Kutsuva Albania

Lento Helsingistä Tiranaan lähtee aikaisin aamulla, ja perillä olemme keskipäivällä. Saatuamme matkatavaramme lähdemme suoraan kaupunkikierrokselle Albanian pääkaupunkiin.

Ajamme pitkin yhtä kaupungin pääväylistä, Deshmoret e Kombit -bulevardia, Kansallisten marttyyrien bulevardia, jonka aiempi nimi oli Mussolinin bulevardi. Bulevardin varrella sijaitsee useita yliopistoja, hallinnollisia rakennuksia ja pankkeja. Jatkamme matkaa Skanderbegin aukiolle, joka on nimetty Albanian kansallissankarin mukaan. Skanderbegin patsas seisoo kunniapaikalla keskellä aukiota. Georg Kastriota (1405 – 1468) oli osmanien palveluksessa ja sai lisänimen Skanderbeg, jossa yhdistyy nimi Iskander ja turkkilainen titteli ”bey”, joka tarkoittaa päällikköä.

Näemme kierroksen aikana myös Äiti Teresan aukion. Se on saanut nimensä tunnetun albanialaissyntyisen nunnan mukaan, joka vietti elämänsä auttaen Intian köyhiä. Jatkamme matkaa ohi Albanian kansallismuseon ja Pyramidin, joka rakennettiin alun perin diktaattori Enver Hoxhan museoksi. Nykyään se toimii kokouskeskuksena, mutta on purku-uhan alla, sillä paikalle on tarkoitus rakentaa uusi parlamenttitalo.

Tiranan keskustalle antavat leimansa monet erilaiset rakennustyylit, jotka kytkeytyvät maan historian vaiheisiin: Esimerkiksi melkoisen komeilevat rakennukset vuosilta 1939–44 kertovat ajasta, jolloin maa oli Italian miehittämä. Sodanjälkeisen kommunistisen ajan tunnistaa puolestaan monumentaalisesta neuvostotyylistä ja elementtirakentamisesta. Viime vuosina on järjestetty arkkitehtikilpailuja keskustan uudistamiseksi.

Saavumme hotelliin vasta illan tullen ja syömme hotellissa hyvin ansaitun illallisen.

Tänään matka jatkuu kohti Beratin kaupunkia, jonka historia ulottuu 2 400 vuoden päähän. Matkan varrella ohitamme Elbasanin, maan neljänneksi suurimman kaupungin, johon Kiinan tuella rakennettiin 1970-luvulla Albanian ensimmäinen teollisuuskompleksi. Nykyään suurin osa alueesta on autioitunut, ja tyhjillään olevat rakennukset muistuttavat Albanian yrityksestä löytää paikkansa kommunistisessa yhteisössä välien rikkouduttua Neuvostoliiton kanssa vuonna 1961.

Jatkamme matkaa kohti Beratia, joka sijaitsee maan keskiosissa. Beratin vanhakaupunki on Unescon suojelema. Terasseille ja kallioisiin rinteisiin rakennetut talot monine ikkunoineen kuvastavat kaupungin lempinimeä ”Tuhannen ikkunan kaupunki”.

Beratissa on viehättävä linna, joka sijaitsee kukkulan laella. Keskiajalla valtaosa kaupungin asukkaista asui linnan ympäristössä. Asukkaat olivat pääosin kristittyjä, ja linnan lähistöllä sijaitseekin noin 20 kirkkoa, joista useimmat ovat peräisin 1300-luvulta. Joissakin kirkoissa on nähtävillä Albanian tunnetuimman ikonimaalarin Onufrin töitä. Onufrille omistettu museo löytyy Pyhän Marian kirkosta. Kaupungissa on myös hienoja moskeijoita, kuten Kuningasmoskeija, joka on rakennettu 1400-luvun lopulla. Beratin etnografinen museo kuuluu maan parhaimpiin. Käymme katsastamassa sen näyttelyn ja saamme käsityksen siitä, millaista elämä kaupungissa oli sen suuruuden aikoina osmanien valtakaudella.

