Kreikka -kulttuuria, kokkausta ja syysiltoja

Laskeudumme Ateenan lentokentälle ja ajamme Ateenan miljoonakaupunkiin, eurooppalaisen sivistyksen synnyinsijoille. Täältä ovat lähtöisin moderni demokratia ja luonnontiede. Kaupunki oli jo antiikin aikoina suosittu matkakohde. Talojen ja asuntojen parvekkeita koristavat pelargoniat, ja katuja ja aukioita appelsiinipuut. Äänekkäät katukauppiaat ja värikkäät torit muistuttavat idän basaareista, kun taas hieman kuluneet uusklassiset palatsit johdattavat ajatukset kadonneeseen aikaan, jolloin Ateena tunnettiin Välimeren helmenä. Saavuttuamme Ateenaan ja tehtyämme lyhyen bussikierroksen keskustassa pysähdymme maistamaan tyypillistä kreikkalaista katuruokaa, Pita Souvlakia tai Pita Gyrosia. Kyse on herkullisesta leivästä, joka on täytetty ohueksi vuollulla naudanlihalla, tzatzikilla, tomaatilla ja sipulilla. Teemme kuten paikalliset ja syömme herkkumme ”kadulla”. Sen jälkeen jatkamme kierrosta läpi Plakan kaupunginosan labyrinttimaisten kujien. Koska Plaka sijaitsee Akropolis-kukkulan kupeessa, sitä kutsutaan myös nimellä Jumalten kortteli. Kiehtovien jumaltarujen lisäksi Plakaan liitetään filosofit Sokrates ja hänen oppilaansa Platon.

Jätämme hyvästit Ateenalle ja otamme kurssin kohti länttä ja ylitämme Korintin kanavan. Kanava lyhensi merireittiä Peloponnesoksen niemimaan ympäri lähes 400 km:lla. Kanavan rakentaminen alkoi keisari Neron valtakaudella. Vihdoin 1800-luvun lopulla 6,5 km pitkä ja noin 25 m leveä kanava, jonka reunat kohoavat paikoin 80 m:n korkeuteen, tuli valmiiksi. Kanava mullisti aikanaan laivaliikenteen, tänä päivänä vain pienet alukset mahtuvat kulkemaan sitä pitkin.

Jatkamme matkaa kohti lopullista määränpäätämme Tolon pikkukaupunkia. Kesäisin kaupunki on vilkas lomakohde, mutta muun osan vuodesta kaupungin n. 2 000 asukasta saa elantonsa kalastuksesta ja maanviljelystä, erityisesti oliivien viljelystä.

Majoitumme perheen omistamaan hotelli Minoaan, joka sijaitsee veden äärellä. Hotellia pyörittää Giorgidakisin perhe ystävällisen henkilökunnan avustamana. Minoa on keskitasoinen viihtyisä hotelli, jossa on kiva ravintola ja baari. Hotelli sijaitsee todellakin vain muutaman askelen päässä merestä.

Syömme illallisen hotellissa.

Tänään alkaa sukelluksemme Kreikan historiaan. Astumme suoraan sisään Kreikan kirjallisuuden kahden pääteoksen tarinoihin: Homeroksen Iliakseen ja Odysseiaan. Tunnemme Odysseuksen tarinan, mutta nyt kuulemme lisää kauniista Helenasta ja Mykenen kuninkaasta Agamemnonista, joka aloitti sodan Troijaa vastaan, kun Helena ryöstettiin Spartasta Troijaan. Mukaansa tempaavassa rakkaustarinassa olivat osallisina mm. Pallas Athene, Hera ja Afrodite, prinssi Paris ja tarujen sankari Akhilleus. Ennen kuin kuulemme tarinan, teemme kävelyretken läpi Tolon. Aloitamme kulkemalla pitkin rantaa, siirrymme pääkadulle ja jatkamme antiikin akropoliille Asineen.

Asinen kaupunki osallistui Troijan sotaan lähettämällä apuun 80 alusta. Laivuetta johti kuningas Diomedes. Tämän kaiken on kuvannut teoksessaan Homeros. Voimme luvata, että antiikin historia on tällä matkalla hieman kiinnostavampaa kuin koulun historian tunneilla! Argos tuhosi kaupungin 740 eKr., sillä se oli tukenut sodassa Spartaa. Kodittomille asukkaille tarjottiin maata spartalaisesta Messeniasta, ja uudelleen rakennettua kaupunkia alettiin luonnollisesti kutsua Asineksi.

