Tutkimusristeily -Thule ja jääkarhujen maa

Matkaamme Grönlantiin Islannin kautta. Tutustumme lyhyesti kauniiseen ja ainutlaatuiseen islantilaiseen luontoon Reykjanesin niemimaalla sekä Kultaiseen kolmioon: Geysirin kuumiin lähteisiin , Gullfossin vesiputoukseen ja Thingvellirin luonnonpuiston alueeseen. Vierailemme Seltúrissa, joka on osa Krýsuvíkin geotermistä aluetta Reykjanesin niemimaan eteläisessä osassa. Kyse on tuliperäisestä alueesta, joka kulkee läpi Islannin. Täällä kohtaavat Euroopan ja Amerikan mannerlaatat. Pääsemme kokemaan Islannin tuliperäisyyden lähietäisyydeltä: tiedossa on rikinkatkua ja kuplivaa, kiehuvaa mutaa. Alueella ei juurikaan ole kasvillisuutta, mutta se tarjoaa siitä huolimatta hienoja värejä, jotka ovat syntyneet happaman rikkihöyryn vaikutuksesta.

Ajamme Keflavikin lentokentälle ja lennämme Kangerlussuaqiin Grönlantiin. Kentältä jatkamme bussilla noin 12 kilometrin päässä lentokentältä sijaitsevaan pieneen satamaan, jossa aluksemme Ocean Diamond odottaa. Zodiac-tyyppiset kumiveneet kuljettavat meidät pienissä ryhmissä alukselle, joka on ankkurissa vuonossa noin kilometrin päässä, riippuen siitä, onko nousu- vai laskuveden aika. Satamassa saamme kevyet pelastusliivit, ja miehistö auttaa kumiveneeseen siirtymisessä. Alukseen nousu tapahtuu aluksen sivussa olevia portaita pitkin. Alukselle päästyämme majoitumme hytteihimme ja käymme läpi turvatoimet. Nauttiessamme illallista salongissa, alus lähtee liikkeelle ja ottaa kurssin läpi noin 180 km pitkän vuonon.

Aamupäivän aikana saavumme Sisimiutiin. Aamiaisen jälkeen saamme kuvan modernista Grönlannista. Sisimiut on Grönlannin pohjoisin kaupunki, jonka satama pysyy auki myös talvella. Tästä syystä se on myös eteläisin kaupunki, jossa saa pitää rekikoiria. Vain 5 400 asukkaan Sisimiut on Grönlannin toiseksi suurin kaupunki pääkaupunki Nuukin jälkeen.

Sisimiutin alueella on asuttu noin 4 500 vuotta. Saqqaqin, Dorsetin ja Thulen kulttuurien kansat tulivat tänne alunperin Kanadasta ja käyttivät ravinnokseen pääasiassa kalaa, lintuja ja nisäkkäitä, kuten valaita, hylkeitä ja poroja. Ensimmäiset eurooppalaiset valaanpyytäjät saapuivat Sisimiutiin 1600-luvulla. He kohtasivat alueen asukkaita vain harvoin. Vasta kun norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede saapui Grönlantiin 1721, syntyi kiinteämpi yhteys inuittien ja eurooppalaisten välille. Vuonna 1765 perustettiin siirtokunta, joka nimettiin kreivi Johan Ludvig Holsteinin mukaan Holsteinsborgiksi. Sisimiutin vanhassa kaupunginosassa on taloja siirtokunnan ensimmäisten vuosisatojen ajalta. Kaupungin vanhin talo on vuodelta 1756, ja merkittävin rakennus on sininen kirkko vuodelta 1775.

Tänä päivänä Sisimiut on tärkeä opiskelu- ja teollisuuskaupunki. Kaupungissa sijaitsee mm. kalatehdas, joka on Grönlannin suurin ja yksi maailman nykyaikaisimpia. Teemme mielenkiintoisen kaupunkikävelyn, joka keskittyy lähinnä vanhaan kaupunginosaan, jossa sijaitsee museo ja kaunis kirkko. Käymme myös viihtyisässä keskustassa, jossa toimii joukko moderneja yrityksiä.

Lounaan jälkeen voi lähteä vaellusretkelle Telen saarelle (n. 4,5 km).

