Iran ja Persian aarteet

Tänään lähdemme tutustumaan Iranin maallisimpaan ja vapaamielisimpään kaupunkiin. Teheranilla on ollut kansallista merkitystä vasta 200 vuotta (Teheranista tuli pääkaupunki 1795) ja siltä puuttuu rikas historia, josta muut vierailukohteiksemme valitut Iranin kaupungit ovat tunnettuja. Sen sijaan Teheran on aarreaitta ihmisille, jotka pitävät museoista ja gallerioista. Kaupungissa on myös liuta etnisiä ravintoloita ja kahviloita.

Vanhin kaikista Teheranin historiallisista monumenteista on Unescon suojelema Golestanin palatsi. Se rakennettiin 1500-luvun puolivälissä ja toimi kuninkaallisena palatsina Qajar-dynastian aikana 1794–1925. Kyse ei ole oikeastaan yhdestä palatsista, vaan jättiläismäisestä kompleksista, joka koostuu yhteensä 17 palatsista, museoista, pihoista ja puutarhoista. Kuljemme alueella ja näemme mm. loisteliaan marmoriterassin, joka on koristeltu maalauksin, marmorikaiverruksin, stukkokoristein ja emaloinnein. Terassin keskellä seisoo alabasterinen valtaistuin. Istuimen 65 alabasteripalaa on louhittu Yazdista. Täällä on pidetty kuninkaallisia seremonioita ja kruunajaisia, viimeinen 1925.

Teheranin-kierroksellamme näemme myös šaahien ajalta peräisin olevat kruununjalokivet. Kokoelma on kuin korujen, jalokivien ja timanttien runsaudensarvi ja antaa ainutlaatuisen kuvan kuningasperheen rikkauksista.

Ohjelmassa on lisäksi käynti kansallismuseossa, jota kutsutaan myös arkeologiseksi museoksi. Museossa on esillä esineistöä Iranin kuuluisimmilta arkeologisilta kaivauksilta, kuten Persepoliista ja Susasta. Ensin mainituilta kaivauksilta esillä on mm. 2 500 vuotta vanha reliefi, joka esittää Persian kuningasta Dareios I:stä. Museossa on myös laaja islamilainen kokoelma, joka koostuu valtaosin persialaisista matoista, keramiikka- ja kupariesineistä. Varsinkin Paratiisiovi, islamilainen rukoussyvennys 1300-luvulta, on näkemisen arvoinen. Museossa on myös hyvä kirjakauppa.

Poistumme pääkaupungista ja ajamme Kashaniin, joka on niin lumoava, että šaahi Abbas I halusi tulla haudatuksi sinne Isfahanin sijaan. Toinen historiallinen hahmo, joka liittyy kaupunkiin, on Abu Musa al-Ashari, sotilas ja profeetta Muhammedin seuraaja. Hän valloitti kaupungin 600-luvulla. Legendan mukaan hän onnistui siinä käskemällä joukkojaan keräämään tuhansia skorpioneja ympäröivältä aavikolta ja heittämään ne kaupunginmuurin yli. Kauhistuneina kaupunkilaiset antautuivat. Seldžukkien valtakaudella (1051–1220) Kashan tuli kuuluisaksi tekstiileistään, keramiikastaan ja keraamisista laatoistaan. Tänä päivänä kaupunki on mattojen ja ruusuveden tuotannon keskus. Jos etsit laadukkaita matkamuistoja, saatat hyvinkin löytää ne täältä. Käymme koko Iranin vanhimmassa persialaisessa puutarhassa, Bagh-e Finissä, joka on perustettu 1590. Puutarha kattaa 2,3 hehtaarin kokoisen alan, ja kuten muissakin tuon ajan persialaissa puutarhoissa, myös Bagh-e Finissä on erilaisia vesiaiheita. Puutarhassa kasvaa sypressejä, ja arkkitehtuuri on sekoitus Safavidien valtakunnan, Zandin ja Qajarin dynastioiden tyyliä. Kashanissa on myös kourallinen historiallisia, 1800-luvun vauraiden kauppiaiden rakennuttamia taloja.

