Bulgarian ja Romanian kiertomatka

Laskeudumme Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan keskipäivällä ja lähdemme heti tutustumaan kaupunkiin. Sofian asukasluku on 1,5 miljoonaa ja se on Bulgarian suurin kaupunki. Sofia on yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista ja sen historia ulottuu aina 700-luvulle eKr. jolloin traakialaiset asettuivat alueelle. Sofialla on ollut useita nimiä ja kaupungin tuhansia vuosia pitkä historia näkyy katukuvassa modernien rakennusten rinnalla.

Käymme mahtavassa Aleksanteri Nevskin katedraalissa vuodelta 1912. Kirkkoon mahtuu kerralla jopa 7 000 henkilöä. Ajamme pitkin vaikuttavaa Car Osvoboditel -bulevardia, joka vie keskeiselle St Nedelyan aukiolle. Aukiolla sijaitsee hyvin vanhoja rakennuksia, kuten Pyhän Yrjön kirkko, joka on yksi Bulgarian vanhimmista rakennuksista.

Vilkaisemme Bulgarian presidentin palatsia, joka sijaitsee samalla alueella kuin kaunis Pyhän Yrjön kirkko, sekä yhtä kaupungin hienoimmista hotelleista, Sofia Hotel Balkania, joka on toiminut vuodesta 1956 ja oli vuonna 1986 Bulgarian ensimmäinen hotelli, jonka omisti länsimainen yritys, Sheraton. Iltapäivän päätteeksi kävelemme vielä alueella, jolla sijaitsee lukuisia pieniä kahviloita. Päivän päätteeksi nautimme hyvän illallisen paikallisessa ravintolassa.

Bulgarian kaunein retkikohde, Rilan luostari, sijaitsee 115 km pääkaupungista etelään. Jotta saisimme kaiken irti päivän retkestä, lähdemme liikkeelle aikaisin.

Rilan luostari, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, on Bulgarian tunnetuin luostari. Rila perustettiin 900-luvulla erakkona eläneen ja sittemmin pyhimykseksi julistetun Ivan Rilskin askeettisen asumuksen raunioille. Luostari vetää vuosittain puoleensa joukoittain uskovaisia ja matkailijoita.

Itse luostaria ympäröi alunperin jopa 24 m korkea muuri, jonka oli tarkoitus suojella ryösteleviltä rosvojoukoilta. Muuri ei kuitenkaan suojellut isolta tulipalolta, joka 1800-luvulla aiheutti mittavia vahinkoja sekä luostarille että kirkolle. Jälleenrakennus vei aikansa, mutta 1837 kirkko lopulta valmistui ja sen uusista kalkkimaalauksista tuli pian nähtävyys. Maalausten loihtiminen annettiin tehtäväksi maan taitavimmille mestareille, ja lopputulos on ainutlaatuinen: pitkä kuvasarja kertoo Raamatun tarinoita ja toiset maalaukset kuvaavat, kuinka eletään kristittyä ja säällistä elämää. Upeita maalauksia on sekä kirkon sisällä että ulkopuolella.

Mielenkiintoisten elämysten ja paikallistyylisen lounaan jälkeen käännämme bussin keulan takaisin kohti pääkaupunkia. Käymme vielä historiallisessa museossa, jossa on yksi laajimmista kokoelmista koko Balkanilla. Yli 650 000 näyttelyesinettä on esillä Bulgarian kommunistisen puolueen entisen johtajan Todor Živkovin entisessä asunnossa. Palaamme pääkaupunkiin iltapäivän päätteeksi. Ilta on varattu omille seikkailuille.

On aika hyvästellä Bulgarian pääkaupunki ja suunnata maaseudulle. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Koprivshtisan pikkukaupunki, joka tunnetaan hyvin säilyneistä vanhoista taloista, todellisista arkkitehtonisista helmistä. Koprivshtisassa asui 1800-luvun puolivälissä noin 12 000 asukasta ja se kilpaili Sofian kanssa alueen vaikutusvaltaisimman kaupungin asemasta. Bulgarian itsenäistyttyä 1878 Sofiasta tuli hallintokaupunki ja Koprivshtisa siirtyi taka-alalle. Toisen maailmansodan jälkeen kommunistinen hallitus päätti suojella kaupungin ja aloitti isoja korjausprojekteja monissa hylätyissä rakennuksissa. Lopputulos on vaikuttava. Käymme yhdessä vaikuttavimmista rakennuksista, jossa asui aikaisemmin äveriään kauppiaan Nencho Oslakovin perhe. Talo valmistui 1856 ja toimii nykyään pienenä museona, joka kertoo elämästä Koprivshtisassa 150 vuotta sitten.

