Karismaattinen Kanada

Lennämme Helsingistä Montrealin kansainväliselle Pierre-Elliott-Trudeau-lentokentälle, joka on nimetty Kanadan pääministerinä vuosina 1968–1979 ja 1980–1984 toimineen Trudeaun mukaan. Hänen johdossaan Kanada saavutti perustuslaillisen itsenäisyyden Britanniasta ja laati oman perustuslain.

Perillä Montrealissa ajamme hotelliin, jossa voi levähtää pitkän lentomatkan jälkeen.

Montreal on ranskankielisen Kanadan suurin kaupunki, myös kaikkein eurooppalaisin. Vanhankaupungin, Vieux-Montrealin, historialliset kadut muistuttavat ranskalaisen pikkukaupungin katuja. Englannin ja varsinkin ranskan kieli dominoivat, mutta kaduilla kuulee myös skottia, kiinaa, haitia, arabiaa, jiddishiä, italiaa, portugalia, filipinoa ja kreikkaa – monet ovat etsineet turvaa ja onnea Kanadasta viimeisten parin vuosisadan aikana.

Useimmat asukkaat puhuvat äidinkielenään ranskaa. Ranska, jota täällä puhutaan, on ihan omanlaistaan – Ranskassa sitä pidettäisiin antiikkisena, vanhentuneena ja maalaisena. Monet québécois – kuten Quebecin provinssin asukkaita kutsutaan – ovat pitkään halunneet Quebecin itsenäistyvän ja pitävät sitä ainoana keinona suojella ranskalaista kulttuuria englantilaisen valtavirran keskellä. Asiasta on kiistelty vuosikymmeniä, ja aihe on yhä yksi hallitsevimmista Kanadan politiikassa.

Käymme Mount Royal -vuorella, joka kohoaa kaupungin yllä. Näemme olympiastadionin, jolla pidettiin kesäolympialaiset vuonna 1976. Teemme luonnollisesti kävelykierroksen myös vanhassakaupungissa.

Kaupunkikierroksen päätteeksi näemme yhden Montrealin upeimmista nähtävyyksistä, Notre-Damen tuomiokirkon. Pohjois-Amerikassa ei ole monta kirkkoa, joka olisi yhtä kunnioitusta herättävä kuin Notre-Dame. Uusgoottilainen kirkko valmistui 1829. Kun näkee 70 m korkeat kaksoistornit, vetää henkeä pelkästä kunnioituksesta. Ihmeet eivät lopu tähän: sisällä kirkossa tuhannet 24-karaatin kullalla päällystetyt tähdet koristavat sinisiä holvikaaria.

Kirkonkello, joka painaa 12 tonnia, on Pohjois-Amerikan suurin. Kirkon uruissa on peräti 7 000 pilliä. Kirkko on niin ylenpalttinen, että kävijä helposti ohittaa kauniit ikkunat ja sivualttarit, jotka on omistettu mm. Pyhälle Marguerite d’Youvillelle ja Kanadan ensimmäiselle pyhimykselle, Pyhälle Marguerite Bourgeoysille, joka omisti elämänsä köyhien lapsien opettamiselle. Yksi alttari on omistettu lisäksi joukolle pariisilaisia pappeja, jotka uhrasivat henkensä Ranskan vallankumouksessa.

Montrealista otamme kurssin kohti entistä ranskalaista pääkaupunkia, Quebec Cityä. Osan matkaa ajamme pitkin pienempiä teitä ja luonnonkaunista reittiä, joten ajomatka on jo itsessään elämys.

Myös Quebec Cityssä tutustumme vanhaankaupunkiin, jossa yksi rakennus erottuu muista erityisen selvästi: linna tai oikeammin hotelli Château Frontenac. Sen esikuva on Loiren laaksossa Ranskassa sijaitseva linna. Rakennus valmistui 1893. Tuolloin rakennus toimi junamatkustajien lepopaikkana heidän matkallaan läpi tämän valtavankokoisen maan. Ison rakennuksen näkee lähes kaikkialta kaupungista. Hotelli sijaitsee Cap Diamant -niemekkeen laella ja oli aikanaan loistava puolustuslinnake. Château Frontenac kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Mikäli olet ostanut päivän retken, lähdet tänään kokopäiväretkelle Quebec Citystä. Ajamme kohti koillista seuraillen St. Lawrence -jokea ja saavumme pieneen Sainte-Anne-de-Beauprén kylään, jonka basilika hallitsee katukuvaa. Kyse on Pohjois-Amerikan vanhimmasta pyhiinvaelluskohteesta.

