Suuri Grönlannin-seikkailu

Lähdemme Helsingistä Kööpenhaminaan. Sieltä matka jatkuu Air Greenlandin koneella. Vajaan viiden tunnin kuluttua laskeudumme Kangerlussuaqiin, jossa kello on viisi tuntia vähemmän kuin Suomessa. Kangerlussuaq on Grönlannin suurin kansainvälinen siviililentokenttä. Sieltä lähtee lentoja edelleen Länsi- ja Pohjois-Grönlantiin. Pysyviä asukkaita paikkakunnalla on n. 400–500. Täällä on Albatros Arctic Circlen pääkonttori, hotelli ja matkamuistomyymälä vain 100 m päässä lentokenttärakennuksesta.

Lentokentän perustivat amerikkalaiset toisen maailmansodan aikana. Vuosina 1941–42 perustettiin 170 km pitkän Søndre Strømfjord -vuonon pohjukkaan iso lentotukikohta nimeltä Bluie West Eight. Tukikohta oli strategisesti tärkeä sekä toisen maailmansodan että kylmän sodan aikana. Teknologian kehityksen myötä tukikohta menetti sotilaallisen merkityksensä, ja 1992 amerikkalaiset poistuivat alueelta ja jättivät tilat Grönlannille.

Saavuttuamme perille ohjelmassa on retki paikkaan, jota kutsumme Porojäätiköksi. Se on kuin jääseinä ja kohoaa paikoin jopa 60 m korkeuteen. Nimi johtuu siitä, että täällä nähdään usein laumastaan eroon joutuneita poroja. Jopa ilman poroja paikka on huikea: kuvattavaa riittää ja luonnon kauneudesta on helppo nauttia.

Retki alueen hienoimmalle jäätikölle tehdään nelivetoisella tundrabussilla, joka on kuin luotu maastoajoon ja sorateille. Matkan varrella pidämme silmät auki eläinten varalta. Täällä se tarkoittaa lähinnä poroja ja myskihärkiä.

Retken jälkeen syömme myöhäisen lounaan ravintola Roklubbenissa. Sitten ajamme satamaan, joka sijaitsee n. 12 km lentokentältä länteen. Siirrymme muutaman sadan metrin päässä vuonossa odottavalle Atlantic Ocean -alukselle pienissä ryhmissä Zodiac-kumiveneillä. 

Alukseen noustuamme meidät ohjataan hytteihimme. Seuraavaksi ohjelmassa on pakollinen turvaohjeiden läpikäynti. Samalla kun nautimme illallista ravintolassa, alus lähtee liikkeelle ja matkaa läpi noin 160 km pitkän vuonon. Kangerlussuaq sijaitsee lähellä napapiiriä, jonka ylitämme matkalla vuonon läpi.

Alus on siirtynyt yön aikana etelämmäksi, ja olemme jättäneet Kangerlussuaqin vuonon taakse. Käytämme päivän merellä Grönlannin länsirannikon maisemista nauttimiseen. Toivottavasti näemme valaita tai muita merinisäkkäitä matkallamme Nuukiin. Ensimmäisenä päivänä useimmat tutustuvat alukseen. Lisäksi tutkimusmatkatiimimme huolehtii aktiviteeteista ja esitelmistä, joten tylsää tuskin on!

Ohitamme kaupungin nimeltä Maniitsoq/Sokeritoppa. ”Maniitsoq” merkitsee kirjaimellisesti epätasaista, ja alue kuuluukin Länsi-Grönlannin hankalakulkuisimpiin ja mäkisimpiin.

Yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista on Grönlannin mittapuun mukaan suurkaupunki: täällä asuu kokonaiset 18 000 ihmistä, mikä on lähes kolmannes koko maan väestöstä. Kuten Sisimiutissa, myös Nuukin alueella eli erilaisia inuiittikulttuureja 2 500 eKr. lähtien. Noin vuodesta 1000 vuoteen 1400 Grönlantiin saapui norjalaisia, jotka Erik Punaisen johdolla asettuivat Etelä-Grönlantiin ja Nuukin seudulle. Samaan aikaan saapui nk. Thulen kulttuurin edustajia, jotka olivat nykyisten grönlantilaisten inuiittiesi-isiä. Nämä esieskimot olivat huomattavasti paremmin varusteltuja selviämään karussa arktisessa luonnossa kuin norjalaiset, jotka hävisivät Grönlannista kokonaan 1400-luvulla. Pian sen jälkeen alkoi eurooppalaisia näyttäytyä jälleen Grönlannin rannikolla. Hollantilaisia, baskilaisia ja skotlantilaisia valaanpyytäjiä tuli maahan jo 1500-luvulla.

