Peru ja Bolivia

Lennämme Perun pääkaupunkiin, Limaan. Perille saavuttuamme ajamme hotelliimme viehättävässä Mirafloresin kaupunginosassa, joka sijaitsee Tyynenmeren rannalla.

Yöpyminen Limassa.

Lima on Perun pääkaupunki ja perustettu 1535. Se oli pitkään manteren tärkein kaupunki ja on nykyään Perun suurin kaupunki. Limassa on monia hienoja perinteitä ja osa sen rakennuksista on peräisin siirtomaakaudelta. Nykyisin tosin uudemmat rakennukset hallitsevat katukuvaa.

Teemme kaupunkikierroksen Liman vanhassakaupungissa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin kiitos hyvin säilyneiden siirtomaatyylisten rakennusten. Tutustumme lähemmin pääaukioon Plaza de Armasiin, jolla sijaitsee presidentin palatsi. Aukion ympärillä sijaitsee myös kaupungintalo ja koristeellinen tuomiokirkko, jossa säilytetään Francisco Pizarron, espanjalaisen konkistadorin ja Liman perustajan, maallisia jäänteitä. Pizarron onnistui tuhota riitaisten inkojen pääkaupunki Cusco, jonka jälkeen hän perusti Liman, ja espanjalaiset siirtomaaherrat ottivat vähitellen vallan käsiinsä. Käymme San Francisco -kirkossa ja luostarissa, jotka ovat yksi espanjalaisen barokkityylin parhaista esimerkeistä. Rakentaminen aloitettiin 1673. Luostari on tunnettu kauniista kirjastostaan, jossa on yli 25 000 vanhan kirjan kokoelma. Parhaiten tunnetaan luostarin ja kirkon katakombit, jotka arkeologit löysivät 1943, kun kirkon kellari avattiin. Arvellaan, että katakombeihin olisi haudattu yli 25 000 ihmistä, sillä se toimi hautapaikkana aina Perun itsenäistymiseen saakka 1800-luvun alussa, jolloin Liman ulkopuolelle perustettiin hautausmaa.

Käymme tänään myös arkeologisessa ja antropologisessa Larco-museossa Pueblo Libren kaupunginosassa. Museossa on esillä monia kiehtovia löytöjä sekä hieno kultakokoelma. Kokoelma antaa hyvän kuvan siitä, kuinka rikkaita inkat olivatkaan. Aarteet olivat myös syy siihen, että heidän kulttuurinsa tuhoutui, sillä kulta houkutteli espanjalaisia valloittajia Etelä-Amerikkaan: espanjalaiset etsivät ”Eldoradoa”, joka on espanjaa ja merkitsee kullattua, tarujen kultamaata.

Yöpyminen Limassa.

Lennämme Limasta Cuscoon ja ajamme läpi inkojen pyhän laakson, jossa jyrkät vuorenseinämät ympäröivät meidät. Laakson pohjalla virtaa Urubambajoki. Käymme kauniilla paikalla sijaitsevassa Pisacissa, josta käsin inkat hallitsivat pyhän laakson yläpäätä ja vahtivat laakson eteläistä suuaukkoa. Pisacin terassiviljelykset ovat inkavaltion vaikuttavimpia.

Seuraavaksi ajamme läpi pyhän laakson ja ihailemme lumihuippuisia vuoria. Matkan varrella pysähdymme paikallisen perheen luo. Saamme käsityksen maanviljelyksestä ja perheen arjesta. Perhe on valmistanut meille lounaan, ja pääsemme maistamaan paikallisia erikoisuuksia.

Jatkamme matkaa Ollantaytamboon, jossa hotellimme sijaitsee. Ollantaytambo oli Pisacin tavoin hallinnollinen keskus, joka sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla ja vartioi inkavaltion rajaa. Yövymme Ollantaytambossa. Majoituttuamme voimme tehdä rennon kävelykierroksen vanhassakaupungissa, jossa inkojen jälkeläiset ovat asuneet inkojen valtakunnan ajoista lähtien.

Yöpyminen Ollantaytambossa.

Tänään teemme ainutlaatuisen kauniin junamatkan kohti pohjoista läpi inkojen pyhän laakson. Nousemme junaan Ollantaytambon asemalla. Määränpäämme on Aguas Calientesin pikkukaupunki. Matka ylemmäs vuorille jatkuu pienemmillä busseilla. Pian pääsemme kokemaan yhden ei vain Perun vaan koko Etelä-Amerikan suurista ihmeistä: tarunhohtoisen Machu Picchun inkakaupungin, joka seisoo majesteettisena vuorenharjanteen päällä.