Jo 1658 ranskalaiset rakensivat pienen kappelin, joka oli omistettu Pyhälle Annalle, Neitsyt Marian äidille. Samana vuonna tapahtui ensimmäinen ihme. Vuonna 1676 rakennettiin lopulta kirkko, joka purettiin 1876. Sen tilalle rakennettiin iso basilika, joka paloi 1922. Nykyinen basilika on vuodelta 1926. Täällä uskoville tapahtuu yhä ihmeitä. Kun astut kirkkoon, huomaa kaksi pylvästä, joita peittävät ihmeparantumisen kokeneiden liikuntarajoitteisten kepit. Huhu ihmeistä levisi jo kauan sitten kaikkialle Pohjois-Amerikkaan, ja joka vuosi yli puoli miljoonaa pyhiinvaeltajaa vierailee kirkossa.

Jatkamme matkaa kohti koillista ja saavumme Baie-Sainte-Catherineen. Täällä St. Lawrence -joki laskee Saguenaylahteen ja täällä teemme valassafarin. Aluksen kannelta voi nauttia maisemista, joista saa aavistuksen Kanadan villistä luonnosta, sillä täällä Quebecin rannikoilla maisemat alkavat muuttua kallioisemmiksi ja karummiksi, mikä muistuttaa hiukan Koillis-Kanadan erämaata. St. Lawrence -joen kylmä ja kalaisa vesi on aina vetänyt puoleensa valaita. Valitettavasti moderni teollisuus on liannut monia vesialueita, mutta täällä makea vesi sekoittuu meriveteen, mikä pitää valaspopulaation isona. Arvellaan, että Baie-Sainte-Catherinen edustalla eläisi n. 1 000 maitovalasta. Lisäksi alueella elää laaja ja pysyvä kanta lahtivalaita, delfiinejä, pyöriäisiä ja hylkeitä, mutta myös isoja valaita, kuten sillivalaita, kaskelotteja sekä sinivalaita näkee usein.

Emme luonnollisesti voi antaa valastakuuta, mutta mahdollisuudet ovat hyvät. Keskimäärin alueella havaitaan päivittäin 40 maitovalasta, joista osa on poikasia, sekä 30 lahtivalasta ja kahdeksan sillivalasta.

(Päivän retki ei sisälly matkan hintaan. Retki tulee varata ja maksaa viimeistään 35 päivää ennen matkaa.)

Aamulla poistumme Quebec Citystä ja lähdemme kohti lounasta. Trois-Rivièresin kaupungin kohdalla otamme suunnan itään ja ajamme läpi pikkukaupunkien määränpäänämme Mont-Tremblant.

Mont-Tremblantin aluetta voi hyvin kutsua itärannikon Whistleriksi. Whistler on Länsi-Kanadassa sijaitseva talviurheilukeskus, joka tunnetaan Vancouverin vuoden 2010 talviolympialaisten alppihiihtonäyttämönä. Useimmat tietävät, että Mont-Tremblant tarjoaa hyvät puitteet hiihtourheilulle, mutta se on myös paljon muuta kuin hiihtokohde. Kaupunki ja samanniminen vuori sijaitsevat kuvankauniilla paikalla Lac Tremblant  järven rannalla.

Alue on kuin keidas Laurentidien vuoristossa Quebecissä mukulakivikatuineen ja Montrealin vanhaakaupunkia muistuttavine rakennuksineen, joita koristavat kirkkaanpunaiset, turkoosit tai auringonkeltaiset julkisivut ja katot. Kävelykatu sijaitsee Mont Tremblant -vuoren juurella. Vuori on Laurentidien korkein. Vaikkei nyt olekaan oikea vuodenaika hiihdolle, vierailu viehättävässä pikkukaupungissa on silti hieno kokemus.

Nauti iltapäivästä ja illasta tekemällä kävelyretki kauniissa luonnossa tai kävelykadulla. Tai nouse gondolihissillä Mont Tremblantin huipulle (n. CAD 20, ei sisälly matkan hintaan). Päivän päätteeksi nauti hyvä illallinen jossakin kaupungin monista kivoista ravintoloista.

