Senegal ja Gambia

Lennämme Helsingistä Dakariin, Senegaliin. Matkalla on välilasku ja koneen vaihto. Perillä ajamme hotelliimme.

Myöhemmin lähdemme opastetulle kaupunkikierrokselle Dakariin. Itse kaupungissa, joka on Senegalin itsenäistymisestä (1960) lähtien toiminut pääkaupunkina, asuu reilu miljoona asukasta, mutta esikaupungit mukaan lukien asukasluku nousee lähes 2,5 miljoonaan. Dakar on yksi Länsi-Afrikan tärkeimpiä finanssi-, kauppa- ja satamakaupunkeja. Dakarissa on myös erilaisten kansainvälisten järjestöjen, tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen toimistoja. Kaupunki sijaitsee Kap Verdessä, Afrikan läntisimmässä niemessä Atlantin rannikolla.

Näemme kaupunkikierroksella mm. keskustassa sijaitsevan Itsenäisyyden aukion, kauniin presidentinpalatsin, vaikuttavan katolisen katedraalin ja taidokkaasti koristellun ison moskeijan. Kaupunkikierros Dakarissa päättyy ajeluun Cornichessa, jossa nautimme upeista näkymistä Atlantille. Sitten palaamme hotelliin. Iltapäivällä on aikaa tutustua omatoimisesti kaupungin keskustaan tai hotellin lähellä sijaitsevaan rantakatuun.

Tänään käymme pienellä, mutta kuuluisalla ja pahamaineisella Île de Goréella, joka sijaitsee 3 kilometrin päässä Dakarin satamasta. Lauttamatka saarelle, jonka koko on vaivaiset 900 x 350 metriä, kestää n. 20 min. Île de Gorée oli vuosisatojen ajan portugalilaisten, hollantilaisten, englantilaisten ja ranskalaisten omistuksessa, ja opastetulla kierroksella näemme historiallisia rakennuksia, jotka yhdessä saaren synkän historian kanssa ovat tehneet paikasta Unescon maailmanperintökohteen. Näemme linnan, joka hallitsee saarta, sekä kontrastin orjien ankeiden kortteleiden ja orjakauppiaiden eleganttien talojen välillä. Käymme luonnollisesti myös atlanttisen orjakaupan muistomerkillä sekä House of Slaves -museossa, jossa on kuuluisa ”orjien ovi”, jonka läpi arvioiden mukaan yli miljoona orjaa kulki matkatakseen Atlantin yli Pohjois-Amerikkaan. Paikallinen museon kuraattori kertoo lisää Länsi-Afrikan yli 300 vuotta kestäneestä orjakaupasta.

Kolme USA:n presidenttiä – Bill Clinton, George W. Bush ja Barack Obama – on käynyt saarella muistelemassa orjakaupan julmuuksia ja kunnioittamassa ihmisiä, jotka vasten tahtoaan joutuivat Goréen saarelta Pohjois-Amerikkaan. Myös paavi Johannes Paavali II ja Nelson Mandela kuuluvat saarella vierailleiden merkkihenkilöiden joukkoon.

Iltapäivällä palaamme mantereelle. Ehdit vielä katsella Dakaria omatoimisesti – huomenna matka jatkuu kohti pohjoista.

Aamiaisen jälkeen lähdemme ajamaan kohti Lac Rosea, kuuluisaa ja kaunista vaaleanpunaista järveä lähellä Dakarin pohjoispuolista rannikkoa. Järven omalaatuinen väri johtuu erikoisesta viherlevästä. Ajamme nelivetoisilla autoilla jonkun matkaa pitkin Pariisi–Dakar-rallin viimeistä etappia – itse ralli tosin siirrettiin vuonna 2009 Etelä-Afrikkaan, nimestään huolimatta. Näemme matkan varrella naisia ja miehiä, jotka keräävät suolaa vaaleanpunaisen järven rannoilta, sillä järven suolapitoisuus on erittäin korkea. Mikäli aikataulu sallii, käymme paikallisessa kylässä tutustumassa fulbe-kansan perinteiseen afrikkalaiseen elämäntapaan. Reittimme kulkee läpi hiekkadyynien ja pitkin Atlantin rannikkoa.

