Transilvanian kiertomatka

Romanian pääkaupunki Bukarest tunnettiin maailmansotien välisenä aikana Idän Pariisina kaupungin elegantin, ranskalaistyylisen arkkitehtuurin ansiosta. Toisen maailmansodan pommitukset ja maanjäristykset vuosina 1940 ja 1977 tuhosivat monta kaunista 1800-luvulta peräisin olevaa rakennusta, jotka on korvattu neuvostoaikaisilla rakennuksilla. Bukarestissa on kaksi miljoonaa asukasta ja se on maan suurin kaupunki. Bukarest toimi aikoinaan myös Valakian ruhtinaskunnan pääkaupunkina vuoteen 1862, jolloin Valakia ja Moldavia saivat yhteisen hallitsijan, mikä johti seuraavien vuosien aikana Romanian valtion syntyyn. Vuoden 1989 vallankumous ulottui myös Bukarestiin.

Matkalla lentokentältä hotelliin meille esitellään kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Ohitamme Vapaan lehdistön talon, jossa on useimpien sanomalehtien päätoimitus. Talo on kouluesimerkki sosialistisen realismin mahtipontisesta rakennustyylistä. Jatkamme kohti Riemukaarta, joka on rakennettu pariisilaisen esikuvansa näköiseksi ja muistuttamaan vuodesta 1918, jolloin Transilvania liitettiin Romaniaan. Näemme Voitonaukion, joka on yksi kaupungin keskeisimmistä aukioista ja jolla sijaitsevat valtioneuvoston tilat. Rakennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa Ceausescun jättimäiseen parlamenttitaloon, jonka näemme huomenna. Kierrämme myös Vallankumousaukion, jolla sijaitsee useita merkittäviä historiallisia rakennuksia: mm. entinen kuninkaallinen palatsi, jossa toimii nyt taidemuseo, yliopiston kirjasto, Ateneul Român -konserttitalo ja entinen keskuskomitea. Osan matkaa ajamme pitkin Voitonbulevardia, joka on ollut kaupungin valtaväylä jo yli 300 vuotta. Entisaikaan kadulla oli monen aatelisperheen huvila, nyt katua komistavat Gucci, Armani ja Rolex. Syömme päivällistä yhdessä joko hotellissa tai paikallisessa ravintolassa.

Tänään tutustumme lähemmin Bukarestiin ja erityisesti mitoiltaan groteskiin parlamenttitaloon, joka on maailman toiseksi suurin rakennus – suurin on Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus Pentagon. Rakennukselle raivattiin tilaa tuhoamalla iso osa Bukarestin vanhastakaupungista: yli 22 kirkkoa, kuusi synagogaa ja noin 30 000 asuntoa jäi purkutraktoreiden alle. Ceausescun monumentaalinen rakennusprojekti alkoi 1984 ja oli lähes valmis 1989, jolloin hänet syöstiin vallasta. Rakennuksen pinta-ala on 340 000 m2, kerroksia on 12 ja huoneita 1 100. Suunnitelman mukaan rakennuksessa olisi toiminut parlamentti sekä muita hallintoelimiä ja siellä olisi ollut myös Ceausescun yksityisasunto. Rakennuksen tarkoituksena oli myös esitellä Romanian luonnonvaroja, joten rakennusmateriaalit ovat pääasiallisesti paikallisia. Arvioiden mukaan rakennukseen käytettiin mm. noin miljoona kuutiota transilvanialaista marmoria.

Monet muistavat dramaattiset kuvat vuodelta 1989, joissa Nicolae ja Elena Ceausescu teloitetaan ampumalla lyhyen sotaoikeudenkäynnin jälkeen. Diktaattoripari oli ollut vallassa vuodesta 1965, jolloin Nicolae Ceausescu nousi kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Myöhemmin hän lujitti valtaansa nimeämällä itsensä valtionpäämieheksi. Alku oli lupaava, sillä hän vapautti lehdistön sensuurista ja vastusti avoimesti Tšekkoslovakian miehitystä 1968. Ennen pitkää Ceausescu alkoi kuitenkin vahvistaa otettaan, ja hänen johtamistapansa muuttui stalinistisemmaksi ja hänen ympärilleen luotiin voimakas henkilökultti mm. pelätyn turvallisuuspoliisin Securitaten avustuksella. Ceausescu oli vastuussa siitä, että suuri osa Romanian maataloustuotteista käytettiin 1980-luvulla Romanian ulkomaanvelkojen maksuun. Tämä johti siihen, että valtaosa romanialaisista kärsi ruokapulasta ja elintaso romahti. Sen jälkeen kun mielenosoittajia oli ammuttu Timisoarassa, kytevä tyytymättömyys roihahti liekkeihin, ja vallankumous oli tosiasia.

