Julius Caesarin voitokkaalla reitillä Kreikassa ja Albaniass

Laskeudumme Ateenan uudelle lentokentälle ja ajamme Ateenan miljoonakaupunkiin, eurooppalaisen sivistyksen synnyinsijoille. Täältä ovat lähtöisin moderni demokratia ja luonnontiede. Kaupunki oli jo antiikin aikoina suosittu matkakohde. Äänekkäät katukauppiaat ja värikkäät torit muistuttavat idän basaareista, mutta hieman kuluneet uusklassiset palatsit johdattavat ajatukset kadonneeseen aikaan, jolloin Ateena tunnettiin Välimeren helmenä. Saavuttuamme Ateenaan ajamme bussilla keskustaan ja syömme kevyen lounaan. Sen jälkeen vierailemme Akropolis-kukkulalla. Matka ylös Unescon suojelemille raunioille tehdään jalan.

Pistäydymme historiallisessa Plakan kaupunginosassa. Plaka on rakennettu Akropoliin koillisrinteeseen. Sen kadut ovat labyrinttimaisia ja siellä on paljon viihtyisiä ravintoloita. Kiehtovien jumaltarujen lisäksi Plakaan liitetään filosofit Sokrates ja hänen oppilaansa Platon.

Ateenasta ajamme Korintin kanavalle, jonka ylitämme. Majoitumme kanavan lähelle. Korintin kanava lyhensi laivareittiä Peloponnesoksen niemimaan ympäri noin 400 km:llä. Kanavan rakentaminen alkoi keisari Neron valtakaudella. Vihdoin 1800-luvun lopulla 6,5 km pitkä ja noin 25 m leveä kanava, jonka reunat kohoavat paikoin 80 m:n korkeuteen, tuli valmiiksi. Kanava mullisti aikanaan laivaliikenteen, nykyään vain pienet alukset mahtuvat kulkemaan sitä pitkin.

Syömme illallisen hotellissa.

Aamiaisen jälkeen jatkamme tutustumista tähän laajaan niemimaahan, jota usein ajatellaan saarena kiitos Korintin kanavan. Peloponnesos on nykyään yksi arvokkaimmista arkeologisista alueista ja historian kannalta yksi kiinnostavimmista vierailukohteista. Sijainti kaakkoisella Välimerellä on tehnyt alueesta vuosituhansien ajan tärkeän solmukohdan niin kaupan kuin sotienkin kannalta. Aluetta ovat hallinneet monet mahdit: roomalaiset, bysanttilaiset, venetsialaiset ja osmanit – useita kertoja.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on antiikin Epidauros, jossa sijaitsee yksi maailman parhaiten säilyneistä amfiteattereista. Teatterin akustiikka on täysin omaa luokkaansa. Kyse on todella hyvin säilyneestä rakennuksesta, mm. siksi, että se on rakennettu vuoren rinteeseen, joten se on hyvin suojassa. Paikka menetti merkitystään 400-luvulla, kun kristinusko levisi kansan keskuuteen. Sitä ennen aluetta oli käytetty lääkinnän ja terveyden jumalan Asklepioksen pyhäkkönä ja parantolana. Näemme mm. tholosin, pyöreän rakennuksen rauniot, jossa on labyrintti. Labyrintti on saattanut olla käärmetarha, sillä käärmeen myrkky oli yksi käytetyistä lääkkeistä. Alueella on jäljellä myös abatonin rauniot. Siellä potilaat odottivat vuoroaan.

Epidauroksesta jatkamme Nafplioon, joka sijaitsee Argosin lahdella. Nafplio on varsin kaunis kaupunki, joka toimi 1830-luvulla lyhyen aikaa Kreikan pääkaupunkina. Näemme Bysantin, Venetsian ja osmanien valtakauden merkkejä. Merellä kaupungin edustalla sijaitsee pieni  Burtzin linnoitus, jonka venetsialaiset rakensivat. Noin 200 m korkean kallion huipulla seisoo upea venetsialainen rakennus, Palamidi-linnoitus, jonne pääsee kiipeämällä lähes 1 000 porrasta. Palamidi rakennettiin noin vuonna 1700 suojelemaan kaupunkia mereltä käsin lähestyviltä vihollisilta. Nafpliossa on myös Akronafplion linnakkeen rauniot. Akronafplion rakennettiin Itä-Rooman ja Bysantin kaudella.