Katselemme lähemmin Borujerdien taloa, jonka rakensi persialainen arkkitehti Ustad Ali Maryam. Talo on rakennettu perinteiseen persialaiseen tyyliin vesialtaineen, viikunatarhoineen, sisäpihoineen ja tuulitorneineen. Viiden minuutin kävelymatkan päässä historiallisesta talosta sijaitsee Agha Borzog, nelikerroksinen moskeija, joka tunnetaan symmetrisestä muodostaan. Puisessa pääovessa väitetään olevan yhtä monta koristeellista naulaa kuin Koraanissa on säkeitä. Vaikkei itse moskeija enää ole käytössä, sen ohessa sijaitseva madrasa toimii yhä.

Seuraava pysähdyspaikkamme matkalla Isfahaniin on yksi Iranin vanhimmista kylistä, Abyaneh. Kylä, jonka asukasluku on vain 300, sijaitsee kauniilla paikalla Karkasvuoriston juurella ja koostuu kapeiden, mutkaisten katujen labyrintista ja ristikkoikkunaisista, vinoilla puuparvekkeilla varustetuista punaisista taloista. Kuin muistutuksena siitä, että kylä on ollut olemassa jo 1 500 vuotta, vanhimmat asukkaat puhuvat yhä Keski-Persian murretta – kieltä, joka on suurimmaksi osaksi kadonnut jo useita satoja vuosia sitten. Vuoren laella on Sassanidien dynastian rakennuttaman linnakkeen rauniot.

Perillä Isfahanissa majoitumme mukavaan ja hyvätasoiseen hotelliin.

Isfahanille on tyypillistä loistelias islamilainen arkkitehtuuri ja kukkivat puutarhat. Iranilaisen sanonnan mukaan Isfahan on puoli maailmaa. Saavuttuaan Isfahaniin useimmat ymmärtävät miksi. Isfahan oli tärkeä pysähdyspaikka Silkkitiellä, mutta kaupungin kukoistuskausi alkoi vasta 1598, kun šaahi Abbas I teki Isfahanista Persian pääkaupungin. Kaupungin ylelliset palatsit ja moskeijat, isot aukiot ja kukkivat puistot kertovat itsevaltaisesta hallitsijasta, joka halusi tehdä kaupungista erityisen.

Käytyämme Hash Beheshtissä, pienessä mutta ylellisesti koristellussa palatsissa keskellä Isfahania, katselemme lähemmin Chehel Sotoun -palatsia, jossa šaahi Abbas II vastaanotti ja viihdytti vieraitaan. Nimi merkitsee 40:tä pylvästä ja on saanut innoituksensa 20 hoikasta pylväästä, jotka kannattelevat katosta palatsin sisäänkäynnin luona. Pientä mielikuvitusta käyttäen voi pylväitä nähdä 40, kun ne heijastuvat palatsin edustalla sijaitsevan altaan vedestä. Altaan ympärillä on kivileijonien koristamia suihkulähteitä. Alkuperäinen palatsi valmistui 1614, mutta se tuhoutui tulipalossa 1706, ja tilalle on sittemmin rakennettu uusi.

Isfahanissa käydessä on ehdottomasti nähtävä kuuluisat sillat, jotka ylittävät historiallisesti merkittävän Zayandehjoen kaupungin ulkopuolella. Sillat olivat aikaisemmin suosittuja tapaamispaikkoja. Paikallisilla oli tapana nauttia kupponen teetä jossakin viihtyisistä kahviloista, joita oli tuolloin sekä silloilla että niiden alla. Käveleskelemme pitkin jokirantaa ja näemme kaksi tunnetuinta siltaa, Sio-se Polin ja Khajoun, jotka on rakennettu 1602 ja 1650.

