Berliini

Laskeudumme Berliiniin puolenpäivän jälkeen ja ajamme keskustassa sijaitsevaan neljän tähden (paikallinen luokitus) hotelliin, johon majoitumme. Loppupäivä on omaa aikaa. Berliini on kaupunki, jonne voi aina palata. Nähtävyyksiä riittää ja vanha ja uusi elävät täällä rinta rinnan. Tuskin mikään muu eurooppalainen suurkaupunki on muuttunut yhtä paljon viimeisten 30 vuoden aikana. Sen sijaan kaupungin ystävällinen tunnelma ei muutu, mikä saakin monet palaamaan yhä uudelleen. Berliinin rikas historia on houkutellut kaupunkiin jo pitkään historiasta kiinnostuneita, mutta myös luovien alojen ihmisiä kaikkialta Euroopasta. Berliini on kosmopoliittinen metropoli, kulttuurien sulatusuuni ja elävä historiankirja. Täältä löytyvät muodin, taiteen, arkkitehtuurin ja musiikin uusimmat tuulahdukset. Kaupungin taidemuseot ovat maailmankuuluja ja esittelevät sekä uutta että vanhaa. Jos haluaa syventyä muinaisiin kulttuureihin, Pergamonmuseon vaikuttavat kokoelmat ovat ykköskohde. 

Läntisessä Berliinissä sijaitsee paraatikatu Kurfürstendamm ja tavaratalo KaDeWe, yksi suurimmista koko Euroopassa. Sen ylellinen tunnelma ja luultavasti maailman suurin ruoka- ja herkkuosasto on unohtumaton. Suo itsellesi lasi samppanjaa jossakin KaDeWen samppanjabaareista. Itäpuolen vastine Kurfürstendammille on Friedrichstrasse ylellisine putiikkeineen ja tavarataloineen. Alexanderplatzilla on puolestaan hieman edullisempia tavarataloja. Käytettyjä vaatteita ja vintagea löytyy parhaiten Kreuzbergistä.

Prenzlauer Berg on muodikas ja tyylikäs pienine liikkeineen, toreineen, ekovaatteineen ja vegaanikenkineen. Kun alkaa olla tauon paikka, tee kuten berliiniläiset ja livahda “Kneipeen”, viihtyisään oluttupaan, joita löytyy lähes jokaisesta kadunkulmasta. Kaduilla ja toreilla myydään kaikkialla kuuluisaa currywurstia. Muita kulinaarisia elämyksiä voi kokeilla ravintoloissa, joita on jokaisesta maailmankolkasta ja kaikissa hintaluokissa.

Itä-Saksan valtio oli olemassa vuodesta 1949 vuoteen 1990. Se perustettiin Neuvostoliiton miehitysalueelle entiseen natsi-Saksaan. Virallisesti Saksan demokraattisessa tasavallassa (saks. Deutsche Demokratische Republik, DDR) vallitsi monipuoluejärjestelmä, mutta käytännössä valtaa piti yksi ainoa puolue. DDR kontrolloi täydellisesti asukkaitaan ja kaikilla, jotka poikkesivat normista, oli riski joutua vankilaan. Berliinin muuri jakoi Länsi- ja Itä-Berliinin 13.8.1961–9.11.1989. Itä-Saksa rakensi muurin pysäyttääkseen omien kansalaistensa joukkopaon länteen Länsi-Berliinin kautta. Itäblokki käytti muurista virallisesti nimitystä “antifasistinen suojamuuri”. Muuri oli konkreettisin osa rautaesirippua ja voimakas symboli Euroopan kylmän sodan aikaiselle jakautumiselle. Muuri ja rautaesirippu erottivat yhdessä Berliinin sekä koko Itä-Saksan valtion läntisestä Euroopasta. Muurin rakentaminen oli ehkä ensimmäinen kerta koko maailmanhistoriassa, kun valtionjohto päättää sulkea maan kansalaiset rajojen sisäpuolelle.

Ajamme bussilla Bernauer Strasselle ja katselemme vihatun muurin jäännöksiä. Bernauer Strasse on katu, jonka läntinen osa muodosti rajan idän ja lännen välille. Berliinin muuri kulki kadun eteläpuolta pitkin ja nykyään siitä jäljellä on yhä pala kuin muistutuksena. Lähistöllä sijaitsee Dokumentationszentrum Berliner Mauer, jossa esitellään Bernauer Strassen ja Berliinin muurin historiaa. Katu oli myös tunnettu pakoreitti heti muurin rakentamisen jälkeen. Kadun eteläpuolella sijaitsevat talot olivat Itä-Berliinissä, mutta ikkunoiden alla kulkeva kävelytie lännen puolella. Seurauksena oli, että monet talojen asukkaista hyppäsivät viivyttelemättä ulos ikkunasta ja pääsivät näin Länsi-Berliiniin. Ikkunat muurattiin pikaisesti kiinni ja myöhemmin talot purettiin.

