Kaukasuksen kiertomatka

Lähdemme Helsingistä kohti Armeniaa.

Laskeudumme varhain aamulla Jerevaniin ja ajamme suoraan hotellille. Voimme levähtää hetken aikaa huoneissamme, ennen kuin lähdemme kaupunkikierrokselle.

Tänään tutustumme lähemmin Armenian pääkaupunkiin. Jerevan on yksi maailman vanhimpia yhä asuttuja kaupunkeja. Täällä on ollut asutusta jo pronssikaudella. Kaupungin 1,1 miljoonaa asukasta osaa nauttia elämästä: kahvilakulttuuri on hyvin kehittynyttä, ja kaupungissa on useita teattereita, gallerioita ja konserttitaloja. Näemme kierroksellamme Tasavallan aukion (entinen Leninin aukio, jolla sijaitsee mm. Armenian kansallisgalleria), yliopiston, 23 m korkean Äiti Armenia -patsaan, parlamenttitalon, presidentinpalatsin, oopperatalon sekä Cascades-patsaspuiston.

Käymme katsomassa myös armenialaisten kansanmurhan muistomerkkiä. Armenian kuningaskunta perustettiin jo 500 eKr., ja vuonna 301 kristinuskosta tuli valtionuskonto. 1500-luvulla persialaiset ja ottomaanit jakoivat Armenian keskenään. Useimmat armenialaiset olivat ottomaanien alamaisia ja nauttivat erityisoikeuksista, kuten uskonnonvapaudesta. Suvaitsevaisuus väheni 1800-luvun loppua kohti Osmanien valtakunnassa. Vuosina 1894—96 sulttaani Abdülhamid II:n aikana vainottiin ja murhattiin 80 000—300 000 armenialaista. Tämä oli alkusoittoa. Vuonna 1915 kansanmurha alkoi todenteolla, kun 250 armenialaista älymystön edustajaa vangittiin ja murhattiin. Seurasi teurastus: kokonaisia kyliä murhattiin. Arvioidaan, että 1915—1917 kuoli noin miljoona armenialaista ja tuhannet joutuivat jättämään kotinsa. Etnisen puhdistuksen seurauksena erityisesti Ranskassa ja USA:ssa asuu suuri armenialaisvähemmistö.

Tämän synkän, mutta historiallisesti merkittävän muistomerkin nähtyämme jatkamme kierrosta vähän kevyemmissä merkeissä ja vierailemme Jerevanin kauppahallissa, jossa on tarjolla lukemattomia paikallisia tuotteita. Kokoonnumme jälleen yhteiselle illalliselle yhteen kaupungin ravintoloista.

Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Geghardin luostari on ensimmäinen kohteemme. Luostari sijaitsee dramaattisella paikalla vuorten ympäröimässä rotkossa. Luostarin perusti 300-luvulla Grigor Valontuoja, josta tuli Armenian kansalliskirkon ensimmäinen johtaja. Luostari on rakennettu osittain kallioiden sisään. Luostari ryöstettiin ja poltettiin 800-luvulla. Nykyinen pääkirkko on vuodelta 1215. Nimi Geghard tarkoittaa keihään kärkeä, mikä viittaa keihääseen, jolla Jeesusta haavoitettiin ristiinnaulitsemishetkellä ja jonka väitetään kuuluvan luostarin kokoelmiin. Keihäs on nyt esillä Echmiadzinin katedraalissa, jossa vierailemme seuraavana päivänä.

Jatkamme retkeämme Garnin temppeliin, joka edustaa hellenististä arkkitehtuuria. Se on rakennettu 100-luvulla Mithra-jumalan kunniaksi. Sen jälkeen kun kristinuskosta tuli valtionuskonto, temppeliä käytettiin Armenian kuninkaallisten kesäasuntona, johon lisättiin kirkko ja kylpylä, kuten raunioista voimme nähdä. Lounaan nautimme yksityisen perheen luona. He näyttävät meille, kuinka lavashia, paikallista rieskan tyyppistä leipää, valmistetaan.

