Arktinen seikkailu – neljä pohjoista saarta

Lähtö Helsingistä ja saapuminen Osloon.

Majoitumme illalla siistiin keskitasoiseen lentokenttähotelliin. Ilta on omatoiminen.

Aamiaisen jälkeen matka jatkuu Huippuvuorille. Tapaamme tutkimusalustiimin Longyearbyenissa. Kaupungin perusti vuonna 1906 amerikkalainen liikemies John Longyear, joka aloitti kaivostoiminnan Huippuvuorilla. Longyearbyen on Huippuvuorten hallinnollinen keskus ja saariryhmässä korkeinta valtaa käyttävän ”Sysselmannenin” toimipaikka. Kaupunki sijaitsee Adventfjord-vuonon – Länsimaan länsipuolella sijaitsevan 100 km pitkän Isfjordin sivuvuonon – lounaispuolella. Vuoret kohoavat korkeuksiinsa sekä kaupungin taustalla että vuonon toisella puolella, jota hallitsee majesteettinen Hiorthfjellet.

Jo vuonna 1916 Longyearbyenin kaivos siirtyi norjalaiselle hiiliyhtiölle, ja siitä lähtien hiilikaivos on antanut leimansa alueelle. Nykyään kaupungissa on noin 2000 asukasta, joista valtaosa on norjalaisia. Aikaisemmin kaupungin suurin työnantaja oli kaivos, nyt useimmat asukkaat saavat elantonsa tutkimuksesta, koulutuksesta ja matkailusta. Jos jotakuta hämmentää, että välillä puhutaan Huippuvuorista ja välillä taas Svalbardista, selitys tulee tässä: saariryhmää kutsuttiin Svalbardiksi islantilaisissa saagoissa jo vuonna 1194, kun taas nimeä Huippuvuoret (nor. Spitsbergen) alkoi käyttää Huippuvuorten löytäjä, hollantilainen Willem Barents vuonna 1596. Nykyään norjankielinen nimi Spitsbergen viittaa saarista suurimpaan, Länsimaahan, Svalbard taas koko saaristoon.

Teemme lyhyen kaupunkikierroksen Longyearbyenissä. Tutustumme kaupungin kiehtovaan historiaan ja nykytilanteeseen. Longyearbyen on Huippuvuorten pääkaupunki, jota voi pitää maailman pohjoisimpana ”oikeana” kaupunkina.

Seuraavaksi ajamme satamaan ja nousemme tutkimusalukseen. Kun meidät on opastettu hytteihimme, tutkimusmatkan johtaja kertoo risteilystä, aluksen päivittäisestä ohjelmasta sekä turvaohjeista ja -varusteista.

Risteily alkaa. Otamme suunnan läpi Adventtivuonon ja Isfjordenin vuonon kohti pohjoista Prins Karls Forlandin rannikkoa seuraillen. Ehkä meillä on onnea ja näemme matkan ensimmäiset valaat jo matkalla ulos Isfjordenista.

Matkattuamme valoisassa yössä Prins Karls Forlandia ja koko saaren kattavaa Forlandetin kansallispuistoa seuraillen saavumme aamulla sen pohjoiskärkeen, jossa sijaitsee Fuglehuken. Siellä seisoo vaikuttava Fuglehuksfjellet ja kohoaa lähes 600 metriä merenpinnan yläpuolelle. Niemennokassa tunturin alapuolella kasvaa pieni mänty merkkaamassa Kongsfjordin vuonon suuta. Itse tunturi on tärkeä pesintäpaikka pohjankiisloille ja pikkukajaville.

Mikäli sää sallii, teemme matkan ensimmäisen maihinnousun Zodiac-kumiveneillä. Vuonon eteläreunalla sijaitsee Ny-Ålesund, jossa pistäydymme. Se on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista, jossa sijaitsee maailman pohjoisin postitoimisto ja museo. Kaupungin sijaintipaikka on uskomattoman karu, mutta siitä huolimatta Ny-Ålesund on kiinnostava ja sen tunnelma miellyttävä. Kaupunki oli Amundsenin ja Nobilen viimeinen pysähdyspaikka ennen heidän lentoaan Pohjoisnavalle. Kaupungissa toimi kaivos vuoteen 1962, jolloin kaivoksessa tapahtui suuronnettomuus. Ny-Ålesund on nykyään arktisen tutkimuksen kansainvälinen keskus, jossa työskentelee kesäisin noin 100 tutkijaa. Monia eri kansallisuuksia edustavat tutkijat tutkivat kaikkea mahdollista mikrobiologiasta arktiseen ilmastoon.