Seuraavaksi suuntaamme Jolfan kaupunginosaan, joka tunnetaan myös armenialaisena korttelina. Alueen rakennutti šaahi Abbas I siirtäessään Isfahaniin vuonna 1606 pienen kristillisen yhteisön Jolfan kaupungista. Jolfa sijaitsee nykyään Iranin pohjoisrajalla. Šaahi oli kiinnostunut kristittyjen taidoista kauppiaina, yrittäjinä ja taiteilijoina. Hän antoi kristityille vapauden harjoittaa uskontoaan, mistä on todisteena mm. Vank-katedraali, joka oli yksi ensimmäisistä armenialaisten tänne rakentamista kirkoista. Katedraalin ulkopuoli on vaatimaton, mutta sisäpuolen runsas koristelu on harvinainen sekoitus eri tyylisuuntia: islamilaisia laattoja rinta rinnan kristillisten symbolien ja persialaisten kuvioiden kanssa. Värikkäiden freskojen maalaaminen kesti 15 vuotta ja ne on vastikään entisöity. Kirkon arkkitehtuuri ja koristelu on vaikuttanut suuresti koko Persian ja Mesopotamian alueen ortodoksikirkkojen muotoiluun. Kirkon ohessa toimivassa museossa on esillä katedraalin historiaan liittyvää esineistöä, mm. šaahi Abbas I:n määräys Jolfan kaupunginosan perustamisesta, ensimmäinen Iranissa painettu kirja sekä historiallisia valokuvia.

Kaupungin basaarin ulkopuolella sijaitsee seuraava vierailukohteemme: Unescon suojelema Jameh-moskeija, joka on yksi Iranin vanhimmista. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 771, ja 1800-luvun loppupuolelle mennessä moskeijaa oli korjattu, laajennettu ja entisöity kulloinkin vallinneen arkkitehtonisen tyylin mukaan. Näin ollen moskeijan voi nähdä eräänlaisena persialaisen arkkitehtuurin historian tiivistymänä.

Tänään tutustumme lähemmin vaikuttavaan Naqsh-e Jahan -aukioon – tai Imaamiaukioon – jonka pinta-ala on 67 000 m2 ja joka on maailman toiseksi suurin aukio. Majesteettinen aukio rakennettiin vuonna 1612 ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Aukion rakennutti šaahi Abbas I. Aukio on toiminut mm. useiden virallisten juhlallisuuksien, hevospooloturnausten ja sotilasparaatien näyttämönä. Aukiolla on nykyäänkin elämää ja vilskettä kiitos lukuisien vierailijoiden. Katselemme lähemmin joitakin aukion näyttävistä rakennuksista.

Aloitamme 1600-luvulta peräisin olevasta Sheikh Lotfollah -moskeijasta, jonka rakennutti šaahi Abbas I. Moskeijaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista ja se on koristeltu arabeskein ja upein mustia ja violetteja kukkia kuvaavin mosaiikein. Kupoli on sävyiltään vaaleanpunainen ja beige. Itse rukoussaliin kuljetaan käytävän kautta. Sali on kooltaan vaatimaton, sillä moskeija rakennettiin vain kuningasta ja hänen perhettään varten. Näemme myös kuninkaallisen Ali Qapu  palatsin, jossa on kuusi kerrosta. On helppo kuvitella kuningas ja hänen seurueensa parvekkeelle katselemaan aukiolla pelattavaa poolopeliä.

Seuraavaksi ohjelmassa on aikaa omille seikkailuille kaupungin basaarissa. Basaari on viehättäville aukioille johtavien kapeiden katujen labyrintti. Isfahan oli 1600-luvulla kaikenlaisten rikkauksien keskittymä, ja täältä saattoi ostaa kaikkein hienoimpia persialaisia taidekäsitöitä. Nykyään Isfahan tunnetaan yhä kaupunkina, josta voi ostaa maailman hienoimpia käsinkudottuja persialaisia mattoja. Isfahan-mattojen yksityiskohdat ovat pyörryttäviä ja todistavat vuosien harjaantumisesta käsityöhön sekä pitkästä perinteestä. Helpompia tuliaisia kuljettaa kotimaahan on kuitenkin esim. miniatyyrimaalaukset, joista Isfahan tunnetaan mattojen ohella.