Vietettyämme hetken antiikin maailmassa kävelemme takaisin Toloon, jossa pysähdymme lasilliselle ja nostamme maljan lomalle Kreikassa. Halukkaat voivat liittyä matkanjohtajan seuraan syömään lounasta paikallisessa ravintolassa.

Iltapäivällä on omaa aikaa. Nauti kupponen kreikkalaista kahvia tavernassa veden äärellä tai lue vaikka Kreikan historiasta.

Teemme retken vuoren toiselle puolelle kauniiseen Nafplion kaupunkiin. Nafplio toimi 1829–1831 Kreikan pääkaupunkina. Näemme raunioita Bysantin, Venetsian ja osmanien valtakausilta. Merellä kaupungin edustalla sijaitsee pieni Burtzin linnoitus, jonka venetsialaiset rakensivat. Noin 200 m korkean kallion huipulla seisoo upea venetsialainen rakennus, Palamidi-linnoitus, jonne pääsee kiipeämällä lähes 1000 porrasta. Palamidi rakennettiin noin vuonna 1700 suojelemaan kaupunkia mereltä käsin lähestyviltä vihollisilta. Nafpliossa on myös Akronafplion linnakkeen rauniot. Akronafplio rakennettiin Itä-Rooman ja Bysantin kaudella.

Aloitamme vierailumme kaupungissa ajamalla ylös Palamidi-linnoitukselle, josta on upeat näkymät yli Nafplion ja meren. Linnoituksen rakensivat venetsialaiset, jotka hallitsivat kaupunkia 1686–1715. Kyse on tyypillisestä barokkilinnoituksesta. Vuonna 1715 osmanit valloittivat kaupungin ja pitivät sitä vallassaan vuoteen 1822, jolloin kreikkalaiset lopulta saivat sen vapautettua. Linnoituksessa on venetsialainen puolustusjärjestelmä, joka koostuu kahdeksasta bastionista. Yhdessä bastioneista sijaitsee Agios Andreas  kirkko ja yksi toimi vankilana, jossa Theodoros Kolokotronis, yksi Kreikan vapaustaistelun sankareista, kärsi tuomionsa.

Tervejalkaiset voivat laskeutua portaita pitkin alas Nafplioon, loput pääsevät bussin kyydissä. Ylhäältä alas kaupunkiin on 999 porrasta, noin 50 kerrosta, mikä riittää hyvin päivän urheilusuoritukseksi. Tapaamme portaiden alapäässä ja teemme pienen kävelykierroksen Nafplion viehättävillä kaduilla.

Monet korkeat ja loisteliaat rakennukset todistavat ajasta, jolloin Nafplio oli tärkeä satamakaupunki ja Kreikan pääkaupunki. Kaupungissa on pieniä aukioita, kukin koristeltuja katuja ja kapeita kujia.

Lounasaikaan voit nauttia ateriasi oman valintasi mukaan jossakin pienistä tavernoista. Sen jälkeen on aikaa tutustua kaupunkiin omatoimisesti ennen kuin iltapäivällä ajamme takaisin Toloon.

Kuulemme lisää Kreikasta ja sen kiinnostavasta historiasta. Aiheitamme ovat mm. koululaitos, ortodoksinen kirkko, perinteet, perhe, työ, eläke ja eri puolilla maata asuvien kansalaisten suhde toisiinsa. Kreikan historia on pitkä ja värikäs ja ulottuu antiikista – Kreikka on demokratian kehto – sotilasjuntan kautta nykyaikaan, jota leimaavat EU:n tuet ja taloudellinen romahdus. Matkanjohtajamme esittelee joitakin aihepiirejä; muita käsitellään matkan edetessä.

Seuraavana on vuorossa ensimmäinen kreikan kielen oppitunti. Opettelemme nimittäin muutamia sanontoja, jotka helpottavat kanssakäymistä paikallisten kanssa. Pitkälle pääsee jo, kun osaa sanoa ”ευχαριστώ πολύ” eli paljon kiitoksia. Ehkä voimme opetella hieman lisää laulusta Pireuksen lapset elokuvasta Ei koskaan sunnuntaisin. Kreikkalaisen tanssin aika ei ole ihan vielä, mutta sekin tulee!