Tundra kaupungin ulkopuolella on erityisen kaunis. Villiporot tulevat joskus hyvin lähelle kaupunkia etsiessään ruokaa. Ny-Ålesundissa ja sen ympäristössä pesii paljon valkoposkihanhia, jotka paimentavat poikasiaan ympäri kaupunkia. Täällä on mahdollista nähdä myös lapintiiroja ja kiirunoita, jotka ovat ainoita Huippuvuorilla talvehtivia maalintuja. Riekko on hupaisa näky, kun se käyskentelee ympäriinsä pitkissä valkohöyhenisissä ”saappaissaan”. Käymme myös kaupungin jääkarhurajan ulkopuolella. Raja on merkitty selvästi kyltein. Matkanjohtajamme johdattavat meidät muutaman sadan metrin matkan Amundsenin retkikunnan ilmalaivamastolle.
Seuraavaksi suuntaamme vuonoston pohjukkaan Lilliehöökfjordiin. Siellä sijaitsee 10 km leveä ja varsin aktiivinen Lilliehöökin jäätikkö. Päivän päätteeksi alus kulkee keskellä isoja ja pieniä jäävuoria, joita jäätikkö paiskoo vuonoon – luonnollisesti turvallisen etäisyyden päässä jäätiköstä.

Lilliehöökistä otamme kurssin kohti Huippuvuorten pohjoisempaa osaa.

Aamulla on tarkoitus nousta jälleen maihin, tällä kertaa esim. Ytre Norskøyalla, jolla sijaitsi valaanpyytäjien traanikeittimet ja hautapaikat. 150 m korkealta Utkiken-kukkulaa käytettiin tähystyspaikkana. Tänään näemme siellä täällä vuosikausia jatkuneen valaanpyynnin jättämiä jälkiä.

Syömme lounasta upeissa maisemissa aluksen liikkuessa Danskøyan rannikkoa seuraillen. Smeerenburgfjordin vuonossa on tarkoitus nousta maihin Amsterdamøyalle, jonne hollantilaiset valaanpyytäjät perustivat Smeerenburgin kylän 400 vuotta sitten. Huippuvuorten luoteisosan löysi hollantilainen Willem Barents, ja tänne perustettiin taajama, jossa asui kesäisin 200 ihmistä. Smeerenburg, joka tarkoittaa ”rasvakaupunkia”, perustettiin tasaiselle hiekkapohjaiselle niemelle. Tänne tuotiin harppuunalla tapetut grönlanninvalaat, ja arvokasta valaanrasvaa eli traania keitettiin isoissa astioissa Siperiasta asti kulkeutuneista ajopuista viritettyjen nuotioiden päällä. Toiminnasta löytyy yhä jälkiä. Paikalla näkee usein myös mursuja. Vuonon toisella puolella saatamme nähdä kirjohylkeitä, jotka lepäilevät isoilla kivillä suojaisessa poukamassa Virgohamnan liepeillä. Emme voi nousta maihin, mutta näemme epäonnisen ruotsalaisen sankarin August Andréen tukikohdan jäänteet. Täältä hän yritti päästä pohjoisnavalle ilmapallolla.

Illan kuluessa alus suuntaa kohti ahtojäätä.

Tänään matkaamme pitkin ahtojään reunaa etsiskellen erityisesti jääkarhuja. Valtaosa Huippuvuorten isosta jääkarhukannasta siirtyy kesäisin ahtojään reunoja seuraten pohjoiseen. Se johtuu siitä, että monet hylkeet, jotka ovat jääkarhujen tärkein saaliseläin, oleskelevat täällä. Useimmiten näkee partahylkeitä. Riippuu täysin päivän säästä ja jääolosuhteista, kuinka pitkälle pohjoiseen pääsemme. Jääolosuhteet riippuvat myös siitä, kuinka kylmä talvi on takana.

