Shangri-La Express

Nousemme lentokoneeseen, joka vie meidät toiselle puolelle maailmaa.

Laskeudumme Beijingin lentokentälle ja lähdemme heti tutustumaan kaupunkiin.

Lentokentältä ajamme Taivaan temppelille, joka on vanhan Beijingin monista temppeleistä ja palvontapaikoista parhaiten säilynyt. Valkoisen marmorikorokkeen päällä seisoo pyöreä temppeli, jonka sininen tiilikatto kurkottelee kohti Beijingin taivaita. Temppeli on ainutlaatuinen esimerkki Kiinan perinteisestä arkkitehtuurista. Temppelissä on useita sukutauluja, suitsukeastioita ja soittimia, joita käytettiin, kun keisari tuli rukoilemaan hyvää satoa.

Lounaan jälkeen bussi vie meidät keskusta-alueella sijaitsevalle hotellille. Loppuilta on varattu omalle ajalle ja levolle.

Pirteinä ja hyvin levänneinä olemme valmiit seuraaviin seikkailuihin. Ajamme lentokentälle, josta lennämme Xiningiin, Tiibetin tasangon suurimpaan kaupunkiin. Xining sijaitsee 2 261 m merenpinnan yläpuolella. Saavuttuamme perille Xiningiin lähdemme lyhyelle kaupunkikierrokselle tai syömme lounaan – riippuen lentoaikataulusta. Pistäydymme myös ruokakaupassa, josta voi hankkia eväitä junamatkaa varten. 

Illallisen jälkeen suuntaamme rautatieasemalle ja nousemme Shangri-La Expressin kyytiin. Se kuljettaa meidät yli Tiibetin ylängön ja läpi Qinghain provinssin 1 972 km:n päässä sijaitsevaan Tiibetin pääkaupunkiin, Lhasaan. Jo pakatessa on hyvä ottaa huomioon, että meidän täytyy itse kantaa matkatavaramme Xiningin ja Lhasan asemilla sekä junassa. Nyt alkaa upea junamatka yli Tiibetin ylängön ja läpi Kiinan dramaattisimpien maisemien, joista pääsemme nauttimaan aitiopaikoilta. Reitti avattiin 1. heinäkuuta 2006 ja edustaa kiinalaista insinööritaitoa parhaimmillaan – sitä voi verrata Kiinan muuriin ja Kolmen rotkon patoon. Ohitamme Golmudin, joka elää pääasiassa kaivostoiminnasta ja öljyntuotannosta. Kaupungin ympäristö muistuttaa kuumaisemaa. Olemme saapuneet nyt vähäväkiseen Qinghain provinssiin Tiibetin ylängöllä. Provinssi on yksi Kiinan suurimmista, mutta myös yksi köyhimmistä. Lännessä provinssia ei tunneta kovin hyvin ja se on näyttäytynyt eräänlaisena Kiinan Siperiana. Vaikkeivät alueet olekaan luonnoltaan täysin samanlaisia, sekä Qinghain provinssi että Siperia ovat molemmat jääneet maidensa pääkaupunkien huomion ulkopuolelle, mikä on usein johtanut korruption ja rikollisuuden lisääntymiseen. Provinssi ansaitsee parempaa; Qinghain provinssista saavat alkunsa mm. kolme Aasian mahtavista joista, Keltainen joki (Huang He), Jangtse (Chang Jiang) sekä Mekongjoki. Se on myös joidenkin Tiibetin suurimpien hengellisten johtajien – joista nykyinen dalai-lama lienee tunnetuin – syntymäpaikka. Vaivumme uneen junan keikutellessa meitä kohti Lhasaa.

Junassa on ravintolavaunu, josta voimme ostaa aamupalaa ja lounasta. Aamupala maksaa n. 8 USD/henkilö ja lounas n. 15 USD/henkilö. Ateriat maksetaan käteisellä paikan päällä. Aamiainen tarjoillaan yleensä klo 7–9, lounas klo 11.30–13. Ruoanlaittomahdollisuudet ovat junassa ymmärrettävästi rajalliset, joten valikoima ei ole kovin laaja. Tarjolla on lähinnä kiinalaisia ruokia. 

