Portti pohjoisnavalle - Huippuvuoret

Lennämme Helsingistä Osloon ja yövymme lentokenttähotellissa.

Oslon osuus on omatoiminen ja kansainvälinen tutkimusalustiimi on vastaanottamassa teitä Huippuvuorilla päivänä 2.

Lennämme Oslosta Longyearbyeniin Huippuvuorille.

Longyearbyen perustettiin amerikkalaiseksi kaivoskaupungiksi vuonna 1906. Vuonna 1916 Longyearbyenin kaivos siirtyi norjalaiselle hiiliyhtiölle, ja siitä lähtien hiilikaivos on antanut leimansa alueelle. Tänä päivänä kaupungissa on noin 2000 asukasta, joista valtaosa on norjalaisia. Aikaisemmin kaupungin suurin työnantaja oli kaivos, nyt useimmat asukkaat saavat elantonsa tutkimuksesta, koulutuksesta ja matkailusta. Jos jotakuta hämmentää, että välillä puhutaan Huippuvuorista ja välillä taas Svalbardista, selitys tulee tässä: saariryhmää kutsuttiin Svalbardiksi islantilaisissa saagoissa jo vuonna 1194, kun taas nimeä Huippuvuoret (nor. Spitsbergen) alkoi käyttää Huippuvuorten löytäjä, hollantilainen Willem Barents vuonna 1596. Nykyään norjankielinen nimi Spitsbergen viittaa saarista suurimpaan, Länsimaahan, Svalbard taas koko saaristoon.

Oma aluksemme Ocean Atlantic odottaa laiturissa Longyearbyenissä. Iltapäivällä on aika nousta alukseen. Sen jälkeen, kun meidät on opastettu hytteihimme, tutkimusmatkan johtaja kertoo risteilystä, aluksen päivärutiineista ja turvallisuusasioista sekä turvavarusteista. Sitten on aika aloittaa risteily läpi Advent- ja Isfjordin ja ottaa kurssi kohti pohjoista Prins Karls Forlandia seuraillen. Ehkä meillä on onnea ja näemme ensimmäiset valaat jo matkalla ulos Isfjordin vuonosta.

Seilattuamme pitkin Prins Karls Forlandin rannikkoa keskiyön auringossa, saavumme aikaisin aamulla Krossfjordin vuonoon, joka kuuluu Nordvest-Spitsbergenin kansallispuistoon. Lukuisat jäätiköt laskevat Länsimaan keskellä sijaitsevalta jääpeitteiseltä alueelta alas kohti vuonoa. Mikäli sää sallii, nousemme maihin mahtavan Fjortende Julibreen -jäätikön luona. Käytämme maihinnousuun vakaita ja turvallisia Zodiac-kumiveneitä, jotka ovat valmiina käyttöön aluksen kannella. Vehreässä ruohopeitteisessä rinteessä Fjortende Julibukta -lahdessa näkee usein laiduntavia poroja vasoineen.

Risteily jatkuu yhä pohjoisemmaksi, ja saavumme Möllerfjordiin, jota hallitsee 1 000 m korkea tunturi Kronprins Olav Fjell. Toivomme, että pääsemme nousemaan vielä toisen kerran maihin, ennen kuin suuntaamme vuonoston pohjukkaan Lilliehöökfjordiin. Siellä sijaitsee 10 km leveä ja varsin aktiivinen Lilliehöökin jäätikkö. Päivän päätteeksi alus kulkee keskellä isoja ja pieniä jäävuoria, joita jäätikkö paiskoo vuonoon – luonnollisesti riittävän kaukana jäätiköstä.

Heräämme upeissa maisemissa aluksen liikkuessa Danskøyan rannikkoa seuraillen. Smeerenburgfjordin vuonossa on tarkoitus nousta maihin Amsterdamøyalle, jonne hollantilaiset valaanpyytäjät perustivat Smeerenburgin kylän 400 vuotta sitten. Huippuvuorten luoteisosan löysi hollantilainen Willem Barents, ja tänne perustettiin taajama, jossa asui kesäisin 200 ihmistä. Smeerenburg, joka tarkoittaa ”rasvakaupunkia”, perustettiin tasaiselle hiekkapohjaiselle niemelle. Tänne harppuunalla tapetut grönlanninvalaat tuotiin, ja arvokasta valaanrasvaa eli traania keitettiin isoissa astioissa Siperiasta asti kulkeutuneista ajopuista viritettyjen nuotioiden päällä. Toiminnasta löytyy yhä jälkiä. Paikalla näkee usein myös mursuja. Vuonon toisella puolella saatamme nähdä kirjohylkeitä, jotka lepäilevät isoilla kivillä suojaisessa poukamassa Virgohamnan liepeillä. Emme voi nousta maihin, mutta näemme epäonnisen ruotsalaisen sankarin August Andréen tukikohdan jäänteet. Täältä hän yritti päästä pohjoisnavalle vetypallolla.
 
