Filippiinit – tuhansien saarien maa

Lento Filippiineille.

Saavumme pääkaupunki Manilaan. Olemme valinneet majoituksen Manilan ulkopuolelta, jotta seuraavan päivän ajomatka ei käy liian pitkäksi ja myös välttyäksemme Manilan aamuruuhkalta.

Clark kattaa Angelesin kaupungin sekä Pampangan ja Tarlacin läänit. Se tunnetaan parhaiten ehkä entisestä Amerikan lentotukikohdasta Clark Air Basesta, joka lakkautettiin 1991. Filippiinit siirtyi Amerikan hallintaan siitä lähtien, kun espanjalaiset hävisivät sodan amerikkalaisia vastaan 1898. Vuonna 1946 Filippiinit itsenäistyi. Nykyinen Clark Freeport and Special Economic Zone on tehnyt alueesta liike-elämän, teollisuuden, ilmailun, koulutuksen ja matkailun keskuksen.

Hotellissa saamme hieman iltapalaa ennen nukkumaanmenoa.

Aloitamme päivän käymällä Air Force City Parkissa, jossa teemme pienen kävelykierroksen ja katselemme näytteille asetettuja lentokoneita. Lukuisat lentokoneet, helikopterit ja tykit ovat todisteita amerikkalaisten vaikutuksesta tähän Aasian kolkkaan. Puistosta jatkamme Nayong Pilipino Clarkiin, joka on paikallinen kulttuurikeskus. Sanotaan, että täällä saa maistiaisen kaikesta, mitä Filippiinit tarjoaa, ilman että tarvitsee matkustaa kauemmas; rakennuksia ja maisemia, jotka luonnehtivat Filippiinien eri alueita.

Nautimme lounaan matkan edetessä. Lähdemme Clarkin alueelta kohti pohjoista määränpäänämme Baguio, joka on vilkas vuoristokaupunki. Käymme Baguion katedraalissa, joka valmistui 1936, kun Filippiinit kuului vielä amerikkalaisten hallintaan. Ohitamme Rizal Parkin, The Mansionin – Filippiinien presidentin kesäpalatsin – ja jatkamme Mines View Parkiin, joka sijaitsee n. neljän kilometrin päässä Baguion keskustasta. Näemme pilkahduksen Amburayan-laaksosta ja katselemme näkymiä Itogon kaivoskaupunkiin, jossa on mm. hylättyjä kulta- ja kuparikaivoksia. Majoitumme hotelliin ja syömme tervetuloillallisen paikallisessa ravintolassa.

Aamiaisen jälkeen ajamme kahvitilalle, jolla teemme lyhyen opastetun kierroksen ja maistelemme filippiiniläistä kahvia, joka on yllättävän korkealaatuista. Sitten jatkamme matkaa kohti pohjoista ja Ilocosin aluetta. Ilocos sijaitsee Länsi-Filippiineillä Etelä-Kiinan meren rannalla. Ensin ajamme länteen, kunnes saavumme rantatielle. Näemme filippiiniläisten arkielämää ajaessamme läpi kaupunkien ja kylien ja ohi peltojen pilkahtaa meri. Pidämme lounastauon sopivassa kohdassa.

Vauhtimme ei ole huima ajaessamme pienten kylien läpi. Kylissä paikallisliikenne hoituu nk. tricyckleilla eli sivuvaunuilla tuunatuilla mopoilla, joissa on katto. Kyse on suositusta kulkuvälineestä joten tulemme köröttelemään monta kertaa näiden ajopelien perässä.