Iltapäivän päätteeksi ajamme Bulgarian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Plovdiviin. Kaupunki sijaitsee Maritsajoen rannalla ja kuuluu Euroopan vanhimpiin. Plovdivin historia ulottuu yli 6 000 vuoden päähän. Näemme Rooman aikaisia raunioita, jotka sijaitsevat kaupungin vanhassa keskustassa. Samalla alueella on myös vaikuttava teatteri ja stadion sekä pienempiä roomalaisia kirkkorakennuksia. Plovdivin nimittäminen vuoden 2019 Euroopan kulttuurikaupungiksi kertoo siitä, ettei kaupunki elä vain menneisyydessä ja että kaupungissa on vilkas kulttuurielämä.

Alue Plovdivin pohjoispuolella on kuuluisa ruusuviljelmistään. Valtaosa ruusuista menee ruusuveden valmistukseen. Tutustumme valmistusprosessiin sekä kuulemme tuotteen monista hyvää tekevistä vaikutuksista. Seudulla on asuttu jo tuhansia vuosia, ja me jatkamme nyt matkaa haudalle, jossa lepää yksi traakialaiskuninkaista. Kuningas oli vallassa 300–400-luvulla eKr. Hauta, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, on vain yksi alueelta löytyneistä 1 500 hautapaikasta.

Suuntaamme nyt ylös vuorille ylittääksemme kauniin Shipkan solan 1 150 m korkeudessa. Sola, joka yhdistää Kazanlakin ja Gabrovon kaupungit, tarjoaa upeat näkymät yli Balkanvuorten. Vuoriketju ulottuu pitkälle Serbiaan ja sen korkeimman kohdan, Botevin (2 376 m), voi kirkkaalla säällä nähdä häämöttävän horisontissa.

Seuraava kohteemme on Etarin ulkoilmamuseo, jossa saamme käsityksen elämästä maalla viimeisten vuosisatojen aikana. Monet avoimet verstaat ja kauniit, uudelleen rakennetut asuintalot muodostavat hienot puitteet vierailulle. Saavumme Veliko Tarnovoon myöhään iltapäivällä ja majoitumme hotelliin.

Veliko Tarnovo on Bulgarian merkittävin keskiaikainen kaupunki ja siellä on mm. vaikuttava Tsaravetsin linnoitus 1100-luvulta. Linnoitus oli osa isompaa kompleksia, johon kuului palatsi ja useita kirkkoja. Tätä kaikkea suojeli vahva muuri. Muurien suojissa eleli kaupungin kukoistuskautena 1 500 asukasta, nykyään alueella on viihtyisiä ostoskatuja, joilla myydään paikallisia tuotteita.

Nähtyämme sekä linnoituksen että ostoskadun suuntaamme kohti Romanian rajaa. Rajamuodollisuuksien jälkeen jatkamme matkaa Romanian pääkaupunkiin, Bukarestiin.

Romanian pääkaupunki Bukarest tunnettiin maailmansotien välisenä aikana Idän Pariisina kaupungin elegantin, ranskalaistyylisen arkkitehtuurin ansiosta. Toisen maailmansodan pommitukset ja maanjäristykset vuosina 1940 ja 1977 tuhosivat monta kaunista 1800-luvulta peräisin olevaa rakennusta, jotka on korvattu neuvostoaikaisilla rakennuksilla. Bukarestissa on kaksi miljoonaa asukasta ja se on maan suurin kaupunki.