Viimeinen kohteemme on antiikin Mykene. Mykeneläinen kulttuuri on peräisin Kreetan saarelta ja sen huippukausi oli noin 1600–1100 eKr. Kahden vuorenrinteen väliin rakennettiin linnoitettu kaupunki, johon pääsi vain lännestä käsin. Rakennukset olivat monimutkaisia ja kaupunginmuuri paksu. Maanalainen vesijohto oli tuohon aikaan hyvin harvinainen. Parhaiten tunnetaan Leijonaportti, joka toimi sisäänkäyntinä kaupunkiin. Kolme isoa kiveä muodostaa portin kehyksen, ja niiden päällä lepää kolmionmuotoinen kivi, johon on veistetty kaksi päätöntä leijonaa vartioimassa kaupunkia. Kaupunginmuurien sisällä on ns. Atreuksen aarrekammio, joka on saanut nimensä mytologian kuningas Atreuksen mukaan. Arkeologit pitävät sitä hautakammiona. Myös kuningas Agamemnon on liitetty hautaan, mutta tutkimusten mukaan hauta on paljon vanhempi.

Matka jatkuu niemimaan länsipuolelle. Yövymme ja syömme illallisen Olympiassa.

Ohjelmassa on kaksi merkittävää Unescon suojelemaa kohdetta: Olympia ja Delfoi. Aloitamme Olympiasta. Paikka on omistettu jumalista suurimmalle, Zeukselle, joka tarinan mukaan hallitsi noin 3 000 m korkean Olympos-vuoren huipulla 11 muun jumalan kanssa. Vuori sijaitsee lähellä itärannikkoa Thessalonikista lounaaseen.

Aluetta alettiin kutsua Olympiaksi Zeuksen kunniaksi. Kyse on alunperin uskonnollisesta paikasta, jossa papit asuivat ja jonne he tulivat rukoilemaan. Myöhemmin paikasta tuli kreikkalaisille neljän vuoden välein järjestettyjen kilpailujen estradi – olympialaisten synnyinpaikka.

Kierrämme arkeologisen alueen, jolla näemme Zeuksen ja Heran temppelin sekä stadionin rauniot sekä mm. hippodromin, jolla pidettiin hevoskilpailut. Alue on rauhaisa ja melkoisen kiinnostava, mutta käynti museossa antaa parhaan käsityksen raunioista, sillä iso osa niistä tuhoutui tuhoisassa maanjäristyksessä 500-luvulla. Raunioiden jäännökset tulivat uudelleen esiin maan alta isossa maanvyörymässä.

Vietettyämme aamupäivän katsellen yhtä antiikin ajan suurimmista historiallisista nähtävyyksistä, jatkamme matkaa pitkin rannikkoa kohti pohjoista. Seuraava kohteemme on Patrasin satamakaupunki. Ylitämme salmen pitkin 3 000 m pitkää Rio-Antirrio-siltaa ja käännymme takaisin manterelle. Ajamme pitkin rannikkoa kohti itää katsellen Korintin lahtea. Määränpäämme on Delfoi. Delfoin oraakkeli osasi tarujen mukaan kertoa tulevaisuutesi, kuten monet muutkin oraakkelit antiikin Kreikassa, mutta Delfoin oraakkeli oli tunnettu siitä, että sen vastaukset olivat parhaiten paikkansa pitäviä. Vastaukset tulivat runomitassa ja vietiin papeille, jotka käänsivät oraakkelin lausumat kansankielelle. Väitetään, että ennustajatar hengitti luolassa hyvänolontunnetta aiheuttavia höyryjä ja pääsi näin transsinomaiseen tilaan.

