Matkanjohtajien mukana
Albatros Travelilla on noin 500 matkanjohtajaa, jotka työskentelevät ympäri maailmaa. Joka päivä vähintään yksi heistä on matkalla yhdessä suomalaisten, tanskalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten tai puolalaisten asiakkaidemme kanssa, näyttämässä ja kertomassa matkakohteesta Albatros-ryhmälle. Suomesta lähtevien Albatros-matkojen kulmakivenä ovat ammattitaitoiset ja kokeneet suomenkieliset matkanjohtajat.
Uskomme, että matkan on oltava jokaiselle yksilölle merkityksellinen ja muiden kanssa jaettu. Siksi matkustamme yhdessä.
Anneli - Intialaiset häät
Saavuin joitakin vuosia sitten Albatrosin ryhmän kanssa Intiaan kuumimman hääsesongin aikana. Astrologia on Intiassa erittäin tärkeää, se ohjaa ja neuvoo yksilöä elämän aikana ja määrittelee myös, milloin vuoden aikana on suotuisinta mennä naimisiin. Jo saapumisemme yhteydessä paikallisoppaamme esitti kutsun osallistua intialaisiin häihin Jaipurissa kahden päivän kuluttua. Impulsiivinen ja innostunut reaktioni oli, että totta kai me kaikki osallistumme häihin, sen enempää kysymättä ryhmän jäsenien mielipidettä. Kerroin hääkutsusta ryhmälle seuraavana päivänä ja kaikki innostuivat asiasta ja halusivat mukaan. No totta kai, eihän sitä joka päivä pääse intialaisiin häihin!
Seuraavaksi tuli maalliset käytännön asiat: mitä laitamme päälle ja mitä ostamme häälahjaksi? Mitä tapahtuu intialaisissa häissä, miten siellä tulee käyttäytyä, olemmeko sulhasen vai morsiamen suvun vieraina? Monta kysymystä!
Olimme saaneet hääkutsun sulhasen perheen puolelta ja meille kerrottiin, että kysymyksessä oli varakas perhe. Joten odotettavissa oli kimallusta ja blingblingiä! Koska meistä ei kukaan ollut pakannut mukaan juhlavaatteita, lähdimme yhdessä räätälin luokse, jossa jokainen valitsi mieluisan kankaan ja tilasi itselleen vaatteen. Sen jälkeen räätälit pistivät ”sicksacksingerit” laulamaan, jotta ehtisimme saada juhlavaatteet illaksi. Sitten ostamaan häälahja. Paikallisoppaamme opastuksella valitsimme värikkään jumalpatsaan, jossa oli Lord Krishna ja tämän puoliso Radha, rakkauden symbolit.
Kun saavuimme hääjuhlaan hiukset kammattuina, uudet vaatteet päällämme ja häälahja kainalossa, huomasimme, että kysymyksessä todellakin oli varakkaat häät. Puitteet olivat loisteliaat! Häävieraiden puvut jo häikäisivät puhumattakaan ympäristön koristelusta. Hääjuhlaa varten oli varattu kokonainen hotelli ja hotellin suureen jalkapallokentän muotoiseen puutarhaan oli katettu noutopöytä. Joka oli loputon. Vasemmalla laitapuolella olivat kaikki alkuruoat, lämmintä ruokaa riitti koko kentän pituudelta ja jälkiruoat olivat oikealla laitapuolella. Ja ei muuta kuin kokeilemaan ja maistelemaan kaikkia herkkuja!
Sulhanen saapui hääjuhlaansa hindulaisen perinteen mukaan ratsastaen valkoisella hevosella, äänekkään musiikin tahdittamana, turbaani päässään ja pukeutuneena valkoiseen hääpukuun. Hänet ohjattiin hääparille rakennetulle näyttämölle, jossa oli näyttävät nojatuolit. Saimme mennä sinne onnittelemaan sulhasta ja otimme tietenkin yhteiskuvan hänen kanssaan. Morsiamen saapumista saimme odottaa, mutta kun hän saapui, oli näky kaunis. Hän oli pukeutunut intialaisen morsiamen perinteiseen pukuun, eli punaiseen sariin. Hänellä oli runsaasti koruja ja käsissään taitavasti tehtyjä hennakuvioita. Kerrassaan loistelias näky!
Vatsat täynnä hyvää ruokaa ja monta värikästä kokemusta rikkaampina palasimme hotelliimme. Kameroiden muisteihin tallentuneiden kuvien kautta elimme hääjuhlaa uudestaan vielä monta kertaa matkan aikana. Uskomaton Intia oli antanut meille unohtumattoman kokemuksen!
