Vihreä Irlanti -kelttien saari

Lennämme Helsingistä Dubliniin. Irlannin-seikkailumme alkaa saman tien kaupunkikierroksella, jolla näemme tärkeimmät nähtävyydet, kuten Trinity Collegen, O’Connell Streetin, The Spiren ja Merrion Squaren. Saatuamme käsityksen kaupungista on aika suunnata keskustahotelliin, joka sijaitsee Liffeyjoen pohjoispuolella, lähellä kaupungin pääostoskatua. Saapumisajasta ja liikenteestä riippuen teemme vielä pienen kävelykierroksen keskustassa.

Illalla syömme ensimmäisen yhteisen illallisen hotellissa. Illallisen jälkeen voit lähteä matkanjohtajan mukaan epämuodolliselle kävelylle Liffeyjoen toiselle puolelle (n. 800 m) ja käydä yhdessä Temple Bar ‑alueen monista pubeista. Täällä olut virtaa irlantilaisen kansanmusiikin tahdissa! Pubissa pääsemme lähemmäs irlantilaista kansansielua. Miksi et kokeilisi mustaa, vaahtoavaa Guinnessia? Palaamme yhdessä hotellille hyvin ansaituille yöunille.

Gaelinkielinen ilmaus ”Cead Mile Failte”, joka tarkoittaa suurin piirtein ”satatuhatta kertaa tervetuloa”, toivottaa meidät tervetulleiksi Dubliniin. Lähdemme tutustumaan kaupunkiin kävellen. Dublinin perustivat norjalaiset ja tanskalaiset viikingit vuonna 841 jKr. Keskiajalla normannit valloittivat kaupungin ja rakensivat Dublinin linnan englantilaisten ylivallan symboliksi. Englantilaiset pitivät Irlantia vallassaan aina vuoden 1916 pääsiäiskapinaan saakka, joka loi pohjan neuvotteluille Irlannin itsenäisyydestä.

Itä-länsi-suunnassa virtaava Liffeyjoki jakaa Dublinin kahtia. Joki ei ole vain fyysinen raja, vaan jakaa kaupungin kahtia myös henkisesti: joen eteläpuolinen alue on vauraampi ja pohjoispuolinen köyhempi. Pohjois-Dublin rakennettiin 1700-luvulla. Huolimatta alueen maineesta eteläosaa rumempana ja köyhempänä on siellä yhä nähtävissä hienoja esimerkkejä 1700-luvun uusklassisesta arkkitehtuurista. Pohjoispuolen tärkeintä ostoskatua O’Connell Streetiä reunustavat patsaat, monumentit ja hienot, vanhat talot. Näemme kierroksellamme myös historiallisen General Post Officen, jonka portailta pääsiäiskapinan johtajat lukivat Irlannin itsenäistymisjulistuksen 1916.

Kulkiessamme kohti etelää ja Liffeyjokea ympäristö muuttuu hienostuneemmaksi, ja kaupunkikuvaa leimaavat pääasiallisesti Yrjöjen aikaiseen tyyliin rakennetut valtavat palatsit ja aukiot. Yksi Dublinin hienoimmista Yrjöjen aikaisista aukioista on Merrion Square, jonka varrella sijaitsevissa taloissa on säilytetty tyylille ominaiset kauniisti kaiverretut, voimakkaan väriset ovet, upeat takorautaiset parvekkeet ja puolikuun muotoiset ikkunat ulko-oven yläpuolella. Merrion Squaren numerossa yksi Oscar Wilde kirjoitti näytelmiään ja kertomuksiaan 1800-luvulla. Tässä osassa kaupunkia sijaitsee myös kuuluisa Trinity College, jonka perusti kuningatar Elizabeth I vuonna 1592. Trinity Collegessa opiskelivat monet Irlannin kirjallisuuden jättiläiset, kuten Jonathan Swift, Bram Stoker, Oscar Wilde ja Samuel Beckett. Dublinin vanhin osa, jossa sijaitsee mm. Dublinin linna, ympäröi Trinity Collegea.


Ehdit hyvin syödä omavalintaisen ja -kustanteisen lounaan, ennen kuin jatkamme Irlannin-kierrostamme. Otamme kurssin kohti etelää ohi Wicklow-vuorten ja edelleen kohti Kilkennyn kreivikuntaa. Saavumme ainutlaatuiselle Newtown Jerpointin alueelle, jossa on piilossa yksi Irlannin historian pikkuisista jalokivistä.