Antiikin Delfoi sijaitsee korkealla, Parnassosvuoren ympäröimänä, suojassa mahdollisilta vihollisilta. Täällä kaupunginmuurien sisäpuolella oli Apollon temppeli, stadion, useita aarrekammioita ja muita rakennuksia. Päästäkseen kaupunkiin oli kuljettava samaa mukulakivin kivettyä ”pyhää tietä”, jota mekin kuljemme. Kiinnostavan vierailun jälkeen jatkamme matkaa kohti koillista ja saavumme Kamena Vourlaan, jossa yövymme ja syömme illallisen. Olemme nyt itärannikolla Evian lahden pohjoisosassa mantereen ja ison Evian saaren välissä.

Tänään kuljemme Julius Caesarin jalanjäljissä. Jätämme hyvästit Egeanmerelle ja suuntaamme kohti Thessaliaa, jossa käymme katsomassa Unescon suojelemaa Meteoran aluetta ja sen kuuluisia luostareita.

Ohitamme läheltä Farsaloksen, jossa Julius Caesarin nälkiintyneet ja väsyneet joukot saivat lopulta voiton Pompeiuksesta 9. elokuuta 48 eKr. Kuukautta aikaisemmin mainitut kaksi sotaherraa olivat ottaneet yhteen Rooman kansalaissodassa. Dyrrhakhionin taistelu jäi ratkaisemattomaksi, mutta Julius Caesar oli vaarallisilla vesillä, sillä Balkan ja Kreikka kuuluivat Pompeiuksen valtakuntaan. Pompeius tunnettiin taitavana poliitikkona, jolla oli Rooman senaatin tuki paetessaan Caesarin joukkoja. Pompeius ei ollut mikään suuri sotaherra. Heikosti aseistetut ja koulutetut sotilaat sekä lainajoukot idästä veivät hänet lopulliseen häviöön. Pompeius pakeni Egyptiin, jossa Caesarin tukijat odottivat ja murhasivat hänet.

Meteora, jonne saavumme iltapäivällä, on yksi vaikuttavimmista luontoelämyksistä. Valtavien järvien vesi on vuosituhansien ajan virrannut läpi vuorten ja muokannut nämä kiehtovat maisemat. Kallioilla eli tuhansien vuosien ajan erakoita, jotka etsivät Jumalan siunausta ja ikuista elämää. Luolat, joissa erakot asuivat, sijaitsivat ylhäällä kallioilla ja niihin pääsi vai köysitikkaita pitkin tai taitavasti kiipeillen. Ei mikään ihme, että kalliot houkuttelevat nykyäänkin kiipeilijöitä.

Aikojen saatossa alueen erakot kokoontuivat yhteen ja rakensivat luostareita, mutta monet luostareista hylättiin osmanien valtakunnan aikana ja niistä on jäljellä enää rauniot. Viisi luostaria toimii yhä, ja me käymme niistä yhdessä.

Meteorasta jatkamme kohti Ioanninaa, jossa yövymme ja syömme illallisen. Ioannina on Epiroksen provinssin pääkaupunki ja sijaitsee kauniilla paikalla Pamvotisjärven rannalla. Kaupunki on melko nykyaikainen, sillä se on aina ollut rikas kiitos kulta- ja hopeateollisuuden. Kaupunkia hallitsi 1700-luvun lopulta vuoteen 1822 albanialainen Ali Pasha.

Aamiaisen jälkeen ylitämme Albanian rajan ja ajamme Gjirokastraan, jossa tutustumme kaupunkiin ja sen kolkkoon linnoitukseen. Kaupunki on yli 2 500 vuotta vanha ja varsin kaunis mukulakivikatuineen ja pienine taloineen, joissa on liuskekivikatto. Kaupunkia on kuvattu hyvin runollisesti albanialaisen kirjailijan Ismail Kadaren teoksessa Chronicles of Stone. Gjirokastra on myös Albanian diktaattorin Enver Hoxhan kotikaupunki. Hoxhan yhteys kaupunkiin aiheutti sen, että siellä elettiin diktatuurissa, jonka romahdettua talojen kunnostus jäi.