Saavuttuamme Viganiin majoitumme hotelliin, jossa vietämme seuraavat kolme yötä. Majoitus on valittu sijainnin perusteella. Cordilla Inn -hotelli on rakennettu vuonna 1885  ja se sijaitsee kaupungin historiallisessa keskustassa lähellä ravintoloita ja ostosmahdollisuukia. Huoneet ovat viihtyisiä ja kaikissa huoneissa on oma wc, suihku ja wifi. Mikäli aikataulu sallii, voimme lähteä tutustumaan tähän entiseen espanjalaiseen kaupunkiin, jonka historiaa ja arkkitehtuuria siirtomaakausi Espanjan vallan alla leimaa voimakkaasti. Tapaamme illallisella paikallisessa ravintolassa.

Tänään tutustumme upeaan ja mielenkiintoiseen Viganiin. Kaupunki perustettiin 1500-luvulla ja on Aasian parhaiten säilynyt esimerkki espanjalaisesta siirtomaakaupungista. Arkkitehtuuri vanhassa keskustassa kuvastaa muualta Filippiineiltä, Kiinasta, Euroopasta ja Meksikosta peräisin olevien kulttuuristen elementtien kohtaamista. Sen tuloksena syntyi kulttuuri ja kaupunkikuva, jollaista ei näe missään muualla Itä- ja Kaakkois-Aasiassa.

Vigan oli siirtomaakaudella tärkeä kauppakaupunki. Se sijaitsee Abrajoen suistossa. Kahta aukiota hallitsee St. Paul’s Cathedral, arkkipiispan palatsi, kaupungintalo ja rakennus, jossa maakuntahallinto toimii. Kaupungin pohjakaava on luotu renessanssin kaupunkisuunnittelun mukaisesti. Se määriteltiin 1542 teoksessa Leyes Nuevas de Indias, Espanjan imperiumin lait siirtokunnille Amerikassa ja Filippiineillä. Jos on käynyt Etelä-Amerikassa, huomaa kyllä suuren eron Viganin ja Espanjan Latinalaisessa Amerikassa sijainneiden siirtomaiden välillä. Viganin historiallinen sydän (tunnetaan nimellä Mestizo) on nimittäin saanut voimakkaita vaikutteita Kiinasta ja paikallisilta filippiiniläisiltä. Mestizo koostuu 233 historiallisesta rakennuksesta, jotka on rakennettu 25 kadusta koostuvalle ”shakkilaudalle”.

Ennen siirtomaa-aikaa Vigan oli tärkeä kauppa-asema kiinalaisille kauppiaille, jotka ostivat paikallisilta kultaa, mehiläisvahaa ja muita tuotteita Cordilleran alueelta ja myivät eksoottisia aasialaisia tuotteita. Espanjalaiset valloittivat Viganin ja asettuivat kaupunkiin 1572. Viganista tuli espanjalaisten vallan keskus Luzonjoen itäpuolisella alueella. Vuonna 1758 Viganista tuli Nueva Segovian arkkihiippakunnan keskus.

Kuljemme tässä kiinnostavassa ja kauniissa kaupungissa, kävelemme pitkin Calle Crisologo -katua ja käymme Crisologo-museossa, joka on Crisologon perheen entinen koti. Museossa saamme käsityksen siitä, millaista oli yläluokkainen elämä siirtomaakaudella. Käymme myös saviruukkupajassa, jossa tehdään yhä ruukkuja käsityönä. Näemme myös Bantayn kellotornin ja St. Paul’s Cathedralin. Pidämme tauon ja nautimme lounaan.

Jatkamme kaupunkikierrosta Viganissa ja käymme katsomassa Padre José Burgos National Museumia. José Burgos oli yksi neljästä marttyyripapista, jotka espanjalaiset teloittivat 1872. Pappeja syytettiin yhteistyöstä filippiiniläisten kapinallisten kanssa. Museossa, joka on perustettu Burgosin synnyinkotiin, on laaja kokoelma esineistöä koko alueelta.

Kaupunkikierroksen jälkeen on omaa aikaa. Viganin viehättävässä keskustassa on iso liuta ravintoloita, joten illallinen ei sisälly matkan hintaan. Itselle sopiva ravintola löytyy varmasti. Matkanjohtaja auttaa toki mielellään.

