Maisemia ja makuja – Madridista Lissaboniin

Laskeudumme Madridin kansainväliselle lentokentälle ja bussi vie meidät hotellille, joka sijaitsee kaupungin laitamilla. Madrid sijaitsee keskellä maata lähes 700 metrin korkeudessa kaukana merestä. Vuonna 1561 kuninkaallinen virka-asunto siirrettiin Toledosta Madridiin ja vuonna 1606 Madridista tuli virallisesti Espanjan pääkaupunki ja imperiumin keskus. Madridin asukasluku on 3,2 miljoonaa – koko suurkaupunkialueella elää noin 6 miljoonaa ihmistä – ja se on yksi EU:n alueen väekkäimmistä kaupungeista. Espanjalainen tunnelma on nopeasti aistittavissa. Madrid on ylpeä, itsetietoinen ja elämää poreileva. Pian saavumme hotellillemme Alcorcónissa Madridin ulkopuolella. Voimme levätä hetken ja sitten syömme yhteisen illallisen hotellissa.

Päivä alkaa tuhdilla kaupunkikierroksella Espanjan pääkaupungissa, joka houkuttelee mahtipontisilla rakennuksilla, komeilla muistomerkeillä, leveillä puistokaduilla, kauniilla aukioilla ja suurilla suihkulähteillä. Yksi kaupungin keskuksista on vilkas Puerta del Sol. Lähistöllä sijaitsee Plaza Mayorin aukio, joka toimi aikoinaan härkätaisteluareenana ja teloituspaikkana. Iso majesteettinen Palacio Real ja Gran Via pääkatu, jonka varrella on sekä kaikkien isojen muotiketjujen liikkeitä että pienempiä putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. 
Loistelias Madrid on oman matkansa arvoinen, mutta lounaan jälkeen meidän matkamme jatkuu. Pysähdymme Ávilan kaupungissa, jossa pyhimys Ávilan Teresa syntyi 1500-luvulla. Kaupunki sijaitsee 1 128 metrin korkeudessa Adajajoen rannalla. Adaja on yksi portugalilaisen Douron sivujoista. Koko kaupunki on kuin historiallinen muistomerkki ja kuuluu Espanjan kansallisaarteisiin. Ávila on myös Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin merkittävin muistomerkki on täydellinen keskiaikainen kaupunginmuuri, jolla on pituutta yli 2,5 km ja jossa on yhdeksän porttia. Ávilassa on myös ennätysmäärä kirkkoja – sekä romaanisia että goottilaisia – suhteessa asukasmäärään, ja kaupungin katedraali 1100-luvulta tekee vaikutuksen. Enää ei ole pitkä matka Salamancaan, jossa majoitumme keskustaan, keskitason hotelliin kahdeksi yöksi.

Salamancan perustivat keltit noin 2 400 vuotta sitten. Läpi sen historian kaupunkia ovat hallinneet vaihtuvat imperiumit, kuten esim. roomalaiset. Kuten on muunkin Espanjan laita, myös Salamancan historiaa leimaavat sodat. Espanjan sisällissota vaikutti kaupunkiin mitä suurimmassa määrin, sillä Franco siirsi sodan aikana hallituksensa Salamancaan. Salamancan yliopisto on Iberian niemimaan vanhin ja sitä pidetään nykyään yhtenä Euroopan johtavista korkeakouluista. Yliopistossa syntyi 1500-luvulla nk. Salamancan koulukunta, joka sai keskeisen aseman oikeusfilosofiassa. Sanotaan, että se olisi kehittänyt myös taloustieteen ja kansansuvereniteettiperiaatteen, jotka molemmat ovat merkittäviä elementtejä modernissa yhteiskunnassa. Salamanca vaikuttaa kosmopoliittiselta, oppineelta ja nuorekkaalta, oletettavasti johtuen sen perinteikkäästä yliopistosta. Opastetulla kaupunkikierroksella näemme mm. kuuluisan simpukkatalon, Casa de las Conchasin, sekä erikoisen kaksoiskatedraalin. 
Iltapäivä on varattu omille seikkailuille Salamancassa, joka on viehättävä ja elegantti kaupunki, ehkä yksi Euroopan mahtavimmista renessanssikaupungeista. Salamanca on saanut lempinimen “la ciudad dorada”, kultainen kaupunki. Nimi viittaa maagiseen kultaiseen valoon, joka syntyy, kun auringonsäteet tai iltavalaistus heijastuu kullansävyisestä hiekkakivestä, josta monet kaupungin rakennuksista ja muistomerkeistä on tehty. 
Mikäli olet ostanut illallispaketin, illan ohjelmassa on yhteinen ravintolaillallinen.