Legendaarinen inkakaupunki sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa Andien harjanteella Urubambalaakson yläpuolella.. Machu Picchua ympäröi rehevä trooppinen vuoristosademetsä. Alueella on usein sumua tai pilviä.

Kaupunki oli painunut unohduksiin, kunnes amerikkalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham löysi sen sattumalta 24. heinäkuuta 1911. Bingham etsi Vilcabamban inkakaupunkia, jota pidetään yhtenä inkojen viimeisistä linnakkeista taistelussa espanjalaisia valloittajia vastaan. Vilcabamba löytyi myöhemmin paljon syvemmältä viidakon keskeltä. Machu Picchuun liittyy paljon mystiikkaa. Kaupunkia ei mainita espanjalaisten lukuisissa kuvauksissa uudesta valtakunnasta eivätkä he ilmeisesti koskaan löytäneet sitä. Machu Picchun olemassaolosta tiesi vuosisatojen ajan vain pieni joukko paikallisia ketšua-intiaaneja. Machu Picchun rakentamisen arvioidaan kestäneen 30–70 vuotta. Sen rakennutti inkahallitsija Pachacutec ja se oli ilmeisesti inkojen pyhä paikka.

Päivän päätteeksi palaamme junalla takaisin Ollantaytamboon.

Yöpyminen Ollantaytambossa.

Matka Ollantaytambosta Cuscoon kestää 1,5 tuntia. Pysähdymme matkan varrella katselemaan kiinnostavia nähtävyyksiä.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Moray, joka oli inkojen ”koetila”. Inkat tutkivat ilmeisesti sitä, miten voisi luoda mikroilmastoja ja siten viljellä vuoristossa kasveja, jotka muutoin vaativat matalamman sijainnin. Paikka on varsin kauniisti muotoiltu amfiteatterin muotoon ja todistaa inkojen kehittyneestä estetiikan tajusta.

Jatkamme matkaa Marasiin, jonka alueella on jo ennen inkoja tuotettu suolaa. Suolaa saadaan syvällä sijaitsevista kuumista ja hyvin suolaisista lähteistä, jotka pulppuavat pintaan Marasin kylän luona. Alueella on noin 3000 suola-allasta, joista saadaan haihduttamalla kimaltavaa suolaa.

Pysähdymme vielä Chincherossa naisryhmän luona. Seudun kudonnaiset tunnetaan koko Perun hienoimpina. Naiset käyttävät töissään alpakan ja lampaan villaa sekä kasvivärejä. Metodit ovat pääasiallisesti samoja kuin inkoilla. Näemme kuinka villoja pestään ja värjätään ja kudotaan matoiksi.

Yöpyminen Cuscossa.

Tänään tutustumme Cuscoon, joka oli inkavaltakunnan pääkaupunki ja sijaitsee keskellä Andien vuoristoa. Kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja sitä koristavat niin valkoisiksi kalkitut espanjalaistyyliset rakennukset, mahtipontiset kirkot kuin värikkäät talot, joissa espanjalainen kulttuuri ja intiaanikulttuuri kohtaavat. Cusco on inkojen pyhän laakson keskus, jossa näkee, kuinka taitavia rakentajia inkat olivat. Kaikkialla vuorten rinteillä on upeita rauniokomplekseja, nerokkaita kanavia ja kastelujärjestelmiä sekä pengerviljelmiä. Cusco suunniteltiin alunperin muistuttamaan muodoltaan puumaa. Kaupungin eri osia yhdistivät kivipäällysteiset tiet.

Aloitamme Cuscon ulkopuolella sijaitsevasta Quenqo-temppelistä. Se on louhittu jättimäiseen kallioon ja tunnetaan kanavista, jotka kulkevat sen läpi. Quenqo tarkoittaa labyrinttiä ketšuan kielellä. Temppelissä palvottiin Pachamamaa (maaemoa, luontoäitiä), ja temppelin alimmaiseen viileimpään osaan on muumioitu tärkeitä inkahenkilöitä ja tuotu uhrilahjoja, kuten chicaa (eräänlaista öljyä) ja eläinten verta.

