On the Road - USA

Koko päivä on varattu New Yorkille. Näemme aamun kiertoajelulla kaupungin vihreät keuhkot eli Keskuspuiston (eng. Central Park). Puisto levittäytyy 3,4 neliökilometrin alueelle. Ajamme Fifth Avenueta ja vierailemme vaikuttavassa St. Patrickin katedraalissa, joka on New Yorkin katolisen arkkihiippakunnan tuomiokirkko. Katedraalia vastapäätä on Rockefeller Center, klassinen useamman pilvenpiirtäjän tiivis alue, joka on rakennettu 1939 art deco -tyyliin.

Jatkamme matkaa hengästyttävälle Times Squarelle ja sieltä Manhattanin alakaupunkiin, persoonallisiin Greenwich Villageen ja Sohoon, joiden kapeammat kadut ja pienet, eksklusiiviset putiikit ja galleriat luovat boheemin tunnelman. Käymme myös Chinatownissa, kiinalaisessa kaupunginosassa, pikku liikkeineen ja vilkkaine ravintoloineen sekä rahan ja vallan kadulla, Wall Streetillä. Kierroksemme päättyy Battery Parkiin Manhattanin eteläkärjessä.

Hieman myöhemmin kohtaamme New Yorkin pisimmän naisen: Vapaudenpatsaan. Risteilemme Liberty Islandille, jolla Vapaudenpatsas seisoo, ja palaamme takaisin (ei maissa käyntiä). Ranska lahjoitti valtavan patsaan USA:lle 1886 merkiksi maiden veljeydestä. Lähellä Vapaudenpatsasta sijaitsee Ellis Island, joka oli yli 12 miljoonalle eurooppalaiselle siirtolaiselle ensi kosketus Lännen ihmemaahan. Illan voit viettää oman halusi mukaan. Voit käydä Empire State Buildingissa, josta on upeat näkymät yli Manhattanin. 102-kerroksinen rakennus valmistui vuonna 1931, ja sen aula on loistava esimerkki art deco -tyylistä (omakustanteinen). Mikäli teatteri- ja musikaaliesitykset kiinnostavat, Times Squaren lippukioskeista voi ostaa lippuja alennettuun hintaan.

Sanomme näemiin New Yorkille ja ajamme lyhyen matkan Philadelphiaan, joka on yksi USA:n vanhimmista kaupungeista. Philadelphialla on ollut merkittävä rooli maan historiassa. Aloitamme kierroksen keskustasta ja tutustumme samalla sekä kaupunkiin että Amerikan historiaan. Näemme mm. Liberty Bell Centerin, jossa Amerikan itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin vuonna 1776. Washingtoniin saavumme iltapäivällä ja jos haluat, voit osallistua illalla vielä retkelle, jonka aikana kierrellään bussilla katselemassa nähtävyyksiä iltavalaistuksessa. Bussi ajaa pitkin The Mallia, vehreää puistokatua, jota reunustavat lukuisat muistomerkit (sisältyy matkan hintaan).

Tutustumme lähemmin Washingtoniin. Vierailemme mm. Arlingtonin sotilashautausmaalla ja John F. Kennedyn haudalla, jolla palaa ikuinen tuli. Lähistöllä sijaitsee Lincoln Memorial, marmoritemppeli, jota kannattelee 36 marmoripylvästä, mikä vastaa osavaltioiden lukumäärää Lincolnin kaudella. Näemme Vietnam-muurin, johon on kirjoitettu yli 58 000 Vietnamin sodassa kaatuneen amerikkalaisen sotilaan nimet. Jatkamme Capitol Hillille, vallan keskukseen: kukkulalla sijaitsevat sekä Yhdysvaltain kongressin että korkeimman oikeuden rakennukset. Ohitamme Valkoisen talon ja suuntaamme Library of Congressiin, Yhdysvaltojen kansalliskirjastoon.