Echmiadzin on Armenian apostolisen kirkon hallinnollinen ja henkinen keskus. Se toimi vuosina 180—340 myös maan pääkaupunkina. Kerrotaan, että Grigor Valontuoja näki näyn, jossa jumalallinen valonsäde laskeutui taivaasta. Paikkaan, johon valonsäde iski, rakennettiin kristillinen temppeli. Grigor Valontuojan väitetään myös käännyttäneen armenialaiset kristinuskoon vuonna 301. Alkuperäisestä kirkosta ei ole paljonkaan jäljellä, sillä katedraalia on korjattu useita kertoja. Kirkkosalin koko on noin 20 x 20 m ja sen keskellä – paikassa, johon Grigor Valontuoja näki valonsäteen osuvan – seisoo alttari. Ehdimme hyvin käydä myös katedraalimuseossa, jossa näemme pyhäinjäännöksiä ja uskonnollista taidetta sekä kuuluisan roomalaisen keihään, jolla Jeesuksen kylkeä viillettiin ristillä.

Retki jatkuu Grigor Valontuojan jalanjäljissä Khor Virapin luostarikirkkoon, joka on lähes yhtä suosittu pyhiinvaelluskohde kuin katedraali. Täällä, syvässä luolassa, Grigor Valontuojaa pidettiin vangittuna 13 vuotta. Kuningas Trdat III vapautti Grigorin ja tämä paransi kuninkaan synneistä (tai kuningas päätti, että on strategisesti järkevää tehdä rauha kristittyjen kasvavan joukon kanssa). Grigor sai kiitokseksi luvan levittää kristinuskoa kaikkialle Armeniaan. Kirkko on rakennettu suoraan vankiluolan päälle – luolaan voi laskeutua tikapuita pitkin, jos ei ole ahtaan paikan kammoa ja jos jalat kestävät. Kirkon ulkopuolella kannattaa suunnata katse ylöspäin ja ihailla Ararat-vuoren kahta lumipeitteistä huippua, jotka sijaitsevat Turkin puolella.

Palaamme Jerevaniin, jossa loppupäivä on varattu omille seikkailuille. Ehkä haluat mieluummin lähteä käymään kaupungin parhaassa brandytislaamossa. Armenian kansallisjuoma on brandy, jota on tuotettu maassa vuodesta 1887. Iltapäivällä on mahdollisuus käydä tislaamoista kaikkein kuuluisimmassa, Araratissa. Teemme siellä opastetun kierroksen ja maistelemme jaloa juomaa. Itse Winston Churchill piti enemmän armenialaisesta brandystä kuin ranskalaisesta konjakista: kerrotaan, että Stalin lähetti Churchillille laatikoittain Ararat-brandyä. (Käynti tislaamossa ei sisälly matkan hintaan, mutta matkanjohtaja voi järjestää vierailun halukkaille paikan päällä. Vierailu tapahtuu yleensä klo 16.)

Otamme Jerevanista kurssin kohti pohjoista. Käytämme hyväksi tilaisuutta kokeilla Armenian rautateitä: reitti Jerevanista Gyumriin kuuluu maan rataverkon päälinjaan, ja matka kestää vain vähän yli tunnin. Junaliikenne maassa on melko epäsäännöllistä, ja mikäli juna perutaan, matka kuljetaan bussilla.

Gyumri on Armenian toiseksi suurin kaupunki (n. 150 000 asukasta). Kaupunki sijaitsee lähellä vuonna 1988 tapahtuneen voimakkaan Spitak-maanjäristyksen keskusta. Maanjäristys tuhosi laajoja alueita, tappoi 50 000 armenialaista ja teki 100 000 ihmistä kodittomaksi. Kaupunki on rakennettu uudelleen, ja me teemme kävelykierroksen sen viihtyisässä keskustassa, joka on keskittynyt pääaukion ja Mustan kirkon ympärille. Kirkko sai nimensä tulipalosta, joka nokesi vanhan puurakennuksen mustaksi. Kierroksen jälkeen nautimme Gyumrissa lounaan.