Matka jatkuu kohti pohjoista ja Saint-Louisin satamakaupunkia, joka sijaitsee Mauritanian rajan tuntumassa. Yövymme Saint-Louisissa seuraavat kaksi yötä. Saint-Louis toimi pääkaupunkina Senegalin siirtomaa-aikana vuoteen 1902, jonka jälkeen pääkaupungiksi tuli Dakar. Mauritanian siirtomaakaudella 1920–1957 Saint-Louis toimi jälleen pääkaupunkina. Vanhankaupungin sydän sijaitsee pienellä kapealla saarella paikassa, jossa Senegaljoki laskee valtamereen. Se on mainio esimerkki Ranskan siirtomaa-ajasta. Vanhan kaupunginosan identiteetti ja klassinen arkkitehtuuri sekä sijainti ovat perusteluina sen pääsylle Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2000.

Majoituttuamme keskustahotelliin on aikaa tehdä kävelyretki pieneen vanhaankaupunkiin.

Aamiaisen jälkeen ajamme koilliseen seuraillen Senegaljokea, joka toimii Senegalin ja Mauritanian välisenä rajana. Teemme opastetun kierroksen Parc National des Oiseaux du Djoudjissa jokisuistossa. Kansallispuisto, jonka pinta-ala on 160 km², on ollut vuodesta 1981 Unescon suojeluksessa. Puisto ja koko vesistöalue, joka yhdistyy Mauritanian puolella sijaitsevaan Diawlingin kansallispuistoon, on yksi Länsi-Afrikan tärkeimpiä lintujensuojelualueita. Jopa kolme miljoonaa muuttolintua pysähtyy täällä ylitettyään Saharan matkalla etelään – tai levähtää ennen matkaa kohti pohjoista. Muuttolintujen lisäksi alueella elää pysyvästi n. 1,5 miljoonaa lintua. Tyypillisimpiä ovat flamingot, pelikaanit, merimetsot ja haikarat. Hyvällä tuurilla saatamme nähdä myös pahkasikoja, gaselleja ja krokotiileja.

Lintupuistosta palaamme Saint-Louisiin, jossa loppupäivä on omaa aikaa.

Tänään meillä on edessä koko kiertomatkan pisin etappi. Reitti kulkee kuitenkin läpi kauniiden maisemien, ja pysähdymme useamman kerran matkan varrella. Käymme katsomassa vaikuttavaa moskeijaa Toubassa, joka on suufilaisten ja Muridi-veljeskunnan pyhä kaupunki. Muridi-veljeskuntaan kuuluu Senegalissa n. 40 % väestöstä. Toubasta matka jatkuu Kaolackiin, joka on Senegalin maapähkinätuotannon pääkaupunki. Kaolackissa pidämme lounastauon.

Matka jatkuu Toubakoutan kautta Fathalan eläintensuojelualueelle, jossa majoitumme varjoa suovien mahonkipuiden alle ylellisiin safaritelttoihin. Telttojen varustukseen kuuluu kaikki se, mitä odotamme mukavalta hotellihuoneelta. Vietämme täällä kaksi yötä. Voit rentoutua kauniissa ympäristössä, pulahtaa uima-altaaseen ja levähtää pitkän ajomatkan jälkeen.

Fathala Tented Lodgen ateriat tarjoillaan elegantissa avoseinäisessä ravintolassa.

Aikaisin aamulla lähdemme safarille avoimilla maastoautoilla. Etukäteen emme voi tietää, mitä eläimiä tulemme näkemään, sillä eläimet kulkevat täällä vapaina. Meillä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet nähdä useimpia seuraavista: sarvikuono, puhveli, kirahvi, seepra, isohevosantilooppi, vesiantilooppi ja pahkasika sekä melko harvinainen ja isokokoinen länsiafrikkalainen muunnos hirviantiloopista, jota kutsutaan myös jättiläishirviantiloopiksi. Suojelualueella elää myös monia apinoita, kuten esim. husaariapinoita, vihermarakatteja ja ruostegueretsoja. Rikas linnusto tarjoaa useita upeita ja värikkäitä lajeja, kuten mehiläissyöjiä, sininärhiä, parakiitteja ja papukaijoja.

Iltapäivän päätteeksi, ennen auringonlaskua lähdemme vielä toiselle safarille.