Seuraava kohteemme on valtaisan kokoinen linnoitus, Sacsayhuamán. Kuten muutkin inkalinnoitukset, sekin on rakennettu upeasti aivan kukkulan laelle. Täältä aukeaa vaikuttava näköala Cuscoon. Mahtavasta rakennelmasta on jäljellä vain noin viidesosa. Espanjalaisvalloittajat purkivat nimittäin rakennuksen ja veivät kivet omien kirkkojensa ja talojensa rakennusmateriaaliksi. Isoimpia kiviä – 200-tonnisia järkäleitä – espanjalaiset eivät saaneet siirrettyä. Paikka on jälleen osoitus inkojen mainioista arkkitehti- ja insinööritaidoista. He onnistuivat rakentamaan hulppeita rakennuksia jättimäisistä kivistä, jotka lohkottiin ja yhdisteltiin kuin palapelin palat. Paikka paikoin kivet ovat niin tiiviisti kiinni toisissaan, ettei väliin mahdu edes partakoneenterää. Sacsayhuamán oli tärkeä sekä sotilaallisesti että seremonioiden näyttämönä.

Käymme seuraavaksi San Pedron markkinoilla, joilta paikalliset asukkaat ostavat hedelmiä, vihanneksia, lihaa, juustoa ja muita päivittäistavaroita. Markkinoilla riittää upeita värejä, tuoksuja ja kiehtovia ihmisiä. Täällä kannattaa maistaa mahtavia mehuja, joita monet kojut myyvät.

Siirrymme Plaza de Armasin aukiolle ja päätämme sitten kierroksemme vierailuun inkojen tärkeimmässä temppelissä, Coricanchassa, joka sijaitsee Santo Domingo -kirkon sisällä. Inkojen erikoisen rakennustekniikan ansiosta rakennukset ovat kestäneet voimakkaitakin maanjäristyksiä. Kun Santo Domingo kärsi pahoja vaurioita maanjäristyksissä vuosina 1650, 1950 ja 1986, inkojen temppeli selvisi vaurioitta. Coricancha-sana on ketšua-intiaanien kieltä ja tarkoittaa “kultaista pihaa”. Temppelin seinät oli aikanaan päällystetty monikiloisilla kultaharkoilla. Valloittajat varastivat seinien kullan, mutta onneksi taidokas kivitemppeli jäi jälkipolvien ihailtavaksi.

Yöpyminen Cuscossa.

Reittimme kulkee niin kutsutun ”altiplanon” eli Andeilla sijaitsevan ylätasangon läpi. Näemme pieniä, autenttisia kyliä, inkojen raunioita ja peltoja, joilla laamat ja alpakat laiduntavat. Päivän ohjelmassa on mielenkiintoisia paikkoja. Pysähdymme pienessä Pukaran kylässä, jossa käymme Perun varhaisimpiin kuuluvaa Pukaran (myös Pucarán) kulttuuria esittelevässä museossa. Pukaran alueen intiaanit elivät Titicacajärven rannalla ennen inkojen saapumista seudulle. Arvellaan, että Pukara rakennettiin yli 2000 vuotta sitten. Pääsemme näkemään näyttelyssä heidän jumalpatsaitaan.

Syömme matkan varrella lounaan, ja pari tuntia ennen saapumistamme Punoon käymme Raqch’issa, joka toimi hallinnollisena keskuksena ja ruokatarvikevarastona matkalla Cuscosta Titicacajärvelle. Raqch’i sijaitsee laaksossa, joka tunnetaan pyhistä paikoistaan. Useimpia inkojen rakennelmia laaksossa ympäröi neljä kilometriä pitkä muuri. Vaikuttavin rakennus on valtava Wiracochan temppeli, joka eroaa merkittävästi muista inkojen temppeleistä, mutta on samalla hieno esimerkki klassisesta inka-arkkitehtuurista. Temppelillä oli tärkeä merkitys inkoille, sillä se oli omistettu pääjumala Wiracochalle.

Yöpyminen Punossa.

Päivän retki alkaa Punon satamasta, jossa nousemme veneeseen. Iso Titicacajärvi, jonka pinta-ala on 9 000 km2, on yksi kiertomatkamme kohokohdista. Sijainti, kauneus ja tunnelma ovat täydelliset – kirkas auringonpaiste, raikas ilma, syvänsininen vesi ja katoava horisontti.

