Arktinen seikkailu Pohjois-Atlantilla – Albatros Expeditions

Matkamme alkaa Aberdeenista Koillis-Skotlannista, jossa MV Ocean Atlantic odottaa laiturissa Deejoen varrella. Lähtöselvityksen jälkeen pääsemme asettumaan hytteihimme. Pakollisen turvaohjeiden läpikäymisen jälkeen lähdemme liikkeelle ja suuntaamme Deejoen suulta kohti Pohjanmerta.

Aikaisin aamulla saamme näkyviin Shetlannin. Ohitamme hitaasti pienen itäisen Nossin saaren, jonka jyrkät rannat muodostavat vaikuttavan lintukallion. Keväisin täällä käy valtava kuhina. Täällä näkee eniten suulia, riskilöitä ja pikkukajavia, mutta myös merimetsoja, lunneja, kiisloja, ruokkeja ja myrskylintuja.

Kierrettyämme Nossin ja isomman naapurisaaren Bressayn pohjoispuolelta saavumme Lerwickiin, joka sijaitsee Shetlannin pääsaarella Mainlandilla. Shetlanti koostuu yli 100 saaresta ja luodosta, joista vain 15:llä on asutusta vuoden ympäri. Saaret muodostavat Yhdistyneen kuningaskunnan pohjoisimman osan noin 300 km päässä Skotlannin rannikosta. ”Keskeinen” sijainti Pohjois-Atlantilla on houkutellut aikojen kuluessa saarille monia merenkulkijoita. Skandinaavinen perintö näkyy yhä sekä murteissa ja kansanperinteessä että paikannimissä. Valtaosa saarten asukkaista on lampaita, joita on yli 330 000. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat myrskylinnut, lunnit ja kiislat. Ihmisiä saarilla asuu vain 24 000.

Päivän retki on lyhyt bussikierros pääsaarella. Siellä nautimme näkymistä hurmaavaan Scallowayn kylään ja Scallowayn linnalle ja käymme Clickimin Brochissa, joka on ainutkertainen esimerkki pronssi- ja rautakauden arkkitehtuurista. Lerwickissä meillä on hieman omaa aikaa. Voit käydä katsomassa Fort Charlottea, joka on rakennettu vuonna 1665. Siellä katselemme ampuma-aukoista näkymiä yli vanhankaupungin ja sataman. Iltapäivällä nousemme jälleen alukseen ja otamme kurssin kohti Färsaaria.

(Retki Clickimin Broachiin on osa retkipakettia eikä sisälly matkan hintaan. Lue lisää kohdasta ”Hintatiedot”.)

Saavumme aamiaisen jälkeen Tórshavniin, yhteen maailman pienimmistä pääkaupungeista. Täältä hallitaan 18 pienen saaren muodostamaa valtakuntaa nimeltä Färsaaret. Tórshavn on keskittynyt Tinganesin ympärille, jossa kokoontui ensimmäinen viikinkien parlamentti noin vuonna 900. Kaupungista on tulossa vilkas ja moderni putiikkeineen ja kahviloineen – ja on siellä kolmet liikennevalotkin!

Maihinnousun jälkeen voit lähteä retkipakettiin sisältyvälle bussiretkelle, jonka aikana tutustumme hieman historiaan. Ajamme ulos pääkaupungista ja vuorten yli etelään. Koska Färsaarten ilmasto on ”vakaan epävakaa”, on varsin todennäköistä, että ajamme matkalla pilvien ja sumun läpi. Mutta kun odottaa hetken, on varsin todennäköistä, että sää kirkastuu jälleen. Saavumme Kirkjubøyriin, Färsaarten tärkeimpään historialliseen paikkaan.

Kirkjubøur oli keskiajalla Färsaarten hiippakunnan ja uskonnollisen elämän sekä kulttuurin keskus. Käymme vaikuttavan Pyhän Magnuksen katedraalin raunioilla. Kirkko ei ilmeisesti koskaan valmistunut. Toinen vierailupaikkamme on Pyhän Olavin kirkko, ainoa jäljellä oleva keskiaikainen kirkko Färsaarilla. Palattuamme ”Havniin”, kuten Tórshavnia usein kutsutaan, voit tehdä rennon kävelykierroksen sataman kupeessa sijaitsevan vanhan linnoituksen läpi.

Mikäli haluat jäädä Tórshavniin, siellä järjestetään lyhyt kävelykierros, jonka jälkeen on omaa aikaa katsella tätä viihtyisää kaupunkia.

(Retki Kirkjubøuriin on osa retkipakettia eikä sisälly matkan hintaan. Lue lisää kohdasta ”Hintatiedot”.)

Matkan aikana pidetään inspiroivia ja mielenkiintoisia esitelmiä arktisista eläimistä ja ilmastosta, tutkimusmatkoista ja geologiasta. Voit myös asettua kannelle tutkailemaan merilintuja, jotka liitelevät sulavasti lähellä alusta. Ehkä näet jopa valaita!