Vuosikausien talousvaikeuksien jälkeen maa on nyt pääsemässä takaisin jaloilleen. Bukarestissa ja isoimmissa kaupungeissa on tyylikkäitä kahviloita ja trendikkäitä putiikkeja ihan kuten muualla maailmassa, mutta maaseudulla nykyaika antaa yhä odottaa itseään. Täällä on siis mahdollista aikamatkaillla, jopa pari vuosisataa historiassa taaksepäin.

Päätämme Bukarestin-kierroksemme vanhaankaupunkiin, jota on entisöity ahkerasti viime vuodet. Kauniit uusromanttiseen tyyliin rakennetut talot on palautettu alkuperäiseen loistoonsa. Voit kierrellä vanhankaupungin kortteleita omaan tahtiisi ja käydä vaikka kahvilla ennen kuin nousemme bussiin ja suuntaamme kohti koillista. Ensimmäinen pysähdyksemme matkalla kohti Transilvaniaa on Horezu. Näemme kuinka keramiikkaa valmistetaan ja kuulemme sen historiasta. Matkamme jatkuu kohti Cozian luostaria, joka sijaitsee kauniilla paikalla Olt-joen varrella. Bysanttilaistyylinen luostari valmistui 1386, ja rakennuttaja oli Valakian kuningas Mircea cel Batran, Draculana tunnetun Vlad III:n isoisä. Jatkamme matkaa läpi Karpaattien ja Fagaras-vuorten kohti Transilvaniaa. Transilvaniasta tuli osa Romaniaa vuonna 1918, sitä ennen se kuului Unkariin noin 1 000 vuoden ajan. Päämääränämme on Sibiu, jonne saavumme illalla. Menemme hotelliimme ja nautimme illallisen hotellin ravintolassa.

Suhteellisen pienestä koostaan – noin 150 000 asukasta – huolimatta Sibiu on Romanian kulttuurielämän lippulaiva. Kaupunki nimettiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2007. Sibiussa on kolme teatteria, filharmoninen orkesteri ja useita hyviä museoita ja festivaaleja. Kiinnostus kulttuuria ja sivistystä kohtaan ei ole mitään uutta: Romanian ensimmäinen koulu, sairaala ja apteekki perustettiin juuri Sibiuun, ja sekä Franz Lizt että Johan Strauss ovat oleskelleet kaupungissa. Teemme kaupunkikävelyn ja tutustumme keskiaikaiseen kaupunkiin, jonka saksalaiset siirtolaiset perustivat 1100-luvun lopulla.

Transilvanian saksit, kuten heitä kutsuttiin, olivat sekalainen joukko saksaa puhuvia siirtolaisia, jotka saapuivat alueelle 1100- ja 1200-lukujen kuluessa. Kutsu tuli unkarilaisilta hallitsijoilta, jotka halusivat asuttaa Transilvanian siirtolaisilla ja muodostaa näin eräänlaisen turvavyöhykkeen mahdollisia tunkeutujia vastaan. Siirtolaiset halusivat pitää kiinni omista kulttuuriarvoistaan eivätkä suostuneet sulautumaan paikallisväestöön. He puhuivat – ja puhuvat yhä – saksaa ja muodostivat toiseen maailmansotaan asti suuren saksalaisen vähemmistön Romaniassa. Toisen maailmansodan jälkeen valtaosa saksalaisasukkaista karkotettiin tai he muuttivat oma-aloitteisesti Itävaltaan, Saksaan tai Yhdysvaltoihin.

Aloitamme kierroksen Suurtorilta, joka on nimensä veroinen: 93 x 142 m. Aukiolla sijaitsee useita merkittäviä rakennuksia, kuten kaupungintalo, Bruckenthal-museo – jossa on maan hienoin kokoelma 1500- ja 1600-lukujen taidetta – , katolinen kirkko ja Raatitorni. Jatkamme matkaa toiselle kaupungin tärkeistä aukioista, Pikkutorille. Matkalla kuljemme Valehtelijoiden sillan alitse. Sillan sanotaan saaneen nimensä lähistöllä toimineista kaupustelijoista, jotka yrittivät saada tavaransa myytyä keinolla millä hyvänsä.

Loppupäivä on omaa aikaa. Illalla kokoonnumme jälleen ja ajamme läheiseen kylään nauttimaan perinteisestä romanialaisesta illallisesta, paikallisesta viinistä ja brandystä. Illallisen jälkeen ajamme takaisin hotelliin.