Jatkamme matkaa lounaan jälkeen ja saavumme illalla Yazdiin, joka sijaitsee kauniilla paikalla vuoristossa kahden autiomaan välissä, suolavesijärvien ympäröimänä. Majoitumme hotelliin.

Yazd on yksi Silkkitien kauppakaupungeista, josta karavaanit ostivat silkkiä, muita tekstiilejä ja mattoja matkalla Keski-Aasiaan ja Intiaan. Yazd tunnetaan silkin ja korkealaatuisen käsityön lisäksi tuulitorneista ja vesilaitoksista, joita rakennettiin helpottamaan elämää kesähelteillä. Verrattuna moniin muihin Iranin kaupunkeihin Yazd on säilyttänyt autenttista charmiaan ja klassista persialaista tyyliään, joihin kuuluvat kapeat, sokkeloiset kujat, aukiot ja vilkkaat basaarit. Yazdin arkkitehtuurin sanotaan olevan kaikkein persialaisinta, ja sitä on suojellut vuosisatojen ajan lämmin ilmasto ja säästyminen vihollisten hyökkäyksiltä. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Marco Polo vieraili Yazdissa vuonna 1272 matkallaan Kiinaan. Polo kuvaili Yazdia ”hyväksi ja yleväksi kaupungiksi”. Kaupungin eteläpäässä käymme katsomassa Hiljaisuuden tornia, jonne zarathustralaiset jättivät kuolleiden ruumiit haaskalintujen syötäviksi. Zarathustralaiset pitävät ruumiita epäpuhtaina eikä niiden pidä antaa saastuttaa puhtaita elementtejä, kuten tulta tai maata. Perinne katkesi 1900-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien kuolleet on haudattu meille tutummalla tavalla.

Yazdissa asuu yhä reilut 10 000 zarathustralaista. Naispuoliset zarathustralaiset voi tunnistaa kuvioidusta huivista ja brodeeratusta mekosta. Käymme myös zarathustralaisten Tulen temppelissä, jossa on palanut pyhä tuli vuodesta 470. Zarathustralaiset kaikkialta maailmasta tulevat sitä katsomaan. Tutustumme lähemmin Jameh-moskeijaan, joka on peräisin 1300-luvulta. Moskeijan minareetti on Iranin korkein, ja sisätiloja koristavat kauniit mosaiikit, jotka tekevät rakennuksesta yhden persialaisen arkkitehtuurin hienoimmista esimerkeistä. Moskeijan kuva on painettu 200 rialin setelin etupuolelle. Yazdin vesimuseossa kuulemme qanat-nimisestä maanalaisesta kanavajärjestelmästä, jota käytetään kuljettamaan ihmisille juomavettä sekä kuiville alueille kasteluvettä. Qanatit on rakennettu vaakatasoisiksi kuiluiksi, joita tunnelit yhdistävät. Kaivo löytyy yleensä vuoren juurelta maan alta. Kanavien toiminta perustuu painovoimaan, sillä kaivo on aina korkeammalla kuin veden määränpää. Teknologia on kehitetty Persiassa ja on levinnyt sieltä muualle.

Illalla on mahdollisuus käydä Amir Chakhmaq -kompleksissa, symmetrisessä moskeijassa. Se tunnetaan alkoveistaan, jotka valaistaan pimeyden laskeuduttua, sekä Dowlatabad-puutarhasta, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Upea puutarha rakennettiin 1750 ja siellä on sekä kaunis palatsi että maailman korkein tuulitorni. Palatsin sisällä näemme yksityiskohtaisia metalliristikoita ja hienostuneita lasimaalauksia.