Kaupunkikierroksella ohitamme Vapaan lehdistön talon, jossa on useimpien sanomalehtien päätoimitus. Talo on kouluesimerkki sosialistisen realismin mahtipontisesta rakennustyylistä. Jatkamme kohti Riemukaarta, joka on rakennettu pariisilaisen esikuvansa näköiseksi ja muistuttamaan vuodesta 1918, jolloin Transilvania liitettiin Romaniaan. Näemme Voitonaukion, joka on yksi kaupungin keskeisimmistä aukioista ja jolla sijaitsevat valtioneuvoston tilat. Rakennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa Ceausescun jättimäiseen parlamenttitaloon, jonka näemme huomenna. Kierrämme myös Vallankumousaukion, jolla sijaitsee useita merkittäviä historiallisia rakennuksia: mm. entinen kuninkaallinen palatsi, jossa toimii nyt taidemuseo, yliopiston kirjasto, Ateneul Român  konserttitalo ja entinen keskuskomitea.

Osan matkaa ajamme pitkin Voitonbulevardia, joka on ollut kaupungin valtaväylä jo yli 300 vuotta. Entisaikaan kadulla oli monen aatelisperheen huvila, nyt katua komistavat Gucci, Armani ja Rolex.

Päivän päätteeksi syömme illallisen paikallisessa ravintolassa.

Hyvän aamiaisen jälkeen suuntaamme katsomaan mitoiltaan valtavaa parlamenttitaloa, joka on maailman toiseksi suurin rakennus – suurin on Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus Pentagon. Rakennukselle raivattiin tilaa tuhoamalla iso osa Bukarestin vanhastakaupungista: yli 22 kirkkoa, kuusi synagogaa ja noin 30 000 asuntoa jäi purkutraktoreiden alle. Ceausescun monumentaalinen rakennusprojekti alkoi 1984 ja oli lähes valmis 1989, jolloin hänet syöstiin vallasta. Rakennuksen pinta-ala on 340 000 m2, kerroksia on 12 ja huoneita 1 100. Suunnitelman mukaan rakennuksessa olisi toiminut parlamentti sekä muita hallintoelimiä ja siellä olisi ollut myös Ceausescun yksityisasunto. Rakennuksen tarkoituksena oli myös esitellä Romanian luonnonvaroja, joten rakennusmateriaalit ovat pääasiallisesti paikallisia. Arvioiden mukaan rakennukseen käytettiin mm. noin miljoona kuutiota transilvanialaista marmoria.

Otamme nyt kurssin kohti Transilvaniaa. Ensin ajamme moottoritietä ulos Bukarestista ja yli tasaisten arojen. Jos meillä on onnea, näemme isoja haikaraparvia. Pian moottoritie kuitenkin päättyy ja saamme kokea Romanian vähemmän kehittynyttä infrastruktuuria. Matka jatkuu näin ollen hieman hitaammin.

Pysähdymme lyhyesti Cozian luostarilla, joka sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Oltjoen rannalla. Bysanttilaiseen tyyliin rakennettu luostari on peräisin vuodelta 1386 ja sen rakennutti Valakian kuningas Mircea cel Batran, joka tunnetaan paremmin Draculana.

Jatkamme matkaa läpi Karpaattien ja Fagaras-vuorten ja saavumme Transilvaniaan. Transilvaniasta tuli osa Romaniaa vuonna 1918, sitä ennen se kuului Unkariin noin 1 000 vuoden ajan. Päämääränämme on Sibiu, jonne saavumme iltapäivällä.

Suhteellisen pienestä koostaan – noin 150 000 asukasta – huolimatta Sibiu on Romanian kulttuurielämän lippulaiva. Kaupunki nimettiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2007. Sibiussa on kolme teatteria, filharmoninen orkesteri ja useita hyviä museoita ja festivaaleja. Kiinnostus kulttuuria ja sivistystä kohtaan ei ole mitään uutta: Romanian ensimmäinen koulu, sairaala ja apteekki perustettiin juuri Sibiuun, ja sekä Franz Lizt että Johan Strauss ovat oleskelleet kaupungissa.