Tänään käymme yhdessä Kreikan kuuluisimmista paikoista, kauniissa Epidauroksen teatterissa, joka sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Tolosta. Kun paikat kuten Akropolis ja kreikkalaiset temppelit Sisiliassa rakennettiin tekemään vaikutus jo kauempaa, Peloponnesoksella tarkoitus oli toinen. Kuuluisa ja vaikuttava Epidauroksen teatteri sijaitsee verrattain syrjässä, mutta kun sitä lähestyy, hämmästyy. Näin upea rakennus keskellä kreikkalaista luontoa! Paikka oli käytännössä niin hankalapääsyinen, että alue kaivettiin esiin vasta reilut sata vuotta sitten. Kreikkalaisten teattereiden tapaan tämäkin on rakennettu puoliympyrän muotoon rinteeseen ja sitä ympäröivät tuoksuvat pinjamännyt ja pitkät rivit oliivipuita, joiden kyhmyräiset rungot saavat uskomaan, että ne ovat seisseet paikalla lähes yhtä kauan kuin itse teatteri.

Teatterissa oli alunperin vain 34 penkkiriviä, mutta 100-luvulla eKr. siihen lisättiin 21 riviä, jonka jälkeen teatteriin mahtui jopa 14 000 katsojaa. Kreikkalainen oopperalaulaja Maria Callas (1923–1977) muutti pois Kreikasta 1957 ja vannoi, ettei koskaan enää esiintyisi kotimaassaan. Kun Callasin entinen tukija, Kostis Bastias, nousi Kreikan kansallisteatterin johtoon, onnistui tämä ylipuhumaan Callasin esiintymään juuri Epidauroksen teatterissa. Callas lauloi Bellinin oopperan Norma, ja näin sai alkunsa uusi oopperaperinne muinaisessa teatterissa. Ei ole mikään ihme, että Maria Callas rakasti laulamista Epidauroksen teatterissa, sillä teatterin akustiikka on loistava.

Kokeilemme luonnollisesti teatterin penkkejä ja nautimme näkymistä korkeimmilta paikoilta. Ne, jotka eivät jaksa kiivetä, voivat demonstroida ainutlaatuista akustiikkaa. Se onnistuu asettumalla keskelle lavaa ja lausumalla vaikkapa pienen runon kanssamatkustajille.

Ehdimme katsastaa pienen museon, jossa on esillä kauniita mies- ja naispatsaita sekä muita kiinnostavia löytöjä. Museo itsessään ei ole kovin iso, mutta keskittyy lääkinnän ja terveyden jumalaan Asklepiokseen. 300-luvulla eKr. Epidauros kukoisti kuuluisana parantolana, ja ihmiset koko kreikkalaisesta maailmasta virtasivat kaupunkiin hoitojen perässä. Kiertelemme alueella ja katselemme raunioita, joiden joukossa on muinainen stadion, joka vie ajatukset antiikin olympialaisiin, jotka saivat alkunsa juuri täällä Peloponnesoksella.

Seuraavaksi ajamme yhteen lähellä sijaitsevista pikkukaupungeista ja nautimme omavalintaisen ja  kustanteisen lounaan. Lounaan jälkeen tutustumme lähemmin oliiveihin. Kreikka tuottaa maailman parhaimpiin kuuluvia oliiveja, kalamata-oliiveja, jotka ovat isoja, lihaisia ja hyvän makuisia ja ovat peräisin samannimisestä kylästä läheltä ”meidän” Kreikkaamme. Kuulemme oliivipuiden merkityksestä paikallisille sekä siitä, kuinka monella tapaa niitä voidaan hyödyntää. Pääsemme tietysti myös maistamaan silkinpehmeää oliiviöljyä. Laadukasta oliiviöljyä voi ostaa myös kotiin. Alueella on monia muitakin erikoisuuksia, kuten hunaja, perinteiset kreikkalaiset makeiset sekä paikallisesta puukanervasta veistetyt piiput.

Palaamme hotelliin alkuiltapäivästä.

Nyt on aika päästä lähemmäs luontoa. Vedämme vaelluskengät jalkaan ja lähdemme kävelylle kumpuilevaan maastoon. Kuljemme hitaasti, mutta varmasti pitkin kukkuloita Tolon lähistöllä, ja saamme nauttia kauniista näkymistä alas lahdelle. Reitiltä voi nähdä jopa Nafplioon saakka, sillä entinen pääkaupunki ei ole linnuntietä kovinkaan kaukana.