Ajamme Kanadan pieneen pääkaupunkiin, Ottawaan, jota voi hyvin kutsua pikku Lontooksi vahvan englantilaisen leiman ansiosta. Kaupunki sijaitsee Ottawajoen rannalla. Joki toimii Ontarion ja Quebecin provinssien luonnollisena rajana. Nimi Ottawa tulee algonkin-intiaanikielen sanasta odawa, joka tarkoittaa kauppaa ja viittaa paikan ikivanhaan asemaan heimojen kauppapaikkana, myöhemmin paikkana, jossa turkistenmetsästäjät myivät taljojaan. Paikalla oli noin 10 000 vuotta sitten valtava järvi. Kun jää viimeisen jääkauden päättyessä suli, saapuivat Amerikan ensimmäiset asukkaat ja asettuivat alueelle noin 6 500 vuotta sitten. Lukuisat arkeologiset löydökset, kuten nuolenkärjet ja ruukunpalaset, todistavat paikan pitkästä historiasta.

Teemme kaupunkikierroksen Kanadan kauniissa pääkaupungissa. Parliament Hill -kukkulan laella sijaitsevat Ottawan ainutlaatuiset uusgoottilaiset parlamenttirakennukset. Parlamentin ympärillä on monia hyvin hoidettuja viktoriaanisia taloja. Parlamenttirakennusten seinät on rakennettu isoista hiekkakivilohkareista, ja rakennuksilla on jyrkät kuparikatot ja vaikuttavat tornit. Peruskiven valoi 1860 tuolloinen prinssi Albert Edward (myöhemmin kuningas Edvard VII), ja valmista tuli 1867, jolloin pidettiin parlamentin kokous, jossa muotoiltiin kansakunnan perusta, The Dominion of Canada. Näin Kanada sai itsehallinnon brittiläisessä imperiumissa.

Kun astuu sisään pääportista Wellington Streetillä ja lähestyy keskustornia, Peace Toweria, ohittaa ikuisen tulen, Centennial Flamen, jonka sytytti pääministeri Lester B. Pearson uudenvuodenaattona 1966 Kanadan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Jos olemme onnekkaita, saatamme tavata Royal Canadian Mounted Policen edustajia, joita kutsutaan arkikielessä nimellä The Mounties. He ovat pukeutuneet tyypillisesti kirkkaanpunaiseen takkiin, mustiin ratsastushousuihin, joiden sivussa kulkee kullanvärinen raita, sekä leveälieriseen hattuun tai esim. turbaaniin, mikäli henkilön uskonto niin vaatii. Usein heitä näkee hevosen selässä. He ovat ystävällisiä ja poseeraavat mielellään kuvissa.

Osa aamupäivästä on omaa aikaa. Tunnit voi viettää esim. Canadian Museum of Historyssa, joka on Kanadan suosituin museo – eikä syyttä. Museo voi ylpeillä maailman suurimmalla sisätiloissa esillä olevalla toteemipaalujen kokoelmalla. Museon näyttelyt ovat matka läpi Kanadan historian (sisäänpääsymaksu ja kuljetus ei sisälly matkan hintaan).

Ottawasta jatkamme etelään kohti St. Lawrence -jokea, joka toimii USA:n ja Kanadan välisenä rajana.

Saavumme Gananoqueen, jota pidetään porttina Thousand Islands -saaristoon (Tuhat saarta). Thousand Islands on siis muutakin kuin salaatinkastike! Tämä upea luontoalue sijaitsee St. Lawrence -joen eteläpäässä. Saaret ovat leikkautuneet graniitista, joka paljastui jääkauden alta n. 10 000 vuotta sitten. Saariston kauneus on tehnyt vaikutuksen kulkijoihin jo vuosisatojen ajan. Saariston nähdessään on helppo ymmärtää irokeesi-intiaanien legendaa saarten synnystä. Kerrotaan, että saaret ovat ”kukkia luojakunnan korista”. Ranskalaiset tutkimusmatkailijat olivat yhtä vaikuttuneita saarista ja antoivat niille niiden nykyisen nimen.

Saarten tarkka lukumäärä riippuu laskijasta, mutta kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että niitä on yli 1000 – ehkä 1800 tai siinä paikkeilla.

Entä sitten salaatinkastike? Kyllä, se on keksitty täällä. George LaLonde -niminen opas keksi sen ja tarjoili sitä asiakkaille kalaretkillään. Salaatinkastike pääsi nykyisen Thousand Islands Inn -hotellin ruokalistalle, ja lopulta reseptin sai käsiinsä New Yorkin Waldord Astoria -hotellin omistaja. Vielä tänäkin päivänä voi päästä maistamaan aitoa ja alkuperäistä Thousand Islands -kastiketta, jos on hyvin onnekas – sitä valmistetaan vuosittain näet ainoastaan 5000 pullollista.