Matkamme jatkuu kohti pohjoista läpi kumpuilevien viiniviljelysten. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Pyhän Margaretan kirkko vuodelta 1488 Mediasin pikkukaupungissa. Mediasin perustivat saksalaiset siirtolaiset keskiajalla, ja sen kuuluisa viini mainitaan jopa Bram Stokerin Dracula-kirjassa.

Ihailtuamme hyvin säilynyttä goottilaista kirkkoa jatkamme Biertaniin, joka myös on saksalaisten perustama. Kaupungin vetonaula on Unescon suojelema linnoitettu kirkko, joka toimi levottomina aikoina linnoituksena, jonne kaupungin asukkaat saattoivat hakeutua turvaan. Kirkko on rakennettu 1500-luvulla ja sen erikoisuuksiin kuuluu mm. lukitusjärjestelmä, jossa on 19 erillistä lukkoa ja joka voitti ensimmäisen palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Iltapäivällä saavumme Sighisoaraan, jossa yövymme. Kokoonnumme päivälliselle hotellin ravintolaan.

Sana maalauksellinen ei riitä kuvaamaan Sighisoaraa, joka on uskomattoman hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki. Näemme Vuorikirkon, jonne johtavat pitkät, katetut portaat. Hautakivissä näkee yhä monia saksalaisia nimiä. Sighisoara oli perinteisesti käsityöläiskaupunki, jossa toimi parhaina päivinä jopa 15 käsityöverstasta.

Itse Vlad III – lisänimeltään Dracula ja Tepes (”Seivästäjä”) – on syntynyt eräässä talossa Unescon suojelemassa linnoituksessa, jonka näemme kaupunkikävelyllämme. Valakian ruhtinas eli vuosina 1431 – 77. Hänen isänsä, Vlad II, oli lisänimeltään Dracul, ”lohikäärme”, Lohikäärmeritarikunnan mukaan. Dracula merkitsee kirjaimellisesti ”lohikäärmeen poikaa”.

Vlad III teki parhaansa puolustaakseen Valakiaa osmaneja vastaan eikä säästellyt keinoja taistelussa. Maine hänen raakuudestaan kiiri, ja sitä värikkäämmäksi tarina muuttui, mitä laajemmalle se levisi. Kuten hänen lisänimensä kertoo, Vlad III teloitti vihollisiaan seivästämällä. Yllätyshyökkäyksessä tuhatpäistä osmanijoukkoa vastaan Vlad III seivästi lähes kaikki vihollissotilaat ja jätti heidät makaaberiksi julmuuden merkiksi taistelukentälle. Vuonna 1462 hän ylitti Tonavan ja tunkeutui Bulgariaan. Tuolla reissulla hänen väitetään teloittaneen yli 23 000 osmania, miehiä ja lapsia, vanhoja ja nuoria.

Irlantilaiskirjailija Bram Stokerin luoman Dracula-hahmon esikuvana on tiettävästi Vlad III sekä romanialaiset kansantarut yliluonnollisista olennoista nimeltä strigoi, jotka lentävät öisin ihmisten luo ja piinaavat heitä heidän nukkuessaan. Lisätään synkkiä keskieurooppalaisia metsiä, dramaattisia kallioita, autioita linnoja ja pieniä keskiaikaisia kaupunkeja, ja täydellinen vampyyritarina on valmis!

Sighisoaran linnoitukseen – joka muodostaa muurin ympäröimän vanhankaupungin – kuuluu myös kellotorni, jossa käymme. Torni on alunperin vuonna 1280 rakennettu kaupungintalo. Kaksi metriä paksun muurin sisällä on 1600-luvulta peräisin oleva kuuluisa kello, jota koristavat 80 cm korkeat puiset hahmot.

Kaupunkikävelymme jälkeen ajamme kaupungin ulkopuolelle Viscrin kylään, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Täällä sijaitsee toinen saksalaisten linnoitetuista kirkoista, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Aiemmin enemmistö asukkaista oli saksalaisia, mutta jäljellä on enää 15-20 henkilöä, ja valtaosa pienen kylän asukkaista on romanialaisia. Nautimme maalaistyylisen lounaan, jonka jälkeen pääsemme hevosajelulle kylän ympäristöön. Iltapäivän päätteeksi ajamme takaisin Sighisoaraan ja syömme päivällisen.