Vuonna 1721 norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede saapui Grönlantiin ja perusti ensimmäisen ympärivuotisen siirtokunnan ja kauppa-aseman lähelle Nuukia. Tosiasiassa Egede tuli Grönlantiin käännyttämään katolisia norjalaisia luterilaisiksi, mutta huomasi nopeasti, että norjalaiset olivat mystisesti kadonneet. Mysteeriä ei ole vieläkään lopullisesti ratkaistu.

Nuukista tuli Grönlannin koulutuksen keskus vuonna 1847, kun opettajaseminaari aloitti toimintansa kaupungissa. Vuonna 1908, kun kauppa ja hallinto erotettiin virallisesti, Nuukiin asettui Etelä-Grönlannin neuvosto, joka jatkoi toimintaansa vielä toisen maailmansodan jälkeen. Nuukista tuli näin koko maan hallinnollinen, taloudellinen ja poliittinen keskus. Vuonna 1979 Nuukiin sijoitettiin Grönlannin parlamentti, ja kaupungista tuli koko maan pääkaupunki. Grönlannin kaunis kansallismuseo sijaitsee entisen sataman alueella. Tavanomaisen inuiittiesineistön lisäksi museossa on esillä Qilaqitsoqista Uummannaqin lähistöltä löytyneitä kuuluisia muumioita.

Aamupäivän aikana saavumme Arsukin vuonoon, jonka taustalla seisoo 1 418 m korkea tunturi Kuunnaat. Arsuk oli vielä muutama vuosi sitten yksi Grönlannin rikkaimmista taajamista. Täällä asui useita laivakapteeneja ja merimiehiä, jotka saivat säännöllistä tuloa vuokraamalla venettään turskanpyyntiretkille. Sitten Davisinsalmen lämpötila putosi asteen, ja kalat siirtyivät etelämmäksi.

Hieman pidemmällä vuonossa sijaitsee Ivittuut, maailman kryoliittipääkaupunki. Paikalliset inuiitit olivat tarkkailleet ja hyödyntäneet erikoista kiveä. Kun siitä irrotetut palaset upotti veteen, ne katosivat näkyvistä. Tästä syystä kivi sopi kalansyötiksi. Ensimmäinen alueella käynyt geologi nimesi kiven kryoliitiksi eli jääkiveksi (kryo = jää, jäädytys). Esiintymä sai suuremman merkityksen, kun huomattiin, että kryoliittia tarvittiin alumiinintuotannossa Amerikassa ja Euroopassa. Louhinta alkoi toden teolla 1800-luvun lopulla. Malmia rahdattiin laivoilla Kööpenhaminan Østerbrohon, jossa kryoliittia jalostettiin edelleen. Koska yhtä suuria kryoliittiesiintymiä ei löytynyt muualta maailmasta, Ivittuutista tuli tärkeä tulonlähde ja strategisesti merkittävä kohde. Toisen maailmansodan aikana, kun Tanska ei pystynyt enää ylläpitämään meriyhteyttä Grönlantiin, kryoliittia myytiin Amerikkaan. Siitä tuli tärkeä tekijä Grönlannin kehityksessä itsenäiseksi valtioksi ja irtautumisessa Tanskasta – ja yksi syy sille, miksi amerikkalaiset perustivat sotilastukikohtia Etelä-Grönlantiin.

Meidän on tarkoitus nousta maihin entisen laivastotukikohdan luona Grønnedalissa. Sen perustivat amerikkalaiset toisen maailmansodan aikana ja se tunnettiin nimellä Bluie West Seven.