Capitol Hillin edustalla kulkevalla The Mallilla on useita kiinnostavia museoita Smithsonian Instituten siipien suojissa. Päätämme kierroksemme ilmailumuseoon (Air & Space Museum), jossa esitellään ilmailun historiaa Charles Lindberghin Spirit of Louisista Apollo 11:n komentoalukseen. Voit palata bussilla hotelliin tai jäädä katselemaan kaupunkia omin päin.

Aamiaisen jälkeen matkamme jatkuu Gettysburgiin, jossa käytiin Amerikan sisällissodan tärkein taistelu. Kolmena kohtalokkaana päivänä 1.–3. heinäkuuta 1863 kaatui yli 7 000 miestä, yli 33 000 haavoittui ja lähes 11 000 katosi tai joutui vangiksi. Kyse oli sodan verisimmästä taistelusta. Kaiken kaikkiaan neljä vuotta kestäneessä sodassa kuoli noin 625 000 ihmistä.

Taistelu päättyi, kun kenraali Robert E. Leen johtamat etelävaltioiden joukot joutuivat myöntämään tappionsa kenraali George Gordon Meaden johtamille unionin joukoille. Sisällissota ei kuitenkaan päättynyt Gettysburgin taisteluun, vaan kului vielä lähes kaksi vuotta, kunnes maahan saatiin rauha.

Neljä kuukautta taistelun jälkeen presidentti Abraham Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheensa taistelukentän liepeillä sijaitsevan hautausmaan vihkiäistilaisuudessa. Lincoln korosti sodan tärkeyttä ja uudisti lupauksensa saattaa sota päätökseen. Puhe kuuluu yhä amerikkalaisten koululaisten pakollisiin ja ulkoa opeteltaviin teksteihin.

Hautausmaan lisäksi taistelukentällä sijaitsee nykyään Gettysburg National Memorial Park, joka muistuttaa kauhistuttavasta taistelusta ja siitä, kuinka se käänsi sodan pohjoisvaltioiden eduksi. Sota jätti amerikkalaiseen väestöön jälkiä, jotka näkyvät tietyssä määrin yhä.

Gettysburgista suuntaamme Lancasteriin, jossa ajamme amissien kotiseutujen läpi. Nimitys ”amissi” tarkoittaa saksalaisia, hollantilaisia ja sveitsiläisiä anabaptistien jälkeläisiä, jotka pakenivat Atlantin yli Amerikkaan kotimaansa vainoa. Osa siirtolaisista asettui Pennsylvanian itäosiin Lancasteriin.

Amissit noudattavat tiukkaa uskonnollista kuria. Heille tärkeitä arvoja ovat kova työ ja yksinkertainen elämä. Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti, väkivaltaa vastustetaan, eivätkä amissit suorita asepalvelusta. Kova työ välinein, jollaisia meillä ei ole ollut nykyaikaisessa maataloudessa käytössä enää yli sataan vuoteen, merkitsee myös sitä, että työvoimalle on tarvetta. Ei ole ollenkaan epätavallista, että perheessä on 8–10 lasta.

Kun saavumme Lancasteriin, tunnistat amissit heti. Naiset pukeutuvat hameisiin ja päähineisiin, miehillä on mustat housut, takki ja leveälierinen hattu. Kuulemme lisää amissien perinteistä ja elämäntavasta ja siirrymme samalla pari sataa vuotta ajassa taaksepäin.

Päivän ajomatka päättyy pieneen Williamsportin kaupunkiin.

Williamsportista ajamme yhdelle maailman mahtavimmista vesiputouksista. Vietämme hyvän tovin ihastellen Niagaran putouksia. Putousten kohdalla on kaksi Niagara-nimistä kaupunkia, joista toinen on Yhdysvaltojen ja toinen Kanadan puolella. Kolme valtavaa putousta sijaitsee kaupunkien välissä.

American Falls, Bridal Veil Falls ja Horseshoe Falls, ovat kaikessa mahtavuudessaan unohtumaton näky. Pääsemme ihailemaan putouksia hyvin läheltä Hornblower-aluksesta käsin (lähtiessä jaetaan sadeviitat). Samalla pääsemme vierailemaan Kanadassa!

