysiradalla ylös Bob’s Peakille, sillä sieltä on upeat näkymät Remarkable Mountains -vuorille, Walter Peakille ja tietysti Queenstowniin.

Tapaamme iltapäivällä ja lähdemme risteilylle Wakatipu-järvelle historiallisella höyrylaivalla TSS Earnslaw:lla. Risteilemme Queenstownista Walter Peak High Country Farmiin, joka on yksi suurimmista alueelle koskaan rakennetuista ja edelleen käytössä olevista maatiloista. Teemme lyhyen kierroksen tilalla ja näemme mm. lampaiden keritsemistä. Sen jälkeen istumme pöytään ja nautimme maittavan BBQ-illallisen.

Illan päätteeksi menemme höyrylaivalla takaisin Queenstowniin samalla kun nautimme laivan kodikkaasta tunnelmasta ja sään salliessa, kauniista tähtitaivaasta.

Yöpyminen Queenstownissa.

On aika hyvästellä Uusi-Seelanti – onneksi matka ei kuitenkaan vielä pääty! Lennämme Queenstownista yli Tasmaninmeren ja laskeudumme Sydneyyn.

Kaupunki perustettiin 1788 englantilaisten rangaistussiirtolaksi. Se on kehittynyt siitä Australian suurimmaksi kaupungiksi. Sydneyn ikoninen tunnusmerkki, oopperatalo, on yksi maailman tunnetuimmista rakennuksista. Siitä on tullut symboli kaikelle, mitä Australia edustaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että useimmat vierailijat pitävät Sydneyä yhtenä Australian kohokohdista: sijainti on ainutlaatuinen ja nähtävyyksiä on paljon. Kaupungin asukkaat ovat peräisin kaikkialta maailmasta, joten Sydneylle ovat ominaisia monikulttuurisuus ja sadat erilaiset kahvilat ja ravintolat, jotka tarjoavat aina uusia kulinaarisia elämyksiä paikallisista raaka-aineista valmistettuina.

Yöpyminen Sydneyssä

Australiassa on yli 10 000 uimarantaa, ja monet ”aussit” viettävät paljon aikaa rannalla. Yksi tunnetuimmista rannoista on Sydneyn Bondi Beach, joka sijaitsee keskustan itäpuolella. Matkustamme keskustasta bussilla Tamarama Beachille ja kävelemme vajaan 2 km matkan rantaa pitkin Bondi Beachille. Kävelymatkan varrella on hienoja näköalapaikkoja ja näemme myös aboriginaalien kiviin tekemiä kaiverruksia, jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. Perillä nautimme näkymistä noin kilometrin mittaisella Bondi Beachillä, jonne Sydneyn asukkaat tulevat uimaan, surffaamaan, ottamaan aurinkoa ja – tietysti – katselemaan ihmisiä.

Seuraavaksi ajamme bussilla katsomaan kuninkaallista kasvitieteellistä puutarhaa (Royal Botanical Gardens) ja Mrs Macquarie’s Chairia. Kuuluisa kivipenkki on rangaistusvankien lahja kuvernööri Macquarien vaimolle Elizabethille vuodelta 1810. Sanotaan, että tällä oli tapana istua kivellä ja katsella maisemia ja Iso-Britanniasta saapuvia laivoja. Tuolilta näkee tätä nykyä myös Sydney Harbour Bridge -sillan sekä oopperatalon. Kävelemme noin 1,5 kilometrin matkan oopperatalolle ja reittimme kulkee kasvitieteellisen puutarhan kautta. Puutarhassa saatamme hyvinkin nähdä papukaijoja ja muita eksoottisia lintuja.

Meillä on reilusti aikaa ihailla Sydneyn maailmankuulua tunnusmerkkiä, oopperataloa. Rakennuksen on suunnitellut tanskalainen arkkitehti Jørn Utzon ja se muistuttaa täysin purjein seilaavaa purjelaivaa ja symboloi hienosti meren ympäröimää Sydneyn kaupunkia. Talo otettiin käyttöön vuonna 1973 ja siitä lähtien se on ollut yksi maan tärkeimmistä musiikki- ja teatterinäyttämöistä, mistä kuulemme lisää tutustumiskierroksella.
Oopperatalon jälkeen ehdimme katsella hieman Circular Quayta ja syödä lounasta (omakustanteinen). 

Vatsat täynnä, olemme valmiita kokemaan Sydneyn mereltä käsin.  Nousemme satamalaivan kyytiin, yhdelle monista, jotka yhdistävät Sydneyn ja monet esikaupunkialueet. Suuntaamme yhteen näistä - suositulle Manly Beachille. Matkan varrella voimme ihailla kaupungin siluettia ja ikonisia rakennuksia, joista yksi on valtava terässilta: Sydney Harbour Bridge, joka yhdistää kaupungin etelä- ja pohjoisosan.

Manly Beach on suosittu paikka niin paikallisten kuin matkailijoidenkin keskuudessa, ja se tunnetaan hienoista merinäkymistä, kultaisista hiekkarannoista ja vilkkaasta tunnelmasta. Saavumme Manly Wharfiin ja enemmän tai vähemmän Manlyn sydämeen, jossa on lukuisia kahviloita, kauppoja ja ravintoloita. Kävelemme rauhassa Corso-kävelykadulle, joka yhdistää laiturin rantaan. Ranta on suosittu sekä surffaajien että uimareiden keskuudessa. Rannan eteläisimmästä osasta voit tehdä lyhyen ja kauniin kävelyn viehättävää rantapolkua pitkin Shelly Beachille, suojaiselle lahdelle, joka tunnetaan tyynistä vesistään ja hyvistä snorklausmahdollisuuksista.

Matka on n. 1 km kumpaankin suuntaan ja tarjoaa mukavat näkymät merelle ja läheisille kallioille. Kun on aika lähteä Manly Beachiltä, ​​tapaamme laiturilla ja menemme yhdellä satamalaisvoista takaisin kohti Circular Quayta. Sieltä palaamme takaisin hotellille metrolla.

Yöpyminen Sydneyssä.

On aika hyvästellä Sydney. Koska lentomme lähtee vasta illalla, ehdit hyvin imeä vielä viimeiset vaikutelmat kaupungista ennen kuin kokoonnumme ja lähdemme lentokentälle. Voit suunnata viihtyisään The Rocksiin, joka on Sydneyn vanhin kaupunginosa ja sijaitsee Sydney Harbour Bridgen juurella. Kun ensimmäiset rangaistusvangit saapuivat Englannista, ensimmäiset talot rakennettiin juuri The Rocksiin. Alueella on tästä syystä suuri historiallinen merkitys sekä Sydneylle että koko Australialle.