Iltapäivällä merimatka jatkuu kohti pohjoista. Illan kuluessa ohitamme Sisimiut Isortuat- ja Nordre Strømfjord -vuonot, Attun ja Ikerasaarsukin taajamat sekä pienen Kangaatsiaqin. Valoisassa yössä ohitamme Aasiaatin ja saavumme Diskonlahden eteläosaan ennen kuin otamme kurssin kohti kuuluisaa Diskon saarta ja sen kilometrin korkuisia basalttituntureita. Olemme kaukana napapiirin pohjoispuolella, joten yöt ovat valoisia (ainakin elokuun loppuun saakka). Aamuvirkut voivat nauttia näkymistä jäävuorille.

Aamulla näemme ensimmäiset jäävuoret, jotka näkyvät valkoisina jättiläisinä horisontissa Davisinsalmessa matkalla etelää kohti. Diskon saaren kilometrin korkuisten basalttitunturien sylissä on suojainen luonnonsatama, jolla on tanskankielinen nimi Godhavn, grönlanniksi Queqertarsuaq, joka merkitsee “isoa saarta”.

Qeqertarsuaq oli vuoteen 1950 tärkein kaupunki Nuukista pohjoiseen, sillä alueella eli valtava määrä valaita. Jo 1700-luvulta asti valaanpyynti on tuonut rahaa Diskon saarelle, joka on nykyään vaipumassa unohduksiin johtuen hiipuvista työmahdollisuuksista ja puutteellisista yhteyksistä manterelle. Kävelemme läpi kaupungin erikoiselle kahdeksankulmaiselle kirkolle, jota kansan suussa kutsutaan Jumalan mustepulloksi. Qeqertarsuaqissa meidät on kutsuttu perinteiselle grönlantilaiselle “kaffemikille”, eli päiväkahville. Pääsemme nauttimaan tunnetusta grönlantilaisesta vieraanvaraisuudesta. Kahvittelun jälkeen voi osallistua vaellusretkelle Kuanneqiin (n. 11 km).

Iltapäivän päätteeksi risteilyaluksemme ottaa kurssin kohti pohjoista. Illalla suuntaamme Diskon saarelta länteen, ohitamme Haresaaren ja näemme jäävuoria, jotka ovat toinen toistaan dramaattisempia.

Otamme nyt kurssin kohti Upernavikia, joka on ensimmäinen kohteemme Pohjois-Grönlannissa. Pidä silmäsi auki isojen valaiden varalta! Pieni myrskylintu seurailee meitä, vaihtaa suojan puolelta tuulen puolelle saadakseen vauhtia lentoonsa ja pysyäkseen aluksen perässä.

Upernavik sijaitsee samannimisellä saarella Upernavik Isfjord -vuonon eteläpäässä. Upernavik merkitsee “kevätpaikkaa”, mikä viittaa siihen, että tänne siirryttiin keväällä, kun jäät alkoivat heiketä. Upernavikissa käytiin kauppaa ja kalastettiin. Kaupunki sijaitsee saaren eteläosassa. Täällä meri on yleensä tyyni – säästä riippumatta.

Upernavikin elinkeinot ovat sekoitus vanhaa pyyntikulttuuria ja kehittynyttä kalateollisuutta. Perinteiset koiravaljakot ja nykyaikaiset moottorikelkat työskentelevät rinta rinnan. Itse kaupunki perustettiin 1772 Tanskan siirtokunnaksi, mutta alueen – kuten koko läntisen Grönlannin – historia ulottuu noin 4 500 vuotta taaksepäin. Tuolloin ryhmä metsästäjiä ja keräilijöitä matkasi pitkin Alaskan ja Kanadan rannikoita saapuen lopulta Grönlantiin.

Näemme mm. pienen ja kiinnostavan museon, joka on maailman pohjoisin ulkoilmamuseo.

Lähestymme nyt Kullorsuaqin taajamaa, jossa elää noin 400 asukasta. Nimi merkitsee “Isoa peukaloa” ja viittaa 540 m korkeaan, pystysuoraan kallioon hieman taajaman ulkopuolella. Kallion nähdessään tietää saapuvansa Melvillenlahteen ja jääkarhujen maahan. Asukkaat metsästävät muutaman jääkarhun vuosittain. Karhun nahasta valmistetaan himoittuja jääkarhunnahkaisia housuja, kun taas (paikallisten mielestä) hyvältä maistuva liha jaetaan kaikkien taajaman asukkaiden kesken. Taajama elää pääasiassa metsästyksellä ja kalastuksella: hylkeitä, maito- ja sarvivalaita. Teemme pienen kävelyretken kylällä ja nautimme vaikuttavista näkymistä “Isolle peukalolle”, jota kutsutaan myös “Paholaisen peukaloksi”, ja joka kohoaa majesteettisena kylän itäpuolella.