Linnoitus ja kaupunki ovat Unescon suojeluksessa. Kaupungissa on koko joukko perinteisiä käsityöyrityksiä, vanhakaupunki ja basaari. Kaupungin ulkopuolella on useita betonibunkkereita kylmän sodan ajalta.

Jatkamme matkaa pitkin rannikkoa laajaan kansallispuistoon Sarandën eteläpuolella. Muinainen Butrintin kaupunki sijaitsee pienellä niemekkeellä. Veden ympäröimää Butrintia oli helppo puolustaa. Vaikka kaupungissa oli asuttu jo pitkään, vasta kreikkalaiset rakensivat sen ympärille kunnon muurin. Kreikkalaisten jälkeen valta siirtyi ensin roomalaisille ja sitten Bysantille, minkä jälkeen se alkoi näivettyä ja hylättiin. Vasta 1920 alkoivat italialaiset arkeologit tehdä kaivauksia alueella, joka on nykyään Unescon suojeluksessa.

Butrintissa kaikki kreikkalaisesta teatterista akropolikseen (yläkaupunki, linnavuori) kreikkalaisine ja roomalaisine kylpylöineen ja temppeleineen muutettiin basilikoiksi, sillä kristinusko seurasi muinaisia jumalia. Akropolis sijaitsi rinteessä ja on myöhemmin muutettu linnoitukseksi. Näkymät yli Vivarin kanavan ja Korfunsalmen Korfun saaren suuntaan ovat upeat. Alue on laaja, joten viivymme hetken katsellen paikkoja ennen kuin jatkamme matkaa huomattavasti modernimpaan Sarandëen. Sarandë on yksi Albanian suosituista rantakaupungeista. Tänne tulee kävijöitä mm. Korfulta. Syömme illallisen ja yövymme Sarandëssa.

Jätämme hyvästit Sarandëlle aamiaisen jälkeen. Reittimme kulkee pitkin rannikkoa ylös Vloraan. Siellä otamme suunnan kohti sisämaata ja Apolloniaa, jossa käymme Apollonian raunioilla. Paikka on saanut nimensä Apollon-jumalan mukaan. Kaupungin perustivat Korintista ja Korfulta tulleet kreikkalaiset n. 500 eKr. Seuraavien lähes 800 vuoden ajan kaupunki oli kaupan keskus, jossa käytiin mm. vilkasta orjakauppaa. Voimakas maanjäristys tuhosi kaupungin ja muutti ympäröivät vesialueet soiksi.

Matka jatkuu seuraavaksi Beratiin, jonka historia ulottuu 2 400 vuotta ajassa taaksepäin. Vanhakaupunki on Unescon suojelema. Kun näkee rinteeseen rakennetut historialliset rakennukset ja niiden lukuisat ikkunat, on helppo ymmärtää, mistä lempinimi ”Tuhansien ikkunoiden kaupunki” tulee. Beratissa on kaunis linna, ja keskiajalla suurin osa kaupungin asukkaista asui linnan alueella. Asukkaista valtaosa oli kristittyjä, ja linnan alueella olikin noin 20 kirkkoa, useimmat peräisin 1300-luvulta. Muutamissa kirkoissa on Albanian tunnetuimman ikonimaalarin Onufrin teoksia, jotka ovat saaneet oman museon Mariankirkon yhteyteen. Kaupungissa on myös joitakin hienoja moskeijoita, mm. Kuningasmoskeija, joka on peräisin 1400-luvun lopulta.