Nousemme varhain, jotta saamme kaiken irti päivän mielenkiintoisesta ohjelmasta. Jätämme hyvästit Yazdille ja ajamme Pasargadaen muinaiseen kaupunkiin, jonka perusti kuningas Kyyros II Suuri (576–529 eKr.) Akemenidien hallitsijasuvun pääkaupungiksi noin 550 eKr. Käymme kuningas Kyyroksen hautakammiossa ja ylellisen kuninkaallisen palatsin raunioilla. Katselemme myös kaupunkia, joka oli muinoin niin kaunis, että on päässyt Unescon maailmanperintökohteeksi. Pasargadaen palatsien ja puutarhojen muotoilu vaikutti suuresti klassiseen persialaiseen taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Myöhempi tutkimus osoittaa, että kaupunki oli rakennettu niin tukevasti, että se selvisi jopa maanjäristyksestä, jonka voimakkuus oli 7 Richterin asteikolla. Nykyään rauniot ovat kuitenkin varsin huonossa kunnossa.

Jatkamme Pasargadaesta mahtavan Persepolis-palatsin raunioille. Persepolis sijaitsee kauniilla paikalla Kuh-i-Rahmat-vuoren juurella Shirazin kaupungin ulkopuolella. Palatsi on viimeinen jäänne esihistoriallisesta Lähi-idästä. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupungin, joka toimi pääkaupunkina Akemenidien hallitsijasuvun kaudella (noin 550–330 eKr.), perusti Persian kuningas Dareios I lähes 2 500 vuotta sitten. Kuningas Kserkses I (485–465 eKr.) ja hänen poikansa Artakserkses lisäsivät kaupunkiin myöhemmin useita rakennuksia.

Rakennushistoria on hyvin dokumentoitu lukuisiin kiilakirjoituksiin, jotka on löydetty paikan päältä. Persepoliin esikuvina olivat mesopotamialaiset rakennukset, ja palatsin mahtipontisuus korostuu yksityiskohtaisissa koristeluissa: leijonapatsaita, veistosmaisia pylväänpäitä ja pikkutarkkoja reliefejä, jotka on kaiverrettu kalkkikiveen. Kuljemme portaita ”Kaikkien kansojen portille” ja vastaanottosaliin, ”Apadanaan”, jossa kuningas otti vastaan vasallivaltioiden valtuuskuntia. Portaiden reliefit olivat hautautuneet hiekkaan, ja ovat siksi niin hyvin säilyneitä. ”Apadanan” pohjois- ja itäosassa näemme mm. portaikon, joka vie ylös pilarisaliin ja valtaistuinsalin raunioille. Valtaistuinsali oli koko alueen toiseksi suurin rakennus. Näemme taustalla myös ns. Kserksesin haaremin. Koko rakennuskompleksia ympäröi kolmelta sivulta kaksoismuuri, ja neljännellä sivulla seisoo Kuh-i-Rahmat-vuori luonnollisena suojamuurina.

Aleksanteri Suuri valloitti Persepoliin 331 eKr. ja tuhosi kaupungin. Akemenidien muinainen valtakunta löydettiin uudelleen vasta 1600-luvun alussa, kun matkaajat toivat kuvauksia mukanaan Eurooppaan. Vuonna 1765 vieraili saksalainen Carsten Niebuhr Persepoliissa, josta hän laati yksityiskohtaiset pohjapiirrokset ja jäljensi huolellisesti reliefejä ja marmoriseinien kiilakirjoituksia. Niebuhrin pikkutarkat jäljennökset toimivat kiilakirjoitusten tulkintojen pohjana. Carsten Niebuhr kaiversi oman nimensä palatsin isoon porttiin todisteeksi työstään ja oleskelustaan muinaisessa kuninkaallisessa palatsissa. Niebuhr tuli Persiaan Omanin kautta tanskalaisen retkikunnan mukana heidän tutkimusmatkallaan Arabiaan.

Aikataulusta ja liikneteestä riippuen, jatkamme mahdollisuuksien mukaan pohjoiseen Naqsh-e Rustamin kuningashaudoille ja Naqsh-e-Rajabin arkeologiselle alueelle. Akemenidien kuninkaiden Kserksesin, Artakserksesin, Dareios I:n ja Dareios II:n uskotaan lepäävän täällä sarkofageissaan. Aleksanteri Suuri ryösti haudat valloittaessaan Akemenidien valtakunnan, mutta iso persialainen risti koristaa yhä kallioseinämiä.