Olemme nyt saapuneet yhteen matkan kiinnostavimmista paikoista. Risteilemme 400 km:n matkan yli Melvillenlahden, jossa riittää jäätä. Koko etappia leimaavat jäätiköt ja jäävuoret. Koska kiinteää maata oli vähän, alueen inuitit olivat eristyksissä muusta läntisestä Grönlannista vielä 100–120 vuotta sitten. Thulen inuiteilla on tästä syystä läheisemmät yhteydet Kanadan inuiteihin sekä murre, joka eroaa merkittävästi eteläisemmässä Grönlannissa puhutusta kielestä.

Melvillenlahden jää ei sula joka kesä. Jäiden ansiosta pääsemme kuitenkin lähelle hylkeitä – ja suurella todennäköisyydellä myös niiden pahimpia vihollisia: jääkarhuja!

Matkustamme luonnon ehdoilla ja mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, olemme aikaisin aamulla jättäneet taakse Melvillenlahden ja päässeet jälleen asutulle seudulle. Ohitamme Meteoriittisaaren, jolla sijaitsee Melvillenlahden suurin taajama, Savissivik. Nimi merkitsee “paikkaa, jossa voi teroittaa veitsensä”. Nimi viittaa meteoriittiin, joka putosi alueelle tuhansia vuosia sitten. Inuitit irrottivat meteoriitista rautakappaleita, mikä oli hyvin työlästä. Rautaa käytettiin nuolenkärkien ja veitsien teroittamiseen. Isoimmat rautakappaleet löysi (uudelleen) amerikkalainen napatutkija Robert Peary, joka kuljetti ne Washingtoniin.

Astumme maihin North Starin lahdessa nähdäksemme Dundas-tunturin. Täällä on legendaarinen entinen kauppa-asema Thule, jonka tanskalainen Knud Rasmussen perusti yhdessä Peter Freuchenin kanssa vuonna 1910. Freuchenin talo seisoo yhä tunturin juurella. Täällä Thulessa Kap York -inuitit pääsivät ensimmäistä kertaa kunnolla käymään kauppaa eläinten taljoilla. Aikaisemmin valaanpyytäjät ja tutkimusmatkailijat olivat vaihtaneet niitä lähinnä lasihelmiin ja vastaaviin. Knud Rasmussen teki tutkimusmatkoja mm. Peary Landiin ja pitkin Kanadan rannikkoa aina Alaskaan saakka.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme etelään suuntautuvalla etapillamme on maailman pohjoisin “luonnollinen” asuinpaikka, Siorapaluk, jonne saavumme aamulla. Siorapaluk on kylä, jossa pojat oppivat ohjaamaan koiravaljakkoa ja moottorikelkkaa jo pienestä pitäen. Siorapaluk merkitsee “pientä rantaa” ja on saanut nimensä kylän edustalla sijaitsevan pienen valkoisen hiekkarannan mukaan.

Monet asiakkaat ja matkanjohtajat ovat pulahtaneet mereen Siorapalukin rannalta, jonka tarkka sijainti on 77.47°N, 70.43°E. Kuulemma unohtumattoman viileä kokemus! Qaanaaqiin, jossa käymme iltapäivällä, on Siorapalukista 3–4 tunnin matka.

Matkaamme taas Melvillenlahden kautta. Pyrimme käyttämään rannikkoa seurailevaa reittiä, jotta näkisimme mahtavat vuonot. Tuuli- ja sääolojen perusteella tutkimusmatkan johtaja päättää yhdessä aluksen kapteenin kanssa siitä, kuinka lähellä rannikkoa voimme kulkea. Toivottavasti näemme Upernavik Isfjord -vuonon, jossa sijaitsee Upernavik Isblink  jäätikkö ja joka tarjoaa upeat jäämaisemat.

Hienon risteilypäivän päätteeksi jatkamme matkaa kohti Uummannaqia.

Aamulla olemme kulkeneet 590 km napapiirin pohjoispuolelle, leveyspiirille 70° N. Olemme nyt yhdellä Grönlannin kauneimmista ja aurinkoisimmista seuduista. Olemme saapuneet Uummannaqiin. Saapuminen meriteitse on yksinkertaisesti upea. Näkymistä kannattaa nauttia kannelta käsin, riippumatta siitä, mitä kello on. Kaupunki sijaitsee 12 km²:n kokoisella saarella, ja näkymiä hallitsee 1 175 m korkea tunturi, jonka mukaan kaupunki on saanut nimensä.