On aika jättää hyvästit Sighisoaralle ja suunnata etelään kohti Brasovia. Matkan varrella pysähdymme katsomaan vielä linnoitettua saksilaiskirkkoa Prejmerissä. Prejmerin goottilainen kirkko kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupunki on itäisin saksilaisten asutuspaikka Transilvaniassa. Kirkkoa ympäröivä 12-metrinen muuri on peräisin 1400-luvulta, itse kirkko on hieman vanhempi.

Saavumme Brasoviin, Transilvanian sydämeen, puolenpäivän tietämillä. Brasovin perustivat teutoniritarit, jotka saapuivat 1211 Transilvanian kaakkoisosiin Unkarin kuninkaan kutsumina. Alue tunnetaan nimellä Burzenland. Ritarit rakensivat lukuisia kaupunkeja ja linnoja tänne Karpaattien juurelle pystyäkseen pitämään vuoristosolia paremmin silmällä. Kun ritarikunta alkoi saada liikaa valtaa alueella, kuningas karkotti sen vuonna 1225, mutta siirtolaiset jäivät.

Brasovissa, jonka vanha saksalainen nimi on Kronstadt, on melko hyvin säilynyt keskiaikainen keskusta. Osa kaupunginmuurista ja torneista on entisöity. Kaupungin keskusaukiolla, Piata Sfatuluilla, näemme kaupunginmuseon, jossa on näytteillä esineistöä esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta meidän päiviimme saakka. Seuraava kohteemme on Brasovin tunnusmerkki, Musta kirkko. Suuri goottilainen kirkko on pikemminkin harmaa kuin musta, mutta nimi on peräisin vuodelta 1689, jolloin tulipalo tuhosi ja mustasi osan kirkosta. Kirkossa on kuuluisan berliiniläisen urkurakentajan Buchholzin urut, joiden väitetään olevan viimeiset Buchholzin valmistamat urut, jotka ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan. Majoitumme hotelliin, myöhemmin syömme yhteisen illallisen kaupungilla.

Branin linnaa kutsutaan Draculan linnaksi. Bram Stokerin romaanissa kreivi Dracula asui Transilvaniassa linnassa ylhäällä vuorenharjanteella, syvän rotkon reunalla. Kuvaus sopii täydellisesti Branin linnaan. Mitä tulee ”aitoon” Draculaan, Vlad III:een, ei ole todisteita siitä, että hänellä olisi ollut minkäänlaista yhteyttä Branin linnaan. Jotkut lähteet kuitenkin väittävät, että häntä olisi pidetty vankina linnassa kahden kuukauden ajan Unkarin kuningas Matei Corvinin käskystä.

Myytti tai ei, Branin linna on juuri sellainen kuin salaperäisen keskiaikaisen linnan odottaa olevankin. Se rakennettiin 1300-luvun lopussa ja toimi myöhemmin Valakian ja Transilvanian välisen solan raja-asemana. Vuonna 1920, Romanian yhdistyttyä, linnasta tuli kuninkaallinen asumus. Kommunismin aikakaudella kuningasperhe karkotettiin maasta. Kuningasperheen jälkeläiset ovat nyt kuitenkin saaneet linnan jälleen haltuunsa, ja laajan entisöintiurakan jälkeen se on avattu yleisölle museona.

Linnavierailun jälkeen ajamme takaisin Brasoviin, jossa voit viettää iltapäivän kuten haluat. Illalla lähdemme bussilla ylös Poiana Brasovin, jossa on moderni hiihtokeskus. Ravintolassa paikallinen musiikki ja viini täydentävät viimeisen yhteisen illallisemme Romaniassa. Kun laskeudumme illallisen jälkeen takaisin Brasoviin ja hotelliin, kaupunki näkyy matkalla kauniisti iltavalaistuksessa.

Päätämme Transilvanian matkamme tutustumalla vielä Sinaian kaupunkiin ennen kotimatkaa. Kaupunki on tunnettu myös nimellä "Karpaattien helmi". Talvisin kaupungin täyttää hiihtäjät ja kesällä retkeilijät ja vaeltajat. Sinaia oli Romanian ensimmäisen kuninkaan Karol I:n kotikaupunki, joka rakennutti kauniin Pelesin linnan. Rakentaminen kesti 39 vuotta ja linna valmistui vuonna 1914, muutama kuukausi itse kuninkaan kuoleman jälkeen.

Teemme linnassa tutustumiskierroksen ja näemme taidokkaasti veistetyt kullatut, puiset katot, tuhansine yksityiskohtineen. Ehdottomasti yksi matkan kohokohdista!

Jatkamme mahtaa kohti Bukarestia ja lentokenttää. Kotimatka alkaa.