Tänään ajamme kohti länttä ja Portugalin rajaa pitkin teitä, jotka kulkevat kaukana tavanomaisilta kulkureiteiltä. Ensimmäinen kohteemme Portugalin puolella on pieni Guarda, joka seisoo Portugalin mantereella sijaitsevista kaupungeista korkeimmalla paikalla (1 056 m). Sijainti Espanjan rajan lähistöllä on vaikuttanut siihen, että Guardasta tuli tarkasti linnoitettu kaupunki, ihan kuten nimikin jo kertoo.

Kaupunginmuurin rakennutti 1100-luvulla kuningas Sancho I. Muurista on yhä isoja osia jäljellä. Guardan tunnetuin nähtävyys on hyvin erikoinen katedraali 1500-luvulta. Sen hieman pelottava, lähes aavemainen ulkonäkö on sekoitus kirkkorakennusta ja linnoitusta. Jatkamme matkaa läpi ihastuttavien seutujen ja ohitamme mm. Viseun kaupungin. Saavumme Dourojoelle ja pysähdymme Peso da Réguassa, joka on alueen viininviljelyn keskus. Maisemat täällä ovat dramaattiset ja rypäleet kasvavat vaarallisen jyrkillä rinteillä. Aikaisemmin varsin hurjana virrannut Douro on nykyään rauhoittunut, kiitos 1900-luvun puolivälissä rakennettujen patojen. Viinien kuljetuksessa nopein reitti kulkee nykyään maanteitse, ja jokea pitkin liikennöivät sen sijaan tyylikkäät risteilyalukset. Douron jokilaaksossa on lukuisia viinitiloja (portugaliksi “quinta”), ja käymme niistä yhdellä maistelemassa alueen suosittuja viinejä. Viinimaana Portugal on viime vuosien aikana siirtynyt monella tapaa nykyaikaan menettämättä kuitenkaan ainutkertaista ja persoonallista viinityyliään. Douron tunnetut punaviinit ovat usein hyvin täyteläisiä, mutta tiiviitä ja selkeän hedelmäisiä, voimakkaita ja vahvoja.

Meillä on enää suhteellisen lyhyt ajomatka hotelliimme Vila Realissa. Se sijaitsee kumpuilevassa maastossa Corgojoen rannalla. Corgo on Douron sivu-uoma. Mukava neljän tähden (paikallinen luokitus) hotelli sijaitsee keskustassa. Syömme ensimmäisen portugalilaisen illallisen yhdessä.

Tänään suuntaamme länteen kohti Atlantin rannikkoa läpi rehellisen kauniiden maisemien: dramaattisia vuorenrinteitä, vehreitä viinitarhoja ja kaupunkeja täynnä kulttuuria ja historiaa. Reittimme kulkee läpi viinialueen, joka tunnetaan nimellä Vinho verde – vihreä viini. Vinho verde -viini on yleensä valkoviiniä, mutta voi olla myös punaista. “Vihreä” merkitsee pikemminkin sitä, että viini on nuorta, erotuksena kypsytetystä “vinho madurosta”. Matkan varrella pysähdymme rauhallisessa pienessä Amaranten kaupungissa, joka sijaitsee Serra do Marao -vuorten toisella puolella, Támegajoen varrella. Kaupungin tunnusmerkki on Sao Goncalon silta, joka vie samannimiseen luostariin. Paikalla on ollut silta jo antiikin Rooman ajoista lähtien, nykyinen silta ja luostari ovat peräisin 1700-luvun lopulta. Matka jatkuu kohti rannikkoa ja Porton satamakaupunkia. Perillä Portossa vierailemme iltapäivällä eräässä nk. portviinitalossa ja maistelemme heidän tuotteitaan. Portviini on useimmiten punaista ja aina makeaa väkevää viiniä, joka tulee Douron laaksosta. Nimensä se on kuitenkin saanut Porton kaupungin mukaan. Vaikka viljelykset sijaitsevatkin Douron viinialueella, valtaosa kypsytyksestä tapahtuu rannikolla Porton ja Vila Nova de Gaian portviinitaloissa. Douron viinitarhat ovat vanhoja, ja portviinin alkuperä on suojeltu jo vuodesta 1756. Douro onkin maailman kolmanneksi vanhin “suojeltu” viinialue Chiantin (1716) ja Tokajin (1730) jälkeen. Maistiaisten jälkeen ajamme hotelliimme Porton laitamilla, lähellä merta ja metroasemaa.

Vietämme päivän upeassa Portossa, Portugalin toiseksi suurimmassa kaupungissa. Porto on kaupunki, jonka historia on värikäs ja joka toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina muutama vuosi sitten. Porton keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja siellä on lukuisia todisteita muistuttamassa Porton kukoistuskaudesta keskiajan jälkipuoliskolla. Aloitamme kaupunkikierroksella, jonka aikana näemme sekä kauniita keskiaikaisia että muodikkaita uudempia rakennuksia sekä vanhan keskustan. Ylitämme Gustave Eiffelin suunnitteleman mahtavan rautasillan ja jatkamme korkealla kukkulalla sijaitsevalle katedraalille, josta näkyy joki sekä hienoja rakennuksia, kuten esim. Clérigos-kirkko. Päätämme kierroksen risteilyyn Dourojoella, joka laskee mereen Portossa. Douro on Iberian niemimaan kolmanneksi pisin joki (879 km) Tajon ja Ebron jälkeen.