Matkamme jatkuu Lansingiin, Michiganin pääkaupunkiin.  Käymme katsomassa Michigan State Capitolia -klassista osavaltion pääkaupungin maa- ja tunnusmerkkiä. Hallitusrakennuksen korkein torni kohoaa 81 metriin.

Rakennus oli alun perin valaistu kaasulampuilla, jotka korvattiin vuonna 1900 sähkövalolla ja uudella lattialla, alkuperäisen puulattian sijaan. Lattia koostuu nykyään pääasiassa mustista ja valkoisista Vermont-marmorilaatoista ja kalkkikivestä. Poikkeuksena on rotundan lattia, joka koostuu 976 läpinäkyvästä lasikivestä. Kivet vaihtelevat kokoa niin, että ne näyttävät muodostavan kulhon, joka peilaa yllä olevaa kupolia, kun katsot niitä alaspäin ylemmistä kerroksista.Tämä ei kuitenkaan ole ainoa optinen harha, koska puutyöt näyttävät siltä kuin ne olisivat valmistettu pähkinäpuusta, ne ovat kuitenkin käsiteltyä Michiganin valkoista mäntyä.

Katsastamme Lansingin keskustan, jonka jälkeen ajamme hotelliimme.

Lähdemme aikaisin aamulla Lansingista kohti Michiganjärven eteläkärkeä ja Chicagoa. Kaupunki tunnetaan paitsi Barack Obaman pitkäaikaisena kotikaupunkina, myös maailman ensimmäisestä pilvenpiirtäjästä. Willis Tower (aikaisemmin Sears Tower) oli aiemmin USA:n korkein rakennus. Tornissa on 108 kerrosta ja se on 527 m korkea. Suuri tulipalo riehui 1871 Chicagon keskustassa ja teki 90 000 ihmistä kodittomaksi. Jälleenrakennus tapahtui ylöspäin ja rakenteissa käytettiin puun sijasta terästä.

Chicagossa asuu noin 2,9 miljoonaa asukasta, mikä tekee siitä USA:n kolmanneksi suurimman kaupungin. Kaupunkia ei voi pitää perinteisessä mielessä kauniina, mutta sillä on kiistatta oma karhea charminsa. Kaupungin musiikkielämä (erityisesti bluesin, jazzin ja rockin osalta) on vilkasta ja Chicagossa onkin iso joukko konserttipaikkoja ja ravintoloita. Täällä hotdogeistakin saa gourmet-versioita! Saavumme ”Windy Cityyn” aamupäivän lopuksi. Koska siirrymme uudelle aikavyöhykkeelle, saamme yhden lisätunnin vuorokauteemme.

Lähdemme saman tien kaupunkikierrokselle. Näemme mm. Navy Pierin, pitkän laiturin, jolla on maailmanpyörä, teatteri, pieniä puutarhoja, kauppoja ja ravintoloita. Laituri rakennettiin 1916. Jatkamme Magnificent Mile -ostoskadulle ja edelleen Lakeshore Drivelle, joka kulkee pitkin Michiganjärven rantaa.

Kierroksemme päättyy keskustaan, jota chicagolaiset kutsuvat nimellä The Loop. Loppupäivä on omaa aikaa. Illalla tapaamme uudelleen ja ajamme bussilla hotellille. Yksi näkemisen arvoinen paikka on mm. Museum Campus, jossa on planetaario, akvaario ja luonnonhistoriallinen museo. Luonnonhistoriallisen museon Tyrannosaurus rex on suurin koskaan löydetty.

Chicagosta ei voi puhua mainitsematta sen gangsterimenneisyyttä. 1900-luvun alkupuoliskon ajan Al Capone sekä muut gangsteripomot pitivät kaupungin alamaailmaa komennossaan. Jos gangsteriromantiikka kiinnostaa, hyppää taksiin (omakustanteinen) ja käy nauttimassa martini Al Caponen suosikkijazzklubilla Green Millissä. Salakuljetuskäytävät yökerhon alapuolella ovat yhä olemassa ja todistavat ajasta, jolloin täällä nautittiin laitonta alkoholia.