Lähdemme risteilylle läpi Thousand Islands -saariston. Noin 100 vuotta sitten tämä Uuden maailman Venetsia houkutteli puoleensa jokaista vähänkin nimekästä henkilöä lähistöllä sijaitsevista New Yorkista, Montrealista, Torontosta ja Bostonista.

Teollisen vallankumouksen miljonäärit matkustivat pohjoiseen yksityisissä junavaunuissa, ja heidät haettiin yksityisillä vesitakseilla ja kuljetettiin ylellisiin hotelleihin tai saarelle, jotka he omistivat. Isot hotellit ovat palaneet maan tasalle jo kauan sitten, ja niiden tilalle on noussut pieniä boutique-hotelleja. Muutamat jäljellä olevat palatsit ovat yksityisomistuksessa. Pääsemme kokemaan kauneuden, jota jo irokeesi-intiaanit, ranskalaiset tutkimusmatkailijat ja teollisuuspamput osasivat arvostaa.

Risteilyn jälkeen ajamme n. 40 km päässä sijaitsevaan Kingstoniin, jossa yövymme.

Torontoa voi hyvin kutsua Kanadan Manhattaniksi, tosin Toronto on uudenaikaisempi, raikkaampi ja puhtaampi. Ohjelmassa on kaupunkikierros, jonka aikana näemme mm. CN Towerin, yliopiston ja kaupungintalon. Sen jälkeen on aikaa ostoksille, valokuvaukselle tai vain kuljeskelulle pitkin kauniin, nykyaikaisen kaupungin katuja. Kuten Big Applekin, Toronto on kulttuurien sulatusuuni, jonne on asettunut iso joukko kiinalaisia ja intialaisia sekä pohjoismaalaisia. Tuloksena on sykkivä suurkaupunki, joka on viime aikoina saavuttanut mainetta myös kansainvälisenä taide- ja kulttuurinäyttämönä.

Toronto kasvoi valtavalla vauhdilla mm. viktoriaanisella kaudella, minkä ansiosta kaupungissa on monia upeita rakennuksia tuolta ajalta, esim. Toronton yliopisto ja vanha kaupungintalo. 1900-luvulla lukemattomia rakennuksia purettiin ja korvattiin betonikuutioilla. Torontossa on kuitenkin niin runsaasti gotiikan inspiroimaa arkkitehtuuria, että kaupunki on toiminut lukemattomissa elokuvissa New Yorkin sijaisena.

CN Tower piti pitkään hallussaan maailman korkeimman tornirakennuksen titteliä, mutta vuonna 2007 titteli siirtyi Burj Dubain pilvenpiirtäjälle. Menemme hissillä 330 metrin korkeudessa sijaitsevalle näköalatasanteelle, jolta on 360 asteen näkymä yli kaupungin. Tornista näkee mm. kaupungin jättimäisen baseballstadionin Sky Domen, joka on Toronto Bluejays -joukkueen kotikenttä.

Mikäli olet ostanut päivän retken, lähdet tänään katsomaan upeita vesiputouksia. Ajamme ensin pieneen ja viihtyisään Niagara on the Laken kaupunkiin, jossa Niagarajoki laskee Ontariojärveen. Teemme kaupungissa lyhyen pysähdyksen, minkä jälkeen jatkamme Niagaran putouksille. Putousten kohdalla on kaksi Niagara-nimistä kaupunkia, joista toinen sijaitsee Yhdysvaltojen, toinen Kanadan puolella. Vesiputoukset muodostuvat kahdesta osasta, joiden välissä sijaitsee Goat Islandin saari: Kanadan puoleinen Horseshoe Falls ja Yhdysvaltojen puolella sijaitseva American Falls. Näiden lisäksi on vielä pienempi Bridal Veil Falls.

Pääsemme ihailemaan putouksia veneestä käsin: alus vie meidät ihan lähelle hurjana kuohuvia vesimassoja, joten varaudu kosteaan kohtaamiseen (retken hintaan sisältyy sadeviitta)! Putouksia katseltuamme syömme illallisen Skylon Towerin ravintolassa.

Niagaran putousten alue tunnetaan jälkiruokaviinistään, jota kutsutaan nimellä ice wine, ”jääviini”. Viini valmistetaan rypäleistä, jotka saavat olla kiinni köynnöksissä, kunnes pakkanen on niitä puraissut. Maistamme makeaa viiniä ennen kuin palaamme Torontoon, jossa yövymme.

(Päivän retki ei sisälly matkan hintaan. Retki tulee varata ja maksaa viimeistään 35 päivää ennen matkaa.)