Uzbekistanin Silkkitiekaupungit

Laskeudumme Uzbekistanin pääkaupunkiin Taškentiin. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen ajamme suoraan hotellille ja majoitumme huoneisiimme.

Levättyämme lähdemme tutustumaan lähemmin Uzbekistanin pääkaupunkiin. Kierros alkaa Khazrati-Imomista, joka on usean koraanikoulun ja moskeijan muodostama kaunis rakennuskompleksi. Khazrati-Imomissa sijaitsee mm. Djuma-moskeija sekä arvostettu koraanikoulu Barak-Khan, jossa säilytetään vanhinta käsinkirjoitettua Koraania (Uthman Qu’ran). Abdul Kassim  madrasassa voimme ihailla taitavimpien uzbekistanilaisten taiteilijoiden töitä, kuten silkkipaperimaalauksia, puutöitä ja keramiikkaa. Käymme lähellä sijaitsevassa Kaffal-Shashin mausoleumissa sekä Kukeldash-madrasassa. Kierros vie meidät myös basaariin, jossa myydään kaikkea vihanneksista ja leivästä vaatteisiin ja taloustarvikkeisiin. Jatkamme kierrosta Amir Timur Squarelle, puistomaiselle aukiolle. Aukiolla seisoo keskiaasialaisen sotaherran Timur Lenkin (1336–1405) patsas sekä perinteistä neuvostoarkkitehtuuria edustavia hotelleja. Saamme tilaisuuden nähdä myös Taškentin kuuluisan metron, joka on koristeltu marmorilla ja graniitilla. Suuntaamme vielä kierroksen päätteeksi Itsenäisyyden aukiolle.

Venäläisten valloitettua Taškentin 1865 se on ollut maan portti itään sekä vuodesta 1939 maan pääkaupunki. Kolmen miljoonan asukkaan Taškent on Keski-Aasian merkittävin kaupunki. Harvan keskiaasialaisen kaupungin historia on yhtä värikäs kuin Taškentin. 400-luvulla paikka tunnettiin nimellä Chach. Pian seurasi sarja valloittajia: turkkilaiset, arabit, Tšingis-kaani, Timur Lenk, kazakit, kalmukit ja 1800-luvun alusta vielä samanidit – kaikki halusivat hallita Taškentia. Raju maanjäristys ravisteli Taškentia 1966 ja tuhosi isoja osia kaupungista. Maanjäristyksestä johtuen Taškentin katukuvaa leimaavat modernit rakennukset, mutta kaupunkia piristävät kuitenkin elementit, jotka on helppo yhdistää uzbekistanilaiseen ja venäläiseen kulttuuriin. Näitä elementtejä ovat vilkkaat torit ja basaarit, vihreät puistot, ortodoksiset sipulikirkot, vuosisatoja vanhat moskeijat ja viehättävät teehuoneet. Taškentilla on paljon tarjottavaa, sillä kaupungin historia on värikäs.

Buhara on Keski-Aasian ja suurelta osin myös Silkkitien pyhin kaupunki. Yövymme täällä kaksi yötä. Kaupungilla on pitkä ja jännittävä historia. Buhara oli ollut olemassa jo pitkään, kun Aleksanteri Suuri valloitti sen 329 eKr. Sijainti Mervin, Konya-Ugenchin, Heratin, Kabulin ja Samarkandin muodostaman kehän keskellä teki siitä kiinnostavan kohteen monille sotaherroille. Heidän joukossaan oli myös arabikomentaja Qutaiba, joka 700-luvun alussa toi islaminuskon Buharaan. 1200-luvulla Tšingis-kaani tuhosi kaupungin lähes maan tasalle. Se kuitenkin nousi tuhkasta, ja kauppiaiden myötä kaupunki rikastui. Silkkitiekaupunki Buhara, joka sijaitsee 600 km päässä Taškentista, oli vuoteen 1867 yksi Uzbekistanin kolmesta pienestä kaanikunnasta. Buhara eristyi muusta maailmasta ja sulkeutui länsivaikutteilta. Venäjän keisarikunta teki siitä 1800-luvun lopussa vasallivaltion. Kilpailua Keski-Aasian herruudesta on kuvattu Peter Hopkirkin kirjoissa The Great Game ja Setting The East Ablaze. Kaupungin ulkopuolella sijaitsee kesäpalatsi, joka oli kahden viimeisen Buharan emiirin käytössä. Palatsi on kiehtova yhdistelmä itämaista, eurooppalaista ja venäläistä arkkitehtuuria. Todellisuudessa palatsi koostuu kolmesta rakennuksesta: entisestä kesäpalatsista, 8-kulmaisesta paviljongista ja rakennuksesta pienen lammen luona. Täällä emiiri vietti mukavaa elämää haaremin ympäröimänä. Emiirin viihdykkeenä oli lisäksi yksityinen kokoelma eksoottisia eläimiä, joita pidettiin häkeissä puistossa. Emiirin varsinainen asunto oli vuosisatojen ajan keskustassa sijaitseva Arkin linnoitus, jota parhaillaan entistetään.