Nyt on aika jättää hyvästit Armenialle. Iltapäivällä ylitämme Georgian rajan Bavran kaupungin kohdalla. Sitten ajamme viimeisen etapin yöpymispaikkaamme Vardziaan. Perillä syömme paikallistyylisen illallisen.

Aurinko kohoaa vuorenhuippujen ylle ja levittää lämpimiä säteitään yhden Georgian tärkeimmän historiallisen monumentin ylle. Kyse on kuningatar Tamarin luolakaupungista. Luolien rakentamisen aloitti 1100-luvulla Giorgi III, mutta se pääsi kunnolla vauhtiin vasta kuningatar Tamarin otettua vallan Giorgin kuoleman jälkeen vuonna 1186. Lähes 80 luolassa, joissa on yli 240 ”huonetta”, oli tavanomaisten asuintilojen lisäksi kirjasto sekä kirkollisia tiloja. Kaikki keskittyy pääluolan ympärille. Pääluolassa on kirkko, Church of the Dormition. Kirkko on tätä nykyä tärkeä pyhiinvaelluskohde Georgian ortodokseille. Kirkkovierailua varten on hyvä muistaa sopiva vaatetus. Koska kierros tehdään tiettyä reittiä pitkin, emme voi välttyä liikkumiselta matalakattoisissa luolissa ja jyrkissä portaissa. Kierros vaatii näin ollen hyvät kengät sekä hyvät jalat!

Näiden kiinnostavien elämysten jälkeen jatkamme matkaa kohti Georgian syrjäisimpiä alueita. Tänne tulee harvoin matkailijoita, ja saamme kokea ainutlaatuisen elämyksen, kun pysähdymme syrjäisessä Pokan luostarissa, joka on erikoistunut tuottamaan paikallisia juustoja, marmeladia ja paljon muuta. Nunnat esittelevät meille luostaria, minkä jälkeen jatkamme matkaa kohti pääkaupunkia pitkin Tsalkajärven rantoja. Järvi sijaitsee yli 1 500 metrin korkeudessa. Järvessä on paljon kalaa ja se on tärkeä makeanvedenvaranto Georgian upeimmalle ja koskemattomimmalle luonnolle.

Saavumme pääkaupunkiin vasta illalla. Majoitumme hotelliin.

Aamiaisen jälkeen lähdemme kaupunkikierrokselle. Teemme kävelykierroksen kaupungin vanhimmassa osassa, joka kapeine kujineen ja kallellaan olevine puuparvekkeineen tuo mieleen entisaikojen Kaukasian. Pysähdymme katsomaan Metekhi-kirkkoa, joka on rakennettu 1200-luvun lopulla ja jota on korjattu useita kertoja. Paikalla oli kuningas Vakhtang Gorgasalin (perusti tarun mukaan Tbilisin kaupungin) rakennuttama kirkko jo 400-luvulla. Täällä on myös naispuolisen marttyyrin Pyhän Shushanikin hautakivi. Pyhä Shushanik kuoli miehensä kiduttamana vuonna 544 kieltäydyttyään luopumasta uskostaan.

Seuraavaksi tutustumme yhteen kaupungin vanhoista kylpylöistä, joka on rakennettu suoraan kuuman lähteen päälle. Sana ”tbili” merkitsee lämmintä, ja lähteiden vesi onkin 38–40-asteista. Huolimatta rikkipitoisen veden hieman epämiellyttävästä hajusta kylpylät ovat hyvin suosittuja. Monet tulevat tänne hoitamaan ihoaan tai reumaa, hierottavaksi tai vain rentoutumaan. Nousemme ylös jyrkälle Sololaki-kukkulalle, jolla seisoo Nariqala-linnake kuin suoraan ritariromaaneista. Se on kaupungin vanhin linnake ja peräisin 200-luvulta. Kuten kaikki muukin Tbilisissä, sekin on tuhottu ja rakennettu uudelleen useita kertoja. Ylhäältä kukkulalta on hyvät näkymät yli vanhankaupungin.