Melko aikaisin aamulla ohitamme syviä, alppimaisemia muistuttavia laaksoja ja vuoristoaavikoita ja matkaamme läpi Kekexilin luonnonsuojelualueen. Alue perustettiin vuonna 1995. Kokoa alueella on 45 000 km2 ja eläinlajeja täällä elää n. 230, mm. jakkihärkiä ja tiibetinantilooppeja (chiruja). Valitettavasti antiloopin turkki houkuttelee salametsästäjiä. Villaa, jota saadaan antiloopin turkin alimmista kerroksista, kutsutaan nimellä shahoosh ja sitä pidetään ylellisenä. Koska antilooppien metsästys on kielletty, villaa salakuljetetaan Himalajan yli Kashmiriin Intiaan, jossa siitä valmistetaan lankaa. Lanka kudotaan huiveiksi, jotka salakuljetetaan edelleen Intiasta länteen. Horisontissa siintävät korkeat vuoret, jotka selätetään kolmen veturin voimin, kun etappi kohti Tanggulan solaa alkaa. Rautatie on rakennettu ikiroudalle ja nousee 5 072 metriä merenpinnan yläpuolelle ylittäen Tanggulan solan, joka on junamatkan korkein piste. Toisella puolella näkyy Kunlun-vuoristo ja toisella Himalaja. Emme saa astua ulos junasta tällä maailman korkeimmalla sijaitsevalla rautatieasemalla, mutta voimme istua vaunuissamme maisemia ihaillen ja arvailla, miksi tänne keskelle asumatonta seutua on ylipäätään rakennettu asema. 

Junamatkamme jatkuu läpi tasaisen ja hedelmällisen tasangon, jolla näemme tiibetiläisten rukouslippujen liehuvan tuulessa ja paimentolaisia paimentamassa jakkihärkä- ja lammaslaumojaan. Saavumme Lhasaan myöhään iltapäivällä tai illalla. Meidät noudetaan asemalta ja kuljetetaan ensimmäiselle tiibetiläiselle illalliselle paikalliseen ravintolaan. Jo nyt voimme aistia erityisen tunnelman, joka vallitsee Tiibetissä ja täällä Tiibetin buddhalaisuuden henkisessä pääkaupungissa. Illallisen jälkeen bussi vie meidät hotellille, joka edustaa perinteistä tiibetiläistä tyyliä ja sijaitsee keskustassa. Olemme nyt 3 600 metrin korkeudessa ja otamme ensimmäiset päivät rauhallisesti varmistaaksemme, että kaikki sopeutuvat ohueen ilmaan täällä Lhasassa. Seuraavien päivien aikana tulemme kulkemaan pyhiinvaeltajien jalanjäljissä heidän rituaalikierroksellaan ympäri Jokhang-temppelin, joka on Tiibetin pyhin. Käymme Unescon suojelemassa ja aivan uskomattomassa dalai-lamojen Potala-palatsissa, teemme kävelyretkiä ympäri kaupunkia ja aistimme pyhyyttä ja voilamppujen tuoksua, joka täyttää koko kaupungin.

