Peru -Machu Picchu Inkojen valtakunta

Lima on Perun pääkaupunki ja perustettu vuonna 1535. Se oli pitkään mantereen tärkein kaupunki ja on tänä päivänä Perun suurin kaupunki. Limassa on monia hienoja perinteitä ja osa sen rakennuksista on peräisin siirtomaakaudelta. Nykyisin tosin uudemmat rakennukset hallitsevat katukuvaa.

Teemme kaupunkikierroksen Liman vanhassakaupungissa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, kiitos hyvin säilyneiden siirtomaatyylisten rakennusten. Tutustumme lähemmin pääaukioon Plaza de Armasiin, jolla sijaitsee presidentin palatsi. Aukion ympärillä sijaitsee kaupungintalo ja koristeellinen tuomiokirkko, jossa säilytetään Francisco Pizarron, espanjalaisen konkistadorin, maallisia jäänteitä. Pizarron onnistui tuhota riitaisten inkojen pääkaupunki Cuzco, jonka jälkeen hän perusti Liman, ja espanjalaiset siirtomaaherrat ottivat vähitellen vallan käsiinsä.

Tutustumme San Franciscon kirkkoon ja luostariin, joiden rakennustyöt aloitettiin 1546. Kirkko ja luostari ovat erinomaisia espanjalaisen barokkityylin esimerkkejä ja kauniin kirjaston 25 000 kirjan kokoelma on maailmankuulu. Kaikkein tunnetuimpia ovat kuitenkin kirkon ja luostarin alta löytyneet katakombit, jotka kaivettiin arkeologien toimesta esiin 1943 kellaritilojen avaamisen yhteydessä. Yli 25 000 ihmisen sanotaan menettäneen henkensä katakombeissa 1800-luvulla ennen Perun itsenäistymistä.

Käymme kierroksellamme myös arkeologisessa museossa Pueblo Libressä, jossa saamme hyvän alustuksen intiaanikulttuureihin, jotka asuttivat Perun aluetta ennen inkoja. Näemme hienoa keramiikkaa ja kultakoruja sekä muutamia inkojen kulta-aarteita. Kulta oli myös osasyy kulttuurin tuhoutumiseen. Se houkutteli espanjalaisia Etelä- Amerikkaan ja johti kolonialismiin.

Lennämme Limasta Cuscoon, inkojen pääkaupunkiin, joka sijaitsee noin 3 400 metrin korkeudessa. Seuraavat päivät totutamme elimistöämme ohueen ilmanalaan ja majoitumme noin 2 900 metrin korkeudessa sijaitsevaan Urubamba-laaksoon eli inkojen Pyhään laaksoon. Matkalla voimme nauttia upeista näköaloista ja näemme vuoristoalueita, joissa intiaanit viljelevät papuja ja maissia ja saapuessamme Pyhään laaksoon näemme Urumbambajoen, reheviä vuoristoalueita ja lumisia vuorenhuippuja. Saavumme Ollantaytamboon iltapäivällä. Kaupunki toimi aikoinaan hallinnollisena keskuksena.

Saavuttuamme Ollantaytamboon tutustumme vanhaan kaupunkiin.

Tänään teemme ainutlaatuisen kauniin junamatkan kohti pohjoista läpi inkojen Pyhän laakson. Bussi vie meidät Ollantaytamboon, jossa nousemme junaan. Määränpäämme on Aguas Calientesin pikkukaupunki, joka tunnetaan myös nimellä Machu Picchu Village. Matka jatkuu ylemmäs vuorille pienemmillä busseilla. Pian pääsemme kokemaan yhden ei vain Perun, vaan koko Etelä-Amerikan suurista ihmeistä: tarunhohtoisen Machu Picchun inkakaupungin, joka seisoo majesteettisena vuoriharjanteen päällä.

Legendaarinen inkakaupunki sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa Andien harjanteella Urubambalaakson yläpuolella. Alhaalla laaksossa virtaa Urubambajoki. Machu Picchua ympäröi rehevä trooppinen vuoristosademetsä. Alueella on usein sumua tai pilviä.

Kaupunki oli painunut unohduksiin, kunnes amerikkalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham löysi sen sattumalta 24. heinäkuuta 1911. Bingham etsi Vilcabamban inkakaupunkia, jota pidetään yhtenä inkojen viimeisistä linnakkeista taistelussa espanjalaisia valloittajia vastaan. Vilcabamba löytyi myöhemmin paljon syvemmältä viidakon keskeltä.