Otamme nyt aimo harppauksen kartalla ja ajamme länteen kohti Sioux Fallsia. Noin puolessa välissä matkaa ylitämme Mississippijoen. Pysähdymme lounaalle matkan varrella. Saavumme perille Sioux Fallsiin illalla ja menemme hotelliimme. Sioux Falls on Etelä-Dakotan suurin kaupunki, jonka asukasluku on noin 155 000. Kaupunki on saanut nimensä lähistöllä olevien vesiputousten mukaan. Alueelta on löydetty hautapaikkoja sekä muuta arkeologista aineistoa, joka todistaa täällä asuneen intiaaneja.

Ajamme nyt länteen Badlandsin kansallispuistoon Etelä-Dakotassa. Matkan varrella pysähdymme Al’s Oasisissa, jonka putiikista voi ostaa kaikenlaisia länkkärityylisiä matkamuistoja. Siirrymme jälleen uudelle aikavyöhykkeelle ja saamme jälleen yhden tunnin lisää vuorokauteemme!

Badlandsin kansallispuisto on lähes epätodellinen luontoelämys. Kuten nimestä voi päätellä, kyse on varsin karusta maastosta. Alueella asuneet intiaanit antoivat sille nimen mako sica (paha maa). Terävähuippuisten vuorten ja kiviharjujen leimaamaa aluetta on kuvattu mereksi, josta joku on polttanut kaiken veden pois. Kovin kaukaa haettu tuo vertaus ei ole: esihistoriallisena aikana aluetta peitti meri, ja sieltä on löydetty merieläinten fossiileja. Alueella on vuorten lisäksi ruohikkoista preeriaa, joka oli tuhansien vuosien ajan Amerikan intiaanien metsästysmaata. Näemme ehkä vilaukselta intiaanien suosituimman saaliseläimen, laiduntavan biisonihärän. Yövymme Rapid Cityssä, jonka perustivat 1800-luvun lopulla kaivostyöläiset, jotka olivat tulleet seudulle kultaryntäyksen myötä, mutta joilla ei ollut ollut onni myötä.

Jatkamme matkaamme USA:n tunnetuimmalle kansallismonumentille, Mount Rushmorelle, jonka seinämään on hakattu neljän presidentin kasvokuvat: George Washingtonin, Thomas Jeffersonin, Theodore Rooseveltin ja Abraham Lincolnin. Työtä johti Gutzon Borglum, jolla oli apunaan 400 kivenhakkaajaa. Työ kesti 14 vuotta (1927–1941). Alunperin presidentit oli tarkoitus kuvata vyötäröstä ylöspäin, mutta rahat loppuivat kesken.

Loppuilta on omaa aikaa.

Aloitamme aamun vierailulla Crazy Horsen muistomerkille. Crazy Horse (suom. Hullu Hevonen) kuului Oglala Lakota  heimoon, erääseen sioux-intiaanien ryhmään. Hän osallistui Fettermanin verilöylyyn ja johti kesäkuussa 1876 Little Bighornin taistelua, jossa kenraali Custerin joukot tuhottiin täydellisesti. Crazy Horsen muistomerkki on ilmeisesti maailman suurin ihmisen luoma monumentti, samaa luokkaa Kheopsin pyramidin kanssa. Inspiraatiota on haettu lähellä sijaitsevalta Mount Rushmorelta, jonka kylkeen veistetyt neljän presidentin kasvot vaikuttavat Crazy Horseen verrattuna miniatyyriversiolta.

Oglala Lakotan päällikkö Henry Standing Bear (suom. Seisova Karhu) kutsui kuvanveistäjä Korczak Ziolkowskin tekemään veistoksen Black Hillsiin. Veistoksen oli tarkoitus symboloida koko alkuperäisväestöä ja heidän sankarillista taisteluaan. Taiteilija aloitti 1948 räjäyttämällä kalliota, ja hänen kuolemansa jälkeen taiteilijan perhe otti keskeneräisen projektin vastuulleen. Crazy Horsen kasvot valmistuivat ja paljastettiin 1998. Ne vastaavat kooltaan yhdeksänkerroksista taloa.