Meille jää mahdollisesti aikaa ajella kumiveneillä jään reunaan.

Navigoimme yli Grönlannin- ja Norjanmeren kohti Jan Mayenia.

Risteilyn aikana on tarjolla inspiroivia ja tietopitoisia esitelmiä, joita kokeneet tutkimusmatkanjohtajamme pitävät arktisista eläimistä ja ilmastosta, tutkimusmatkoista ja geologiasta. Voit myös oleilla ulkona kannella ja katsella merilintuja, jotka liitävät elegantisti lähellä alusta. Ehkä näet jopa valaita. Aluksen pieni kauppa, esitelmät, elokuvaesitykset ja pelit ovat muita hyviä vaihtoehtoja.

Suunnilleen keskellä Norjanmerta Atlantin pohjoisosassa sijaitsee arvoituksellinen tulivuorisaari Jan Mayen. Sen sijaintipaikka on lähellä Keski-Atlantin selännettä, joka on syy sen olemassaololle. Arvoituksellinen saari ei ole pelkästään syrjäisen sijaintinsa vuoksi, vaan myös siitä syystä, että sumu ja pilvet peittävät Jan Mayenin valtaosan vuodesta.

Jan Mayen kuuluu Norjalle. Beerenberg on yksi Norjan 300 yli 2 000 metriin kohoavasta huipusta. Saarella asuu vain 18 asukasta, jotka huolehtivat sääasemasta. He ovat Norjan puolustusvoimien palveluksessa. Yritämme nousta maihin saaren kapeimmassa kohdassa joko etelä- tai pohjoispuolelta riippuen senhetkisestä tuulesta ja aallokosta. Saaren tuliperäinen alkuperä on nähtävissä kaikkialla: vulkaanista tuhkaa, laavavirtoja ja jäätikön peittämä Beerenberg korkealla yläpuolellamme.

Mukavan kävelykierroksen jälkeen palaamme kumiveneillä takaisin alukselle ja jatkamme matkaa kohti länttä.

Arvioimme saapuvamme Ittoqqortoormiitin – tanskaksi Scoresbynsalmen – inuiittiyhteisöön iltapäivällä. Ittoqqortoormiit sijaitsee Scoresbynsalmen vuonoston suun pohjoispuolella. Siirtokunnan peruskivi laskettiin vuonna 1924. Ittoqqortoormiit on ainoa oikea taajama Pohjois-Grönlannissa ja monien Pohjois- ja Itä-Grönlannin kansallispuistoon suuntautuvien tutkimusmatkojen lähtöpiste. Nykyään taajamassa asuu noin 400 ihmistä, jotka kaikki ovat alkuperäisten siirtokuntalaisten jälkeläisiä. Monien talojen ulkopuolella riippuu hylkeen, myskihärän ja jääkarhun taljoja kuivumassa. Joka puolella rekikoirat odottavat, että jää vahvistuu riittävästi syksyn ensimmäisiä metsästysreissuja varten. Taljojen ja lihan myynnillä – myytäväksi edelleen Grönlannin länsirannikolla – on tärkeä merkitys paikallistaloudelle. Ittoqqortoormiit on yksi niistä Grönlannin taajamista, jotka ovat valtaosin eristyksissä muusta maailmasta, eikä ole ollenkaan varmaa, että laivat pääsevät satamaan joka vuosi. Tämä lyö luonnollisesti leimansa yhteisöön. Albatros Travel on muodostanut hyvän yhteyden paikallisiin, jotka tästä syystä esittelevät taajamaansa asiakkaillemme, mutta pyydämme silti kunnioittamaan asukkaiden yksityiselämää ja välttämään menemistä kenenkään kotiin ilman kutsua. Kylässä on pieni postitoimisto, josta voi lähettää kortin koto-Suomeen.

Käytyämme Ittoqqortoormiitissa alus suuntaa vuonoon, jossa pääsemme toivottavasti nousemaan maihin seuraavana päivänä. Tutkimusmatkatiimi kertoo tarkemmin reitistä ja mahdollisuuksista aluksella.