Suunnilleen keskellä Norjanmerta Atlantin pohjoisosassa sijaitsee arvoituksellinen tulivuorisaari Jan Mayen. Sen sijaintipaikka on lähellä Keski-Atlantin selännettä, joka on syy sen olemassaololle. Arvoituksellinen saari ei ole pelkästään syrjäisen sijaintinsa vuoksi, vaan myös siitä syystä, että sumu ja pilvet peittävät Jan Mayenin valtaosan vuodesta.

Jan Mayen kuuluu Norjalle. Beerenberg on yksi Norjan 300 yli 2 000 metriin kohoavasta huipusta. Saarella asuu vain 18 asukasta, jotka huolehtivat sääasemasta. He ovat Norjan puolustusvoimien palveluksessa. Yritämme nousta maihin saaren kapeimmassa kohdassa joko etelä- tai pohjoispuolelta riippuen senhetkisestä tuulesta ja aallokosta. Saaren tuliperäinen alkuperä on nähtävissä kaikkialla: vulkaanista tuhkaa, laavavirtoja ja jäätikön peittämä Beerenberg korkealla yläpuolellamme.

Mukavan kävelykierroksen jälkeen palaamme kumiveneillä takaisin alukselle ja jatkamme matkaa kohti pohjoista.

Esitelmä, elokuvaesitykset ja pelit ovat esimerkkejä aktiviteeteista tälle päivälle, jonka vietämme merellä.

Lähestymme Huippuvuoria ja iltapäivällä näkyviin tulee Länsimaa. Lähestyessämme saaristoa on hyvät mahdollisuudet nähdä useiden eri valaslajien edustajia.

Matkaamme päivän ja yön kohti pohjoista seuraillen Huippuvuorten rannikkoa.

Se, kuinka pohjoiseen pääsemme, riippuu täysin seuraavien päivien säästä, jääolosuhteista ja siitä, kuinka kylmä talvi on ollut.

Matkattuamme valoisassa yössä Prins Karls Forlandia ja koko saaren kattavaa Forlandin kansallispuistoa seuraillen saavumme aamulla sen pohjoiskärkeen, jossa sijaitsee Fuglehuken. Siellä seisoo vaikuttava Fuglehuksfjellet ja kohoaa lähes 600 metriä merenpinnan yläpuolelle. Niemennokassa tunturin alapuolella kasvaa pieni mänty merkkaamassa Kongsfjordin vuonon suuta. Itse tunturi on tärkeä pesintäpaikka pohjankiisloille ja pikkukajaville.

Mikäli sää sallii, nousemme maihin Zodiac-kumiveneillä. Käytyämme Fuglehukenilla palaamme alukselle, joka ajaa Kongsfjordiin. Sitä ympäröi lähes 1 000 m korkeat tunturit ja siellä sijaitsee kaksi isoa jäätikköä, Kongsbreen ja Kronebreen. Täällä näkee usein maito- ja lahtivalaita – toivottavasti olemme onnekkaita myös tällä kertaa! Vuonon eteläreunalla sijaitsee Ny-Ålesund, jossa pistäydymme. Se on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista, jossa sijaitsee maailman pohjoisin postitoimisto ja museo. Kaupungin sijaintipaikka on uskomattoman karu, mutta siitä huolimatta Ny-Ålesund on kiinnostava ja sen tunnelma miellyttävä. Kaupunki oli Amundsenin ja Nobilen viimeinen pysähdyspaikka ennen heidän lentoaan Pohjoisnavalle. Kaupungissa toimi kaivos vuoteen 1962, jolloin kaivoksessa tapahtui suuronnettomuus. Ny-Ålesund on nykyään arktisen tutkimuksen kansainvälinen keskus, jossa työskentelee kesäisin noin 100 tutkijaa. Monia eri kansallisuuksia edustavat tutkijat tutkivat kaikkea mahdollista mikrobiologiasta arktiseen ilmastoon.

Tundra kaupungin ulkopuolella on erityisen kaunis. Villiporot tulevat joskus hyvin lähelle kaupunkia etsiessään ruokaa. Ny-Ålesundissa ja sen ympäristössä pesii paljon valkoposkihanhia, jotka paimentavat poikasiaan ympäri kaupunkia. Täällä on mahdollista nähdä myös lapintiiroja ja kiirunoita, jotka ovat ainoita Huippuvuorilla talvehtivia maalintuja. Riekko on hupaisa näky, kun se käyskentelee ympäriinsä pitkissä valkohöyhenisissä ”saappaissaan”. Käymme myös kaupungin jääkarhurajan ulkopuolella. Raja on merkitty selvästi kyltein. Matkanjohtajamme johdattavat meidät muutaman sadan metrin matkan Amundsenin retkikunnan ilmalaivamastolle.