Jukka - USA
Amerikan etelävaltioissa ei koskaan tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Memphisissä kallellaan olevassa hökkelissä on kaupungin paras rapeaa kanaa tarjoava ravintola, jossa vaatimattomista puitteista huolimatta tunnelma on katossa. Rähjäisen takapihan perällä Clarksdalessa on jukejoint, jossa bluesbändi soittaa rautaisia soundeja muuten hiljaisena sunnuntaiaamupäivänä. Natchezin uneliaita katuja kävellessämme tapaamme paikallisen rouvan, jolle Suomi on suuri intohimon kohde!
New Orleansin hämärtyvällä keskusaukiolla ennustaja kertoo Tarot-korteista tulevaisuutesi, oletko valmis kuulemaan sen? Jokainen matka etelävaltioihin on ollut omanlaisensa mutta niitä niitä kaikkia yhdistää kohtaamiset sydämellisten ja ystävällisten amerikkalaisten kanssa, joilla on aina aikaa vaihtaa muutama sana, kysellä kuulumiset tai kutsua juomaan viilentävää jääteetä. Näistä kohtaamisista on syntynyt muistoja, jotka säilyvät läpi elämän.
Miia - Entabenin shakaali
Valtaosa Etelä-Afrikkaa saa sateensa kesän kuluessa ja, kuten tyypillistä on, Entabenissakin sää oli ollut hyvin vaihteleva koko viikon. Välillä sateli, välillä paistoi. Ryhmämme oli vannoutunutta safariväkeä, jota ei pienet asiat, kuten erilaiset sääilmiöt, niin haitanneet. Viimeiselle iltapäivälle sääennuste lupaili sadetta, ja totta tosiaan, kun kipusimme autoon kello 16:00, taivaat aukenivat ja vettä tuli minkä jaksoi. Sydäntäni lämmitti olla osa tätä asialle omistautunutta porukkaa, joka sadeviitat päällä istui Land Cruiserissa valmiina matkaan, kunhan sade vähän taukoaisi. Tätä taukoamista odottelimme siinä parkkipaikalla jonkin aikaa, ja odottelun aikana muutamaan otteeseen kysäisin, pitäisikö koko hanke unohtaa; alkoihan olla kovin kosteaa ja viikon aikana olimme jo nähneet ja kokeneet vaikka mitä. Keskuudessaan ryhmä yksimielisesti päätti, että vielä ei luovutettaisi. Kun sade lopulta vähän hellitti, hetkemme koitti ja lähdimme matkaan.
Honeyguide Ranger Camp-leiri on aitaamaton, ja Entabenin leijonalauma usein viihtyy juuri näillä seuduin. Heti leirin edestä aukeaa iso tasanko, jossa tavallisesti laiduntaa parit laumalliset impaloita ja gnu-antilooppeja. Näin sateella antiloopit olivat siirtyneet puiden alle suojaan, mutta leijonalauman huomasimme heti kun tasangolle ajoimme. Samalla ohitsemme sujahti pari vaippashakaalia, ja aukean vastakkaisella reunalla alkoi tapahtua välittömästi. Hädin tuskin sain sanottua oppaallemme Charlesille, että ”Leijonat ottivat shakaalin kiinni, ne ottivat shakaalin kiinni!” kun hän jo kurvasi shakaalien – ja samalla leijonien – perään. Kun pääsimme tapahtumien keskuuteen, näimme että yksi shakaaleista pääsi luikahtamaan karkuun, mutta toisen leijonat onnistuivat nappaamaan kiinni. Innostus leijonien keskuudessa oli valtaisaa. Vuorotellen lauman nuorimmat jäsenet kantelivat shakaali-parkaa; kun yhden leijonan huomio herpaantui ja se keskittyikin teroittamaan kynsiään puun runkoon, toinen kantoi elottomalta vaikuttavan shakaalin metsän reunaan. Sitten tuli kolmas, joka vuorostaan ihmetteli mitä tehdä moisella saaliilla.
Jos mahdollista, me olimme vielä enemmän ihmeissämme tästä yllättävästä, hyvin nopeatahtisesta draamasta, joka todella tapahtui aivan leirin kynnyksellä ja suoraan meidän edessämme. Mielessämme ajattelimme, että lopputulos shakaalin kannalta voisi olla vain yksi mahdollinen.