Tänne Norejoen rannalle perustettiin varhaiskeskiajalla kaupunki, joka vaurastui nopeasti, sillä kauppiaat joutuivat ylittämään voimakkaasti virtaavan joen juuri tällä kohtaa. Hitaasti kaupunkiyhteisö kasvoi ja laajeni yli sillan joen toiselle puolelle. Perustettiin villatehdas, nahan muokkaamo, panimo, oikeustalo sekä 14 kestikievaria. Kaupungin elinkaari oli kuitenkin lyhyt, sillä noin 1600-luvun puoliväliin mennessä kaupunki oli menettänyt asemansa, mahdollisesti uusien kauppareittien ja uusien siltojen takia. Yhtäkkiä kaupunki jätettiin luonnon armoille. Alueella tehtyjen kaivauksien ansiosta saamme nähdä, miltä kaupunki, jonka kiireinen elämä pysähtyi äkillisesti ulkoisten olosuhteiden vuoksi, näytti keskiajalla.

Kaupunki tunnetaan myös itse Pyhästä Nikolaos Ihmeidentekijästä, joka on lasten ja anteliaisuuden suojeluspyhimys ja joka on ollut mallina Joulupukki-tarinoille. Pyhä Nikolaus on haudattu tänne, tosin hänen ruumiinsa teki sitä ennen pitkän matkan: ristiretkien aikaan Pyhän Nikolauksen jäänteet tuotiin Turkin Myrasta Italian Bariin ja sieltä edelleen Venetsiaan ja lopulta tänne Newtown Jerpointiin. Hänen kunniakseen rakennettiin kirkko, ja näemmekin tunnetun pyhimyksen haudan.

Newtown Jerpointissa meille esitellään asiaa, jonka kaikki liittävät Irlantiin: lampaita. Näemme, kuinka näppärästi ja sulavasti älykkäät paimenkoirat johdattavat lammaslaumaansa, kuten ne ovat tehneet jo vuosisatojen ajan. Vierailun päätteeksi nautimme teetä irlantilaiseen tapaan sekä herkullisia skonsseja – parempia on vaikea kuvitella!

Seuraavaksi otamme kurssin kohti viikinkien Waterfordia, jossa yövymme. Illallisen syömme hotellissa.
(Päivän ajomatka yhteensä 230 km – n. 2 h 20 min.)

Päivän alkajaisiksi teemme kävelyretken läpi Waterfordin. Kyse on todellisesta viikinkikaupungista. Sen arvioitu perustamisvuosi on 914. Historiallisista kuvauksista voimme lukea, että ”iso pohjoinen joukko saapui mereltä käsin ja nousi maihin Port Lairgessa ja ryösti Osfaigen pohjoisen osan ja toi alukseensa ryöstösaaliin sekä monia lehmiä ja kotieläimiä”. Myös kaivaukset alueella todistavat asustuksesta myöhäisviikinkien kaudelta ja keskiajalta lähtien. Waterford sijaitsee muiden viikinkikaupunkien tavoin strategisella paikalla: Suirjoki virtaa läpi kaupungin pohjoisosien. Kaupunki on rakennettu niin, että sitä on ollut helppo puolustaa. Kaupungilla oli syvä vallihauta, joka oli yli kahdeksan metriä leveä, lisäksi sen suojana oli tukeva kivimuuri. Kaupunki oli niin hyvin linnoitettu, että Raymond Le Gros ja Strongbows onnistuivat valtaamaan kaupungin vasta kolmannella yrittämällä. Näemme myös Reginaldin tornin, joka on yksi kaupungin maamerkkejä ja joka on ilmeisesti rakennettu aiemman viikinkitornin päälle. 

Kävelemme Waterfordin kapeita katuja, ja matkanjohtaja kertoo samalla hieman kaupungin viikinkiajoista ja jännittävästä historiasta. Halukkaat voivat käydä jossakin kaupungin museoista.

Kävelykierroksen jälkeen jatkamme matkaa länteen ja Tipperaryn kreivikuntaan. Saavumme Cahirin kaupunkiin ja kohtaamme jälleen Suirjoen. Korkealla kukkulalla seisoo lähes majesteettinen Cahir Castle, joka oli vuosisatojen ajan rikkaan ja mahtavan Butler-suvun vallan keskittymä. Linna on erinomainen esimerkki 1200-luvun linnasta. Yli 800 vuotta linna on seissyt strategisesti nerokkaalla paikalla kalliosaarella keskellä Suirjokea. Sen väitetään olleen Munsterin kuninkaiden asuinpaikka ennen kristinuskon saapumista Irlantiin.