Reittisuunnitelmasta on tietoisesti jätetty pois Kap Farvel, Grönlannin eteläisin piste. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö paljailla kallioisilla rannoilla, joiden koordinaatit ovat 59° 47’ pohjoista leveyttä, olisi legendaarinen maine. Kuitenkin vaihtoehtoinen sisämaareitti on huomattavasti näyttävämpi, ja siellä merenkäynti ja tuuli ovat vähäisempiä kuin avomerellä. Suuntaamme tästä syystä Prinssi Christianin salmeen, 60 km pitkään vuonoon, joka kulkee Davisinsalmesta ja vihreästä Länsi-Grönlannista Itä-Grönlannin jäätikköisille vuonoille.
Salmea ympäröivät jyrkät tunturinrinteet. Monet seikkailumieliset melojat ovat olleet vaikeuksissa, sillä maihinnousupaikkoja on hyvin rajallisesti. Entinen sääasema, Prins Christianssund, joka oli vielä pari vuotta sitten kokeneiden meteorologien miehittämä, on mielenkiintoinen paikka reitin itäpäässä. Matkaamme salmen läpi varhain aamulla. Aamuvirkut pääsevät seuraamaan jännittävää matkantekoa. Vaikka olosuhteet olisivat parhaat mahdolliset, 2–3 isoa jäävuorta voi estää pääsyn salmen läpi. Komentosillalla seurataan päivittäin jääolosuhteita ja satelliittikuvia, joiden perusteella kapteeni tekee päätöksensä.

Aamupäivän aikana olemme päässeet salmen läpi. Jatkamme matkaa pohjoiseen pitkin Itä-Grönlannin rannikkoa. Näemme, kuinka mannerjäätikkö ulottuu ihan rannikolle saakka ja muodostaa yhtenäisen seinämän, jollaisia näkee Antarktiksella.

Skjoldungenia voi oikeutetusti kutsua yhdeksi Itä-Grönlannin kauneimmista alueista. Saaren sijainti on 63 astetta pohjoista leveyttä, ja se on kuin ansassa kapeiden, jyrkkäseinäisten vuonojen keskellä. Vuonoissa vallitsee leuto ilmasto. Fridtjof Nansen saapui tänne loppukesällä 1888 etsiessään maihinnousupaikkaa ensimmäiselle Grönlannin ylitykselleen. Nansen kirjoitti: ”Skjoldungen on saari, jonka villi kauneus ei häviä millekään aikaisemmin näkemällemme. Jäätiköt syöksyvät mereen joka suunnassa.”

Skjoldungen oli lisäksi saaren lounaispuolella sijaitsevan, nyt jo hylätyn, taajaman nimi. Vuoteen 1965 täällä asui jopa 100 ihmistä, ja yksittäisiä taloja on yhä pystyssä. Jatkamme matkaa Dronning Marie Daliin alueen koilliskulmassa tarkastellaksemme lähemmin sen mielenkiintoista kasvillisuutta.

Skjoldungenin ja Ilertakajik-vuonon jälkeen vuoristomaisemat loppuvat. Näemme monin paikoin, kuinka mannerjäätikkö ulottuu pitkiä matkoja ihan mereen saakka ja muodostaa yhtenäisiä jääseinämiä, jollaisia näkee Antarktiksella.

Illan ja yön aikana ohitamme seuraavat paikat:

Bernstorffin vuono: Grönlannin kaakkoisrannikon aktiivisin jäätikkö. Pysyttelemme siitä turvallisen etäisyyden päässä.

Køgen lahti: jäävuoria ja ainutlaatuisia maisemia, jotka muistuttavat jälleen Antarktista. Køgen lahden pohjoispuolella sijaitsevat saaret Ole Rømers ø ja Dannebrog ø. Täältä Nansen aloitti vuonna 1888 Grönlannin ylityksensä. Ennen kuin oli kulunut kuukauttakaan, Nansen ja hänen retkikuntansa oli siirtynyt jään mukana 475 km kohti etelää ja sitten taistellut tiensä takaisin pohjoiseen rannikkoa pitkin.

Køgen lahden jälkeen saavumme alueelle, joka on osin mäkisempää, osin asuttua. Isortoqin taajama on eteläisin Ammassalikin kunnassa. Sijainti jään täyttämän Sermilik-vuonon eteläpuolella aiheuttaa sen, että Isortoqin n. 100 asukasta elää melkoisen eristyksissä.

Varhain aamulla teemme yhä matkaa pitkin kaunista rannikkokaistaletta, jota leimaavat korkeat tunturit ja kiehtovat jäätiköt. Kierrämme Ammassalik-saaren ja suuntaamme Kong Oskars Havniin, jonka taustalla kohoaa Polhem-tunturi. Edessämme avautuu Itä-Grönlannin suurin kaupunki ja alueen pääkaupunki, Tasiilaq. Asukkaita Tasiilaqissa on 1 800 ja se on luonnollinen keskus kunnalle, jonka asukasluku kohoaa lähikylineen noin 3 000:een. Vaikka Tasiilaq on eristyksissä laivaliikenteeltä valtaosan vuodesta, siellä on hyvät opiskelumahdollisuudet ja toimiva terveydenhuolto.

