Risteillen Islannin ympäri

Lennämme Helsingistä Islantiin ja laskeudumme Keflavíkiin. Lentokentältä on kuljetus Reykjavíkiin ja satamaan, jossa aluksemme Ocean Atlantic odottaa. Laivaannousun jälkeen meidät ohjataan hytteihimme. Ennen illallista on pakollisen pelastautumisharjoituksen vuoro. Tutkimusmatkatiimimme kertoo lisäksi aluksen rutiineista sekä seuraavien päivien matkareitistä.

Kapteeni ohjaa aluksen alkuillasta ulos Reykjavikin satamasta ja ottaa kurssin kohti Islannin etelärannikkoa.

Tammikuussa 1973 Vestmannasaaret oli etusivun uutinen kaikkialla maailmassa, sillä tulivuorenpurkaus teki tuhojaan Heimaeyn saarella. Kaikki 5 000 asukasta evakuoitiin, mutta valtaosa on palannut, ja saaren asukasluku on tänä päivänä noin 4 000. Vestmannasaaret sijaitsevat vain 14 km päässä Islannin lounaisrannikosta ja koostuvat 15 vihreästä saaresta ja noin 30 kivisestä luodosta.
Kun saaria lähestyy mereltä, voi hyvällä säällä nähdä jo kaukaa saarten jyrkän profiilin. Saaret kohoavat merestä ja muistuttavat safiireja hopeasormuksessa, kuten eräs islantilaisrunoilija niitä kuvasi. Saarten linnusto on ainutlaatuinen. Kallioilla viihtyvät sekä lunnit, ulappakeijut että meren kuningattaret, suulat.
Aloitamme päivän ohittamalla läheltä yhden maailman uusimman saaren. Surtseyn saari kohosi merestä 1963 ja pääsi 2008 Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Saarelle pääsevät vain tutkijat. Iltapäivällä nousemme maihin Heimaeyn saarelle. Heimaey on saariryhmän ainoa asuttu saari. Näemme mm. taloja, jotka on vastikään kaivettu esiin vuoden 1973 tulivuorenpurkauksen jäljiltä.
Vietettyämme jännittävän päivän Heimaeyllä otamme kurssin kohti Islannin kaakkoisosaa ja Vatnajökullin kansallispuistoa.

Yön aikana olemme siirtyneet Islannin eteläiselle rannikolle, jota hallitsee Vatnajökull, Islannin suurin jäätikkö. Aamulla saavumme pieneen Djúpivogurin satamakaupunkiin, joka sijaitsee suojaisessa paikassa, mutta jonne on helppo päästä. Satama on yksi Islannin vanhimmista, ja asukkaat ovat säilyttäneet muutamia vanhoista taloista. Kaupunki vetää puoleensa luovia ihmisiä, ja lukuisat galleriat ovat käymisen arvoisia. Erityisen hieno on Eggin i Gleðivík, joka on 34 jättikokoisesta graniittimunasta koostuva teos. Kulttuurikeskus toimii kauniissa punaisessa puutalossa, Langabúðissa, joka on kaupungin vanhin rakennus. Satamaa vastapäätä sijaitsee idyllinen vanha Hotel Framtid.
Tänään on mahdollista lähteä retkelle Djúpivogurista:

Superjeepillä Vatnajökullille
Tällä retkellä ajamme isoilla ja voimakkailla ns. superjeepeillä, joita voi pitää modernin Islannin työhevosina. Pääsemme ihan lähelle Islannin suurinta jäätikköä, Vatnajökullia. Reitti kulkee Höfnin kaupungin kautta. Pysähdymme Höfnissä lyhyesti, sitten jatkamme kohti Vatnajökullin lakijäätiköstä syntynyttä Hoffell-jäätikköä ja sen edustalla sijaitsevaa laguunia. Täällä on mahdollisuus kävellä pitkin moreeniharjuja ja katsella, kuinka jää mutkittelee alas valtavalta jäätiköltä. Paluumatkalla pysähdymme jälleen vetristämään jalkojamme Höfnissä, sitten palaamme alukselle.
(Retki ei sisälly matkan hintaan. Lue lisää matkaohjelman alta.)

Iltapäivällä jatkamme matkaa ja saavumme Itävuonojen dramaattiselle rannikolle, jota koristavat kauniit, kontrastien täyttämät maisemat vihreine laaksoineen, vaikuttavine tuntureineen ja vuonoineen. Alue on Islannin harvimmin asuttua, ja kalastus on täällä yhä tärkein elinkeino. Ohitamme Mjóifjördurin, joka merkitsee pientä vuonoa. Sen molemmin puolin kohoaa korkeat tunturit jyrkkine kallioseinämineen ja lukuisine vesiputouksineen.