Jaetussa kaupungissa myös sen metro oli jaettu läntiseen ja itäiseen osaan. Tämä tarkoitti sitä, että kaksi länsilinjaa kulki osin Itä-Berliinin alla. Toinen linjoista oli U8, jonka varrelle osui Bernauer Strassen asema. Asema suljettiin ja siitä tuli ns. haamuasema. Saksojen yhdistymisen yhteydessä Bernauer Strassen metroasema avattiin uudelleen. Käymme myös Versöhnungskirchessä tai oikeammin sanottuna uudelleen rakennetussa huomattavasti modernimmassa Versöhnungskirchessä, sillä vanha kirkko purettiin vuonna 1985, sillä se sijaitsi itäpuolella liian lähellä muuria. Itäpuolen “kuoleman käytävä”, jota aseistetut rajavartijat vartioivat vahtitornista käsin, oli yksinkertaisesti liian kapea. Monta ihmistä ammuttiin kuoliaaksi heidän yrittäessään paeta lännen puolelle. 

Siirrymme Friedrichstrassen entiselle rautatieasemalle, joka sijaitsee samannimisellä kadulla entisessä Itä-Berliinissä. Asema toimi rajanylityspaikkana samaan tapaan kuin kansainvälinen lentokenttä: idän ja lännen välillä liikennöivään junaan pääsi, jos länsiberliiniläisellä oli viisumi ja jos itäberliiniläisellä oli matkustuslupa. Käymme Tränenpalastissa, Kyynelten palatsissa, jossa on ollut vuodesta 2011 rajanylityspaikan historiaa esittelevä pysyvä näyttely. Rakennus on saanut nimensä monista kyyneleistä, joita vuodatettiin, kun sukulaiset ja ystävät joutuivat palaamaan takaisin muurin toiselle puolelle.

Seuraava kohteemme on DDR-museo, joka sijaitsee joen äärellä Berliinin tuomiokirkon kupeessa. Museo sai alkunsa yksityishenkilön aloitteesta, koska virallinen taho haluaa pysytellä käsivarren mitan päässä DDR:n kulttuurista. Täällä voimme paneutua siihen, millaista elämä oli DDR:ssä rautaesiripun takana. Näemme sanomalehtiä, säilykkeitä, keittiön ja olohuoneen, seurapelejä ja kirjoituskoneita. Esineisiin saa koskea, laatikoihin ja kaappeihin saa kurkistella, sohvilla istuskella ja katsella kylmän sodan aikaista televisio-ohjelmaa.

Museolta ei ole pitkä matka Nikolaivierteliin, Berliinin vanhimpaan osaan. Alue rakennettiin suurelta osin uudelleen 1980-luvulla, jolloin toisen maailmansodan jättämät aukot täytettiin keskiaikaisen tyylisillä nykyaikaisilla kerrostaloilla. Täällä on mahdollisuus syödä lounasta, ja loppuiltapäivä on omaa aikaa. 

Illalla kokoonnumme yhteiselle kolmen ruokalajin illalliselle perinteiseen saksalaiseen ravintolaan.

Tukevan saksalaisen aamiaisen jälkeen lähdemme käymään East Side Galleryssa, joka on pätkä jäljellä olevaa Berliinin muuria. Se sijaitsee Berlin Ostbahnhofin rautatieaseman lähellä Spreejoen varrella. Muurin itäpuolella on 160 maalausta, joiden tekijät ovat taiteilijoita kaikkialta maailmasta. Maalaukset tehtiin 1990-luvun alussa ja ne kuvastavat taiteilijoiden näkemyksiä Saksan poliittisista muutoksista. Gallerialla on mittaa yli kilometri ja sen tunnetuin maalaus esittää Leonid Brežnevin ja Erich Honeckerin “sosialistis-veljellistä” suudelmaa.

Seuraava kohteemme on uusi muurimuseo, joka avautui vuonna 2016 Oberbaumbrückelle. Syitä sille, että muuri rakennettiin 1961 ja sille, että se murtui 1989, havainnollistetaan modernilla ja vaikuttavalla tavalla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Museo kunnioittaa myös kaikkia heitä, jotka menettivät henkensä yrittäessään paeta idästä länteen muurin yli, ali ja läpi.

