Albatrosin Georgia

Lennämme Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin. Perille saavumme seuraavana päivänä. Välilasku ja koneenvaihto Riiassa.

Saavuttuamme Tbilisiin ajamme suoraan hotellille, jossa on mahdollisuus levätä ennen kuin lähdemme kaupunkikierrokselle.

Tbilisi on vanha kaupunki, jonka historia ulottuu 400-luvulle eKr. Kaupunki on tuhottu useita kertoja lähes maan tasalle. Viimeisin yritys oli vuonna 1795, kun Persian Sheikki Aga Muhammad Khan poltti kaupungin.

Ensimmäinen kohteemme on kaupungin vanhin osa, joka kapeine kujineen ja kallellaan olevine puuparvekkeineen tuo mieleen entisaikojen Kaukasian. Pysähdymme katsomaan Metekhi-kirkkoa, joka on rakennettu 1200-luvun lopulla ja jota on korjattu useita kertoja. Paikalla oli kuningas Vakhtang Gorgasalin (perusti tarun mukaan Tbilisin kaupungin) rakennuttama kirkko jo 400-luvulla. Täällä on myös naispuolisen marttyyrin Pyhän Shushanikin hautakivi. Pyhä Shushanik kuoli miehensä kiduttamana vuonna 544 kieltäydyttyään luopumasta uskostaan.

Seuraavaksi tutustumme yhteen kaupungin vanhoista kylpylöistä, joka on rakennettu suoraan kuuman lähteen päälle. Sana ”tbili” merkitsee lämmintä, ja lähteiden vesi onkin 38–40-asteista. Huolimatta rikkipitoisen veden hieman epämiellyttävästä hajusta kylpylät ovat hyvin suosittuja. Monet tulevat tänne hoitamaan ihoaan tai reumaa, hierottavaksi tai vain rentoutumaan. Nousemme ylös jyrkälle Sololaki-kukkulalle, jolla seisoo Nariqala-linnake kuin suoraan ritariromaaneista. Se on kaupungin vanhin linnake ja peräisin 200-luvulta. Ylhäältä kukkulalta on hyvät näkymät yli vanhankaupungin.

Jatkamme kierrosta kaupungin suurimpaan synagogaan sekä Sionin katedraaliin ja kaupungin vanhimpaan kirkkoon Antšiskhatiin, joka on rakennettu 500-luvulla. Päivän päätteeksi teemme rennon kävelyretken Vapaudenaukiolle, joka on Tbilisin pääaukio, ja sieltä Rustavelille, jonka varrella sijaitsee parlamenttitalo sekä muutama iso museo.

Kokoonnumme erääseen ravintolaan syömään georgialaisista ruokalajeista koostuvan illallisen. Sitten onkin aika vetäytyä yöpuulle.

Tänään suuntaamme Kakhetin alueelle Tbilisin itäpuolelle. Georgiassa on tuotettu viiniä ainakin 7 000 vuotta, ja erityisesti Kakhetin alueen maisemia leimaavat viinitarhat. Perinteinen menetelmä on antaa rypälemehun käydä maahan haudatuissa saviastioissa, mutta viimeisten vuosien aikana Euroopasta tulleet rypälelajikkeet ja valmistustavat ovat saaneet jalansijaa – syrjäyttämättä kuitenkaan kokonaan vanhoja menetelmiä ja perinteisiä rypälelajikkeita. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on yksi alueen sievimmistä kaupungeista: pieni Sighnaghi, joka sijaitsee kukkulan huipulla ja josta on näkymät Alazanin laaksoon ja Kaukasukselle. Täällä on kapeita, jyrkkiä mukulakivikatuja ja pastellivärisiä taloja kaiverrettuine puuparvekkeineen 1700- ja 1800-luvuilta. 1700-luvulta peräisin oleva kaupunginmuuri on yhä koskematon ja sen päällä voi kävellä pienen matkaa.

Katseltuamme lähemmin tätä mielenkiintoista kaupunkia jatkamme matkaa kohti Sagaredjon kylää, jossa vierailemme paikallisella maatilalla. Syömme hyvän, tukevan georgialaisen lounaan ja saamme käsityksen elämästä maaseudulla. Kuulemme myös georgialaisista perinteistä.

Lopuksi pääsemme maistelemaan Kakhetin tunnetuksi tehneitä viinejä. Käymme eräällä viinitilalla ja maistelemme paikallisia tuotteita sekä kuulemme lisää georgialaisista viiniperinteistä.

Iltapäivän lopuksi lähdemme paluumatkalle pääkaupunkiin, jonne saavumme illallisaikaan.

Aamiaisen jälkeen on aika poistua Tbilisistä. Matkalla pois kaupungista käymme vilkaisemassa Georgian suurinta elintarvikebasaaria, Desertiria. Basaari ei ole kuitenkaan aina ollut elintarvikekaupan keskus, vaan Venäjän ja Georgian välisestä sodasta 1920-luvulla palanneet sotilaat myivät siellä aseensa ja varusteensa. Nykyään myytävänä on kaikkea kumisaappaista omenoihin ja parturinvälineistä georgialaisiin mausteisiin – mielellään ruosteisen Ladan peräkontista. Basaarin hinnoissa on tinkimisvaraa!