Jatkamme kierrosta kaupungin suurimpaan synagogaan sekä Sionin katedraaliin ja kaupungin vanhimpaan kirkkoon Antšiskhatiin, joka on rakennettu 500-luvulla. Päivän päätteeksi teemme rennon kävelyretken Tbilisin pääkadulle, Rustavelille, jonka varrella sijaitsee parlamenttitalo sekä muutama iso museo. Sitten ohjelmassa on omaa aikaa, kunnes kokoonnumme erääseen ravintolaan syömään georgialaisista ruokalajeista koostuvan illallisen.

Tänään ajamme Mtkvarijokea seuraillen Goriin, Josif Stalinin synnyinkaupunkiin. Tyyliltään kreikkalais-roomalaisen paviljongin suojassa sijaitsee vaatimaton talo, jossa Stalin – tuolloin Ioseb Besarionis dze Džughašvili – vietti elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Museo sijaitsee talon kupeessa. Se rakennettiin 1957 vastikään kuolleen Neuvostoliiton johtajan kunniaksi. Georgian itsenäistyttyä Stalinin toimien kaunistelua on karsittu, ja näyttely kertoo nyt myös puhdistuksista ja poliittisesta vainosta, vankileireistä ja sopimuksesta Hitlerin kanssa vuonna 1939. Kyse on tärkeästä kappaleesta maailmanhistoriaa nähtynä avainhenkilön elämänhistorian kautta.

Jatkamme nyt kohti vuoria ja pysähdymme Mtskhetassa, joka on yksi Georgian vanhimmista ja merkityksellisimmistä kaupungeista. Kristinuskosta tuli Georgian valtionuskonto vuonna 317, vain 14 vuotta Armenian jälkeen. Mtskhetan katedraali kuuluu koko Georgian tärkeimpiin. Svetitskhovelin katedraali on Mtskhetan ja Tbilisin arkkipiispan piispankirkko. Perimätiedon mukaan Kristuksen kaapu olisi haudattu kirkon alle. Alkuperäinen puukirkko 300-luvulta korvattiin sata vuotta myöhemmin kivikirkolla, jonka osia voi vielä nähdä nykyisen kirkon (1000-luvulta) rakenteissa. Katedraali oli omana aikanaan valtava. Se on kauniisti koristeltu sisältä ja ulkoa.

Jatkamme matkaa Gudaurin talviurheilualueelle, josta on upeat näkymät Kaukasus-vuoristoon. Yövymme keskellä luontoa ja syömme paikallistyylisen illallisen hotellissa.

Tänään ajamme ylös Kaukasusvuoristoon pitkin Georgian armeijan valtatietä, joka rakennettiin vaikeakulkuiseen maastoon 1800-luvulla Venäjän miehittäessä Georgian. Tien vähemmän viehättävästä  nimestä huolimatta maisemat ovat upeat.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Stepantsmindan (ent. Kazbegi) vuoristokylä, jossa pysähdymme jaloittelemaan ja ihailemaan näkymiä Kazbek-vuorelle. Reitti muuttuu seuraavaksi liian mutkikkaaksi ja jyrkäksi linja-autolle, joten vaihdamme kulkuneuvoa. Nousemme maastoautoihin ja otamme kurssin kohti Pyhän kolminaisuuden kirkkoa tai Tsminda Samebaa, joksi sitä myös kutsutaan. Kirkko seisoo eristyksissä vuorenhuipulla Kaukasuksen jylhissä maisemissa ja on yksi Georgian kansallissymboleista.

Syömme lounasta Kazbekissa paikallisten asukkaiden luona. Tarjolla on kotitekoisia erikoisuuksia ja paikallista votkaa, chachaa. Palaamme lounaan jälkeen pääkaupunkiin. Saavumme Tbilisiin vasta illalla. Illallispaikan voi jokainen valita itse.