Kaikkialla Buharassa näkee moskeijoita, madrasoja ja vanhoja karavaanimajataloja, jotka on rakennettu suljetun sisäpihan ympärille, sekä kupolikattoisia basaareja, joissa pienet kojut ja verstaat myyvät korkealaatuisia käsitöitä. Vanhankaupungin sydämessä sijaitsevat kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet, kuten Chashma-Ayub Mausoleum, jota koristavat taidokkaat kupolit, Poi Kalyan -kompleksi, joka on arkkitehtoninen mestariteos ja joka koostuu madrasasta ja moskeijasta, jalokivibasaari Toki-Zargaron 1500-luvulta sekä Arslan Khan  minareetti, joka tunnetaan paremmin Kuoleman minareettina. Nimi johtuu siitä, että reilun 150 vuoden ajan hallitsijat surmasivat vihollisensa heittämällä heidät alas tornista. Vuoden 1900 tienoolla Buharassa oli 127 aktiivista koraanikoulua ja moskeija jokaiselle vuoden päivälle. Monet niistä ovat säilyneet hyvin. Yhdessä basaarien ja vanhojen kujien kanssa ne tekevät Buharasta yhden Keski-Aasian jännittävimmistä ja tunnelmallisimmista kaupungeista. Erityisen kaunis Buhara on alkuillasta, kun auringon viimeiset säteet osuvat muinaiseen kaupunkiin. Lyab-i-Hauz-torin altaan ympärillä on teehuoneita, joissa harmaahapsiset uzbekkimiehet juovat vihreää teetä, juttelevat ja pelaavat lautapelejä. Seuraavana päivänä jatkamme vierailemalla Bakhouddin Nakshbandi -mausoleumissa, Chor-Bakr -mausoleumissa unohtamatta pientä arkkitehtonista helmeä, Saimanid-mausoleumia, joka on yksi islamin vanhimpia pyhiä paikkoja. Se on ainutlaatuisen kaunis omalla yksinkertaisella tavallaan, ainoana koristeenaan varjot, jotka muurin mosaiikit heittävät sen seinille. Päivän päätteeksi nautitaan perinteinen illallinen ja katsellaan kansantanssiesitystä Nodir Devonbegi madarasassa.

Aamiaisen jälkeen kiertomatka jatkuu kohti pohjoista ja Gijduvonia. Kaupunki sijaitsee Zarafshanin ja Shimolij-kanavan välissä puuvillanviljelyalueella. Silkkitien aikoina kaupunki oli tärkeä risteysasema ja sellaisena se toimii yhä: Gijduvonista matkustetaan Kiinaan, Venäjälle, Turkkiin, Iraniin, Baltian maihin jne. Tuliaisiksi tuodaan mm. elektroniikkaa, vaatteita ja autojen varaosia. Kaupunki tunnetaan erityisesti turkoosinvärisestä keramiikasta, ja me vierailemmekin erään tunnetun keraamikon verstaassa ja ihailemme kauniita esineitä.

Lähdemme Samarkandiin Zarafshan-vuorten yli. Samaa tietä kulkivat muinoin myös Aleksanteri Suuri ja Timur Lenk tavoitteenaan palkinnoista parhain: Intia ja sen rikkaudet. Samarkand on Keski-Aasian tarunhohtoisin kaupunki, jolla on tuhansia vuosia pitkä historia Silkkitien keskuksena sekä kulttuurikaupunkina, jossa on mm. maailmanluokan rakennuksia 1300-luvulta. Päivän päätteeksi saavumme Samarkandiin.