Seuraava pysähdyspaikkamme on historiallinen Fort Laramie, joka edustaa amerikkalaista villin lännen tarinaa ja on antanut kulissit lukuisille intiaanisodista ja uudisraivaajista kertoville elokuville. Ehkä olet lukenut tai nähnyt The Oregon Trailin. Kaikki Oregoniin matkanneet karavaanit kulkivat nimittäin Fort Laramien kautta, samoin useat Kaliforniaan ja Utahiin suunnanneet karavaanit. Lukuun ottamatta seikkailijoita, turkistenmetsästäjät olivat ensimmäiset valkoiset ihmiset, jotka näkivät kauniin luonnon keskilännen jokien ja järvien ympärillä. Yksi ensimmäisistä oli Jacques La Ramie, joka saapui alueelle noin 1815, mutta katosi jäljettömiin eräällä metsästysreissulla. Tuohon aikaan uskottiin, että paikalliset arapahot (cheyenneintiaanien liittolaisia) olisivat surmanneet hänet ja piilottaneet ruumiin majavapatoon. Tästä nimi Laramie, joka hänen kunniakseen annettiin niin joelle, vuorelle, kaupungille kuin linnoituksellekin.

Linnoitus, joka oli alunperin yksityinen kauppa-asema itäisessä Wyomingissa Laramie- ja North Platte -jokien välissä, vaihtoi nimeä muutaman kerran ennen kuin armeija osti sen 1849 joukkojen leiriksi ja suojaamaan jyrkästi kasvaneen karavaanimäärän aiheuttamalta jännitteeltä. Jonkinlainen rauha ja järjestys onnistuttiin säilyttämään 1850-luvulla tekemällä sopimuksia intiaanien kanssa. Lakota Sioux Nation tappoi kuitenkin linnoituksen 29 sotilasta 1854 (Grattanin verilöyly). Sotilaat yrittivät sopimuksen vastaisesti pidättää erästä heimon jäsentä. Ehkä kyse oli enteestä. Monet tarinat intiaanisodista ja sisällissodasta kietoutuvat linnoituksen ympärille, joten sitä ei turhaan pidetä yhtenä USA:n tärkeimmistä kulttuurimuistomerkeistä.

Tänään ajamme Wyomingista Coloradoon ja saavumme Denveriin. Denveriä kutsutaan nimellä Mile High City, sillä se sijaitsee täsmälleen mailin (1 610 m) verran meren pinnan yläpuolella. Toinen kaupungin lisänimistä on Queen of the West, sillä kaupunki Kalliovuorten juurella syntyi alunperin kultaryntäyksen yhteydessä 1858. Ajan kuluessa siitä tuli todellinen lännenkaupunki saluunoineen, peliluolineen, kevytkenkäisine naisineen ja karjamarkkinoineen. Denver sijaitsi lähellä cheyenne- ja arapahointiaanien leiriä South Platte  joen äärellä. Kaupungin nimi juontaa juurensa maakaupoilla spekuloineeseen kenraali William Larimeriin, joka näki alueen suuret mahdollisuudet ja osti täältä palan maata. Hän nimesi alueen Denveriksi Kansasin kuvernöörin, James W. Denverin mukaan toivoen tämän nimeävän kaupungin uusien alueiden pääkaupungiksi. Valitettavasti Larimer ei ollut kuullut, että kuvernööri oli siinä vaiheessa jo kuollut.

Denveristä matka jatkuu Goldeniin, jonka historiallinen keskusta henkii yhä uudisraivaajien tarinoita, sillä Golden toimi territorion pääkaupunkina. Se sai lempinimen ”Viimeinen tasainen paikka”, sillä se oli viimeinen pysähdyspaikka ennen Kalliovuoria. Goldenista kullankaivajat ja kaivostyöläiset hankkivat varusteita ennen lähtöään ylös vuoristoon. Toinen asia, joka on nostanut Goldenin Yhdysvaltojen kartalle, on panimo Coors, joka on yksi USA:n suurimpia ja perustettu Goldenissa.