Tänään ajamme pohjoista kohti Laoagiin, jossa teemme kaupunkikierroksen ja käymme Pyhän Williamin katedraalissa sekä erikoisessa Sinking Bell Towerissa, joka rakennettiin 1612 hiekkapohjalle. Tästä johtuen kirkko upposi, ja nyt sisään päästäkseen on kumarruttava. Käymme myös merkityksellisessä Paoay-kirkossa, joka tunnetaan erikoisesta arkkitehtuurista ja valtavista tukipilareista. Syömme lounaan.

Filippiinien kenties tunnetuin presidentti, Ferdinand E. Marcos, on haudattu Bataciin, jossa käymme Marcos-museossa ja mausoleumissa, joissa on esillä kokoelma Marcosin perheen muistoja ja esineitä.

Palattuamme Viganiin loppupäivä on omaa aikaa. Omakustanteinen illallinen Viganissa.

Tänään ajamme Viganista Sagadaan yli vuorten. Ensin suuntaamme kohti etelää, sitten käännymme tielle, joka vie ylös vuorille. Vuoriharjanne erottaa Ilocosin ja Cordilleran alueet toisistaan. Vaikka välimatka ei ole pitkä kilometreissä, reissu vie noin tunnin. Ajamme pitkin vuoristotietä ja nautimme upeista maisemista. Pidämme taukoja reilun kuuden tunnin ajomatkalla ja syömme lounasta. Perillä Sagadassa majoitumme yksinkertaiseen yksityismajoitukseen luonnon keskelle. Osassa huoneita wc ja erilliset suihkutilat ovat käytävällä. Majoitustoiminnasta saatavat tuotot ohjataan sosiaalisiin projekteihin, joita johtaa Episcopal Diocese of Northern Philippines (EDNP)-järjestö. Syömme illallisen paikallisessa ravintolassa.

Sagadan mystiset riippuvat ruumisarkut Echo Valleyssa kertovat ifugao-kansan 2000 vuotta vanhoista hautausperinteistä. Arkut ovat kiehtoneet kävijöitä kaikkialta maailmasta. Mäntypuiset arkut, jotka on ripustettu alkukantaisilla kaapeleilla ja köysillä kalkkikivikallioon, toimivat eräänlaisina pursina matkalla taivaaseen. Ruumiit arkkujen sisällä aseteltiin synnytysasentoon, sillä ajateltiin, että sielu poistuu ruumiista samalla tavalla kuin se syntyy kehon mukana. Tästä oudosta tavasta on löytynyt vain harvoja kirjallisia kuvauksia. Sen sijaan tämän paikallisen uskonnon perinteet ovat siirtyneet suusta suuhun heimovanhimpien välityksellä.

Henkisen ulottuvuuden lisäksi arkkujen ripustamiselle löytyy myös käytännön syitä. Ripustaminen korkealle suojeli arkkuja villieläimiltä ja haudanryöstäjiltä. Vastaavankaltaisia rituaaleja on toteutettu myös joissakin osissa Indonesiaa, mutta uskontohistorioitsijat väittävät, että ne olisivat kotoisin Kiinasta, jossa on ollut joissakin paikoissa tapana haudata kuolleet kallioseinämään. Kysymys kuuluukin, onko asioilla mitään yhteyttä. Kristinuskon levittyä alueelle ifugaot alkoivat haudata kuolleet maahan, joten vanhaa tapaa käytetään nykyään enää hyvin harvoin.
Ajamme kohti Banauea ja nautimme lounaan päivän aikana. Pysähdymme matkalla Bontoc-museossa. Bontoc-museon perusti belgialainen nunna, joka halusi säilyttää Cordilleran alueen alkuperäiskansojen historiaa ja perintöä jälkipolville. Museon kokoelmaan kuuluu mm. perinteisiä asuja, metsästys- ja maanviljelyvälineistöä sekä vanhoja valokuvia paikallisväestöstä, pääkallonmetsästäjä-sotureista, ja heidän karmivista voitonmerkeistään. Museossa on myös valokuvia amerikkalaisista kristityistä lähetyssaarnaajista, jotka toimivat aktiivisesti alueella. Itse museorakennus on rakennettu perinteiseen ifugao-talon tyyliin huonekaluineen ja kotitalousvälineineen. Museon takana on kopio ifugao-kylästä, joka on jo itsessään näkemisen arvoinen.
Perillä Banauessa majoitumme hotelliin, jossa vietämme kaksi seuraavaa yötä. Illalla syömme yhteisen illallisen.