Vietämme aamupäivän Tasiilaqissa, joka antaa hyvän käsityksen modernista grönlantilaisesta pikkukaupungista.

Tarjolla on lisämaksullinen mahdollisuus lähteä helikopterilennolle Johan Petersens Fjordin jäätikölle. Lennolla näet Itä-Grönlannin majesteettiset vuoret ja valtavan vuonon, jossa on jäävuoria ja ahtojäätä. Helikopteri laskeutuu lähelle kaunista jäätikköä ja kuljettaa sitten matkustajat takaisin.

Kulusukin taajama sijaitsee Kulusuk-saaren eteläkärjessä. Koska Kulusuk sijaitsee lähellä lentokenttää, josta on lähes päivittäin lentoja Islantiin, on se yksi Grönlannin suosituimmista kohteista. Kulusukissa elämä kulkee totuttuun tapaan: hylkeiden, jääkarhujen ja lintujen pyynti on yhä olennainen osa elämää kuten myös luusta veistettyjen tupilak-veistosten tekeminen ja käsityöt yleensä. Kulusukin lentokentän, joka sijaitsee 40 min kävelymatkan päässä taajamasta, perustivat amerikkalaiset 1958. Se oli yksi Bluie West -nimellä tunnetuista sotilastukikohdista. Siellä toimi mm. tutka-asema.

Yön aikana ylitämme jälleen napapiirin, tällä kertaa etelästä pohjoiseen.

Ammassalikin alueelta Scoresbynsalmen vuonoon ulottuva rannikko antaa meille esimakua vaikuttavista maisemista, joita on odotettavissa parin seuraavan päivän aikana. 2 000–3 000 metriä korkeat vuoret kohoavat merenpinnasta, jolla on usein Jäämereltä ajelehtinutta ajojäätä. Rannikko pysyi saavuttamattomana, vaikka sekä inuiitit että eurooppalaiset valaanpyytäjät yrittivät asettua alueelle. Vasta vuonna 1899 pieni karskien tanskalaisten ryhmä (joukossa nuori Einar Mikkelsen), jota johti kapteeni Amdrup, onnistui kartoittamaan reilun 900 km mittaisen vaarallisen rannikkokaistaleen Tasiilaqista Ittoqqortoormiitiin. Tehtävä suoritettiin soutuveneellä!

Toivomme, että pääsemme nousemaan maihin Kangerlussuaqissa (Itä-Grönlannissa sijaitsevassa), jossa on hylätty asuinpaikka, tai jossakin muussa sopivassa paikassa.

Matkareitin Itä-Grönlannin rannikolla määräävät pitkälti sää-, tuuli-, jää- ja virtausolosuhteet. Grönlannin ympärillä on viime vuosina ollut paljon vähemmän jäätä kuin aikaisemmin, ja Koillis-Grönlannissa meri on ollut auki lähes koko syyskuun aina Danmarkshavniin saakka. Tällaiset olosuhteet ovat mahdollistaneet täysin ainutlaatuisia tutkimusristeilyjä, mutta olemme kokeneet myös sen, kuinka myrsky tai vain jatkuva tuuli on lyhyessä ajassa työntänyt jäätä kasaan ja muodostanut rannikolle läpipääsemättömiä esteitä. Nämä ovat ehdot – mutta myös osa viehätystä – jotka sisältyvät tutkimusmatkoihin, myös tähän matkaan.

Tänään teemme matkaa pitkin Grönlannin itärannikkoa. Tarjolla on inspiroivia ja opettavaisia esitelmiä, joita kokeneet tutkimusmatkaoppaamme pitävät arktisesta eläinmaailmasta ja ilmastosta, tutkimusmatkoista ja geologiasta. Voit myös mennä ulos kannelle ja tähyillä eläimiä omin silmin: valaita, myskihärkiä ja jäniksiä. Ei ole täysin mahdotonta, että vuonoissa näkee myös jääkarhuja.

Yöllä saatamme nähdä revontulia. Käytettävissä on maailman suurin valkokangas: pohjoisen pallonpuoliskon tähtitaivas, jolla tanssivat revontulet voivat olla pääroolissa. Koska pimeän laskeuduttua voi olla viileää, kannattaa pukeutua lämpimästi ja kääntää katseensa ylös taivaalle. Päivällä tutkimusmatkatiimi kertoo lisää revontulista ja ilmiöön liittyvistä paikallisista myyteistä.

