Tutkimusristeily Huippuvuorilta Lofooteille

Lennämme Helsingistä Oslon kautta Longyearbyeniin Huippuvuorille.

Nimi Svalbard, jolla Huippuvuoria myös kutsutaan, merkitsee ”kylmää rannikkoa” ja sitä käytettiin jo islantilaisissa saagoissa 1100-luvulla.

Saariryhmä sijaitsee Jäämerellä 74. ja 81. pohjoisen leveyspiirin välissä ja koostuu yhdeksästä isosta ja 90 pienestä saaresta etelän Karhusaaresta pohjoisen Rossøyaan. Rossøya on Euroopan pohjoisin piste ((80°49'45"N), jos pientä Moffenin hiekkasärkkää ei lasketa.

Huippuvuorten kokonaispinta-ala on n. 63 000 km2. Noin 60 % Huippuvuorten alueesta on ikijään peitossa, mutta rannikolla on myös melko isoja jäättömiä alueita.

Longyearbyen on Huippuvuorten hallinnollinen keskus ja saariryhmässä korkeinta valtaa käyttävän kuvernöörin toimipaikka. Longyearbyen sijaitsee 100 km pitkän Isfjord-vuonon pohjukassa Länsimaa-saaren länsipuolella. Kaupungin perusti amerikkalainen liikemies John Longyear vuonna 1906. Jo vuonna 1916 Longyearbyenin kaivos siirtyi norjalaiselle hiiliyhtiölle, ja siitä lähtien hiilikaivos on antanut leimansa alueelle. Tänä päivänä kaupungissa on noin 1 100 asukasta, joista valtaosa on norjalaisia. Aikaisemmin kaupungin suurin työnantaja oli kaivos, nyt useimmat asukkaat saavat elantonsa tutkimuksesta ja matkailusta.

Meillä on pari tuntia aikaa tutustua kaupunkiin ennen kuin nousemme Sea Endurance –alukseen.

Sea Endurancen reitti kulkee läpi 25 km pitkän vuonoverkoston, jolla on leveyttä jopa 15 km. Matka läpi Hornsundin kuuluu kauneimpiin Huippuvuorilla: jääpeitteisiä tuntureita ja valtavasti merijäätä. Täältä jääkarhut etsivät saalista.

Hornsundissa ei ole monta maihinnousupaikkaa, mutta toivottavasti onnistumme tunkeutumaan jään läpi Zodiac-kumiveneillämme – mikäli sää sallii. Matka on joka tapauksessa pitkä ja kaunis. Toivottavasti pääsemme maihin kauniissa Burgerbuktassa, joka on saanut nimensä itävaltalaisen hovivalokuvaajan Wilhelm Burgerin (1844–1920) mukaan. Burger osallistui Itävalta-Unkarin naparetkeen 1872–1874. Täällä on hyvät mahdollisuudet nähdä jääkarhuja ja Huippuvuorille tyypillisiä kääpiöporoja. Isot lintuyhdyskunnat ovat todennäköisesti jo poissa, vaikka yksittäisiä lintuja saattaakin vielä nähdä, mikäli syksy on leuto.

Huippuvuorilta reittimme jatkuu yli Barentsinmeren. Pääosa valtavasta merialueesta kuuluu Venäjälle ja Norjalle. Barentsinmerellä on tärkeä merkitys molempien valtioiden talouksille kiitos alueen runsaiden luonnonvarojen ja kalakantojen. Vuoteen 2010 valtioiden välillä oli toistuvia kiistoja rajojen sijainnista. Tilanne näyttää nyt paremmalta, sillä Norjan ja Venäjän ulkoministerit allekirjoittivat syyskuussa 2010 sopimuksen Barentsinmeren rajalinjasta ja hallinnasta. Iso osa merialueesta on yhä avoinna kaikkien valtioiden kalastukselle. Aluetta kutsutaan nimellä Porsaanreikä ja nimi viittaa lukuisiin kalastajiin, jotka kulkevat alueen kautta kalastaakseen Venäjän ja Norjan vesillä.