Kierros jatkuu pitkin paraatikatua Karl-Marx-Alleeta, jonka nimi oli vuoteen 1961 saakka Stalinallee. Täällä pidetään isot mielenosoitukset ja täällä sijaitsivat hienot ravintolat, jotka olivat saaneet nimensä itäeurooppalaisten pääkaupunkien mukaan. Kadun varressa on myös yhä toiminnassa olevan Kino International, jossa näytettiin DDR:n aikaan elokuvien ensi-iltoja. Pian saavumme Alexanderplatzille. Alexanderplatz oli itäberliiniläisten tärkein tapaamispaikka, Itä-Saksan ja Itä-Berliinin ylpeys. Aukion arkkitehtuurilla pyrittiin todistamaan maailmalle, että Itä-Saksa kykenee luomaan modernin kaupunginosan, joka toimi samalla eräänlaisena vaurauden symbolina. 

Ohitamme myös Checkpoint Charlien, joka oli rajanylityspaikka Länsi- ja Itä-Saksan välillä. Nykyään Checkpoint Charlie tarkoittaa käytännössä vain tuolta ajalta säilynyttä vahtikoppia ja muistolaattaa sekä Berliinin muurista kertovia tauluja. Paikalla on lisäksi muurille ja pakenemisyrityksille omistettu museo.

Lähistöllä sijaitsee vuonna 2005 perustettu Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. Muistomerkki on valtavan kokoinen: 19 000 m2. Upea muistomerkki koostuu lähes 3 000 erikokoisesta betonipilarista, joiden välissä kulkee noin metrin levyinen käytävä. Muistomerkin alla toimii museo, jossa voi tutustua toisen maailmansodan aikana ja jo sitä ennen (1933–1945) tehtyihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Heti vieressä sijaitsee natsien vainoamien homojen muistomerkki, joka paljastettiin 2008. Kaikki kolme muistomerkkiä muistuttaa siitä, ettemme saa koskaan unohtaa, mitä tapahtui ja mitä ei koskaan saa tapahtua uudestaan.

Seuraava pysähdyspaikkamme on Brandenburgin portti, joka on peräisin 1700-luvun loppupuolelta ja joka on saanut symboloida sekä Saksan jakautumista että yhdistymistä. Portti oli Itä-Saksan aikaan suljettu vierailijoilta, sillä se sijaitsi rajavyöhykkeen “kuoleman käytävällä”, jota vahdittiin vahtitorneista ja partioiden. Berliinin muurin murruttua iso joukko ihmisiä kokoontui Brandenburgin portille juhlimaan uuttavuotta ja uutta Saksaa. Perinne on jatkunut: täällä juhlitaan yhä uuttavuotta sankoin joukoin. 
  
Loppupäivän voi viettää oman halunsa mukaan. Brandenburgin portin lähellä sijaitsee valtiopäivätalo (saks. Reichstag). Rakennus suunniteltiin ja rakennettiin valtiopäivien kokoontumispaikaksi Saksan keisarikunnan aikana 1800-luvun lopulla ja samassa käytössä se oli vielä 1900-luvun alussa Weimarin tasavallan aikana. Toisen maailmansodan aikana rakennus kärsi pahoin liittoutuneiden pommituksissa, mutta on nyt korjattu ja toimii jälleen Saksan liittopäivien istuntopaikkana.
 
Brandenburgin portilta alkaa paraatikatu Unter den Linden (suom. lehmusten alla), iso puistokatu. Se kulkee itä-länsisuunnassa Schlossbrückeltä Pariser Platzilla sijaitsevalle Brandenburgin portille saakka. Katu rakennettiin jo 1647 puistokaduksi, joka yhdisti Berliinin Tiergartenin puistoon ja toimi yhtenä kaupungin paraatikaduista. Sitä verrattiin usein Pariisin Champs-Élyséesiin.Toisella puolella Brandenburgin porttia kadun nimi on Strasse des 17. Juni, aikaisemmalta nimeltään Charlottenburger Chaussee. Katu kulkee läpi koko laajan Tiergartenin puiston ja päättyy Ernst-Reuter-Platzille. Noin kilometri länteen Brandenburgin portilta sijaitsee isohko pyöreä aukio, jonka keskellä seisoo preussilaisten voitonmuistomerkki Siegessäule. Katu sai nykyisen nimensä 22.6.1953, kun Länsi-Berliinin senaatti päätti nimetä sen uudelleen 17. kesäkuuta 1953 tapahtuneen Itä-Saksan kansannousun mukaan. Näin haluttiin kunnioittaa niiden kymmenien lakkoilevien itäberliiniläisten työläisten muistoa, jotka neuvostoarmeija ja Itä-Saksan kansanpoliisi ampui kuoliaaksi.

Tänään on aika sanoa Berliinille näkemiin. Finnairin suora lento Helsinkiin lähtee alkuillasta, joten sinulla on vielä mukavasti aikaa kaupungissa ennen kentälle lähtöä. 

Bussi noutaa matkanjohtajan vahistamaan kellonaikaan hotellista ja kuljettaa lentokentälle.