Iltapäivällä matkaamme Grand Junctioniin, joka on läntisen Coloradon suurin kaupunki ja jonka asukasluku on n. 150 000. Kyse on Denverin ja Salt Lake Cityn välisen rautatien solmukohdasta. Täällä junavaunut lastataan paikallisilla maataloustuotteilla: 1800-luvun lopussa eurooppalaiset asettuivat suurin joukoin hedelmälliseen Grand Valleyyn, ja alueesta kehittyi USA:n ruoka-aitta, joka tuottaa valtavia määriä persikoita, päärynöitä, kirsikoita ja maissia.

Ensimmäiset viiniköynnökset istutettiin seudulle 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Nykyään täällä on yli 20 viinitilaa. Lämpimät päivät ja viileät yöt luovat erinomaiset olosuhteet viinintuotannolle; erityisesti alueen punaviinit ovat laadukkaita.

Siirrymme nyt Utahin osavaltioon ja ajamme läpi kauniin Castle Valleyn, joka on saanut nimensä linnaa muistuttavista kallioista. Alue on toiminut kulissina monille elokuville. Joku saattaa tunnistaa maisemat elokuvista Rio Grande ja Thelma & Louise. Ohitamme myös Fisher Towersin, joka koostuu erikoisista punaisista hiekkakivimuodostelmista, jotka kohoavat kohti taivasta kuin tornit.

Päivän kohokohta on Monument Valleyn kansallispuisto. Puiston ainutlaatuiset kalliomaisemat on ikuistettu lukemattomiin lännenelokuviin. Monument Valley sijaitsee navaho-intiaanien reservaatissa. Vaihdamme bussin pienempiin kulkuneuvoihin ja lähdemme katsomaan puistoa kuljettajanamme paikallisien navaho-intiaanien jälkeläinen.

Antelope Canyon on upea rotko, jossa vesimassat ovat muovanneet spiraalimaisia kalliomuodostelmia kaikissa mahdollisissa punaisen, keltaisen ja ruskean sävyissä. Muista kamera, sillä täältä saat takuulla hienoja lomakuvia! Vesi on muokannut kallioista patsaita, jotka näyttävät pehmeiltä ja kauniisti kaartuvilta.

Iltapäivän aikana saavutamme maailman kahdeksannen ihmeen, Grand Canyonin. Grand Canyon on maailman suurin kanjoni: syvyys 1,6 km, leveys jopa 29 km, pituus 446 km. Hyvällä säällä kanjonin reunalta voi nähdä jopa 300 km:n päähän. Vietämme iltapäivän Grand Canyonin kansallispuistossa, jonka lukuisat näköalapaikat South Rimillä tarjoavat hyvin vaihtelevia näkymiä. Näköalapaikat sijaitsevat rotkon tasaisella huipulla, joka oli alunperin Coloradojoen pohjaa, kunnes joki alkoi syövyttää kalliota allaan ja muodostaa uskomatonta verkostoaan.

Rotko on mahdollista kokea ilmasta käsin: voit lähteä omalla kustannuksella helikopterilennolle mikäli aikataulu on suotuisa.

Matkalla Las Vegasiin ohitamme Seligmanin, legendaarisen Route 66:n varrella sijaitsevan pienen kaupungin, jossa aika näyttää pysähtyneen 1960-luvulle. Seligman perustettiin 1880-luvulla pysäkiksi länteen johtavan rautatien varrelle. Kun Route 66 valmistui 1920-luvulla, myös autoilijat löysivät Seligmanin: sieltä sai bensiiniä, ruokaa ja siellä saattoi myös yöpyä. Katukuvassa näkyy yhä vanhoja kylttejä, ja voit ostaa Route 66  aiheisen matkamuiston matkamuistomyymälästä.