Machu Picchuun liittyy paljon mystiikkaa. Kaupunkia ei mainita espanjalaisten lukuisissa kuvauksissa uudesta valtakunnasta eivätkä he ilmeisesti koskaan löytäneet sitä. Machu Picchun olemassaolosta tiesi vuosisatojen ajan vain pieni joukko paikallisia quechua-intiaaneja. Machu Picchun rakentamisen arvioidaan kestäneen 30–70 vuotta. Sen rakennutti inkahallitsija Pachacutec ja se oli ilmeisesti inkojen pyhä paikka.

Opastettu kierros Machu Picchussa kestää noin kaksi tuntia, jonka jälkeen sinulla on omaa aikaa (olemme yhteensä vähintään kolme tuntia Machu Picchussa) Palaamme illaksi junalla Ollaytaytamboon.

Aloitamme päivän vierailulla Pisacin inkakaupunkiin. Täältä on  kauniit näkymät Andien maisemiin. Pisacilla on kahdet kasvot: joen rannan rauhaisa ja moderni siirtomaatyylinen kaupunginosa ja vuorille kiipeävä inkakylä, jota pengermät, rauniot, tunnelit ja kastelujärjestelmät ympäröivät.

Jatkamme matkaa bussilla Cuscoon, entiseen inkavaltakunnan pääkaupunkiin, joka sijaitsee keskellä Andien vuoristoa. Kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja sitä koristavat niin valkoisiksi kalkitut espanjalaistyyliset rakennukset, mahtipontiset kirkot kuin värikkäät talot, joissa espanjalainen kulttuuri ja intiaanikulttuuri kohtaavat.

Cusco on inkojen Pyhän laakson keskus, jossa näkee, kuinka taitavia rakentajia inkat olivat. Kaikkialla vuorten rinteillä on upeita rauniokomplekseja, nerokkaita kanavia ja kastelujärjestelmiä sekä pengerviljelmiä. Cusco suunniteltiin alunperin muistuttamaan muodoltaan puumaa. Kaupungin eri osia yhdistivät kivipäällysteiset tiet.

Tutustumme Cuscon rakennustaiteen helmiin, kuten Plaza de Armasin aukioon ja tuomiokirkkoon, jossa on esillä monia arvokkaita taideteoksia siirtomaakaudelta. Rakentaminen aloitettiin 1559, mutta kirkko valmistui vasta noin sata vuotta myöhemmin.

Loppupäivä on omaa aikaa. Cusco on Perun mielenkiintoisimpia kaupunkeja ja mukava paikka tutustua omaan tahtiin. Kaupungissa on paljon kahviloita, putiikkeja ja ravintoloita, ja kaikki sijaitsevat lähellä keskusaukiota, jonka lähistöllä on myös hotellimme.

Tänään käymme inkoille tärkeässä Coricancha-temppelissä, joka sijaitsee Santo Domingo -kirkon sisällä. Inkojen erikoisen rakennustekniikan ansiosta rakennukset ovat kestäneet voimakkaitakin maanjäristyksiä. Kun Santo Domingo kärsi pahoja vaurioita maanjäristyksissä vuosina 1650, 1950 ja 1986, inkojen temppeli selvisi vaurioitta. Coricancha -sana on quechua-intiaanien kieltä ja tarkoittaa “kultaista pihaa”. Temppelin seinät olivat aikanaan päällystetty monikiloisilla kultaharkoilla. Valloittajat varastivat seinien kullan, mutta onneksi taidokas kivitemppeli jäi jälkipolvien ihailtavaksi.

Hieman Cuscon ulkopuolella sijaitsee valtaisa inkalinnoitus, Sacsayhuamán. Kuten muutkin inkalinnoitukset, sekin on rakennettu upeasti aivan kukkulan laelle. Täältä aukeaa vaikuttava näköala Cuscoon. Mahtavasta rakennelmasta on jäljellä vain noin viidesosa. Espanjalaisvalloittajat veivät kivet omien kirkkojensa ja talojensa rakennusmateriaaliksi.

Suurimpia kiviä – 300 tonnisia järkäleitä – espanjalaiset eivät saaneet siirrettyä. Paikka on jälleen osoitus inkojen mainioista arkkitehti- ja insinööritaidoista. He onnistuivat rakentamaan hulppeita rakennuksia jättimäisistä kivistä, jotka lohkottiin ja yhdisteltiin kuin palapelin palat. Paikka paikoin kivet ovat niin tiiviisti kiinni toisissaan, ettei väliin mahdu edes partakoneenterää. Sacsayhuamán oli tärkeä sekä sotilaallisesti että seremonioiden näyttämönä. Paikalla järjestetään juhannuksen aikaan talvipäivän seisausta juhlistava Inti Raymi, eräänlainen teatteriesitys, joka kuvaa inkojen värikkäitä ja loisteliaita seremonioita.