Iltapäivällä on tarkoitus nousta jälleen maihin, tällä kertaa esim. Ytre Norskøyalla, jolla oli valaanpyytäjien traanikeittimet ja hautapaikat. 150 m korkealta Utkiken-kukkulalta näkyy selkeällä säällä pitkälle Jäämerelle – ja jopa pohjoisnavalle asti.

Matkattuamme yön aikana Länsimaan pohjoisosan ympäri olemme saapuneet Hinlopen-salmeen, joka kulkee Länsimaan ja Koillismaan välissä. Koillismaa on Huippuvuorten kaikkein arktisinta aluetta. Arvioimme saapuvamme Alkefjelletin tunturin luo aamulla. Tämän jyrkän, 100 m korkean kallioseinämän kapeilla basalttikielekkeillä pesii kymmeniä tuhansia pohjankiisloja. Ilma on täynnä lentäviä lintuja etsimässä ravintoa, samalla naalit ja lokit vaanivat niiden poikasia, jotka ovat lähteneet hieman liian kauas pesästä.

Iltapäivän kuluessa matkaamme Hinlopen-salmen poikki ja saatamme nähdä valaita. Määränpäämme on mursujen lepopaikka Torellnesetissä, Koillismaan lounaisosassa. Aiemmin Huippuvuorten mursuja metsästettiin ja ne hävisivät miltei kokonaan. Nykyään kanta on elpynyt ja mursut ovat löytäneet tiensä takaisin vanhoille lepopaikoille, joilla niitä aikaisemmin tapettiin sadoittain. Urosmursut viettävät kesän Torellnesetissä, naaraat pysyttelevät poikasineen hieman idempänä. Tarkoituksenamme on nousta maihin ja katsella noita kaikessa rauhassa lepäileviä, jykeviä eläimiä turvallisen matkan päästä.
 

Tänään teemme matkaa seuraillen ahtojään reunaa ja etsimme erityisesti jääkarhuja. Valtaosa Huippuvuorten isosta jääkarhukannasta siirtyy kesäisin ahtojään reunoja seuraten pohjoiseen. Se johtuu siitä, että monet hylkeet, jotka ovat jääkarhujen tärkein saaliseläin, oleskelevat täällä. Useimmiten näkee partahylkeitä. Riippuu täysin päivän säästä ja jääolosuhteista, kuinka pitkälle pohjoiseen pääsemme. Jääolosuhteet riippuvat myös siitä, kuinka kylmä talvi on takana.

Yksi mahdollisuus on se, että suuntaamme Koillismaalle ja käymme Seitsensaarilla Huippuvuorten pohjoisimmassa osassa. Karut, kivikkoiset saaret sijaitsevat noin 1000 km pohjoisempana kuin kuuluisa Nordkap. Mikäli sää sallii, voimme nousta maihin ja tarkkailla saarten kiehtovaa lintuelämää.
Meillä on mahdollisesti aikaa myös Zodiac-ajelulle jäänreunaa pitkin. Päivän päätteeksi lähdemme matkalle kohti etelää ja pääsaarta Länsimaata.
Illalla otamme kurssin kohti Liefdefjordin maagisia maisemia.