Saavumme illlalla kauniilla paikalla sijaitsevaan Shirazin kaupunkiin, jota kutsutaan myös ”Persian runolliseksi pääkaupungiksi”, ja majoitumme hotelliin.

Tänään koemme aitoa tuhannen ja yhden yön tunnelmaa, kun teemme kaupunkikierroksen kauniissa Shirazissa. Ensimmäinen kohteemme on Eram-puutarha – yksi yhdeksästä persialaisesta puutarhasta, jotka perustettiin 1800-luvun puolivälissä ja jotka ovat Unescon maailmanperintökohteita. Eram-puutarhaa kutsutaan myös paratiisipuutarhaksi. Syy on helppo ymmärtää: hyvältä tuoksuvaa puutarhaa koristavat kukkivat appelsiinipuut, vihreät sypressit, taatelipalmut ja persialaiset ruusut ja se on toiminut monien iranilaisten kirjailijoiden inspiraation lähteenä läpi aikojen. Puutarhassa on myös suihkulähteitä sekä komea Qajar-palatsi, jonka rakennutti rikas Qavamin perhe 1879–1886. Palatsin sisätilat on koristeltu eleganteilla kuvioilla ja kaakeleilla, joissa on kuuluisan iranilaisen runoilijan Hafezin säkeitä. Itse rakennus on saanut innoituksensa viktoriaanisesta Euroopasta. Palatsissa on 32 huonetta ja kaksi kerrosta.

Jatkamme kulkuamme taiteen ja runouden maailmassa, käymme kansallisrunoilija Hafezin haudalla. Sekä iranilaiset että ulkomaalaiset matkailijat käyvät haudalla, jota ympäröivät solisevat lähteet, värikkäät kukkaistutukset ja tuoksuvat sypressit. Useimmat uskovaiset iranilaiset pitävät Hafezia hengellisenä mestarina, jolla oli aivan erityinen kyky aistia Jumalan läsnäolo. Monet pitävät Hafezin runoja henkisenä johtolankanaan elämän isoissa kysymyksissä. Sanotaan, että jollei köyhällä iranilaisella ole varaa tehdä pyhiinvaellusta Mekkaan, Allah antaa hänelle anteeksi, mikäli hän käy edes Hafezin haudalla. Perinteen mukaan vastavihityn parin tulee käydä Hafezin haudalla ja lukea yksi hänen runoistaan ääneen taatakseen onnellisen avioliiton.

Seuraava kohteemme on yksi eleganteimmista ja valokuvatuimmista moskeijoista koko Etelä-Iranissa: Masjed-e Nasir-al-Molk. Moskeija valmistui 1800-luvun lopussa ja sen tunnusmerkki on kauniit syvänsiniset laatat, jotka peittävät sen julkisivun. Paras löytyy kuitenkin vasta sisältä: rukoushuone kaiverrettuine pylväineen, värikkäät fajanssikoristelut ja kauniit lasimosaiikki-ikkunat, jotka täyttävät koko tilan upealla värileikillään.

Shirazissa on monen mielestä maan kauneimmat basaarit. Varmistuaksemme tästä käymme isossa Vakil-basaarissa kaupungin historiallisessa keskustassa. Vilkkailla markkinakaduilla näemme mm. paimentolaisia, jotka tulevat Shiraziin tekemään kauppaa. Täältä voi ostaa kaikkea itämaisista antiikkiesineistä käsinkudottuihin mattoihin, kupariesineisiin, vihanneksiin, mausteisiin ja maalauksiin. Alueella on myös useita kauniita pihoja, kylpylöitä ja mattokauppoja, joista väitetään löytyvän kaupungin hienoimmat matot.

Illalla syömme herkullisen läksiäisillallisen ja levähdämme hotellissa, jonka jälkeen ajamme Shirazin kansainväliselle lentokentälle, josta kotimatka alkaa.