Lopulta lauman aikuiset naaraat ja johtajauros päättivät, että shakaali-ilottelu saisi riittää ja olisi syytä jatkaa matkaa. Leijonat lähtivät ja jättivät tämän kovia kokeneen koiraeläimen siihen aukion reunaan. Kun ajoimme shakaalin ohi, Charles katsoi minua epäuskoisena ja kuiskasi ”Se elää vielä”. Omalta paikaltani en sitä nähnyt, mutta mielessäni kuvittelin miten hurjalta tämä otusparka näyttäisi kaiken sen riepotuksen jälkeen ja sanoin hiljaa Charlesille että lienisi parasta jos jatkaisimme matkaa – kaikki muu tuntui epäkunnioittavalta shakaalia kohtaan.
Mutta olin väärässä, sillä vaikka olen shakaalien nähnyt selviytyvän mitä kummallisimmista tilanteista, jälleen kerran aliarvioin lajin kyvyt selviytyä. Sillä siinä shakaali hetken makoili hiljaa, vähän tuijotteli meitä, keräili kai ajatuksiaan ja yhtäkkiä ponkaisikin reippaasti koivilleen, ravisti itsestään leijonien retuutuksen pois ja jolkotti metsikön uumeniin! OIimme kaikki, eikä vähiten kaiken kokenut Charles, ällikällä lyötyjä.
Yhteistuumin päätimme, että tämä oli viikolle täydellinen päätös, ja ajelimme takaisin leiriin, jonne ei ollut matkaa kuin parisataa metriä. Safariajeluiden suola on juuri tässä; aina kannattaa yrittää, sillä koskaan ei tiedä mikä seuraavan pensaan takana odottaa.
Heikki - Gardajärvi
Olen viettänyt yli puolet elämäni kesistä Pohjois-Italiassa. Mutta joka vuosi löydän sieltä uusia, ennen näkemättömiä ja kokemattomia hienoja paikkoja! Lähes kaikki tuntemamme Euroopan kansat ovat kulkeneet Pohjois-Italian kautta mikä milläkin motiivilla. Kaikilta on jäänyt jotain mielenkiintoista alueelle – myös sitä me retkillämme selvitämme! Ja vaikka alueen kulttuurikaupungit olisivat jo käytyjä, niihin voi aina palata uudelleen ja katsoa asioita taas vähän eri vinkkelistä.
Pohjois-Italian Ihanuudet -matkamme aikana ei ole kahta samanlaista päivää eikä retkikohdetta. Lähdemme retkeilemään aina heti aamiaisen jälkeen ja palaamme vähän ennen illallista. Yhteisillallisella vaikka luganaviinilasillisen äärellä voimme sulatella päivän aikana näkemäämme. Hotelli hiljaisessa kylässä vuoren rinteellä ja huone pysyvät samana. Hotellihuone on tällä matkalla lähinnä nukkumista varten. Päivät saamme nauttia Gardan alueen kauniista jylhyydestä, valosta ja kasvillisuudesta. Täällähän ei periaatteessa pitäisi kasvaa lainkaan sitruunoita, oliivipuita ja palmuja!
Bussimatkojen aikana valmistumme etukäteen vapaa-aikaan kohteessa esimerkiksi perehtymällä karttaan. Saavuttuamme perille teemme aina yhteisen kävelykierroksen tärkeimmille nähtävyyksille, mutta myös omaa aikaa kiertelyyn, ostoksiin ja lounaaseen riittää aina.
Venetsiassa matkustamme vesibussilla paikallisten kanssa. Venetsia on paljon muutakin kuin Markuksen aukion ihmeet! Garda-järvellä risteilemme linjalaivalla. Itävallan raja-alueella halukkaat voivat laskeutua tuolihissillä Tirolosta Meranoon tai kävellä välin. Myös pittoreski Malcesine, monumenttien Milano, muodin ja oopperan Verona ja Valpolicellan vehreä viinialue ovat vierailukohteitamme. Kotiin tuomiseksi kannattaa hankkia ilmakypsytettyä makkaraa, juustoa, kinkkua ja laadukasta viiniä kuten Amaronea.
Viikkoon mahtuu myös yksi vapaapäivä. Harva yleensä malttaa jäädä lueskelemaan hotelliin. Useimmat lähtevät luontoon patikoimaan tai esimerkiksi viikoittaisille markkinoille johonkin järvenrantakaupungeista.
Sää vuoristoalueella on vaihteleva. Reppuun kannattaa aina pakata aurinkolasit, sateenvarjo ja tuulelta suojaava kevyt takki. Vettähylkivät sisään ajetut kengät ovat tärkeät, sillä on kurjaa retkeillä koko päivä jos kengät ovat kastuneet jo aamulla. Matkan aikana kävellään paljon, sillä ryhmäbussit eivät saa ajaa historiallisiin keskustoihin.
Tervetuloa Gardalle! Mukava sekoitus luonnon kauneutta, historiaa ja makujen ilotulitusta odottaa sinua!