Ylhäällä kukkuloilla näemme paikallista kasvillisuutta ja appelsiinipuita. Mikäli olemme onnekkaita, saamme kerätä appelsiineja hotellin omasta appelsiinitarhasta – voit syödä ne heti tai ottaa mukaan hotellin keittiöön ja valmistaa niistä appelsiinimarmeladia. Kuljemme rauhallisesti ja istahdamme välillä nauttimaan maisemista. Hieman säästä ja fyysisestä kunnosta riippuen kävelyreittiä voi lyhentää tai pidentää niin, että se sopii jokaiselle.

Iltapäivä on varattu omille seikkailuille. Istahda alas kirjan kanssa ja nauti lasillinen paikallista viiniä tai ouzoa.

Aloitamme aamun kuuntelemalla esitelmää kreikkalaisesta ruokakulttuurista. Sen jälkeen ryhdymme yhdessä hotellin henkilökunnan kanssa valmistamaan kreikkalaisia erikoisuuksia. Taitavassa ohjauksessa valmistamme joitakin pikkuruokia, joita nautimme yhteisellä lounaalla keittiön valmistamien ruokalajien ohella.

Loppupäivä on varattu omille seikkailuille. Omavalintainen ja -kustanteinen illallinen.

Mykenessä hyppäämme toden teolla syvälle antiikin Kreikan historiaan ja suoraan Troijan sotaan. Mykeneläinen kulttuuri on peräisin Kreetan saarelta ja sen huippukausi oli noin 1600–1100 eKr. Kahden vuorenrinteen väliin rakennettiin linnoitettu kaupunki, johon pääsi vain lännestä käsin. Rakennukset olivat monimutkaisia ja kaupunginmuuri paksu. Maanalainen vesijohto oli tuohon aikaan hyvin harvinainen. Arvellaan, että kyse olisi Agamemnonin kuninkaallisesta palatsista. Atreuksen suvun tarina on sekä verinen että väkivaltainen, siinä perheenjäsenet murhaavat toisiaan kostoksi. Matkanjohtaja elävöittää tarinaa vielä hieman – siinä on kaikki kauhuleffan ainekset. Muinainen kuninkaallinen palatsi seisoo massiivisena kallion huipulla, josta on upeat näkymät ympäristöön. On vaikea kuvitella tarinan kauheuksia, kun astelee läpi kauniin leijonaportin, jossa kolme isoa kiveä muodostaa portin kehyksen ja niiden päällä lepää kolmionmuotoinen kivi, johon on veistetty kaksi päätöntä leijonaa vartioimaan kaupunkia.

Kaupunginmuurien ulkopuolella on ns. Atreuksen aarrekammio, joka on saanut nimensä mytologian kuningas Atreuksen mukaan. Arkeologit pitävät sitä hautakammiona. Myös kuningas Agamemnon on liitetty hautaan, mutta tutkimusten mukaan hauta on paljon vanhempi. Arkeologi Schliemann, joka kaivoi alueen esiin 1876, löysi kauniin kultaisen kuolinnaamion ja lähetti sähkeen kotiin: ”Olen nähnyt Agamemnonin kasvot.”

Aamun alkajaisiksi kuulemme lisää elämästä Kreikassa. Käsittelemme aiheita, joita emme ehtineet käydä läpi edelliskerralla. Parin rennon tunnin ja tauolla nautitun kreikkalaisen kahvin jälkeen menemme keittiöön. Tänään paneudumme uudelleen kreikkalaiseen ruokaan. Aamupäivä käytetään pikkuruokien valmistamiseen. Syömme ne myöhemmin. Ehkä teemme appelsiinimarmeladia poimimistamme hedelmistä, ehkä moussakaa, joka on yksi kreikkalaisen keittiön tunnetuimpia ruokalajeja. Syömme tänään lounasta – myös itse valmistamiamme ruokia – hotellissa.

Iltapäivä on varattu omille seikkailuille. Omavalintainen ja -kustanteinen illallinen.