Aamiaisen jälkeen vierailemme Jokhang-temppelissä keskellä vanhaa Lhasaa. Täällä seisoo vuoden jokaisena päivänä pyhiinvaeltajia pitkässä jonossa tavatakseen jumaliaan. Temppelin perusti kuningas Songtsen Gambo vuonna 650. Kyse on Tiibetin vanhimmasta temppelistä. Temppelissä on Jowo Rinpochen (Sakyamunin), Buddhan, patsas. Viime vuosina hengellinen elämä on elpynyt temppelissä. Vaikka Kiinan painostus oli voimakasta 1990-luvulla, pyhiinvaeltajia tulvi edelleen vanhaan temppeliin. Tällä kertaa keskitymme seuraamaan hartaita ihmisiä sisälle temppeliin ja sen moniin kappeleihin. Paikalla on ihmisiä kaikkialta maailmasta. Tapaamme heidät rukousmylly yhdessä kädessä ja öljylamppu toisessa. Nöyrinä ja odotuksia täynnä pyhiinvaeltajat jonottavat tapaamaan jumaliaan ja jumalattariaan, mantra ”Om mani padme hum”, joka on kunnianosoitus Buddhalle ja merkitsee ”Terve, jalokivi lootuksessa”, virtaa keskeytyksettä heidän huuliltaan. Vanhaan temppeliin tullessaan astuu kätkettyyn ja mystiseen maailmaan, jota valaisevat vain isot voilamput. Kullatut Buddhat, pystyssä seisovat jättimäiset patsaat silkkivaatteissaan, mystiset olennot joilla on eläimen pää, jumalat joilla on 11 päätä ja tusina käsivarsia sekoittuvat yhtäkkiä tiibetiläisiin pyhiinvaeltajiin. Tulen, voin ja savun haju korostaa tunnelmaa kaukaiselta ja mystiseltä keskiajalta.

Huolimatta juhlallisesta tunnelmasta ihmisten kohtaaminen ei ole vaikeaa – tiibetiläiset ovat ylpeitä kulttuuristaan ja esittelevät sitä mielellään. Seuraavaksi ajamme kaupungin ulkopuolelle Seran luostariin. Sera sijaitsee vuoren juurella. Iso kompleksi on kuin pienikokoinen kaupunki, jossa sen kukoistuskaudella 1400-luvulla asui 5 500 munkkia. Nykyään luostarissa on noin 400 munkkia, jotka huhujen mukaan ovat poliittisia aktivisteja. 1950-luvun lopussa munkit kapinoivat aktiivisesti Kiinaa vastaan. Yksi kapinoista johti nykyisen dalai-laman pakenemiseen Intiaan. Yksi Seran luostarin arvokkaimmista aarteista sijaitsee Sera Je  opistossa. Kyse on pelottavasta suojelijasta nimeltään Tamdrin (sanskritiksi Hayagriva), joka voidaan suomentaa ”hevosenpääksi”. Tamdrin on kauhistuttava manifestaatio Chenrezigistä (Avalokiteshvara), bodhisattvasta, joka omaa loputtoman myötätunnon ja on Tiibetiä suojeleva jumaluus. Tiibetin buddhalaisuuden ymmärtäminen on tosiaankin haasteellista, sillä kysymys on laajasta ja monimutkaisesta järjestelmästä. Hyvin yksinkertaistettuna Tamdrin taistelee väsymättömästi pahuutta vastaan ja suojelee hyvyyttä. Pyhiinvaeltajia seisoo usein pitkä jono juuri tämän jumaluuden edessä. Käymme tietysti myös ”väittelypuutarhassa”, jossa munkit harjoittelevat retoriikkaa ja logiikkaa. Väittelyt ovat kuin taisteluja, sillä jokaista uutta argumenttia korostetaan lyömällä käsiä voimakkaasti yhteen.