Tänään nousemme ”jeepneyn” kyytiin. ”Jeepney” on paikallinen bussi, joka kulkee yleensä tiettyä reittiä ja kuljettaa paikallisväestöä paikasta toiseen. Jeepneyt tunnetaan taidokkaista koristeluistaan ja siitä, että ne ovat täynnä matkalaisia – joskus liiankin täynnä. Jeepneyjä näkee vain Filippiineillä ja niistä on tullut filippiiniläisen kulttuurin symboli. Me saamme omat jeepneyt, joten vältymme istumasta aivan kylki kyljessä. Kyyti ei ole kuitenkaan yhtään tylsempi! Suuntaamme kohti riisiterasseja, joista Banaue tunnetaan maailmalla.

Banauen riisiterassit kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin ja monet filippiiniläiset pitävät niitä maailman kahdeksantena luonnonihmeenä. Terassit ovat olleet olemassa yli 2000 vuotta ja sijaitsevat vuorten rinteissä. Ne on suurella todennäköisyydellä perustettu käsivoimin. Terassit oli alunperin käytännön ratkaisu ongelmaan, miten viljellä riisiä alueella, joka sijaitsee noin 1500 metrin korkeudessa Filippiinien pääsaaren Luzonin kauimmaisessa osassa. Terasseilta on huimaavat ja upeat näkymät. Käymme näköalapaikalla ja katselemme näitä kauniita ja ainutlaatuisia riisipeltoja. Matkalla nautimme lounaan. Jatkamme matkaa ja pysähdymme maalaiskylässä ja tapaamme paikallisasukkaita. Palattuamme hotelliin on aikaa rentoutua hieman ennen kuin syömme illallisen hotellissa.

Päivän ajoreitti kulkee osin pitkin uudehkoa valtatietä ja osin pitkin paikallisia maanteitä Banauesta määränpäähän Manilaan. Ajomatka kestää noin 10 tuntia, riippuen liikenteestä. Pysähdymme luonnollisesti useita kertoja matkan varrella mm. syömään lounasta.

Ajamme tänään läpi Balete-solan, jossa käytiin toisen maailmansodan aikana kovia taisteluita Luzonin saaren hallinnasta. Amerikkalaiset tunkeutuivat maahan yrittäessään vapauttaa Filippiinit. Japanilaisten strategiana oli hidastaa amerikkalaisten etenemistä niin paljon kuin mahdollista, jotta Japanin joukot ehtisivät vetäytyä takaisin Kianganiin ja Ifugaoon ja voisivat ryhtyä siellä viimeiseen taistoon. Balete-sola oli ainoa tie Cagayanin laaksoon ja siitä syystä täällä käytiin kovimpia taisteluita. Sola tunnetaan myös Dalton-solana, sillä amerikkalainen kenraali James Dalton II sai täällä surmansa japanilaisen tarkka-ampujan luodista.

Saavuttuamme Manilaan majoitumme hotelliin ja syömme illallisen.

Tänään tutustumme Manilaan, Filippiinien pääkaupunkiin. Käymme katsomassa joukon nähtävyyksiä järjestyksessä, joka on fiksuin ottaen huomioon Manilan liikenteen ja muut olosuhteet.