Osumjoki kulkee läpi Beratin, ja me käymme luonnollisesti katsomassa kaunista Gorica-siltaa, joka yhdistää toisiinsa kaupungin kaksi vanhaa osaa, Mangalemin ja Gorican. Alkuperäinen puusilta rakennettiin Ahmet Kurt Pashan valtakaudella, nykyinen silta on uudempi. Ahmet Kurt Pasha hallitsi Beratia 1700-luvun lopulla lyhytaikaisen Beratin suurvisiirikunnan aikakaudella, joka oli yksi vuonna 1912 itsenäistyneen Albanian peruskivistä.

Myöhään iltapäivällä ajamme Gjirokastraan, jossa majoitumme hotelliimme.

Gjirokastra on yli 2 500 vuotta vanha ja varsin kaunis kaupunki mukulakivikatuineen ja pienine taloineen, joissa on liuskekivikatto. Kaupunkia on kuvattu hyvin runollisesti albanialaisen kirjailijan Ismail Kadaren teoksessa Chronicles of Stone. Gjirokastra on myös Albanian diktaattorin Enver Hoxhan kotikaupunki. Hoxhan yhteys kaupunkiin aiheutti sen, että sitä pidettiin diktatuurin aikana jotakuinkin hyvin kunnossa, mutta diktatuurin romahdettua myös talot romahtivat. Linnoitus ja kaupunki ovat Unescon suojeluksessa. Unescon pussista otetaan ne 20 000 dollaria, jotka tarvitaan päivittäin kunnossapitoon – summa, jota tavallinen albanialainen ei ikinä pystyisi maksamaan. Kaupungissa on koko joukko pieniä perinteisiä käsityöyrityksiä, vanhakaupunki ja basaari.

Olemme varanneet koko päivän tälle kauniille kaupungille ja aloitamme kävelemällä ylös linnoitukselle, josta on upeat näkymät yli kaupungin. Nykyään linnoituksella ei enää ole strategista merkitystä, mutta 1970-luvulle saakka se toimi poliittisten vankien rangaistuslaitoksena.

Laskeudumme alas pitkin pieniä mutkittelevia katuja ja saavumme vanhaankaupunkiin. Käymme katsastamassa pientä mielenkiintoista museota, joka on omistettu Albanian merkittävimmälle nykykirjailijalle Ismail Kadarelle. Museo toimii talossa, jossa Kadare eli lapsuutensa, ja esittelee kirjailijan elämää ja teoksia.

Loppupäivä on varattu omille seikkailuille. Illalla kokoonnumme yhteiselle illalliselle.

On tullut aika jättää Gjirokastra ja suunnata kohti rannikkoa. Matkan varrella pysähdymme ihmettelemään mielenkiintoista luonnonilmiötä, ”Sinistä silmää”. Nimi viittaa kristallinkirkkaaseen veteen lähteessä, josta 25 km päässä mereen laskeva Bistricejoki saa alkunsa. Vesi lähteeseen tulee kalliossa sijaitsevasta reiästä. On yhä epäselvää, kuinka syvä lähde on. Väitetään, että sukeltajat ovat päässeet 50 metriin osumatta pohjaan.

Seuraava kohteemme on Saranda (tai Sarandë), yksi Albanian suosituista rantakohteista, jonne tulee kesäsesongin aikana runsaasti kävijöitä läheiseltä Korfulta. Kreikkalaisesta vaikutuksesta ei voi erehtyä. Teemme rennon kävelykierroksen kaupungin kauniilla rantakadulla. Sen varrella on iso joukko ravintoloita, joissa voi käydä lounaalla.

Poistumme Sarandasta lounaan jälkeen ja ajamme pitkin rannikkoa. Reitti Vloraan on varsin kaunis: ohitamme upeita vuoristosolia samalla, kun seurailemme rantaviivaa, joka kiemurtelee muutaman sadan metrin päässä alapuolellamme. Matkan varrella pysähdymme pienessä maalaiskylässä ja käymme paikallisen perheen luona. Perhe esittelee meille kotiaan. Saavumme Vloraan iltapäivän päätteeksi ja syömme hyvän illallisen yhdessä kaupungin parhaista kalaravintoloista.

Tänään ajamme Apolloniaan, jossa käymme raunioilla. Apollonia on saanut nimensä Apollo-jumalan mukaan. Kaupungin perustivat tänne Korfulta ja Korintista saapuneet kreikkalaiset n. vuonna 500 eKr. Seuraavien 800 vuoden ajan kaupunki toimi kauppapaikkana, jossa myytiin mm. orjia, kunnes maanjäristys tuhosi kaupungin ja muutti ympäröivät vesistöt soiksi, joissa eli malariasääskiä.