Tänään lähdemme tutustumaan Lhasan tärkeimpään nähtävyyteen ja yhteen maailman todellisista ihmeistä: Potala-palatsiin, joka sijaitsee Marpo Rin (Punaisen vuoren) huipulla. Jättimäinen palatsi on rakennettu vuonna 1690 dalai-laman hallintopalatsiksi. Palatsin koko on hengästyttävä: 13 kerrosta, 1 000 huonetta, 10 000 alttaria, 20 000 jalometalleista valmistettua patsasta ja veistosta. Ei syytä huoleen – emme yritäkään nähdä kaikkea kerralla. Käymme viidennen dalai-laman haudalla, joka on 14 m korkea chorten (kellonmuotoinen buddhalainen pyhättö, jota kutsutaan myös nimellä stupa). Sen koristeluun on käytetty 3 700 kg kultaa, helmiä ja jalokiviä. Käymme katsomassa myös nykyisen eli 14. dalai-laman asuntoa. Näemme hänen taidokkaasti koristellut vastaanottotilansa sekä yksityisempiä huoneita. Katolta kultaisten pagodien alta näemme Lhasan, ympäröivän laakson sekä loputtomat vuoret. Potala on täysin ainutlaatuinen kulttuuriaarre, joka kuin ihmeen kaupalla välttyi kulttuurivallankumouksen katastrofaalisilta seurauksilta tuolloisen Kiinan pääministerin, Zhou Enlain, henkilökohtaisen väliintulon ansiosta – ainakin niin väitetään. Vuonna 1980 palatsi avattiin uudelleen yleisölle ja 1995 sitä entisöitiin neljällä miljoonalla dollarilla.

Seuraavaksi käymme Norbulingkassa (Jalokivipuutarhassa). Palatsi on rakennettu 1700-luvulla ja toimi dalai-lamojen kesäpalatsina. Korkeiden muurien takana on kaunis puutarha suihkulähteineen. Palatsi on tunnettu erityisesti kauniista freskoistaan, jotka kertovat Shakyamuni Buddhan elämästä sekä buddhalaisten tärkeimmistä tapahtumista Tiibetissä. Nykyisen (14:nnen) dalai-laman työhuone on säilytetty sellaisena kuin se oli, kun dalai-lama joutui lähtemään maanpakoon vuonna 1959.

Päivän päätteeksi käymme vielä jakkimuseossa, jossa tutustumme tuohon suureen eläimeen ja sen tärkeään rooliin tiibetiläisten elämässä.

Tänään kohteemme on turkoosinsininen Yamdrokjärvi, joka sijaitsee vajaan 100 km päässä Lhasasta. Ajamme kohti Gyantsen kaupunkia Lhasasta lounaaseen. Kiemurtelemme serpentiinimäistä tietä ylös Gamtan solalle, josta on henkeä salpaavat näkymät yli Yamdrok Tso -järven – ”turkoosinvärisen skorpionin” – joka on yksi Tiibetin monista pyhistä järvistä. Kimaltavan veden takana näemme lumihuippuisia vuoria, jotka ulottuvat yli 7 000 metrin korkeuteen. Ajamme nyt reilun tunnin ajan pitkin tämän kauniin järven rantoja ja pysähdymme matkan varrella katselemaan lähemmin yhtä pienistä maalaiskylistä. Järven ympäristössä kulkee usein paimenia valtavien vuohi- ja lammaslaumojensa kanssa. Jatkamme matkaa kohti Gyantsea. Ohitamme matkan varrella mahtavan Karuolan jäätikön, joka kuuluu Tiibetin kolmen suurimman joukkoon. Saavumme perille Gyantseen, joka on jo muinaisista ajoista lähtien ollut tärkeä kaupankäynnin solmukohta. Toisin kuin useimmat muut tiibetiläiskaupungit, Gyantse on vahvasti kiinalaistunut. Huolimatta kiinalaisesta vaikutuksesta kaupunki on yhä viehättävän vanhanaikainen, ja kuljeskelu sen lähes koskemattomana säilyneessä tiibetiläisessä kaupunginosassa on hieno kokemus.

Voimme jättää isot matkatavarat hotelliin Lhasassa ja matkustaa seuraavat pari päivää hieman kevyemmin.