Suunnitelmissamme on saapua perille Ittoqqortoormiitin (tanskaksi Scoresbysund) inuiittiyhteisöön aamulla. Ittoqqortoormiit sijaitsee Scoresbysalmen vuonoston suun pohjoispuolella. Siirtokunnan peruskivi laskettiin vuonna 1924. Ittoqqortoormiit on ainoa oikea taajama Pohjois-Grönlannissa ja monien Pohjois- ja Itä-Grönlannin kansallispuistoon suuntautuvien tutkimusmatkojen lähtöpiste. Nykyään taajamassa asuu noin 400 ihmistä, jotka kaikki ovat alkuperäisten siirtokuntalaisten jälkeläisiä. Monien talojen ulkopuolella riippuu hylkeen, myskihärän ja jääkarhun taljoja kuivumassa. Joka puolella rekikoirat odottavat, että jää vahvistuu riittävästi syksyn ensimmäisiä metsästysreissuja varten. Taljojen ja lihan myynnillä – myytäväksi edelleen Grönlannin länsirannikolla – on tärkeä merkitys paikallistaloudelle. Ittoqqortoormiit on yksi niistä Grönlannin taajamista, jotka ovat valtaosin eristyksissä muusta maailmasta, eikä ole ollenkaan varmaa, että laivat pääsevät satamaan joka vuosi. Tämä lyö luonnollisesti leimansa yhteisöön. Albatros Travel on muodostanut hyvän yhteyden paikallisiin, jotka tästä syystä esittelevät taajamaansa asiakkaillemme, mutta pyydämme silti kunnioittamaan asukkaiden yksityiselämää ja välttämään menemistä kenenkään kotiin ilman kutsua. Kylässä on pieni postitoimisto, josta voi lähettää kortin koto-Suomeen.

Käytyämme Ittoqqortoormiitissa alus suuntaa vuonoon, jossa pääsemme toivottavasti nousemaan maihin illalla tai seuraavana päivänä. Tutkimusmatkatiimi kertoo tarkemmin reitistä ja mahdollisuuksista aluksella.

Riippuen tuuli-, jää- ja sääolosuhteista järjestämme maissakäynnin ja katselemme näitä uskomattoman kauniita maisemia lähempää. Pitkän vuonon luonto kuuluu Grönlannin kauneimpiin ja dramaattisimpiin. Safiirinsiniset jäävuoret keinuvat vedessä jyrkkärinteisten vuorten edustalla ja rantakalliot muodostavat kuin maalauksen, jollaisia on harvoin nähty.

Scoresbysalmi muodostuu todellisuudessa pienempien vuonojen verkostosta ja isosta päävuonosta. Päävuonon pituus on reilut 110 km, kun taas päävuonoon yhteydessä olevalla pisimmällä haaralla on pituutta n. 348 km, mikä tekee siitä maailman pisimmän (toiseksi pisin vuono Sognefjord on 205 km pitkä). Koko Scoresbynsalmen vuonosto on pinta-alaltaan reilut 38 000 km2.

Iltapäivällä jätämme hyvästit Grönlannille samalla, kun 2 000–3 000 m korkeat Blossevillen rannikon vuoret häipyvät horisonttiin. Vietämme koko päivän ylittäen Tanskansalmea, jossa on tähän aikaan vuodesta hyvät mahdollisuudet nähdä muuttomatkalla olevia valasparvia ja merilintuja, erityisesti isoilla matalikoilla Islannin luoteiskulman tienoilla. Ensimmäisiä merimaileja leimaavat isot jäävuoret, joita merivirrat tuovat pohjoisilta jäätiköiltä. Täällä on nähty sini- ja sillivalaita sekä alueelle tyypillisiä ryhävalaita, jotka tunnistaa helposti merirokoista iholla sekä pitkistä kylkievistä.

Vaihtoehtoisesti vietämme vuorokauden hiljaiset tunnit sulatellen matkan monia elämyksiä ja nauttien aluksen hyvästä ruoasta.

Viimeisenä risteilypäivänä voit jälleen osallistua tutkimusmatkatiimin järjestämiin aktiviteetteihin. Esitelmä, elokuva tai ehkä jokin peli – siinä tyypillisiä vaihtoehtoja meripäiviksi.

Navigoimme yli Tanskansalmen määränpäänämme Islanti ja Reykjavík.

Yön aikana kapteeni on ohjannut aluksen kohti Reykjavíkia, jonne saavumme aamulla. Aamiaisen jälkeen hyvästelemme miehistön ja suuntaamme lentokentälle. On aika palata kotiin.