Teemme kaupunkikävelyn ja tutustumme keskiaikaiseen kaupunkiin, jonka saksalaiset siirtolaiset perustivat 1100-luvun lopulla. Transilvanian saksit, kuten heitä kutsuttiin, olivat sekalainen joukko saksaa puhuvia siirtolaisia, jotka saapuivat alueelle 1100- ja 1200-lukujen kuluessa. Kutsu tuli unkarilaisilta hallitsijoilta, jotka halusivat asuttaa Transilvanian siirtolaisilla ja muodostaa näin eräänlaisen turvavyöhykkeen mahdollisia tunkeutujia vastaan. Siirtolaiset halusivat pitää kiinni omista kulttuuriarvoistaan eivätkä suostuneet sulautumaan paikallisväestöön. He puhuivat – ja puhuvat yhä – saksaa ja muodostivat toiseen maailmansotaan asti suuren saksalaisen vähemmistön Romaniassa. Toisen maailmansodan jälkeen valtaosa saksalaisasukkaista karkotettiin tai he muuttivat oma-aloitteisesti Itävaltaan, Saksaan tai Yhdysvaltoihin.

Aloitamme kierroksen Suurtorilta, joka on nimensä veroinen: 93 x 142 m. Aukiolla sijaitsee useita merkittäviä rakennuksia, kuten kaupungintalo, Bruckenthal-museo – jossa on maan hienoin kokoelma 1500- ja 1600-lukujen taidetta – , katolinen kirkko ja Raatitorni. Jatkamme matkaa toiselle kaupungin tärkeistä aukioista, Pikkutorille. Matkalla kuljemme Valehtelijoiden sillan alitse. Sillan sanotaan saaneen nimensä lähistöllä toimineista kaupustelijoista, jotka yrittivät saada tavaransa myytyä keinolla millä hyvänsä.

Teemme retken pohjoiseen ja ajamme läpi kumpuilevien viiniviljelysten. Ajamme läpi Mediasin kaupungin, jonka perustivat saksalaiset siirtolaiset keskiajalla. Mediasin kuuluisa viini mainitaan jopa Bram Stokerin Dracula-kirjassa.

Jatkamme matkaa ja saavumme Biertaniin, joka myös on saksalaisten perustama. Kaupungin vetonaula on Unescon suojelema linnoitettu kirkko, joka toimi levottomina aikoina linnoituksena, jonne kaupungin asukkaat saattoivat hakeutua turvaan. Kirkko on rakennettu 1500-luvulla ja sen erikoisuuksiin kuuluu mm. lukitusjärjestelmä, jossa on 19 erillistä lukkoa ja joka voitti ensimmäisen palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Seuraava kohteemme on Sighisoara. Sana maalauksellinen ei riitä kuvaamaan Sighisoaraa, joka on uskomattoman hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki. Näemme Vuorikirkon, jonne johtavat pitkät, katetut portaat. Hautakivissä näkee yhä monia saksalaisia nimiä. Sighisoara oli perinteisesti käsityöläiskaupunki, jossa toimi parhaina päivinä jopa 15 käsityöverstasta. Itse Vlad III – lisänimeltään Dracula ja Tepes (”Seivästäjä”) – on syntynyt eräässä talossa Unescon suojelemassa linnoitetussa kaupunginosassa. Sighisoaran linnoitettua osaa eli vanhaakaupunkia ympäröi muuri. Se on yksi paikoista, joissa kaupunkikierroksella käymme.

Sighisoaran linnoitukseen kuuluu myös kellotorni. Torni on alunperin vuonna 1280 rakennettu kaupungintalo. Kaksi metriä paksun muurin sisällä on 1600-luvulta peräisin oleva kuuluisa kello, jota koristavat 80 cm korkeat puiset hahmot.

Paluumatkalla Sibiuun pysähdymme ja syömme iltaruoan paikallisen perheen luona. Perillä Sibiussa olemme vasta myöhään illalla.

Päivän alkajaisiksi tarjolla on kauneutta ja eleganssia: vierailemme Romanian kuuluisimmassa hevoskasvattamossa. Pääsemme nauttimaan yli 300 lipizzanhevosen kauneudesta, kuulemme paikan historiasta sekä katselemme lähemmin lukuisia näytteille asetettuja hevosvaunuja.