Iltapäivällä saavutamme Karhusaaren, joka on kuin yksinäinen linnake keskellä Barentsinmerta. Saari sai nimensä hollantilaiselta löytöretkeilijältä Willem Barentsilta 1596, kun Barents kumppaneineen näki jääkarhun uivan kohti saarta. Nykyään saari kuuluu Huippuvuoriin. Saarella ei ole asutusta lukuun ottamatta yksinkertaista meteorologista asemaa, jolla työskentelee 5–10 työntekijää. Jos sää ja aikataulu sallivat, nousemme maihin ja katselemme lähemmin saaren ainutlaatuista luontoa.

Meillä on jäljellä vielä 300 merimailia Norjan rannikolle, jonne saavumme illan päätteeksi.

Päivän aikana matkanjohtajamme pitää esitelmän matkan teemaan liittyvästä aiheesta sekä kertoo monista kiinnostavista seikkailuista, jotka meitä vielä odottavat.

Ankara Norjan rannikko kohoaa ylös korkeuksiin ja ulottuu niin kauas kuin silmä kantaa. Käymme tänään joillakin alueen monista kiinnostavista pikku saarista. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Vannøya, jonne nousemme maihin kumiveneillä Skipsfjordissa. Voimme tehdä kevyen vaellusretken kauniissa maisemissa, jotka tarjoavat hienot näkymät ympäröivälle merelle.

Jatkamme matkaa pidemmälle vuonoihin. Seuraava kohteemme on pieni Karlsøyn saari, norjalainen versio Kööpenhaminan Christianiasta. Vapaakaupunkia olivat perustamassa 1970-luvun alussa anarkistit, buddhalaiset ja muut henkiset ryhmät. Karlsøylla asui alunperin noin 400 ihmistä, mutta määrä on laskenut voimakkaasti, ja saari tunnetaankin parhaiten vuosittaisista musiikkifestivaaleistaan.

Kuulemme vaihtoehtoisen yhteisön tarinan ja pääsemme luonnollisesti nauttimaan kauniista luonnosta. Ei ole lainkaan kummallista, että hipit valitsivat juuri Karlsøyn vaihtoehtoisen yhteiskuntansa tukikohdaksi.

Tänään käymme Tromssassa, Pohjois-Norjan suurimmassa kaupungissa, joka sijaitsee 350 km napapiiriltä pohjoiseen. Alueella on ollut asutusta jo tuhansia vuosia, mutta moderni kaupunki ei ole kuin 200 vuotta vanha. Tromssasta tuli nopeasti arktisen alueen metsästystoiminnan keskus, ja 1900-luvun alussa kaupunki toimi pohjoiseen suuntautuneiden tutkimusmatkojen lähtöpisteenä – Tromssan lempinimi onkin Arktinen pääkaupunki. Käymme mm. vaikuttavassa Napaseutumuseossa (Polarmuseet), joka kertoo tarinoita löytöretkeilijöistä, jotka lähtivät vaarallisille tutkimusmatkoilleen Arktikselle.

Meille jää aikaa myös omatoimiseen tutustumiseen ennen kuin jatkamme matkaa läpi kapean vuonon kohti Sommarøyta. Pieni Sommarøy kuuluu tiheimmin asuttuihin alueisiin Arktiksella – onhan sen asukasluku yli 300. Asukasluku selittyy pääasiassa saaren ainutlaatuisilla valkeilla hiekkarannoilla, jotka vetävät vuosittain puoleensa paikallisia ja ulkomaalaisia matkailijoita. Myös ympäröivä luonto on kaunis. Meillä on hyvin aikaa kokea saaren viehättävä idylli.

Tänään suuntaamme kauniiseen Andfjordin vuonoon, joka on 60 km pitkä ja jopa 500 m syvä – ihanteellinen lisääntymispaikka miekkavalaille.

Koko matkan ajan yritämme luonnollisesti nähdä valaita, jotka pitävät pohjoisen kylmistä, ravinteikkaista vesistä. Isot kaskelotit oleskelevat kauempana Andenæsista merelle päin, mutta miekkavalaita näkee useimmiten vuonossa ja lähellä rannikkoa.