Ajamme ensin muinaiseen Spartan kaupunkiin. Sparta oli vahvin kaupunkivaltio, jonka suurin vihollinen oli Ateena. Kun Ateenasta tuli demokratian kehto, Sparta puolestaan sulkeutui ympäröivältä maailmalta ja piti tiukasti kiinni vanhoista perinteistä. Sparta joutui sotaan Ateenan kanssa Peloponnesoksen sodassa 431–404 eKr. ja voitti Ateenan, muttei pystynyt säilyttämään hallitsevaa asemaansa. Sparta oli Lakonian pääkaupunki antiikin Kreikassa. Kaupunki perustettiin noin 1000 eKr., kun doorilaiset maalaiskylät yhdistyivät Eurotasjokea ympäröivässä laaksossa. Erityinen piirre Spartassa oli akropoliin ja suojaavan kaupunginmuurin puuttuminen. Kaupunkilaisten tuli olla valmiina puolustautumaan hetkenä minä hyvänsä.

Edes antiikin aikana Sparta ei ollut erityisen vaikuttava. Kreikkalainen historioitsija Thukydides 400-luvulta eKr. sanoi jo tuolloin: ”Jos koko Spartan kansa pakenisi yhtäkkiä kaupungista ja muukalaiset valloittaisivat sen, he eivät voisi kuvitella, että kyse on Kreikan mahtavimmasta kaupungista. Ei temppeleitä, ei hienoja patsaita, ei muistomerkkejä, ei edes kaupunginmuuria.” Ei siis ihme, ettei paikalla nyt 2500 vuotta myöhemmin ole paljonkaan nähtävää. Mutta tunnelmaa ja historiaa paikalta ei voi viedä – Sparta on vierailun arvoinen.

Keskiajalla kaupunki hylättiin ja asutus siirtyi Mystrasiin. Sparta vaipui unohduksiin nykyaikaan saakka, jolloin perustettiin uusi Sparta antiikin kaupungin paikalle. Muinaisesta Spartasta ei ole enää paljonkaan jäljellä, mutta käymme siitä huolimatta katsomassa kaupunkia ja urhean kuningas Leonidaksen muistomerkkiä sekä kuulemme lisää Spartan historiasta.

Seuraava kohteemme on Mystras. Olemme saapuneet Peloponnesoksen niemimaan kaukaiseen kolkkaan. Taygetos-vuorten metsien peittämillä rinteillä sijaitsee keskiaikaisen Mystrasin kaupungin jäänteet. Kun Konstantinopoli vuonna 1453 joutui osmanien valtaan, tuli Mystrasista Bysantin valtakunnan pääkaupunki. Kuollut kaupunki sijaitsee jyrkässä vuorenrinteessä, josta on upeat näkymät yli ympäröivän seudun. Se on kuin muistutus loisteliaasta ajasta, jolloin kaupungissa viihtyivät valta ja korkeakulttuuri. Linnoitusten, palatsien, kirkkojen ja luostarien rauniot, jotka näyttävät roikkuvan kallioseinämässä, luovat mielikuvan bysanttilaisesta ajasta. Kaupungin portaat ja kiemurtelevat polut johtavat ylös mielenkiintoisten kirkkojen luo ja autioille alueille. Kukkulan huipulla sijaitsee vankka linnoitus, josta on mahtavat näköalat alapuolellamme avautuvalle tasangolle. Kun Mystras eli kukoistuskauttaan, täällä asui yli 40 000 asukasta.

Suuntaamme Peloponnesoksen niemimaan sisäosiin. Ajamme läpi Tripolin ja ylös vuorille. Täällä on hiihtourheilukeskuksia, mehiläistarhoja, pieniä viehättäviä maalaiskyliä ja kaunista luontoa. Pysähdymme muutamissa kylissä ja tutustumme niihin lähemmin.

Lounas nautitaan tänään yhdessä pienistä kylistä. Pääsemme maistamaan paikallista, rustiikkia ruokaa. Paikallinen viini, paperipöytäliina ja kömpelöt viinilasit tekevät ateriasta varsin kreikkalaisen. Olemme hyvin vahvasti paikallisissa tunnelmissa – muita ulkomaalaisia näkee täällä harvoin.

Iltapäivän aikana palaamme takaisin Toloon – vatsat täynnä ruokaa ja raittiin ilman kyllästäminä. Illalla syömme viimeisen yhteisen illallisen. Ehkä tapaamme baarissa vielä ennen illallista ja sulattelemme yhdessä kokemaamme.