Seuraavaksi suuntaamme vuonoston pohjukkaan Lilliehöökfjordiin. Siellä sijaitsee 10 km leveä ja varsin aktiivinen Lilliehöökin jäätikkö. Päivän päätteeksi alus kulkee keskellä isoja ja pieniä jäävuoria, joita jäätikkö paiskoo vuonoon – luonnollisesti riittävän kaukana jäätiköstä.

Lilliehöökistä otamme suunnan ulos vuonostosta ja kohti Huippuvuorten pohjoisempia osia.

Aamulla suunnitelmissa on maihinnousu Ytre Norskøyan saarelle. Saarella on hylätty valaanpyyntiasema. Valaanpyytäjät tarkkailivat valasparvia saaren tunturilta. Tänään näemme paljon jälkiä valaanpyynnistä. Näemme myös, millaisia seurauksia tällä vaarallisella työllä on ollut.

Heräämme upeissa maisemissa aluksen liikkuessa Danskøyan rannikkoa seuraillen. Smeerenburgfjordin vuonossa on tarkoitus nousta maihin Amsterdamøyalle, jonne hollantilaiset valaanpyytäjät perustivat Smeerenburgin kylän 400 vuotta sitten. Huippuvuorten luoteisosan löysi hollantilainen Willem Barents, ja tänne perustettiin taajama, jossa asui kesäisin 200 ihmistä. Smeerenburg, joka tarkoittaa ”rasvakaupunkia”, perustettiin tasaiselle hiekkapohjaiselle niemelle. Tänne harppuunalla tapetut grönlanninvalaat tuotiin, ja arvokasta valaanrasvaa eli traania keitettiin isoissa astioissa Siperiasta asti kulkeutuneista ajopuista viritettyjen nuotioiden päällä. Toiminnasta löytyy yhä jälkiä. Paikalla näkee usein myös mursuja. Vuonon toisella puolella saatamme nähdä kirjohylkeitä, jotka lepäilevät isoilla kivillä suojaisessa poukamassa Virgohamnan liepeillä. Emme voi nousta maihin, mutta näemme epäonnisen ruotsalaisen sankarin August Andréen tukikohdan jäänteet. Täältä hän yritti päästä pohjoisnavalle ilmapallolla.

Yön aikana olemme saapuneet Forlandssundin salmeen, joka erottaa Prins Karls Forlandin ja Länsimaan. Aikomuksenamme on käydä Poolepyntenissä, jossa elelee iso parvi mursuja. Isokokoiset nisäkkäät esittelevät mielellään tuntokarvojaan ja pitkiä syöksyhampaitaan.

Seuraavaksi otamme jälleen suunnan kohti etelää ja Isfjordin vuonoa. Määränpäämme on Longyearbyen, mutta toivomme, että saamme matkan varrella nauttia vielä hetken Huippuvuorten upeasta luonnosta.

Varhain aamulla saavumme Longyearbyeniin, Huippuvuorten pääkaupunkiin. Kaupungin perusti vuonna 1906 amerikkalainen liikemies John Longyear, joka aloitti kaivostoiminnan Huippuvuorilla. Longyearbyen on Huippuvuorten hallinnollinen keskus ja saariryhmässä korkeinta valtaa käyttävän ”Sysselmannenin” toimipaikka. Kaupunki sijaitsee Adventfjord-vuonon – Länsimaan länsipuolella sijaitsevan 100 km pitkän Isfjordin sivuvuonon – lounaispuolella. Vuoret kohoavat korkeuksiinsa sekä kaupungin taustalla että vuonon toisella puolella, jota hallitsee majesteettinen Hiorthfjellet. Jo vuonna 1916 Longyearbyenin kaivos siirtyi norjalaiselle hiiliyhtiölle, ja siitä lähtien hiilikaivos on antanut leimansa alueelle. Nykyään kaupungissa on noin 2000 asukasta, joista valtaosa on norjalaisia. Aikaisemmin kaupungin suurin työnantaja oli kaivos, nyt useimmat asukkaat saavat elantonsa tutkimuksesta, koulutuksesta ja matkailusta. Jos jotakuta hämmentää, että välillä puhutaan Huippuvuorista ja välillä taas Svalbardista, selitys tulee tässä: saariryhmää kutsuttiin Svalbardiksi islantilaisissa saagoissa jo vuonna 1194, kun taas nimeä Huippuvuoret (nor. Spitsbergen) alkoi käyttää Huippuvuorten löytäjä, hollantilainen Willem Barents vuonna 1596. Nykyään norjankielinen nimi Spitsbergen viittaa saarista suurimpaan, Länsimaahan, Svalbard taas koko saaristoon.

Aamiaisen jälkeen on aika hyvästellä miehistö. Tehtyämme kierroksen kaupungin keskustassa suuntaamme lentokentälle ja lennämme Helsinkiin.