Linnan rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla, ja työtä jatkettiin läpi aikojen. Linnalla oli suuri merkitys englantilaisten ja irlantilaisten taistelussa vuonna 1599, jolloin linnan komentaja James Butler kieltäytyi antautumasta Englannin joukoille ja kuningatar Elisabeth I:lle. James Butler kävi seuraavaksi taisteluun omaa veljeään, Ormondin jaarlia vastaan. Piiritys kesti vain kolme päivää, minkä jälkeen tykinkuulat lävistivät muurit, ja James Butler pakeni uimalla jokea pitkin.

Käymme kauniissa linnassa ja kuulemme lisää linnan mielenkiintoisesta historiasta, johon kuuluvat Oliver Cromwell, keihään nokkaan ripustettu pää ja Stanley Kubrickin elokuva Barry Lyndon.

Pysähdymme päivän aikana lounastauolle ja iltapäivällä suuntaamme majapaikkaamme Kerryn kreivikunnassa.
(Päivän ajomatka yhteensä 220 km – n. 3 h 30 min.)

Ring of Kerry – kierros Iveraghin niemen ympäri – lupaa henkeäsalpaavia maisemia. Pienet lahdet, poukamat ja jyrkät kallioseinämät tarjoavat upeita näkymiä. Vastakohtana dramaattisille maisemille on rikas ja vaihteleva kasvillisuus. Tällä karulla, vaikkakin melko viehättävällä niemimaalla on helppo kuvitella, miten nälkä ja perunarutto ajoivat paikalliset etsimään parempaa elämää Amerikasta.

Kierros alkaa Killarneysta, sieltä ajamme Killorglinin pieneen kylään, joka tunnetaan ”Puck Fairista”, jonka aikana villi vuohi kruunataan kuninkaaksi. Matkalla Glenbeighin saamme nauttia kauniista näkymistä Dinglen niemelle ja Dinglen lahteen. Watervillen suunnalla maisemaa leimaavat turvesuot. Niemen eteläpuolella ajamme läpi Sneemin, joka tunnetaan värikkäistä taloistaan. Seuraavana meitä odottavat Molls Gap ja Ladies View – kaksi näköalapaikkaa, joilta voi ihailla Killarneyn kuuluisia järviä.

Iltapäivän vietämme Muckross Housen puutarhassa. Iso kartano valmistui vuonna 1843 Herbertin aatelisperheen kodiksi. Erityisesti laaja puutarha, joka kurottuu kohti Killarneyn järviä, on ilo silmälle. Käytämme osan iltapäivästä rhododendronpensaiden ja upeiden kukkapenkkien ihailuun.

Ajamme pohjoiseen Claren kreivikuntaan ja ylitämme matkan varrella Shannonjoen estuaarin (jokisuualueen) Tarbertista Killimeriin. Ohitamme Kilkeen rannikkokaupungin ja pienen kylpyläkaupungin Lisdoonvarnan, joka on tunnettu yli 150 vuotta “Matchmaking Festivalistaan”. Kyseisessä tapahtumassa on perinteisesti etsitty sopivaa puolisoa. Tämä ikivanha kosintamenoperinne elää kukoistustaan juuri täällä Lisdoonvarnassa. Täällä järjestetään koko syyskuun kestävä festivaali, jonne tulee sinkkuja koko Irlannista – jos ei muuta, niin hyvien juhlien perässä.
 
Seuraavaksi ohitamme Ballyvaughanin ja otamme kurssin kohti Irlannin Atlantin puoleista rannikkoa, josta löytyy yksi maan upeimmista luonnonnähtävyyksistä: Cliffs of Moher. Kahdeksan kilometriä jyrkkää kallioseinämää, joka putoaa 200 m alas Atlantin valtamereen, saa kenet tahansa haukkomaan henkeä. Kallioseinämissä kerroksittain vaihteleva musta liuskekivi ja vaalea hiekkakivi sekä kallioilla pesivät linnut ovat kiehtova näky. Huipulta voi hyvällä säällä nähdä jopa 20 km päässä sijaitsevat Aransaaret.

Koettuamme huimaavan tunteen vatsanpohjassa Cliffs of Moherilla jatkamme matkaa pohjoiseen läpi Burrenin kansallispuiston. Se on 100 neliökilometrin suuruinen alue, jota peittävät valtavat, litteät kalkkikivilaatat, joissa on syviä uria. Aluetta kuvataan usein kuumaisemaksi. Nimi Burren on johdettu iirin kielen sanasta Boireann, jonka voi suomentaa ”kivettyneeksi paikaksi” – oikein sopiva nimi tälle koruttomalle kivierämaalle.
Alueen karuutta on kuvattu sanomalla, ettei siellä ole tarpeeksi vettä, johon mies voisi hukkua, ei tarpeeksi korkeaa puuta, johon miehen voisi hirttää eikä tarpeeksi maata, johon hänet voisi haudata. Alue on karstimaata, joka koostuu kalkista, joka saostui hiilikaudella 350 miljoonaa vuotta sitten. Vuosituhansien aikana kalkki on muuntunut valtaviksi kalkkikivilaatoiksi, joita sade, tuuli ja sää on työstänyt erikoisen muotoisiksi. Täällä mikään elävä ei näyttäisi viihtyvän, mutta todellisuudessa seudulla kasvaa monia kasveja, ja Välimeren alueen kasvit viihtyvät rinta rinnan Alppien kukkien kanssa.