Aamiaisen jälkeen lähdemme kohti Dürresiä (Dyrrhakhionia) ja saavumme Caesarin sotaretken alkupisteeseen. Dürres toimi aiemmin Albanian pääkaupunkina ja on ollut niin kreikkalaisten, roomalaisten, bysanttilaisten, venetsialaisten kuin osmanienkin hallinnassa. Historian siipien havinan huomaa täällä, paikassa, jossa Caesar ja Pompeius kävivät ensimmäisen taistelunsa. Caesar välttyi nipin napin katastrofaaliselta häviöltä. Katkeran kamppailun jälkeen molemmat sotajoukot vetäytyivät etelään kohti Thessaliaa, jossa kansalaissota päättyi Julius Caesarin voittoon.

Dürresissä käymme katsomassa Bysantin aikaista kaupunginmuuria, kaupungin keskustaa, venetsialaista tornia sekä roomalaista amfiteatteria.

Jatkamme matkaa Krujaan, itsenäisen Albanian ensimmäiseen pääkaupunkiin. Krujassa kansallissankari Skanderbeg taisteli osmaneja vastaan, ja kaupungissa onkin Skanderbegille omistettu museo. Gjergj Kastrioti (1405–1468) oli osmanien palveluksessa ja sai lisänimen Skanderbeg – yhdistelmä nimestä Iskander ja turkkilaisesta puhuttelusta bey (herra). Vuonna 1443 Skanderbeg kääntyi kristinuskoon ja johti Albanian taistelua osmaneja vastaan ja pitikin viholliset poissa aina kuolemaansa saakka. Sen jälkeen maa joutui osmanien hallintaan, mitä kesti aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Museo sijaitsee osuvasti kaupungin linnassa, joka selvisi osmanien kolmesta pitkästä piirityksestä. Esillä on historiallisia esineitä, jotka liittyvät 1400-luvulla käytyihin osmanien ja albanialaisten välisiin sotiin. Lähistön etnografisessa museossa voimme ihailla käsitöitä aina 1500-luvulta tähän päivään. Lopuksi ehdimme vielä tutustua omatoimisesti kaupungin vanhaan basaariin, josta voi ostaa käsin tehtyjä matkamuistoja ja paljon muuta. Syömme illallisen ja yövymme Krujassa.

Aamiaisen jälkeen matkamme jatkuu Tiranaan, Albanian suurimpaan kaupunkiin.

Ajamme pitkin yhtä kaupungin valtaväylistä, Deshmoret e Kombit -bulevardia, Kansallisten marttyyrien bulevardia. Italian miehitettyä Albanian toisessa maailmansodassa kadun nimeksi tuli Mussolinin bulevardi. Kadun varrella sijaitsee useita yliopistoja, hallintorakennuksia ja pankkeja. Suuntaamme Skanderbegin aukiolle. Kansallissankarin patsas seisoo miehekkäänä keskellä aukiota. Ethem Bey -moskeija vuodelta 1823 on koristeltu luonnollisen näköisin puin, silloin ja vesiputouksin – hyvin harvinaista islamilaisessa taiteessa. Näemme kierroksellamme Äiti Teresan aukion. Äiti Teresa, joka auttoi köyhiä Intiassa, oli kotoisin Albaniasta. Hänet julistettiin marttyyriksi vuonna 2016.

Jatkamme kierrosta ohi Albanian kansallismuseon ja Pyramidin, joka valmistui alunperin diktaattori Enver Hoxhalle omistetuksi museoksi. Tänä päivänä se toimii kongressikeskuksena.

Arkkitehtuuri Tiranan keskustassa kertoo maan historiasta. Esim. melkoisen mahtipontiset rakennukset vuosilta 1939–44 muistuttavat Italian miehityksestä ja monumentaaliset neuvostotyyliset rakennukset sodan jälkeisiltä vuosilta viestivät kommunismin ajasta. Viime vuosina on järjestetty useita suunnittelukilpailuja keskustan uudistamiseksi.

Kierroksen päätteeksi voit tutustua omatoimisesti kaupungin vanhaan basaariin, jossa on myynnissä käsin tehtyjä matkamuistoja sekä paljon muuta. Sen jälkeen on aika ajaa lentokentälle ja kotimatka alkaa.