Illalla saavumme Borgarfjörðuriin. Näemme Hafnarhólmi-saaren lunniyhdyskunnan, kunhan ensin kävelemme pitkin puusiltoja ja portaita, jotka on rakennettu kumpuilevaan maastoon. Lunnit saapuvat Islantiin kesäksi huhtikuun puolivälissä. Kaikista lintulajeista lunneja on Islannissa eniten, 8–13 miljoonaa yksilöä. Lunnit rakentavat toukokuun lopulla pesän kallioiden koloihin tai ruohon peittämille rinteille ja munivat yhden ainoan munan. Myös haahkat, myrskylinnut ja pikkukajavat pesivät Harnarhólmilla.

Olemme kiertäneet Islannin koilliskulman ja saavumme aamulla Húsavik-lahteen, jota pidetään yhtenä Islannin parhaista valaidenkatselupaikoista. Alus kulkee hitaasti lahden ympäri, ja me olemme valppaina ja yritämme bongata valaita. Todennäköisimmin näemme akrobaattisia ryhävalaita sekä pieniä, mutta ketteriä lahtivalaita. Jos meillä on onnea, saatamme nähdä myös jättimäisiä sinivalaita ja kaskelotteja.
Puolilta päivin jatkamme matkaa kohti pohjoista ja Grimseyn saarta. Saavutamme reittimme pohjoisimman pisteen. Grimsey sijaitsee noin 40 km päässä pääsaaresta ja on Islannin ainoa arktiseksi luokiteltu paikka. Napapiiri kulkee läpi saaren ja sen sijainti on 66°33’ pohjoista leveyttä.
Pienellä kalliosaarella asuu noin satakunta ihmistä. Lähivesien runsaat kalakannat pitävät huolta siitä, että talous kukoistaa. Satama on kunnostettu, saarella on pieni lentokenttä, jolta lennetään päivittäin pääsaarelle, ja saaren lapsilla on oma koulu. Saarella on asuttu Islannin asutushistorian alusta lähtien, ja saari mainitaankin saagoissa tärkeänä ruokavarastona, jossa riitti kalaa ja lintuja.
Grimseyllä on huomattavasti enemmän merilintuja kuin asukkaita, ja lintujen ääntelystä voi nauttia vuorokauden ympäri valoisassa arktisessa kesässä. Jopa 36 eri lintulajia pesii saarella. Yksi Islannin suurimmista tiirayhdyskunnista asuu Grimseyllä, ja sanotaankin, että laskeutumisalue on tyhjennettävä tiiroista ennen kuin lentokone pääsee maahan.
Menemme iltapäivällä kumiveneillä maihin tutustuaksemme paikalliselämään ja saaren lintukallioihin.

Yön aikana ja aamun varhaisina tunteina olemme matkanneet läpi Islannin pisimmän vuonon, Eyjafjördurin. Keskellä vuonoa sijaitsee Hrísey, Islannin rannikon saarista toiseksi suurin ja noin 200 asukkaan kotisaari. Ajamme kumiveneillä maihin pieneen satamakaupunkiin saaren eteläkärjessä ja nautimme kevyestä kävelyretkestä kaupungissa ja sitä ympäröivillä ruohokentillä. Koska metsästys on ollut saarella kiellettyä jo useita vuosia, linnusto on varsin monimuotoinen. Erityisesti riekot ja haahkat ovat tavallinen näky.
Jatkamme risteilyä Akureyrin kaupunkiin, joka sijaitsee kauniilla paikalla vuonon pohjukassa taustanaan lumipeitteiset tunturit. Ilmasto Akureyrissä on näille leveysasteille ainutlaatuinen: auringonpaistetunteja on enemmän ja lämpötila on korkeampi kuin muualla Islannissa. Avoimella, jäätymättömällä satamalla on suuri merkitys kaupungille. Akureyri on Pohjois-Islannin kaupan ja kulttuurin keskus sekä Islannin toiseksi suurin kaupunki. Vilkkaan opiskelijaelämän, monien kulttuuritilaisuuksien ja merkittävän kalastusteollisuuden ansiosta Akureyri kasvaa koko ajan. Myös yhä useammat matkailijat löytävät tiensä pohjoisrannikon auringonpaisteiseen kaupunkiin. Meillä on reilusti aikaa katsella kaupunkia ja sen viihtyisiä kahviloita, ravintoloita ja reheviä puutarhoja sekä nauttia hienoista näkymistä kirkon luota.
Tänään voit lähteä n. viisi tuntia kestävälle retkelle luonnonkauniiseen Mývatniin, jossa pääsemme kokemaan mitä tarkoittaa Islannin geoterminen aktiivisuus. Tiedossa on erikoisia laavamaisemia, kuumia lähteitä ja pahanhajuisia rikkihöyryjä! Matkalla Mývatniin pysähdymme vaikuttavalla Godafossin vesiputouksella. Korkeutta putouksella on 12 m ja leveyttä 30 m. Godafoss onkin yksi Islannin kauneimmista vesiputouksista. Keskellä suojelualuetta sijaitsee Mývatnjärvi, jonka pinta-ala on 37 km2. Järveä ympäröivät laavakentät, vuoret ja tulivuoret. Järvessä on yli 50 pientä laavasaarta ja -luotoa, joista valtaosa on ns. pseudokraattereita, mikä tarkoittaa, että ne muistuttavat tulivuoren kraattereita, mutteivät kuitenkaan oikeasti ole. Järven keskimääräinen syvyys on vain 2,5 m, ja auringonpaiste ulottuu pohjaan saakka. Auringonvalo yhdistettynä siihen, että suurin osa vedestä tulee maanalaisista mineraalipitoisista lähteistä, takaa hyvät elinolosuhteet kaloille ja linnuille. Mývatnjärvi onkin oikea lintujen ystävän paratiisi!
(Retki ei sisälly matkan hintaan. Lue lisää matkaohjelman alla).