Tunnetuin on Unescon suojelema kaupunginosa Intramuros, joka tarkoittaa ”muurien sisällä”. Täällä sijaitsee myös Santiagon linnoitus. Intramurosin perusti 1571 Miguel López de Legazpi islamilaisen asujaimiston jäänteille Pasingjoen suulle. Intramurosista tuli ylellinen asuinpaikka hallitsevalle espanjalaiselle yläluokalle. Muuri, joka oli varustettu bastionein, ulottui noin 64 hehtaarin kokoisen alueen ympäri. Sisään pääsi nostosilloin varustetuista porteista, ja muurien sisällä oli hallintorakennuksia, kirkkoja, luostareita, kouluja, sairaaloita ja prameita asuntoja sekä mukulakivin päällystettyjä aukioita. Intramurosiin ovat aikojen saatossa tunkeutuneet kiinalaiset merirosvot, sitä ovat uhanneet hollantilaiset joukot ja sen ovat valloittaneet britit, amerikkalaiset ja japanilaiset eri aikoina, mutta siitä huolimatta Intramuros selvisi toisen maailmansodan viimeisiin päiviin saakka. Taistelu Manilasta tuhosi Intramurosin, kuten kaikki rakennukset lähellä Filippiinien vanhinta kirkkoa San Augustinia.

Intramurosin jälleenrakentaminen alkoi 1951. Sen siirtomaa-aikainen arkkitehtuuri haluttiin palauttaa entisenlaiseksi. Muurien sisällä vallitsee tänä päivänä rento ja rauhallinen ilmapiiri, joka on mukavaa vaihtelua Manilan muuten vilkkaaseen ja ajoittain kaoottiseen tunnelmaan. Intramurosissa sijaitsee myös Fort Santiago (esp. Fuerte de Santiago), joka on yksi tärkeimmistä historiallisista paikoista Manilassa. Useita ihmisiä kuoli linnoituksen vankiloissa Espanjan vallan aikana ja toisessa maailmansodassa. José Rizal, Filippiinien kansallissankari, oli vankina täällä ennen teloitustaan 1896. Hänen muistokseen on valettu pronssinen muistomerkki, joka symboloi Rizalin jalanjälkeä hänen kävelymatkaltaan sellistä teloituspaikalle. Muurien sisällä käymme lisäksi Manilan katedraalissa ja Casa Manila -museossa, joka antaa meille käsityksen elämästä Espanjan siirtomaavallan aikana.

Lähellä Intramurosia sijaitsee Manilan ”Chinatown”, joka tunnetaan myös nimellä Binondo. Se on maailman vanhin Chinatown, jonka espanjalaiset perustivat 1594 asuinalueeksi lähelle Intramurosia. Näin siirtomaaherrat pystyivät pitämään silmällä kiinalaisia maahanmuuttajia. Syömme lounaan matkan varrella ja käymme niin sanotussa CCP Complexissa, joka on filippiiniläinen kulttuuritalo. Sen tehtävänä on säilyttää, kehittää ja edistää Filippiinien kulttuuria. Mikäli aikataulu sallii, näemme myös Mall of Asian, joka on yksi Aasian 15 suurimmasta ostoskeskuksesta. Filippiiniläiset nuoret ja lapsiperheet tykkäävät viettää aikaa ostoskeskuksissa. Käynti ostoskeskuksessa antaa hyvien ostosmahdollisuuksien lisäksi tilaisuuden nähdä tämä puoli filippiiniläisestä kulttuurista. Tähyile Jolliebeetä, joka on Filippiinien suosituin pikaruokapaikka. Sillä on ravintoloita ympäri maailmaa, mm. Milanossa Italiassa.

Illalla syömme yhteisen läksiäisillallisen paikallisessa ravintolassa.

Aamiaisen jälkeen sinulla on vielä omaa aikaa tutustua kaupunkiin ja nauttia lounas (omakustanteinen). Iltapäivällä ajamme lentokentälle ja kotimatka alkaa.