Seuraava kohteemme on yksi vähemmälle huomiolle jääneistä nähtävyyksistä Nevadassa: Valley of Fire State Park. Puiston nimi tulee punaisen, oranssin, keltaisen ja ruskean sävyistä, jotka leikittelevät maisemassa auringonsäteiden osuessa siihen. Reitti kulkee pitkin maisemareittiä, Scenic Bywaysia.

Rauhallisesta Valley of Firesta ajamme neonvalojen pääkaupunkiin Las Vegasiin, jonne saavumme illalla. Las Vegasin asukasluku on 1,9 miljoonaa, ja kaupungin perusti mafia 1930-luvulla vapaamieliseen Nevadaan keskelle hiekkaerämaata.

Täällä ei voi kuin ihmetellä kaupungin surrealistisuutta. Isot kasinot on rakennettu erilaisten teemojen ympärille keskiajasta ja muinaisesta Roomasta merirosvoihin ja sirkukseen. Las Vegas on parhaimmillaan pimeällä, kun neonvalot syttyvät.

Tänä iltana on mahdollisuus lähteä "Las Vegas By Night" -iltaretkelle. Retki tehdään bussilla ja ajamme mm.  neonvalojen valaisemaa Las Vegas Boulevardia pitkin, jolla on hotelleja ja kasinoita vieri vieressä. Retken aikana näemme ikonisia viihdemaailman rakennuksia ja matkanjohtaja kertoo mm. kaupungin historiasta. Retki kestää noin 3,5 tuntia ja sen aikana saat hyvän kuvan viihteen mekasta. Pidätämme oikeuden muutoksiin retken ohjelmassa.

Tänään tutustumme valtavaan Hooverin patoon, joka sijaitsee hieman Las Vegasin ulkopuolella. Hooverin pato, joka valmistui 1936, on 221 m korkea ja 379 m pitkä, kerää vettä Coloradojoesta Meadjärveen, maailmaan suurimpaan tekojärveen. Tuhansilta työntekijöiltä kului viisi vuotta betonirakennelman rakentamiseen, ja noin 100 työntekijää menetti urakassa henkensä.

Padon ulkopuolella avautuvien hulppeiden maisemien lisäksi pääset kierrokselle vesivoimalan sisälle, jossa 70 sekunnin hissimatka vie 160 m Black Mountainin sisuksiin. Kuljemme läpi tunnelin, joka porattiin rakennelmaan 1930-luvulla, ja näemme muutamia yhdeksän metriä leveistä putkista, jotka kuljettavat generaattoreille noin 340 000 litraa vettä sekunnissa.

Loppupäivä on omaa aikaa Las Vegasissa. The Strip on noin seitsemän kilometrin mittainen osuus Las Vegas Boulevardia, jonka varrella todella isot hotellit, lomahuoneistot ja kasinot sijaitsevat – jotkin niistä maailman suurimpia. Stripin varrella sijaitsee kaiken kaikkiaan yli 150 000 hotellihuonetta.

”Vanha” Las Vegas sijaitsee Freemont Streetin ympäristössä, jossa legendaariset kasinot ja hotellit seisovat rinta rinnan neonvaloissa kylpien.

Tänään ajamme läpi Mojaven autiomaan, jonka kokonaispinta-ala on noin 35 000 neliökilometriä ja joka ulottuu neljän osavaltion alueelle. Autiomaa on saanut nimensä alueella asuvien mojave-intiaanien mukaan. Kuivuudesta huolimatta (sadetta saadaan harvoin enempään kuin 250 mm vuodessa) alueella kasvaa  1 700-2 000 eri kasvilajia. Kasveista tunnetuin on joosuanpuu (Yucca brevifolia).

Jatkamme matkaa kohti länttä ja Calicon kummituskaupunkia, joka on alunperin vuonna 1881 perustettu kaivoskaupunki. Kun Calicon asukasluku oli korkeimmillaan, siellä oli 1 200 asukasta, 22 saluunaa ja yli 500 hopeakaivosta. Calicon kaivosalue oli vaurain koko Kaliforniassa. Vuonna 1907 hopean hinta romahti, ja kaivostyöläiset siirtyivät isojen yritysten mukana Death Valleyyn. Calicosta tuli vähitellen kummituskaupunki. Nykyään kolmannes kaupungista on alkuperäistä Calicoa, loput on korjattu tuomaan kaupunkiin villin lännen tunnelmaa. Vanhalla pääkadulla voi pistäytyä mm. kaupunginmuseossa, saluunassa sekä pienissä putiikeissa.