Ajamme veneillä Uros-saarille, jotka ovat kelluvia kaislasaaria. Perun köyhimmät intiaanit elävät saarilla pienissä kaislamajoissa ja heidän ruokavalionsa koostuu ensisijaisesti kalasta, jota he itse pyytävät. Saaria on järvellä noin 87, ja elämä niillä on yksinkertaista. Teemme pienen kierroksen saarella ja meille selviää, miten saari rakennetaan ja miten sitä hoidetaan. Palaamme Punoon lounasaikaan. Iltapäivä on omaa aikaa.

Yöpyminen Punossa.

Tänään ajamme Titicacajärven eteläpuolelle ja ylitämme Bolivian rajan. Pysähdymme matkalla muutaman kerran ja nautimme maisemista. Rajamuodollisuuksien jälkeen ajamme viimeisen etapin Copacabanan kaupunkiin, jossa meillä on aikaa vierailla kaupungin ylpeydessä, Basilica de nuestra Señora de Copacabanassa. Katedraali on kaunis ja siellä on laaja kokoelma pyhäinjäännöksiä. Tärkeintä kirkossa on Bolivian suojeluspyhimykselle, Virgen de la Candelarialle, omistettu alttari. Copacabanan satamasta ajamme tunnin matkan veneellä Aurinkosaarelle, joka sijaitsee Bolivialle kuuluvalla puolella Titicacajärveä. Saari on yksi järven isoimpia ja sieltä on löydetty yli 180 inkojen aikaista rauniopaikkaa. Inkojen mukaan heidän aurinkojumalansa syntyi saarella. Vene kiinnittyy kallioiseen rantaan, ja nousemme portaita, kunnes saavutamme polun, joka vie meidät lodgelle, jossa yövymme. Kuljemme rauhalliseen tahtiin kauniissa luonnossa ja olemme perillä lodgessa noin tunnin kävelyn jälkeen. Näkymät järvelle, valo, hiljaisuus ja paikalliset pikku talot tekevät kokemuksesta ainutlaatuisen.

Huomio: Aurinkosaarella yöpymistä varten tarvittavat tavarat tule pakata erilliseen urheilukassiin tai vastaavaan. Matkalaukut jätetään säilytykseen Copacabanaan. Aasit auttavat matkatavaroiden kuljetuksessa lodgelle ja sieltä takaisin, meidän tarvitsee huolehtia vain käsimatkatavaroista.

Yöpyminen Aurinkosaarella.

Aamuvirkkujen kannattaa ehdottomasti nousta ihailemaan upeaa auringonnousua. Tukevan aamiaisen jälkeen marssimme rinnettä alas (pitkin polkuja ja portaita) rantaan, jossa veneemme odottaa. Vene kuljettaa meidät seuraavaksi Kuusaarelle. Inkojen pääjumala Wiracocha loi inkojen mytologian mukaan maailmankaikkeuden, Auringon, Kuun, tähdet sekä sivilisaation. Legendan mukaan juuri Kuusaarella Wiracocha antoi Kuulle käskyn lähteä matkaan ja asettua taivaalle. Kuusaarella teemme lyhyen kävelyretken ylös Iñakuyo-temppelille, joka on peräisin inkavaltakunnan aikakaudelta. Temppelivierailun jälkeen vene kuljettaa meidät takaisin manterelle ja Copacabanaan, jossa nautimme lounaan. Ruokailun jälkeen ajamme Bolivian pääkaupunkiin, La Paziin.

Yöpyminen La Pazissa.

Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että La Paz on kaupunki vertaansa vailla. Se on täysin erilainen kuin muut kaupungit, joissa tällä matkalla käymme. Kaupunkikuvaa ei leimaa espanjalainen siirtomaa-arkkitehtuuri eivätkä muut historialliset rakennukset. Täällä ihmiset ja heidän arkiset askareensa antavat kaupungille elämän, ja me pääsemme kurkistamaan maailmaan, joka on varsin kaukana omastamme. Myös kaupungin sijainti on hyvin erikoinen: La Paz sijaitsee kulhon muotoisessa laaksossa ja on levinnyt ympäröiville harjanteille, mistä on syntynyt kaupunginosa El Alto (suom. korkea). Kaupunkikierroksen alkajaisiksi matkaamme ylös köysiradalla, joka rakennettiin yhdistämään eri kaupunginosat ja mahdollistamaan sujuvampi – ja edullisempi – kulku töihin ja kouluihin. Käymme ensimmäisenä hautausmaalla ja suuntaamme sitten jalkaisin La Pazin kaduille, joilla intiaaninaiset – ”Chulitas” – tuovat väriä katukuvaan värikkäine hameineen ja korkeine hattuineen. Kaduilla on vilkasta, ja monet intiaaniperheet ansaitsevat elantonsa myymällä tuotteitaan jollakin kaupungin monista toreista. Jokaiselle tuoteryhmälle on oma torinsa: on kalatori, kukkatori, hedelmätori ja jopa noitatohtoritori. Käymme joillakin toreilla ja haistelemme niiden tunnelmaa. Toreilta voi myös ostaa neuleita ja muita bolivialaisia käsitöitä.