Päivä on varattu omille seikkailuille, mikäli et halua lähteä lisämaksulliselle ”Moderni Tbilisi” -retkelle. Retki vie meidät viime vuosikymmenten aikana ison muutoksen läpikäyneen pääkaupungin uusiin osiin. Ajamme metrolla isolle ruokatorille, jolla kumisaappaita, omenoita, parturointivälineitä ja georgialaisia mausteita kaupataan ruosteisten Ladojen tavarasäiliöistä ja jolla hinnasta on mahdollista tinkiä. Katselemme vanhoja rakennuksia kommunistiselta kaudelta ja päätämme retken lounaaseen paikallisen perheen luona. Pääsemme auttamaan pääruoan valmistuksessa ja saamme kuulla, millaista on arkielämä Georgian pääkaupungissa. 

(Päivän retki ei sisälly matkan hintaan, vaan tilataan erikseen.)

Tänään poistumme jälleen suurkaupungista ja suuntaamme vuorille Georgian itäosaan. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on yksi alueen sievimmistä kaupungeista: pieni Sighnaghi, joka sijaitsee kukkulan huipulla ja josta on näkymät Alazanin laaksoon ja Kaukasukselle. Täällä on kapeita, jyrkkiä mukulakivikatuja ja pastellivärisiä taloja kaiverrettuine puuparvekkeineen 1700- ja 1800-luvuilta. 1700-luvulta peräisin oleva kaupunginmuuri on yhä koskematon ja sen päällä voi kävellä pienen matkaa.

Georgiassa on tuotettu viiniä ainakin 7 000 vuotta, ja erityisesti Kakhetin alueen maisemia leimaavat viinitarhat. Perinteinen menetelmä on antaa rypälemehun käydä maahan haudatuissa saviastioissa, mutta viimeisten vuosien aikana Euroopasta tulleet rypälelajikkeet ja valmistustavat ovat saaneet jalansijaa – syrjäyttämättä kuitenkaan kokonaan vanhoja menetelmiä ja perinteisiä rypälelajikkeita.

Käymme perinteisellä viinitilalla ja tutustumme viinintuotantoon, syömme lounaan ja näemme, miten georgialaista leipää paistetaan maanalaisessa uunissa.

Viinitilalta suuntaamme kohti Azerbaidžanin rajaa, jonka ylitämme iltapäivällä. Saavumme pieneen ja viihtyisään Shekin kaupunkiin vasta illalla. Majoitumme mukavaan hotelliin.

Sheki oli tärkeä kauppapaikka Silkkitien varrella ja on yksi Azerbaidžanin kauneimmista kaupungeista. Kaupunki tunnetaan mm. korkealaatuisesta silkistä, jota sieltä voi yhä ostaa. Kaupunki on tuhoutunut useita kertoja mm. tulvan vuoksi, mutta paljon vanhaa arkkitehtuuria on säilynyt, kuten esim. ylellinen persialainen kaanien palatsi 1700-luvulta. Palatsin huoneet on koristeltu kauniisti seinämaalauksin ja lasimosaiikein. Mosaiikit ovatkin yksi kaupungin tärkeimmistä vientituotteista.
Kävelemme pitkin kaupungin kapeita katuja ja vilkaisemme erästä hyvin hoidettua karavaaniseraljia ja nautimme kupin teetä, mikäli aikataulu sallii.

On tullut aika jättää Shekin vanha historiallinen keskusta ja jatkaa matkaa lähellä sijaitsevaan Kishiin, jolla on ihan erityinen suhde Skandinaviaan. Kaupungin kirkossa on esillä rintakuva, joka esittää norjalaista etnografia ja seikkailijaa Thor Heyerdahlia. Heyerdahl kävi Azerbaidžanissa kokonaista neljä kertaa 1981–2000. Hän oli vakuuttunut siitä, että pohjoisen mytologian ja Azerbaidžanin (azerien) välillä oli yhteys. Heyerdahl kävi Kishissä tutkiessaan kyseistä aihetta.