Jatkamme nyt kohti Branin linnaa, jota kutsutaan myös Draculan linnaksi. Bram Stokerin romaanissa kreivi Dracula asui Transilvaniassa linnassa ylhäällä vuorenharjanteella, syvän rotkon reunalla. Kuvaus sopii täydellisesti Branin linnaan. Mitä tulee ”aitoon” Draculaan, Vlad III:een, ei ole todisteita siitä, että hänellä olisi ollut minkäänlaista yhteyttä Branin linnaan. Jotkut lähteet kuitenkin väittävät, että häntä olisi pidetty vankina linnassa kahden kuukauden ajan Unkarin kuningas Matei Corvinin käskystä. Myytti tai ei, Branin linna on juuri sellainen kuin salaperäisen keskiaikaisen linnan odottaa olevankin.

Linna rakennettiin 1300-luvun lopussa ja toimi myöhemmin Valakian ja Transilvanian välisen solan raja-asemana. Vuonna 1920, Romanian yhdistyttyä, linnasta tuli kuninkaallinen asumus. Kommunismin aikakaudella kuningasperhe karkotettiin maasta. Kuningasperheen jälkeläiset ovat nyt kuitenkin saaneet linnan jälleen haltuunsa, ja laajan entisöintiurakan jälkeen se on avattu yleisölle museona.

Jatkamme matkaa Brasoviin ja olemme nyt Transilvanian sydämessä, Karpaattien juurella.

Brasovin perustivat teutoniritarit, jotka saapuivat 1211 Transilvanian kaakkoisosiin Unkarin kuninkaan kutsumina. Alue tunnetaan myös nimellä Burzenland.  Ritarit rakensivat lukuisia kaupunkeja ja linnoja tänne Karpaattien juurelle pystyäkseen pitämään vuoristosolia paremmin silmällä. Kun ritarikunta alkoi saada liikaa valtaa alueella, kuningas karkotti sen vuonna 1225, mutta siirtolaiset jäivät. Alueella elää yhä iso saksalainen vähemmistö.

Brasovissa, jonka vanha saksalainen nimi on Kronstadt, on melko hyvin säilynyt keskiaikainen keskusta. Osa kaupunginmuurista ja torneista on entisöity. Me käymme katsomassa Brasovin tunnusmerkkiä, Mustaa kirkkoa. Suuri goottilainen kirkko on pikemminkin harmaa kuin musta, mutta nimi on peräisin vuodelta 1689, jolloin tulipalo tuhosi ja mustasi osan kirkosta. Kirkossa on kuuluisan berliiniläisen urkurakentajan Buchholzin urut, joiden väitetään olevan viimeiset Buchholzin valmistamat urut, jotka ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan.

Loppupäivä on varattu omille seikkailuille tässä hienossa kaupungissa. Käy vaikka pienessä kaupunginmuseossa, joka antaa käsityksen kaupungin historiasta. Tai rentoudu ja nauti lasi olutta tai kupponen kahvia jossakin kaupungin lukuisista kivoista kahviloista ja ravintoloista.

Mäntyjen ympäröimässä laaksossa sijaitsee Karpaattien helmi, Sinaia. Talvella kaupunki on suosittu hiihtokohde, kesällä sen vaellusreitit houkuttelevat matkailijoita. Sinaia oli Romanian ensimmäisen kuninkaan, Karol I:n, kotipaikka, jossa hänellä oli kesäpalatsi Peles. Teemme kierroksen palatsissa, jota rakennettiin 39 vuotta ja joka valmistui vasta 1914, muutama kuukausi ennen kuninkaan kuolemaa. Kun näkee uskomattoman taitavasti koristellut huoneet, rakentamiseen kulunut aika ei enää hämmästytä: kaiverrettuja puukattoja, kultauksia ja tuhansia yksityiskohtia. Pelesin linna on yksi matkamme kohokohdista. Itävaltalaisen taiteilijan Gustav Klimtin kullalla koristetut teokset tekevät suuren vaikutuksen. Linna oli myös yksi ensimmäisistä, joissa oli juokseva vesi ja kaukolämpö.

Lähdemme iltapäivällä kohti Bukarestia, josta lennämme Helsinkiin.