Iltapäivän päätteeksi saavumme Los Angelesiin. Yövymme Hollywoodissa. Aamulla lähdemme tutustumaan miljoonakaupunkiin!

Los Angeles on USA:n toiseksi suurin kaupunki, jonka asukasluku on 15 miljoonaa ja pinta-ala niin valtava, että sitä on vaikea hahmottaa. L.A., kuten kaupunkia kutsutaan arkikielessä, on maailman johtava viihdekeskus, erityisesti kun on kyse elokuvista, televisiosta ja musiikista. Myös huvipuisto-, taide- ja kulttuuririntamalla L.A. on huipputasoa. Los Angeles on kaupunki, jossa amerikkalaista unelmaa eletään todeksi. Jotkut harvat päätyvät asumaan Bel Airin ja Malibun miljoonakartanoihin, monet muut joutuvat jättämään kaupungin ja poistumaan toteutumattomine unelmineen.

 Tänään tutustumme Los Angelesiin kaupunkikierroksella. Saamme osamme tähtipölystä Hollywoodissa, jossa näemme legendaarisen ensi-iltateatterin Chinese Theatren ja kävelemme pitkin Walk of Famea, jonne tuhannet elokuva- ja musiikkitähdet ovat saaneet oman tähtensä ja painaneet kädenjälkensä. Näemme myös tunnetun Dolby Theatren (entinen Kodak Theatre), jossa järjestetään vuosittainen Oscar-gaala. Myös Oscar-sesongin ulkopuolella on hyvät mahdollisuudet törmätä julkkiksiin, ainakin sellaisiksi pukeutuneisiin. Muutamalla dollarilla voit päästä poseeraamaan vaikka Elviksen kanssa!

Kaupunkikierroksen jälkeen käymme Getty Centerissä tai Getty Villassa. Molemmat museot on suljettu yhtenä päivänä viikossa, joten riippuu viikonpäivästä, kummassa käymme. Edesmenneen öljymiljardöörin J. Paul Gettyn laaja taidekokoelma on esillä näissä kahdessa rakennuksessa, jotka muodostavat J. Paul Getty Museumin. Museon ylläpitäjä on J. Paul Getty Trust, maailman rikkain taideinstituutio. Getty Villa on kopio antiikin Rooman maaseutupalatsista. Villaa ympäröi komea puutarha veistoksineen. Getty Villa valmistui 1974 ja sijaitsee lähellä Gettyn omaa taloa Pacific Palisadesin kaupunginosassa. Esillä on iso kokoelma taidetta antiikin Roomasta, Kreikasta ja Etruriasta. Rakennuksen arkkitehtuuriin on haettu inspiraatiota Villa dei Papirista muinaisesta Herculaneumista ja rakennusta ympäröi roomalaistyylinen puutarha. Kokoelmaan kuuluu noin 44 000 esinettä, jotka ovat peräisin ajalta 6500 eKr.–400 jKr.

Getty Center valmistui 1997 ja kohoaa Brentwoodin kaupunginosan ylle. Upea modernistinen arkkitehtuuri antaa raamit Gettyn modernin taiteen kokoelmalle, joka on keskittynyt erityisesti eurooppalaiseen 1800-luvun taiteeseen (mm. van Gogh ja Gauguin) sekä eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen valokuvaan 1800- ja 1900-luvuilta. Museokompleksiin kuuluu myös patsaspuutarha, tutkimuskeskus, valtava taidekirjasto sekä hallintorakennuksia.

Museokäynnin jälkeen ajamme hotelliin Glendalessa, loppuilta on omaa aikaa. 

Yövymme Hollywoodissa.