Kaupungista on hienot näkymät itään, Nuussuaqin niemimaan lumipeitteisille huipuille etelässä ja vuonolle, jossa isot jäävuoret lipuvat majesteettisina ohi.

Uummannaq perustettiin ensin siirtokunnaksi Nuussuaqin niemimaalle vuonna 1758, mutta jo 1763 kaupunki siirrettiin saarelle, jossa valassaaliit olivat paremmat. Teemme kävelykierroksen kaupungin jyrkillä kaduilla ja näemme mm. vanhan turvemökin, joka oli käytössä vielä muutama vuosikymmen sitten.

Täältä Uummannaqin alueelta Nuussuaqin niemimaalta läheltä Qilakitsoqia (“missä taivas on matalalla”) löytyivät kuuluisat Qilakitsoq-muumiot. Kuusi naista ja kaksi lasta oli ilmeisesti hukkunut veneonnettomuudessa ja haudattu kuivaan ja viileään kallioluolaan 600–700 vuotta sitten. Muumioita säilytetään nykyään kansallismuseossa Nuukissa.

Vietämme aamupäivän kaupungissa, jota kutsutaan Grönlannin Rivieraksi – ja hyvästä syystä: täällä vallitsee vakaa arktinen ilmasto, auringonpaisteisia tunteja on 2 000 ja sadetta saadaan vain 100 mm vuodessa.

Voit lähteä lisämaksulliselle helikopterilennolle, joka vie katselemaan jäätiköitä Uummannaqin alueelle. Helikopterikierros ei sisälly matkan hintaan, vaan varataan ennen matkaa.

Vasta iltapäivällä kokoonnumme satamaan ja jatkamme matkaa kohti etelää. Mikäli tuuli ei ole liian voimakas, kapteeni ohjaa aluksen pieneen Niaqornatin taajamaan Nuussuaqin pohjoispuolella. Täällä asuu vain 40–50 asukasta, jotka elävät metsästämällä poroja ja muita eläimiä. Mikäli pääsemme maihin, saamme hyvän käsityksen siitä, millaiset ovat elinolosuhteet yhdessä Grönlannin pienimmistä taajamista.

Aamupäivällä olemme saavuttaneet yhden matkan kohokohdista, valtavan Eqip Sermian jäätikön, joka sijaitsee Diskonlahden koilliskulmassa. Tästä jäätiköstä noin 50 merimailia Ilulissatista pohjoiseen on tullut pieni kuuluisuus, ja monet alukset tuovat tänne matkailijoita päivittäin. Myös tutkimusmatkailijoilla oli täällä kauan sitten tukikohta, mm. ranskalaisella etnologilla ja naparetkeilijällä Paul-Émile Victorilla, joka rakensi tänne talvehtimistalon, jota hän käytti matkoillaan 1948–1953.

Ajamme niin lähelle jään reunaa kuin mahdollista. Pidämme toki etäisyyttä putoaviin jääkimpaleisiin ja varomme isoja aaltoja, joita syntyy, kun jäätiköstä irtoaa jäälohkareita. Iltapäivällä otamme kurssin kohti Ilulissatia, jonne saavumme iltasella. Joskus käy niin, että Ataa-vuono, joka johtaa Eqip Sermian jäätikölle, on niin täynnä jäätä, ettei laivalla ole siellä mahdollista kulkea. Siinä tapauksessa päivän ohjelma muuttuu ja käymme esim. tutustumassa johonkin kylään Diskonlahdella – ehkä Qullissatin hylättyyn hiilikaivoskylään tai Saqqaqin taajamaan.

Saavumme Ilulissatiin alkuillasta. Ilulissat merkitsee grönlanniksi “jäävuoria”, ja siksi kaupungin lempinimi on “Jäävuorten pääkaupunki”. Diskonlahdessa hieman Ilulissatin edustalla kelluu jäävuoria. Ne tulevat Isfjord-vuonosta, jonne on Ilulissatista reilun puolen tunnin kävelymatka. Jäävuoret saavat alkunsa 40 km pitkän vuonon pohjukassa sijaitsevasta Sermeq Kujalleq -jäätiköstä, joka on 10 km leveä ja 1 000 m paksu. Kyse on jäätiköstä, joka on tuotteliain Antarktiksen ulkopuolella. Kun useimmat muut mannerjäätiköt etenevät noin metrin/päivä, Ilulissatin vauhti on 25 m/päivä. Tämä merkitsee sitä, että Ilulissat synnyttää yli 10 % kaikista Grönlannin jäävuorista. Tästä syystä Isfjord-vuonosta on tullut Unescon maailman luonnonperintökohde.