Saavumme Galwayhin, jota pidetään usein Irlannin irlantilaisimpana kaupunkina. Se hurmaa värikkäillä taloillaan, mukulakivikaduillaan ja viihtyisillä pubeillaan. Tänne majoitumme kahdeksi seuraavaksi yöksi. Hotellimme, jossa myös syömme illallisen, sijaitsee keskustan tuntumassa.

Aloitamme päivän kierroksella kauniilla Connemaran seudulla. Maisemaa värittävät vuoret ja suot, siellä täällä näkyy virtaava joki ja kimaltava järvi. Monikaan asia ei näytä muuttuneen aikojen alusta pikkukylissä, joissa iirin kieli hallitsee katukylttejä ja kauppojen näyteikkunoita. Connemara sijaitsee niemellä Irlannin kallioisella länsirannikolla. Vanhoine kiviaitoineen ja olkikattoisine pikku taloineen se on ehkä Irlannin romanttisinta seutua.
 
Vierailemme Dan O’Haran talossa, jossa saamme kuvan siitä, kuinka kovaa irlantilaisen maanviljelijän elämä oli 1800-luvulla. Teemme kierroksen pienellä tilalla ja käymme sen jälkeen ajelulla tilaa ympäröivällä suolla traktorin vetämässä vaunussa. Laajalla, tasaisella suolla meille esitellään, kuinka turvetta nostetaan. Irlantilaiset – kuten me suomalaiset – ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet turvetta polttoaineena.

Jatkamme kohti länttä ja yliopistokaupunki Galwayta. Teemme Galwayssa kaupunkikierroksen ja näemme vanhoja puutaloja, hienoja ravintoloita ja viihtyisiä pubeja. Vilkkaan opiskelijaelämän lisäksi kaupungissa asuu paljon taiteilijoita ja muusikoita, mikä tekee tunnelmasta varsin boheemin.

Aloitamme kierroksemme Eyre Squarelta. Se on hyvin hoidettu puisto, jota ympäröivät 1800-luvulta peräisin olevat rakennukset. Näemme mm. vanhan oikeustalon, joka on rakennettu keskiaikaiseen munkkiluostariin sekä Salmon Weir Bridge -sillan, jolta voi katsella ylävirtaan vaeltavia lohia. Myös jykevä katedraali, joka on rakennettu 1965 ja kuuluu Euroopan nuorimpiin, sekä Espanjalainen kaari 1500-luvulta kuuluvat kierroksen ohjelmaan.
Vietettyämme hienon päivän kauniissa Connemarassa syömme yhteisen illallisen hotellissamme Galwayssa.

On tullut aika kääntyä takaisin kohti itäistä Irlantia. Pysähdymme matkan varrella muutaman kerran. Yksi pysähdyspaikoistamme on Clonmacnoise, joka oli yhdessä vaiheessa Irlannin tärkein munkkiluostari. Shannon-joen rannalla kauniin vihreällä ruohokentällä seisoo lukuisia kirkkoja, torneja, hautoja ja valtava kiviristi. Luostari aloitti toimintansa 545 jKr. Luostarin vuosikirjoista tutkijat ovat löytäneet merkittävää tietoa keskiajan poliittisesta ja uskonnollisesta elämästä.
 
Käynti Irlannissa ei ole täydellinen ilman vierailua viskitislaamossa. Tutustumme yhteen monista tislaamoista. Tutustumme ohran mallastukseen ja viskin valmistusprosessiin sekä kuulemme tarinoita siitä, kuinka jopa enkelit saavat osuutensa tuhansista viskilitroista, jotka odottavat isossa varastossa. Tämä kaikki esitellään audiovisuaalisten apuvälineiden ja vanhanaikaisen irlantilaisen charmin tukemana.

Tutustuttuamme viskin saloihin jatkamme matkaa hotelliimme, joka sijaitsee Dublinin lentokentän pohjoispuolella. Täällä syömme viimeisen yhteisen illallisen.

Syömme aamiaisen ja ajamme Dublinin lentokentälle. Kotimatka alkaa.