Jättimäisestä Dzongin linnoituksesta ei voi erehtyä. Se seisoo korkealla kalliolla kaupungin laidalla. Näemme linnoituksen vain kauempaa, sillä reitti ylös on melkoisen rankka. Keskitymme sen sijaan Gyantsen kahteen muuhun tärkeään nähtävyyteen, Kumbum-stupaan ja Pelkor Chode -luostariin. Ainutkertainen kahdeksankulmainen stupa, Kumbum, valmistui vuonna 1444. Siinä on neljä kerrosta, jokaisessa rukoussaleja. Stupaa pidetään yhtenä Tiibetin hienoimmista, ja siellä on hyvin vanhoja Buddhan kuvia. Pelkor Chode  luostari eroaa muista luostareista siinä, että siellä elää munkkeja kolmesta eri koulukunnasta: gelug-, sakya- ja kadam-sääntökunnista, joita ei perinteisesti ole yhdistetty. Itse luostarirakennus edustaa perinteistä tiibetiläistä rakennustyyliä ja huokuu tunnelmaa ja tiibetiläistä mystiikkaa.

Jatkamme matkaa ja ajamme Tiibetin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Shigatseen, joka koostuu modernista kaupunginosasta sekä vanhasta tiibetiläisestä korttelista. Shigatse tunnetaan parhaiten jättikokoisesta Tashi Lhunpo -luostarista, joka on perustettu 1447 ja joka on yksi harvoista luostareista, jotka jätettiin rauhaan kulttuurivallankumouksen aikaan. Punavalkoiseksi maalattu, jättimäinen luostari kallion huipulla on vaikuttava näky. Käymme luostarissa sekä vanhassakaupungissa, jossa piipahdamme myös paikallisella torilla.

Ajamme takaisin Lhasaan. Ajomatka on melko pitkä: 6–7 tuntia liikenteestä, säästä yms. riippuen. Pysähdymme matkan varrella tiibetiläisen perheen luona. He tarjoilevat meille kotitekoista, ohrasta valmistettua viiniä. Lhasassa vierailemme Barkhorissa, yhdellä Lhasan parhaiten säilyneistä alueista, joka ulottuu temppelin perinteisille ”meditaatiokaduille”. Täällä pyhiinvaeltajat kävelevät temppelin ympäri tuntikausien ajan. Järjestys (temppeli) on heidän oikealla puolellaan ja epäjärjestys (arkielämä) vasemmalla. He rukoilevat, pyörittävät rukousmyllyjään ja jotkut heittäytyvät dramaattisesti maahan joka kolmannella askelella. Naiset ovat pukeutuneet kirjaviin maalaismaisiin vaatteisiin ja painaviin turkoosin, korallin ja meripihkan värisiin koruihin tai elegantteihin mekkoihin, joissa on terävät laskokset. Miehillä on usein painava röijy, jonka hihat ulottuvat polviin, punainen nauha palmikoiduissa ja ylös kiinnitetyissä hiuksissaan sekä hopeasta taottu tikari uumallaan. Tänään on tilaisuus ostaa viimeiset Tiibetin-matkamuistot, sillä huomenna suuntaamme takaisin Kiinaan.

Tänään on aika hyvästellä Tiibet. Rauhallisen aamun jälkeen ajamme lentokentälle ja lennämme Chengduun, kiinalaisen Sichuanin provinssin pääkaupunkiin. Perillä Chengdussa ajamme hotellille. Loppupäivä on varattu rentoutumiselle tai omille seikkailuille.

Aamupäivän vietämme pandojen merkeissä. Aamiaisen jälkeen ajamme maailman suurimpaan pandojensuojelukeskukseen. Se sijaitsee alueella, jonka paikalliset ovat runollisesti nimenneet ”Jadenvihreiden vuorenhuippujen laaksoksi”, mikä viittaa kauniiseen ympäristöön, jossa pandat elävät.

Pandojen jälkeen vuorossa on lounas. Lounaalta siirrymme Kansan puistoon, jossa voimme katsella paikalliselämää ja nauttia kupposen kiinalaista teetä. Chengdua kutsutaan ihan syystä Kiinan viihtyisimmäksi kaupungiksi. Päivän päätteeksi teemme kävelykierroksen nk. Kuan- ja Zhai-kaduilla, joita koristavat punaiset lyhdyt. Kapeilla kaduilla saamme käsityksen siitä, miltä Chengdussa näytti kauan sitten.

Lennämme takaisin Suomeen.