Miekkavalaita pidetään yleensä älykkäinä vaikka siitä on erimielisyyttä, kannattaako sanaa älykäs ylipäänsä käyttää eläimistä puhuttaessa. Miekkavalaiden käytös luonnossa osoittaa kuitenkin, että ne ovat kykeneviä ymmärtämään ja arvioimaan erilaisia tilanteita. Kyse on siis muusta kuin puhtaasti peritystä ja vaistomaisesta käyttäytymisestä. Miekkavalailla on monimutkainen signaali-/kielijärjestelmä, joka vaihtelee perheestä toiseen. Vaikka perheet pysyvät yhdessä koko elämän ajan, ne pystyvät välttämään sisäsiittoisuutta. Melko paljon kertoo myös se, että miekkavalaat pitävät musiikista: niiden käytöksessä voi havaita silminnähtävää innostuneisuutta, kun niiden lähistöllä soitetaan musiikkia.

Olemme hiukan liian aikaisin liikkeellä, sillä miekkavalaat vaikuttavat saapuvan alueelle yhä myöhemmin, mutta kysymme matkan varrella neuvoa paikallisilta ja yritämme löytää sekä isoja että pieniä valaita.

Saavumme tänään Lofooteille, joka sijaitsee Vestfjord-vuonon pohjoisreunalla. Kauempaa Lofoottien saariryhmä näyttää yhtenäiseltä tunturiketjulta, jota kutsutaan nimellä Lofotvæggen ja jolla on pituutta n. 110 km. Kalliot ovat yli kolme miljardia vuotta vanhoja! Lofootit tunnetaan ainutlaatuisesta ja karusta luonnostaan, josta pääsemme nauttimaan aluksesta käsin. Saaria ympäröivä meri on vuosisatojen ajan ollut täynnä turskaa, minkä ansiosta alueella on paljon kalateollisuutta.

Astumme maihin pienessä kalastajakylässä, Henningsværissä. Nykyään asukkaita on enää n. 500, mutta aiemmin kyse oli yhdestä seudun tärkeimmistä kalastajakylistä. Kylän ulkopuolelta on löytynyt Norjan vanhin suksi noin vuodelta 0, mikä todistaa kylän historian ulottuvan ajassa kauas taaksepäin. Kävelemme katselemaan viehättävää kylää ja voimme itse todeta, miksi kansainväliset matkatoimittajat ovat nimenneet Lofootit yhdeksi maailman kauneimmista saariryhmistä.

Illallisaikaan purjehdimme pidemmälle Vestfjord-vuonoon ja saavumme Trollfjordiin. Dramaattinen reitti kulkee läpi Raftsundin ja maagisen Trollfjordin, kapean sivuvuonon, jota ympäröivät luotisuorat tunturiseinämät. Tässä vuonossa tapahtui 1890 kuuluisa Trollfjordin taistelu, jossa kalastajat vanhoissa soutuveneissä taistelivat uusia moottoriveneitä käyttäviä kalastajia vastaan kalastusoikeuksistaan. Tapahtumaa on kuvattu Johan Bojerin romaanissa Viimeinen viikinki (norjankiel. alkuteos Den siste Viking).

Aamulla saavumme Bodøhön. Asukkaita Bodøssä on yli 50 000 ja se on alueen suurin kaupunki. Sijainti karun tunturin juurella vetää puoleensa turisteja sekä valtavan määrän merikotkia. Kaupungin lempinimi onkin Merikotkien pääkaupunki.

Jätämme hyvästit aluksellemme ja lähdemme kaupunkikierrokselle. Bodø on yksi Norjan nopeimmin kasvavista kaupungeista, joka sykkii elämää. Taiteilijoilla, lasinpuhaltajilla ja korusuunnittelijoilla on gallerioita keskustassa. Meillä on aikaa viimeisille ostoksille ennen kuin iltapäivällä suuntaamme lentokentälle, josta kotimatka alkaa.