Lähdemme nyt kohti Mtskhetaa. Kristinuskosta tuli Georgian valtionuskonto vuonna 317, 14 vuotta Armenian jälkeen. Kirkot Mtskhetan kaupungin ympäristössä kuuluvat koko Georgian vanhimpiin ja merkittävimpiin. Unesco on ottanut kirkot maailmanperintökohteiden listalle. Yksi kirkoista on Džvarin luostari, joka sijaitsee kukkulan laella, ja sieltä on upea näköala yli kaupungin ja Mtkvarijoen. Pieni luostari perustettiin 600-luvulla pyhälle paikalle, jolle joko Pyhä Nino (naispuolinen evankelista) tai kuningas Mirian, jonka Pyhä Nino käännytti kristinuskoon, pystytti isokokoisen puuristin. Rakennus on jyrkän symmetrinen: ristinmuotoisessa rakennuksessa on ylimääräistä tilaa sakaroiden välissä, joten pohjapiirustus näyttää kahdeksankulmaiselta.

Keskellä Mtskhetan vanhaa keskustaa kohoaa Svetitskhovelin katedraali, joka on yksi Georgian tärkeimmistä kirkoista sekä kooltaan toiseksi suurin. Katedraali on Mtskhetan ja Tbilisin arkkipiispan piispankirkko. Perimätiedon mukaan Kristuksen kaapu olisi haudattu kirkon alle. Alkuperäinen puukirkko 300-luvulta korvattiin sata vuotta myöhemmin kivikirkolla, jonka osia voi vielä nähdä nykyisen kirkon (1000-luvulta) rakenteissa. Katedraali oli omana aikanaan valtava. Se on kauniisti koristeltu sisältä ja ulkoa.

Meillä on aikaa kuljeskella omaan tahtiin kirkon ympärillä sijaitsevilla viihtyisillä kaduilla ennen kuin lähdemme kohti Gudaurin talviurheilukeskusta. Se sijaitsee kauniilla paikalla ja sieltä on näkymät vaikuttavaan Kaukasusvuoristoon. Majapaikkamme on keskellä luontoa. Syömme illallisen hotellissa.

Tänään ajamme ylös Kaukasusvuoristoon pitkin Georgian armeijan valtatietä, joka rakennettiin vaikeakulkuiseen maastoon 1800-luvulla Venäjän miehittäessä Georgian. Tien vähemmän viehättävästä nimestä huolimatta maisemat ovat upeat.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Stepansmindan (ent. Kazbegi) vuoristokylä, jossa pysähdymme jaloittelemaan ja ihailemaan näkymiä Kazbek-vuorelle. Pyhän kolminaisuuden kirkko tai Tsminda Sameba, joksi sitä myös kutsutaan, seisoo eristyksissä vuorenhuipulla Kaukasuksen jylhissä maisemissa ja on yksi Georgian kansallissymboleista.
Syömme lounasta Kazbegissa paikallisten asukkaiden luona. Tarjolla on kotitekoisia erikoisuuksia ja paikallista votkaa, chachaa. Kazbegissa ja sen ympäristössä asuu paljon käsityöläisiä. Lounaan jälkeen vierailemme paikallisen taiteilijan luona. Hän on erikoistunut huopatuotteisiin ja esittelee niitä meille mielellään.

Seuraavaksi reittimme kulkee rehevän Snolaakson läpi. Siellä on mahdollisuus tehdä pieni kävelyretki kauniissa ympäristössä. Jos kävely ei houkuttele, voit etsiä rauhallisen paikan ja vain nauttia maisemista.

Palaamme Gudauriin iltapäivän lopussa. Päivän päätteeksi syömme hyvän illallisen hotellissa.

On tullut aika jättää hyvästit vuoristolle ja suunnata alas tasangolle, tarkemmin sanottuna Josif Stalinin synnyinkaupunkiin Goriin.

Tyyliltään kreikkalais-roomalaisen paviljongin suojassa sijaitsee vaatimaton talo, jossa Stalin – tuolloin Ioseb Besarionis dze Džughašvili – vietti elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Museo sijaitsee talon kupeessa. Se rakennettiin 1957 vastikään kuolleen Neuvostoliiton johtajan kunniaksi. Georgian itsenäistyttyä Stalinin toimien kaunistelua on karsittu, ja näyttely kertoo nyt myös puhdistuksista ja poliittisesta vainosta, vankileireistä ja sopimuksesta Hitlerin kanssa vuonna 1939. Kyse on tärkeästä kappaleesta maailmanhistoriaa nähtynä avainhenkilön elämänhistorian kautta.