Iltapäivä on omaa aikaa Cuscossa.

Tänään matkaamme ”altiplanolla”, eli ylätasangolla, joka on Andien leveimmällä kohdalla. Maisemat ovat antoisat. Näemme pieniä maalaiskyliä, inkaraunioita ja todennäköisesti runsaasti laamoja ja alpakoita. Päivän ajomatka on pitkä, mutta pidämme sopivasti taukoja.

Pysähdymme mm. Raqch´issa, joka oli inkojen ensisijainen risteysasema tiellä Cuscosta ja joka kehittyi sitä mukaa, kun Inka-imperiumi kasvoi. Raqchi sijaitsee laaksossa, joka tunnetaan pyhistä paikoistaan. Suurinta osaa laakson inkarakennuksista ympäröi 4 km:n pituinen muuri. Näyttävin rakennuksista on Wirachocha-temppeli, joka on valtava kaksikerroksinen rakennus, jonka pituus on peräti 92 metriä. Keskusmuuri kohoaa noin 20 metrin korkeuteen ja jokaisella seinustalla on 11 pylvästä. Temppeli on hieno esimerkki inka-arkkitehtuurista ja oli tärkeä paikka tärkeimmäin inkajumalan, Wirachochan palvomiselle.

Syömme lounasta matkan varrellaja noin pari tuntia ennen Punoon saapumistamme pysähdymme Pukarassa. Paikalla oli asutusta jo ennen inkakulttuurin kukoistusta ja täältä on tehty merkittäviä arkeologisia löytöjä. Käymme pienessä paikallisessa museossa.

Alkuillasta saavumme Punon pienehköön kaupunkiin, jossa perinteinen intiaanikulttuuri on hallitsevassa asemassa. Kaislaveneet kulkevat järvellä, suuret alpakka- ja laamalaumat laiduntavat missä vain voivat. Eläimistä saatavasta villasta valmistuvat koko Etelä-Amerikan hienoimmat neuleet, jotka lämmittävät ylängön viileydessä.

Titicacajärvi on Etelä-Amerikan toiseksi suurin (9 000 km2) ja tunnettu erityisesti sijainnistaan korkealla Andeilla ja uskonnollisesta merkityksestään inkojen kulttuurissa.

Päivän retki alkaa Punon satamasta. Vähän Enontekiön kuntaa pienempi Titicacajärvi on toimii luonnollisena yhdysväylänä Cuzcon ja Bolivian pääkaupungin La Pazin välillä. Järven kauneus ja tunnelma on häkellyttävä – kirkas auringonvalo, puhdas ilma, syvänsininen vesi ja katoava horisontti.

Ajamme veneillä Uros-saarille, jotka ovat kelluvia kaislasaaria. Saaria on järvellä yhteensä 42 kappaletta ja elämä saarilla on hyvin yksinkertaista.  Köyhimmät intiaanit elävät saarilla pienissä kaislamajoissa (huomaathan, että saarilla voi hieman keikuttaa). Asukkaiden elämä pyörii kaislan, kalastuksen ja matkailijoiden ympärillä.

Veneilemme Taquilesaarelle, jolla on 2200 asukasta, heitä kutsutaan nimellä ”taquileños” ja heidän kielensä on nimeltään quechua. Asukkaat ovat saaneet kansainvälistä huomiota hienoista kangas- ja vaatekäsitöistään. Asukkaat kutovat myös käsineitä ja päähineitä, tämä nimenomainen taito siirtyy isältä pojalle. Paikallinen yhteisö toimii periaatteen: ”Älä varasta, älä valehtele, äläkä laiskottele”- pohjalta. Jotta näissä vaatimattomissa olosuhteissa pärjätään, naapuriapu ja yhteisöllisyys on tarpeen. Nautimme mukavasta lounaasta paikallisen perheen luona, jonka jälkeen teemme rauhallisella tempolla pienen kävelyretken saarella.

Iltapäivän päätteeksi veneilemme takaisin Punoon.

Ajamme Juliacaan, josta lennämme Limaan. Vaihdamme koneeseen, joka vie meidät takaisin Eurooppaan.