250 vuodessa Ilulissat on kasvanut jatkuvasti ja on nyt Grönlannin kolmanneksi suurin kaupunki, jonka asukasluku on 4 500. Se on varsin vilkas ja viihtyisä kaupunki, jossa on Grönlannin olosuhteisiin nähden laaja kulttuuritarjonta. Naparetkeilijä Knud Rasmussen syntyi Ilulissatissa. Teemme iltakävelyn kaupungilla ja päätämme kierroksemme kahden kilometrin kävelyyn Sermermiutiin, jossa voimme nauttia hiljaisuudesta ja kauniista näkymistä Isfjord-vuonolle.

Jos vastoin suunnitelmia emme sataman jäätilanteen takia pääse Ilulissatiin, vierailemme sen sijaan Qasigiannguitin ja Aasiaatin kylissä Ilulissatin eteläpuolella.

Tänään pääset tutustumaan Ilulissatiin omatoimisesti. Tarjoamme myös mahdollisuuden vaellusretkeen pitkin Isfjord-vuonon rantoja. Käymme retkellä uudelleen Sermermiutissa, mutta teemme pidemmän kävelyn vuonolla nähdäksemme upean luonnon päivänvalossa (n. 10,5 km).

Voit myös lähteä mielenkiintoiselle veneretkelle Isfjord-vuonolle (kesto n. 2,5 tuntia), jonka aikana pääset kokemaan upeat jäämaisemat lähitetäisyydeltä. Retki on takuulla ainutlaatuisen hieno kokemus ja unohtumaton luontoelämys. Muista pukeutua lämpimästi!

(Risteily Isfjord-vuonolle ei sisälly matkan hintaan, vaan varataan erikseen.)

Tarjolla on lisäksi mahdollisuus lähteä lisämaksulliselle helikopterilennolle Isfjord-vuonolle. Helikopterikierros ei sisälly matkan hintaan, vaan varataan ennen matkaa.

Tutkimusmatkatiimimme kertoo retkestä lisää matkan ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa ja ottaa vastaan varauksia. Retki maksetaan retkipäivänä suoraan paikalliselle yhteistyökumppanillemme Ilulissatissa.

Iltapäivän lopulla otamme suunnan kohti Diskonlahtea ja etelää. Sanomme nyt hyvästit jäävuorille, jotka ovat seuranneet meitä viime päivät ja toivomme näkevämme sen sijaan ryhävalaita, jotka elelevät Aasiaatin edustalla. Ryhävalaat järjestävät usein upean esityksen: voimme nähdä sekä selkäevän että pyrstön, ja toisinaan ne innostuvat hyppäämään kokonaan ylös vedestä.

Yön aikana olemme risteilleet läpi 160 km pitkän Søndre Strømfjord -vuonon. Aamulla olemme perillä risteilyn päätepisteessä, Kangerlussuaqissa.

Kangerlussuaqissa sijaitsee isompi Grönlannin kahdesta siviililiikenteelle avoimesta kansainvälisestä lentokentästä. Kaupungissa on noin 500 pysyvää asukasta, joista useimmilla on jokin kytkös lentokenttään. Kangerlussuaqissa on hyvä supermarketti, posti, hotelli, ravintola (hotellin yhteydessä), Polar Lodge, joka toimii Albatros Travelin Grönlannin-toimistona sekä matkamuistomyymälä, vain 100 m päässä lentokenttärakennuksesta.

Aluksella nautitun aamiaisen jälkeen jätämme hyvästit miehistölle ja ajamme kumiveneillä maihin. Ennen kuin matka jatkuu Islantiin, tarjoamme mahdollisuuden osallistua kiinnostavalle retkelle Grönlannin mannerjäätikölle. Retki kestää n. 4 tuntia.

(Retki mannerjäätikölle ei sisälly matkan hintaan. Retki varataan erikseen. Huom. jos sinulla on ongelmia selän tai niskan kanssa, huomaathan, että reitti mannerjäätikölle kulkee pitkin sorateitä ja epätasaisessa maastossa.)

Retken jälkeen lennämme Islantiin ja ajamme myöhään illalla suoraan hotelliimme Reykjavikin keskustassa. Syömme Reykjavikissa iltapalan saavuttuamme perille.