Vietettyämme toisenkin yön taustanamme savannin monet eksoottisen äänet nautimme aamiaisen ja lähdemme kohti Gambian rajaa. Rajamuodollisuuksien jälkeen olemme nopeasti perillä isolla Gambiajoella. Nousemme lauttaan, joka kuljettaa meidät maan pääkaupunkiin, Banjuliin. Banjul sijaitsee joen etelärannalla paikassa, jossa joki laskee Atlanttiin. Asukkaita Banjulissa on reilut 500 000, mutta keskusta ja vanhakaupunki, joka sijaitsee pienellä niemekkeellä mangrovemetsikön, Gambiajoen suun ja Atlantin rannikon ympäröimänä, muodostavat vain pienen osan nykyisestä suurkaupungista.

Teemme opastetun kaupunkikierroksen ja käymme Banjulin vilkkaalla keskustorilla sekä pienessä tehtaassa, jossa valmistetaan käsin mm. batiikkia. Täältä on mahdollista tehdä hyviä ostoksia, sillä tarjolla on esim. kauniita päiväpeittoja, pöytäliinoja, mekkoja ja paitoja.

Iltapäivällä ajamme lähellä sijaitsevaan rantahotelliimme, jossa yövymme seuraavat kaksi yötä. Meillä on aikaa rentoutua ja nauttia valtameren läheisyydestä. Tee vaikka virkistävä pulahdus Atlanttiin tai hotellin uima-altaaseen ennen illallista.

Tänään lähdemme pitkälle ja mielenkiintoiselle risteilylle Gambiajoelle. Käymme pikkuisella saarella, jonka alkuperäinen nimi oli St. James Island, mutta joka 2011 nimettiin uudelleen Kunta Kinteh Islandiksi. Saaren uusi nimi kunnioittaa täältä Île de Goréen kautta Pohjois-Amerikkaan laivatun orjan, Kunta Kinten muistoa. Kunta Kinten ja hänen perheensä tarinan teki tunnetuksi itsekin orjien jälkeläinen Alex Haley kirjassaan Roots (suom. Juuret), josta tehtiin myöhemmin myös elokuva. Saari, joka sijaitsee keskellä yli 5 km leveää jokea n. 30 km:n päässä jokisuulta, sekä saarella sijaitseva Fort James, ovat tärkeitä paikkoja Länsi-Afrikan orjakaupan historiassa. Yhdessä joen pohjoispuolella sijaitsevien, myös orjakauppaan liittyvien Albredan ja Jufurehin kanssa – käymme niissä myöhemmin tänään – Kunta Kinteh Island kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, jotka kunnioittavat siirtomaakauden sekä orjakaupan muistoa.

Astumme maihin myös Albredassa, joka on entinen Ranskan kauppa-asema, nykyään tärkeä kalastajakylä. Syömme Albredassa lounasta. Sitten siirrymme hieman kauemmas sisämaahan Jufurehin kylään ja tapaamme paikallisen kyläpäällikön, joka on Kunta Kinten jälkeläinen seitsemännessä polvessa. Risteilyllä takaisin Banjuliin vietämme aikaa lintuja bongaillen. Jos meillä on onnea, näemme myös delfiinejä. Iltapäivän aikana palaamme rantahotelliimme Atlantin rannikolle viimeiseksi yöksi Gambiassa.

Hyvän aamiaisen jälkeen otamme kurssin takaisin kohti Senegalia ja Dakaria. Ylitämme jälleen Gambiajoen ja Senegalin rajan. Sitten ajamme läpi maaseudun takaisin Dakariin, joka on kiertomatkamme päätepiste. Majoitumme samaan hotelliin, jossa asuimme matkan alkaessa. Loppuiltapäivä on varattu rentoutumiselle tai kävelyretkelle hotellin ympäristössä. Illalla syömme läksiäisillallisen yhdessä.

Viimeisenä päivänämme läntisessä Afrikassa käymme perinteisessä kalastajakylässä Atlantin rannikolla. Täällä aasin vetämät vaunut ovat yleisin liikenneväline. Kalastajien saapuminen satamaan saa aikaan kuhinaa rannalla odottavien ostajien ja perheenjäsenten keskuudessa. Saaliit koostuvat valtavasta määrästä erilaisia kaloja sekä rapuja, langusteja ja hummereita.

Palaamme kylästä takaisin toiseen maailmaan, Dakarin vilkkaaseen miljoonakaupunkiin. Ajamme illalla Dakarin kansainväliselle lentokentälle ja kotimatka alkaa.