Iltapäivä on varattu omille seikkailuille. Yli 100 vuotta vanha rautatieasema São Bento on paljon enemmän kuin kaupungin liikenteen solmukohta. Odotushallia koristaa 20 000 sinistä kaakelilaattaa, jotka kuvaavat Douron jokilaakson viininviljelyä. Ribeiran kaupunginosa sijaitsee jokivarressa, kuten nimikin antaa ymmärtää (ribeira = joki), ja on käymisen arvoinen. Ribeiran aukion ympärillä on värikkäitä rakennuksia, joissa toimii gallerioita, lahjatavaraliikkeitä, viihtyisiä baareja ja kahviloita. Illalla illallispaketin ostaneet lähtevät yhdessä ravintolaan syömään juhlavan portugalilaisen illallisen. Illallista maustaa perinteinen fadoesitys. Portugalilainen kansanmusiikkityyli fado on eräänlaista surumielistä laulua, joka on saanut vaikutteita portugalilaisista merimieslauluista. Sille on leimallista kaihoisat melodiat ja sanoitukset, jotka käsittelevät usein merta tai köyhien elämää. Fado yhdistetään usein portugalin sanaan “saudade”, jolle ei ole yhtä täsmällistä suomennosta, mutta jota voi kuvata koti-ikäväksi ja nostalgiseksi surun, tuskan, onnen ja rakkauden sekaiseksi odotukseksi. Sana “fado” tulee latinan kohtaloa merkitsevästä sanasta.

Ajamme aamulla kohti etelää ja pääkaupunkia Lissabonia läpi kauniiden ja vaihtelevien maisemien. Matkan varrella pysähdymme perinteikkäässä Coimbrassa, joka oli Portugalin pääkaupunki 800 vuotta sitten. Teemme kävelyretken upealla paikalla sijaitsevan kaupungin vanhassa osassa. Coimbra on nykyään merkittävä opiskelijakaupunki, jossa on arvostettu yliopisto – yksi Euroopan vanhimmista. Kaupunki sijaitsee kukkulalla, jolta on hienot näkymät yli Mondegojokilaakson. Portugalilaisten mukaan Coimbra on avain maan juuriin: mm. kuusi maan kuninkaista syntyi täällä. 

Portugali oli 1400–1500-luvuilla yksi maailman taloudellisista, poliittisista ja kulttuurisista suurvalloista, jolla oli siirtomaita Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa ja jonka löytöretkeilijät Vasco da Gaman ja Magalhãesin tuntee koko maailma. Jouduttuaan sotaan ensin Espanjan kanssa 1600-luvulla, ja sekä Espanjan että Ranskan kanssa 1800-luvulla, Portugali menetti sekä siirtomaansa että vaikutusvaltansa. Sen viimeiset siirtomaat itsenäistyivät 1970-luvulla lukuun ottamatta Macaota, joka luovutettiin Kiinalle vasta 1999. Koska Portugalilla oli siirtomaita ympäri maailmaa, portugalin kieli levisi laajalle ja on yhä maailman seitsemänneksi puhutuin kieli. Esim. jättimäisessä Brasiliassa se on pääkieli, ja vain pieni osa maailman portugalinkielisistä asuu Portugalissa. Saavumme pian pääkaupunkiin Lissaboniin ja majoitumme viihtyisään keskitason hotelliin kaupungin laidalle. Ne, jotka ovat ostaneet illallispaketin, lähtevät vielä yhdessä illalliselle.

Viimeisenä aamuna heräämme Lissabonissa. Lähdemme kaupunkikierrokselle tähän hurmaavan kaupunkiin. Kuten Madrid, myös Lissabon on kaupunki, joka on varmasti oman matkansa arvoinen. Lissabon on kasvanut jokilaakson ympärille ja tarjoilee korkeuserojen ansiosta hienoja näkymiä. Kaupunki on yksi Euroopan vanhimpia, ja täällä vanha ja uusi muodostaa täydellisen yhdistelmän. Alfaman kaupunginosassa vanhat kujat mutkittelevat ja muodostavat vastakohdan Parque de Naçõesin moderneille rakennuksille. Kaupunkikierroksella näemme mm. Belémin tornin, Löytöretkien monumentin ja Praca do Comercion. Kierroksen jälkeen 
lähdemme lentokentälle ja kotimatka alkaa.