Riippuen tuuli-, jää- ja sääolosuhteista järjestämme maissakäynnin ja katselemme näitä uskomattoman kauniita maisemia lähempää. Pitkän vuonon luonto kuuluu Grönlannin kauneimpiin ja dramaattisimpiin. Safiirinsiniset jäävuoret keinuvat vedessä jyrkkärinteisten vuorten edustalla ja rantakalliot muodostavat kuin maalauksen, jollaisia on harvoin nähty.

Scoresbysalmi muodostuu todellisuudessa pienempien vuonojen verkostosta ja isosta päävuonosta. Päävuonon pituus on reilut 110 km, kun taas päävuonoon yhteydessä olevalla pisimmällä haaralla on pituutta n. 348 km, mikä tekee siitä maailman pisimmän (toiseksi pisin vuono Sognefjord on 205 km pitkä). Koko Scoresbynsalmen vuonosto on pinta-alaltaan reilut 38 000 km2.

Rannikkokaistale, joka lähtee Scoresbynsalmesta tarjoaa meille vaikuttavia maisemia. 2 000–3 000 metriä korkeat vuoret kohoavat merenpinnasta, jolla on usein Jäämereltä ajelehtinutta ajojäätä. Rannikko on pysynyt saavuttamattomana, vaikka sekä inuiitit että eurooppalaiset valaanpyytäjät yrittivät asettua alueelle. Vasta vuonna 1899 pieni karskien tanskalaisten ryhmä (joukossa nuori Einar Mikkelsen), jota johti kapteeni Amdrup, onnistui kartoittamaan reilun 900 km mittaisen vaarallisen rannikkokaistaleen Tasiilaqista Ittoqqortoormiitiin. Tehtävä suoritettiin soutuveneellä!

Matkareitin Itä-Grönlannin rannikolla määräävät pitkälti sää-, tuuli-, jää- ja virtausolosuhteet. Grönlannin ympärillä on viime vuosina ollut paljon vähemmän jäätä kuin aikaisemmin, ja Koillis-Grönlannissa meri on ollut auki lähes koko syyskuun aina Danmarkshavniin saakka. Tällaiset olosuhteet ovat mahdollistaneet täysin ainutlaatuisia tutkimusristeilyjä, mutta olemme kokeneet myös sen, kuinka myrsky tai vain jatkuva tuuli on lyhyessä ajassa työntänyt jäätä kasaan ja muodostanut rannikolle läpipääsemättömiä esteitä. Nämä ovat ehdot – mutta myös osa viehätystä – jotka sisältyvät tutkimusmatkoihin, myös tähän matkaan.

Tänään teemme matkaa pitkin Grönlannin itärannikkoa. Tarjolla on inspiroivia ja opettavaisia esitelmiä, joita kokeneet tutkimusmatkaoppaamme pitävät arktisesta eläinmaailmasta ja ilmastosta, tutkimusmatkoista ja geologiasta sekä revontulista ja niihin liittyvistä myyteistä. Voit myös mennä ulos kannelle ja tähyillä eläimiä omin silmin: valaita, myskihärkiä ja jäniksiä. Saattaapa vuonoissa nähdä myös jääkarhuja!

Viimeisenä risteilypäivänä voit jälleen osallistua tutkimusmatkatiimin järjestämiin aktiviteetteihin. Esitelmä, elokuva tai ehkä jokin peli – siinä tyypillisiä vaihtoehtoja meripäiviksi.

Tanskansalmen ylitys vie koko päivän. Saatamme nähdä valasparvia ja merilintuja, varsinkin Islannin luoteiskulmassa, jossa kalakannat ovat runsaat. Ensimmäisiä merimaileja leimaavat usein isot jäävuoret, joita merivirta kuljettaa pohjoisen jäätiköiltä etelämmäksi. Täällä on nähty sinivalaita, sillivalaita sekä alueelle tyypillisiä ryhävalaita, jotka tunnistaa helposti merirokoista ja pitkistä kylkievistä.

Toinen vaihtoehto on sulatella sekä matkalla jo nähtyä että aluksen ravintolan hyvää ruokaa.

Yön aikana kapteeni on ohjannut aluksen kohti Reykjavíkia, jonne saavumme aamulla. Aamiaisen jälkeen hyvästelemme miehistön ja suuntaamme lentokentälle. On aika palata kotiin.