Iltapäivä on omaa aikaa. Yöpyminen La Pazissa.

Lennämme varhaisella aamulennolla Uyuniin Lounais-Boliviassa. Täältä löytyy luonnonihme, joka saa useimpien sydämen jättämään pari lyöntiä väliin. Noin 25 000 vuotta sitten laaja alue Etelä-Amerikkaa peittyi veden alle: paikalla sijaitsi Michinjärvi, jonka vesi oli hyvin suolaista. Järvellä ei ollut laskujokea, ja ilmaston lämmetessä vuosituhansien aikana järvi kutistui ja kutistui veden haihtuessa hiljalleen. Siinä, missä aiemmin oli järvi, oli nyt aavikkoa muistuttava suola-alue, joka ulottui Boliviaan, Chileen ja Argentiinaan. Salar de Uyuni, Uyunin suola-aavikko, on pinta-alaltaan reilut 10 000 km2 ja maailman suurin. Paikka on kiehtova ja hyvin vaikuttava. Valtava, tasainen aukea alue muistuttaa tyyntä valkeaa merta ja näyttää niin omituiselta, että voi hyvin kuvitella laskeutuneensa ihan toiselle planeetalle. Käymme ensin pienessä Colchanin kylässä ja paikallisessa suolatehtaassa, jossa tuotetaan suolaa perinteisin menetelmin. Pääkadulla on monia kojuja, joista voi ostaa bolivialaisia neuleita ja muita tuotteita.

Sitten lähdemme katselemaan loputonta valkeutta, joka voi vaikuttaa lähes sokaisevalta (aurinkolasit ovat tarpeen). Syömme lounaan ulkoilmassa. Myöhemmin käymme Incahuasi-saarella, joka on sammunut vedenalainen tulivuori. Karulla kalliosaarella viihtyvät lähinnä kaktukset, jotka kasvavat jopa 10 metrin korkuisiksi. Teemme kävelylenkin saaren jyrkillä kallioilla, joille on tehty polkuja ja portaita. Jos et halua lähteä kävelylle, voit istua pienessä kahvilassa ja nauttia maisemista virkistävän juoman äärellä. Paluumatkalla pysähdymme suola-aavikolla ja nautimme kauniista auringonlaskusta.

Huomio: Uyunissa kuljemme maastoautoilla, joissa on tilaa neljälle matkustajalle. Autot ajavat peräkkäin, ja matkanjohtaja vaihtaa autoa niin usein kuin mahdollista.

Illallinen ja yöpyminen hotellissa suola-aavikon ulkopuolella.

Lähdemme jälleen suola-aavikolle ja ajamme katsomaan ”suolasilmiä” (esp. ojos de sal), joissa Tunupa-tulivuorelta alkunsa saavan maanalaisen joen vesi nousee ylös kylminä lähteinä kuplien ja suolaa pintaan nostaen. Varaamme runsaasti aikaa kuvien ottamiselle, sillä loputtomalla valkoisella aukealla kuviin saa helposti jännittäviä optisia harhoja. Seuraavaksi käymme Tunupa-tulivuorella, jota pidetään suola-aavikon suojelijana. Nukkuva tulivuori näyttää kauniilta sinivalkoisessa horisontissa ja kohoaa 1600 metrin korkeuteen suola-aavikon pinnasta mitattuna. Tulivuoren juurella teemme kävelylenkin ja näemme Ayque-linnoituksen rauniot sekä vanhan hautausmaan, jolla lepää yhä muumioita.

Illalla lennämme La Paziin, jossa yövymme.

Tänään heitämme hyvästit Bolivialle ja lennämme takaisin Peruun. Majoitumme hotelliin Mirafloresin kaupunginosassa, josta on hyvät mahdollisuudet lähteä kävelylle ja katsella ympäristöä: täällä on kauppoja, ravintoloita ja baareja vieri vieressä.

Yöpyminen Limassa.