Jatkamme kierrosta itään ja ylös vuorille. Määränpäämme on Lahicin pieni kylä, jossa asuu persialaisia. He ovat kuuluisia hienoista kuparitöistään. Kylän pääkadun varrella on muutamia pieniä kupariverstaita ja joukko ruokakauppoja. Aikaisemmin Lahicissa valmistettuja kupariesineitä ja mattoja myytiin korkeaan hintaan Bagdadissa. Tutustumme tähän viihtyisään maalaiskylään, jossa aika tuntuu pysähtyneen.

Aamu on varattu rentoutumiselle tai omille seikkailuille kuvauksellisessa kylässä. Hyvän aamiaisen jälkeen suuntaamme jälleen tien päälle. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Shamakhi, jossa sijaitsee Azerbaidžanin suurin ja vanhin moskeija, Juma. Moskeija, jonka rakennuttamisen pani alulle arabialainen komentaja Maslam ibn Abd-al Melik 743–44, on muuttanut muotoaan ja ulkonäköään useita kertoja. Usein syynä on ollut maanjäristys, joka on romahduttanut alkuperäiset rakennukset monia kertoja. Jättimäinen moskeija, jonka näemme tänään, valmistui vuonna 2013 ja on vaikuttava näky. Käymme lisäksi vierailulla paikallisen perheen luona. Perhe on erikoistunut qatiqin, azerbaidžanilaisen jogurtin valmistukseen. Sitä pääsemme luonnollisesti maistamaan!

Bakun historia on hyvin värikäs. Varhaisimmat maininnat kaupungista ovat peräisin 1100-luvun lopulta, mutta vasta suuren sotapäällikön Shirvanshah Khalilullah I:n (1417–1465) aikana kaupunki alkoi kukoistaa toden teolla.

Seuraava suuri kukoistusaalto antoi odottaa itseään, mutta kun se vihdoin tuli, se iski harvinaisen kovalla voimalla. Syynä oli kauppa ja erityisesti öljykauppa, joka 1872 avattiin ulkomaisille investoijille. Seuraavien 30 vuoden aikana Bakun asukasluku kasvoi hämmästyttävät 1200 %! Talous lähti valtavaan kasvuun ja vaikuttavia rakennuksia ilmestyi katukuvaan. Uusrikkaat öljyparonit, joiden hallussa oli 1900-luvun alussa 50 % maailman öljytuotannosta, rakennuttivat itselleen Bakuun hulppeita taloja.

Nykyään Baku on yhä idän ja lännen sulatusuuni. Sen jälkeen, kun Bakusta Turkkiin rakennettiin vuonna 2005 maailman toiseksi pisin öljyputki, Baku on kokenut jälleen hyvin nopean rakentamisbuumin ja elintason kohoamisen.

Aloitamme käymällä kaupungin keskiaikaisessa keskustassa, jota ympäröi vaikuttava kaupunginmuuri. Täällä on kauniita karavaaniseraljeja ripirinnan vaikuttavien moskeijojen kanssa. Kuljemme pitkin kapeita katuja ja ohitamme 29 m korkean Neitsyttornin, joka alkuperäinen tarkoitus on yhä epäselvä.

Käymme luonnollisesti Shirvanshah Khalilullahin palatsikompleksissa, joka on peräisin kaupungin ensimmäiseltä kukoistuskaudelta. Kauniilla palatsialueella on lukuisia huolella entisöityjä huoneita, puutarhoja ja moskeijoita. Ne kertovat Azerbaidžanin suuruudesta Shirvanshahin valtakaudella. Katsastamme myös alueen, jolla sijaitsee monia hyvinsäilyneitä art nouveau -tyylisiä rakennuksia, jotka ovat rikkaiden öljyparonien 1880-luvulla rakennuttamia. Koristeellisten rakennusten joukosta katsomme lähemmin taloa, jossa toimii Azerbaidžanin filharmoninen orkesteri ja ooppera.