Seuraavaksi tutustumme Uplistsikhen luolakaupunkiin, joka oli 600 eKr.—100 jKr. esikristillisen uskonnollisen elämän keskus. Kaupungissa palvottiin auringon jumalaa. Arabien vallattua Tbilisin vuonna 645 Uplistsikhestä tuli kristittyjen kuninkaiden asuinpaikka. Pakanatemppelit muutettiin kristillisiksi kirkoiksi. Kaupungissa oli huippuvuosina 20 000 asukasta. Näemme tänään vain alle puolet alkuperäisestä kaupungista, sillä mongolit tuhosivat sen vuonna 1240. Voimme kuitenkin yhä ihmetellä sitä työn määrää, joka on käytetty luolien louhimiseen ja muotoiluun yli 2 500 vuotta sitten.

Matka jatkuu Georgian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Kutaisiin, jonne saavumme myöhään iltapäivällä. Majoitumme viihtyisään majataloon, jossa emännällä on päivällinen valmiina.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen otamme suunnan kohti varsin erikoista aluetta Kutaisin ulkopuolella. Matkan varrella ohitamme Georgian parlamentin, joka siirtyi tuolloisen presidentin Saakašvilin käskystä Kutaisiin vuonna 2012. Pyrkimyksenä oli hajauttaa hallintoa pääkaupungista muualle maahan.

Pian meitä ympäröivät isot, rappeutuneet rakennukset, joissa toimi aikaisemmin Georgian suurin parantola. Kun Tskaltubo oli kukkeimmillaan 1960-luvun puolivälissä, tänne tuli vuosittain yli 100 000 kävijää, jotka yöpyivät paikkakunnan monissa hotelleissa ja majataloissa. Monet ottivat lisäksi hoitoja parantavissa vesissä, joista Tskaltubo oli kuuluisa. Abhasian sodan aikana 1992–1993 osaa rakennuksista käytettiin pakolaisten väliaikaismajoitukseen. Nyt elämä alkaa hiljalleen palata alueelle. Uusia hotelleja rakennetaan ja ne sekoittuvat vanhoihin kylpylöihin, joista vain osa on kunnostettu.

Jatkamme matkaa tippukiviluolille, jotka sijaitsevat pienen Kumistavin kylän liepeillä. Luolat löydettiin vuonna 1984 ja ne saivat georgialaisen tarinan mukaan nimen Prometeus. Kyse on Georgian suurimmista ja eniten kävijöitä puoleensa vetävistä luolista. Noin 1,5 km pitkällä reitillä näemme stalaktiitteja, stalakmiitteja, lampia ja saleja, jotka saavat kokeneimmankin luolakävijän huokailemaan ihastuksesta.

Maanalaisen kierroksen jälkeen suuntaamme rannikolle Batumiin. Batumi, joka oli alunperin kreikkalainen kauppapaikka, sijaitsee Mustanmeren rannalla. Siellä vallitsee subtrooppinen ilmasto, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana houkutellut alueelle matkailijoita. Matkailijoiden perässä ovat tulleet uudet, modernit hotellit, kasinot ja muu viihdetarjonta. Kaupungissa on yhä vanha ja viihtyisä keskusta, ja isoa teollisuussatamaa on yritetty siistiä. Vuonna 1884 rakennettu Batumi Boulevard kulkee kuusi kilometriä pitkin merenrantaa ja sen varrella on valtava määrä ulkoilmaravintoloita, baareja ja kahviloita. Elämä tapahtuu täällä, ja täällä kaupungin sielu todella avautuu.

Majoitumme hotelliin. Ilta on varattu omille seikkailuille.

Aloitamme päivän pienellä kaupunkikierroksella Batumissa. Käveleskelemme pitkin sataman kävelykatua ja katsastamme kaupungin tunnusmerkin, Alphabetic Towerin, joka symboloi georgiankielisten aakkosten ainutlaatuisuutta. Reittimme kulkee myös kauniiden aukioiden kautta. Kuljemme pätkän pitkin lähes seitsemän kilometriä pitkää rantakatua, joka kuuluu maailman pisimpiin.

Loppupäivä on varattu omille seikkailuille. Kaupungissa on monia kiinnostavia putiikkeja ja rauhallisia puistoja. Kaupungin laitamilta löytyy Georgian kaunein kasvitieteellinen puutarha. Puutarhan perusti venäläinen kasvitieteilijä Andrei Krasnov vuonna 1912. Puutarha sijaitsee kauniilla paikalla kumpuilevassa maastossa keskustan pohjoispuolella.

Jos historia ja kulttuuri kiinnostaa enemmän, Batumissa on tarjontaa silläkin saralla. Ehkä haluat käydä pienessä Nobel-museossa, joka kertoo Nobelin veljesten öljyseikkailusta alueella. Myös kaupungin vasta avattua etnografista museota voi suositella lämpimästi. Museo on yksityisessä omistuksessa ja siellä on esillä ainoastaan esineistöä, jonka omistaja Kemal ja hänen perheensä on itse kerännyt. Jopa mallinuket ovat kopioita kuolleista perheenjäsenistä, ystävistä ja tuttavista.

Illalla kokoonnumme illalliselle paikalliseen ravintolaan.

On tullut aika jättää hyvästit kauniille Georgialle. Lähdemme varhain aamulla kohti Batumin lentokenttää ja lennämme takaisin Suomeen.