Palaamme illalla takaisin Akureyriin ja Ocean Atlantic -alukselle. Matkamme jatkuu kohti pohjoista ja ulos Eyjafjördurista.
 

Länsivuonot tarjoavat unohtumattomia elämyksiä. Aamun alkajaisiksi matkaamme pitkin Hornstrandirin rannikkoa, joka on Länsivuonojen pohjoisinta osaa. Täältä on vain 300 km Grönlannin itärannikolle. Alueesta tuli luonnonsuojelualuetta vuonna 1975, ja erittäin tiukat säännöt suojelevat herkkää ja haavoittuvaista luontoa. Rannikolla on hyvä mahdollisuus nähdä valaita ja hylkeitä, ja tunturien rinteillä pesii runsaasti lintuja. Suuntaamme Hornvikinlahteen, jota pidetään yhtenä Islannin kauneimmista paikoista. Tarkoituksenamme on nähdä kaksi Euroopan suurinta lintuvuorta, joilla pesii miljoonia merilintuja.

Saavumme iltapäivällä Isafjardardjúpiin, alueen pisimpään vuonoon. Teemme kävelyretken Vigurin saarella, joka sijaitsee Hestfjördurin ja Skötufjödurin suulla. Nautimme näkymistä jyrkille tuntureille ja ihailemme tiirojen uskomattoman hienoja lentotaitoja. Kävelyretkellä on mukana paikallisopas. Meillä on lisäksi aikaa nauttia kupponen kahvia tai teetä pienen makean herkun kanssa paikallisessa kahvilassa.
Illalla jätämme hyvästit Isafjardardjúpille ja matkaamme kohti Länsivuonojen eteläistä osaa.

Aikaisin aamulla kierrämme Islannin läntisimmän pisteen. Rannikko täällä on karua, kesytöntä ja kaunista kuten muuallakin Länsivuonojen alueella. Látrabjargin niemeke on 12 km pitkä ja muodostaa Länsivuonojen lounaisosan. Niemeke on itse asiassa usean jyrkänteen muodostama jono, jonka äkkijyrkkä seinämä kohoaa 450 m korkeuteen ja tarjoaa pesimäpaikan valtavalle määrälle lintuja. Lunnit, etelänkiislat, myrskylinnut ja pikkukajavat pesivät täällä kesäkuun alkupuolelta lähtien. Katselemme lintukallioita mereltä käsin ja jatkamme pienelle Flateyn saarelle, joka on Breidafjördurin monista saarista ainoa läpivuoden asuttu. Nousemme siellä maihin.

Valtaosa värikkäistä taloista on nykyään käytössä vain loma-aikoina. Saarella on ollut merkittävä rooli Islannin historiassa ja kulttuurissa, sillä 1100-luvulla saaren korkeimmalle kohdalle perustettiin augustinolaisluostari. Saaresta tuli kaupan solmukohta Islannin luoteisosissa, kun Tanskan kuningas julisti Flateyn viralliseksi kauppa-asemaksi vuonna 1777. Asukasluku kasvoi 1800-luvun lopulle saakka, ja saari oli lähes yliasutettu pieneen kokoonsa nähden. Tänä päivänä on enää kaksi maatilaa toiminnassa.
Iltapäivällä otamme kurssin kohti 100 km pitkää Snæfellsnesin niemeä, joka on dramaattinen näky jyrkkine rantakallioineen, kovettuneine laavavirtoineen, mustahiekkaisine rantoineen ja tulivuorenhuippuineen – kuin Islanti pienoiskoossa. Kierrämme niemennokan, ja nautimme näkymistä lähes 1 500 m korkealle, lumipeitteiselle Snæfellsjökullin tulivuorelle, josta Jules Verne kirjoitti teoksessaan Matka maan keskipisteeseen. Tulivuoresta ja sitä ympäröivästä alueesta tuli 2001 Snæfellsjökullin kansallispuisto.

Yön aikana kapteeni on ohjannut aluksen kohti Reykjavíkia, jonne saavumme aamulla. Aamiaisen jälkeen ajamme lentoasemalle, ja kotimatka alkaa.