Iltapäivällä ajamme lähellä sijaitsevalle Absheronin niemimaalle, jossa käymme Ikuisen tulen temppelissä. Zarathustralainen temppeli, jonka rakennuttivat intialaiset zarathustralaiset 1800-luvulla, on kaikkien tulitemppelien tapaan sijoitettu ikuisesti palavalle kaasulähteelle.

Nimi zarathustralaisuus liittyy profeetta Zarathustraan, jonka väitetään perustaneen uuden uskonnon ja filosofian Persiassa n. 500 eKr. Jumala, jota zarathustralaiset palvovat, on Ahura Mazda, joka ilmestyi profeetta Zarathustralle. Ahura Mazda liittyy aurinkoon ja tuleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että zarathustaralaisuus olisi tulta palvova uskonto. Tuli on heille puhtauden symboli, joka symboloi myös Ahura Mazdan elämää luovaa viisautta ja voimaa.

Tutustuttuamme monille vieraaseen uskontoon jatkamme kierrosta lähellä sijaitsevaan Villa Petroleaan. Kaunis rakennus, joka valmistui 1884, toimi Nobelin veljesten kotina. Nykyään siellä toimii Nobel-museo, joka kertoo Branobelin, tuon ajan suurimman öljy-yhtiön, tarinan.

Paluumatkalla hotellille ohitamme Haidar Alijevin kulttuurikeskuksen, joka on yksi Bakun vaikuttavimmista moderneista rakennuksista. Sen on suunnitellut irakilais-brittiläinen arkkitehti Zaha Hadid ja sitä rakennettiin 2007–2012. Kulttuurikeskus symboloi kauniisti Adzerbaidžanin kulttuuria ja topografiaa.

Päivä on varattu omille seikkailuille, mikäli et halua lähteä puolipäiväretkelle, joka suuntautuu Azerbaidžanin suurimmille öljykentille ja Gobustanin kuuluisille kalliomaalauksille. Ensimmäiset 60 km kulkevat suurten öljy- ja kaasukenttien läpi. Kaikkialla näkyy poraustorneja. Täältä azerbaidžanilaiset ja ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat pumpanneet mustaa kultaa jo vuosisatojen ajan.

Keskellä päivää saavumme perille kuuluisille kalliomaalauksille, jotka ovat yli 10 000 vuotta vanhoja. Maalauksia on kaiverrettu luoliin, joissa ihmiset elivät. Ne esittävät sekä koti- että villieläimiä, ihmisiä ja laivoja. Kuvattuna on myös pitkä ruokovene. Norjalainen Thor Heyerdahl on tutkinut, olisiko sillä yhteyttä viikinkeihin. Teoria ei kuitenkaan saanut kannatusta muilta tutkijoilta. Paikka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Käymme myös uudessa ja informatiivisessa museossa, joka kertoo ”petroglyfeistä”, joka on kreikankielinen sana kalliokaiverruksille. Maustamme elämyksiä hyvällä lounaalla paikalliseen tyyliin sekä vierailulla mutatulivuorilla, joita löytyy samalta seudulta.
(Retki ei sisälly matkan hintaan ja tilataan erikseen.)

Palaamme Bakuun iltapäivällä. Loppupäivä on omaa aikaa. Bakussa on paljon nähtävää! Käveleskely pitkin Nizamin kävelykatua on ykkösjuttu, sillä siellä näkee, kuinka vaurasta ainakin Bakun keskustassa on. Näet rikkaita, hyvin pukeutuvia azerbaidžanilaisia öljyrahaa lompakossa ja designeraurinkolasit otsalla. Sivukaduilla ajelee hitaasti uudenkarheita Maserateja ja Lexuksia.

Tapaamme illalla mukavan jäähyväisillallisen merkeissä. Hotellihuoneissa voi nukkua tai levätä ennen kuin ajamme lentokentälle.

Keskellä yötä ajamme lentokentälle. On kotimatkan aika.