Tänään tutustumme Liefdefjordin vuonoon. Vuonon suulla ohitamme Andøyan saaret, joilla elää runsaasti lintuja. Saatamme nähdä saarella pesiviä haahkoja ja lyhytnokkahanhia. Hyvällä onnella saatamme nähdä myös harvinaisemman kyhmyhaahkan. Se on helppo tunnistaa värikkäästä päästä.
Iltapäivällä olemme toivottavasti saavuttaneet Liefdefjordin pohjukan, jossa sijaitsee valtava, viisi kilometriä leveä Monaco-jäätikkö. Vaikuttava jäätikkö, joka ei ole milloinkaan täysin hiljaa, sijaitsee majesteettisten tunturien edessä. Jään väri vaihtelee liidunvalkoisesta kirkkaaseen turkoosiin, ja aistimme selvästi luonnon oman pakastimen viileän henkäyksen. Suunnitelmanamme on ajaa kumiveneillä turvallisen matkan päähän jäätikön reunasta. Siellä isot parvet pikkukajavia ja tiiroja syövät planktonia, jota tulee sulavesien mukana.
Viime kädessä riippuu jääolosuhteista, missä aluksemme voi liikkua ja missä voimme laskea Zodiac-kumiveneet vesille. Näin on erityisesti Huippuvuorten pohjois- ja koillisosassa. Ohjelmaan voi täten tulla pieniä muutoksia matkan varrella. Iso joukko hienoja kohteita sijaitsee myös saariryhmän läntisellä ja lounaisella rannikolla, jossa jäätä on yleensä vähemmän, kiitos Golf-virran. Mikäli joudumme lyhentämään ohjelmaa Huippuvuorten pohjoisosissa, voimme käydä sen sijaan lounais- ja länsirannikon kohteissa.

Risteilyn viimeisenä päivänä matkaamme Kongsfjordin vuonoon. Sen eteläreunalla sijaitsee Ny-Ålesund, jossa pistäydymme. Se on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista, jossa sijaitsee maailman pohjoisin postitoimisto ja museo. Kaupungin sijaintipaikka on uskomattoman karu, mutta siitä huolimatta Ny-Ålesund on kiinnostava. Kaupunki oli Amundsenin ja Nobilen viimeinen pysähdyspaikka ennen heidän lentoaan Pohjoisnavalle. Kaupungissa toimi kaivos vuoteen 1962, jolloin kaivoksessa tapahtui suuronnettomuus. Ny-Ålesund on nykyään arktisen tutkimuksen kansainvälinen keskus, jossa työskentelee kesäisin noin 100 tutkijaa. Monia eri kansallisuuksia edustavat tutkijat tutkivat kaikkea mahdollista mikrobiologiasta arktiseen ilmastoon. Tästä syystä kaikki alueet polkujen ja teiden ulkopuolella ovat mahdollisia tutkimuskohteita, joten poluilta ja teiltä ei saa poiketa.

Tundra kaupungin ulkopuolella on erityisen kaunis. Villiporot tulevat joskus hyvin lähelle kaupunkia etsiessään ruokaa. Ny-Ålesundissa ja sen ympäristössä pesii paljon valkoposkihanhia, jotka paimentavat poikasiaan ympäri kaupunkia. Täällä on mahdollista nähdä myös lapintiiroja ja kiirunoita, jotka ovat ainoita Huippuvuorilla talvehtivia maalintuja. Käymme myös kaupungin jääkarhurajan ulkopuolella. Raja on merkitty selvästi kyltein. Aseistetut matkanjohtajamme johdattavat meidät muutaman sadan metrin matkan Amundsenin retkikunnan ilmalaivamastolle.

Iltapäivällä on suunnitelmissa maihinnousu historialliseen ja kauniiseen Ny-Londoniin Blomstrandhalvøyalla. Paikka on kiehtova sekä historian että geologian näkökulmasta ja siellä elää kiinnostavia lintuja ja kasveja. Vuonna 1906 täältä löydettiin marmoria, jota alettiin louhia vuonna 1911. Marmori oli kuitenkin huonolaatuista, ja projektista luovuttiin 1920. Nyt 100 vuotta myöhemmin voimme katsella rakennuksia, kiskoja, nostokurkia ja höyrykoneita, jotka jätettiin paikoilleen. Teemme kierroksen alueella, jolla elää monia arktisia kasveja. Ne ovat sopeutuneet lyhyeen ja valoisaan kasvukauteen ja lämpötilaan, joka kohoaa vain muutaman asteen nollan yläpuolelle. Päivän päätteeksi alus ottaa suunnan kohti etelää ja Longyearbyeniä.
 

Alus palaa Longyearbyenin satamaan aamulla. Aamiaisen jälkeen hyvästelemme miehistön ja tutkimusalustiimi vie meidät Longyerabyenin lentokentälle.

Lennämme Longyearbyenistä Osloon, jossa yövymme lentokenttähotellissa (omatoiminen).

Aikaisen aamiaisen jälkeen lennämme Oslosta Helsinkiin.