Nautimme kaupungin upeasta sijainnista ja näemme, miltä kaupunki näyttäisi, mikäli se ei olisi tuhoutunut. Saamme myös käsityksen elämästä antiikin aikoina. Vloran pohjoispuolella ohitamme isot suola-alueet, jotka ovat olleet toiminnassa jo 1800-luvulta lähtien, ja lähestymme Dürresiä, Albanian rantakohdetta numero yksi. Nykyään se tarkoittaa runsaasti hotelleja ja matkailijoita pääosin Italiasta. Dürresistä kulkee päivittäin lautta Bariin, Brindisiin ja Anconaan. Katsastamme kaupungin Rooman valtakunnan aikaisen amfiteatterin 100-luvulta. Teatterissa oli kukoistuskautenaan tilaa yli 20 000 katsojalle.

Dürresistä jatkamme kohti pohjoista, jossa oliivipuut vaihtuvat viiniköynnöksiin. Käymme Kalmetin viinitilalla ja maistamme paikallisia rypäleitä. Albanian viinituotanto kuuluu Euroopan vanhimpiin, ja täällä viljellään muutamia rypälelajikkeita, joita ei viljellä missään muualla. Kuuluisimmat ovat Shesh ja Kalmet.

Saavumme iltapäivän päätteeksi Pohjois-Albanian suurimpaan kaupunkiin, Skhodraan. Koska Montenegron rajalle on vain 30–40 km matka, Skhodra on oiva tukikohta huomista retkeä ajatellen.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen suuntaamme Montenegron rajalle ja jatkamme sieltä pieneen Virpazarin kaupunkiin Skutarijärven rannalla. Järvi on Balkanin suurin ja sen pinta-ala on yli 450 km2. Alueesta tehtiin kansallispuisto vuonna 1983. Puistossa elää runsaasti kaloja ja lintuja ja se voi ylpeillä Euroopan ainoalla pelikaaniyhdyskunnalla.

Lähdemme järvelle risteilylle ja pääsemme lähelle lintuja ja luontoa. Risteilyn jälkeen on aikaa hieman käveleskellä Virpazarissa ennen kuin jatkamme kohti Montenegron rannikkoa.

Iltapäivällä suuntaamme Budvaan, joka on Budvan rivieran pääkaupunki Dalmatian eteläisimmässä osassa. Budva on perustettu 2 500 vuotta sitten ja on siten Adrianmeren rannikon vanhin kaupunki. Vanhakaupunki sijaitsee kannaksella ja sitä ympäröi venetsialaisten rakennuttama muuri. Kannaksen toisessa päässä seisoo vanha linnoitus. Teemme kävelykierroksen historiallisessa keskustassa, joka on autoton ja tutustumme aukioihin, mukulakivipäällysteisiin katuihin, kirkkoihin ja linnoituksiin.

Budvasta ajamme takaisin hotelliimme Skhodrassa.

Skhodran historia ulottuu aina antiikin Illyriaan, jonka pääkaupunkina Skhodra toimi melko pitkään. Nykyään kaupunki on tärkeä talouden ja kulttuurin keskus, jossa on vilkas kauppakatu. Käymme paikallisella torilla ja tutustumme kaupungin keskustaan, jossa pienen kävelykadun varressa on kivoja kahviloita, museoita ja matkamuistomyymälöitä.

Jatkamme matkaa Krujaan, itsenäisen Albanian ensimmäiseen pääkaupunkiin. Juuri Krujassa kansallissankari Skanderbeg taisteli osmaneja vastaan, ja kaupungissa on myös kansallissankarille omistettu museo.

Museo sijaitsee osuvasti kaupungin linnassa, joka kesti turkkilaisten kolme pitkää piiritystä. Museossa on esillä historiallisia esineitä 1400-luvulla käydystä albanialaisten ja osmanien välisestä sodasta. Kierroksen päätteeksi voit kierrellä kaupungin vanhassa basaarissa omin päin. Myytävänä on mm. käsintehtyjä matkamuistoja.

Syömme illallista ja yövymme Krujassa.

Aikaisin aamulla ajamme lentokentälle, joka sijaitsee Tiranan ulkopuolella. On aika palata kotiin.