Hongkong, Soul ja Tokio

Hongkongin sijainti herätti 1800-luvulla suurta kiinnostusta innokkaissa kauppiaissa. He näkivät valtavat mahdollisuudet kehittää alueesta turvallisen tukikohdan menestyksekkäälle kaupalle manner-Kiinan kanssa. Ensimmäisen oopiumisodan päätteeksi Hongkong siirtyi Britannian hallintaan. Nykyisen laajuutensa Hongkong saavutti vuonna 1898, kun Britannia vuokrasi Uudet territoriot Kiinalta. Vuokrasopimus päättyi vuonna 1997, ja Hongkong palasi osaksi Kiinaa.

Hongkongin pilvenpiirtäjien hallitsema maisema muistuttaa kovasti New Yorkia. Kuitenkin 98 % lähes kuudesta miljoonasta asukkaasta on kiinalaisia, jotka elävät tyypillistä kiinalaista arkea, tekevät ahkerasti töitä ja asuvat ahtaasti. Tämän päälle tulee uskonto lukemattomine jumalineen, joita palvotaan niin kotona kuin savuisissa temppeleissäkin. Hongkong onkin eksoottinen sekoitus ikiaikaista kiinalaista kulttuuria ja 2000-luvun huipputeknologiaa.

Päivän retkellä matkustamme Peak Tramilla, joka vie meidät 554 m korkealle Victoria Peakille. Huipulta on hulppea näköala yli kaupungin.

Ihailtuamme maisemia Victoria Peakilla nousemme bussiin, joka vie meidät Aberdeeniin, Hongkongin saaren toiselle puolelle. Aiemmin Aberdeen oli Hongkongin tärkein kalastajakylä, jossa tuhannet ihmiset asuivat pienissä kalastusaluksissaan, sampaaneissa. Missään muualla Hongkongissa eivät vastakohdat ole niin suuret kuin täällä. Pienet sampaanit kelluvat satamassa ja näyttävät melkein minikokoisilta verrattuna luksusjahteihin ja isoihin kalastusaluksiin. Jatkamme matkaa rannikkoa pitkin ja olemme pian Repulse Bayssä, joka on kaunis alue meren rannalla ja joka muistuttaa hieman Ranskan Rivieraa. Ennen lounasta päätämme päivän retken nousemalla legendaariseen Star Ferryn lauttaan, jotka kulkevat taajaan tahtiin mantereen puolella sijaitsevan Kowloonin ja Hongkongin saaren väliä. Lounaaksi nautimme dim sumia, josta Hongkong on kuuluisa. Dim sum tarkoittaa pieniä taikinanyyttejä, jotka on täytetty lihalla, kasviksilla tai ravulla. Nyytit voivat olla höyrytettyjä tai paistettuja, ja vaihtoehtoja on paljon.

Loppupäivä on omaa aikaa.

Sanomme Hongkongille ja otamme kurssin kohti Etelä-Koreaa ja Soulia. Lento kestää noin viisi tuntia. Saavuttuamme Souliin lähdemme saman tien kohti uusia elämyksiä: määränpäämme on demilitarisoitu vyöhyke. Aselepo Etelä- ja Pohjois-Korean välillä allekirjoitettiin 1953, mutta koska maiden välillä ei ole varsinaista rauhansopimusta, 38. leveyspiiri ei ole valtioiden välinen raja, vaan aselepolinja. Tämä tarkoittaa, että Pohjois- ja Etelä-Korea ovat virallisesti yhä sodassa keskenään. Matkailijan ei tarvitse kuitenkaan huolestua turvallisuutensa puolesta. Matkalla demilitarisoidulle vyöhykkeelle meille kerrotaan, mitä perillä saa ja mitä ei saa tehdä. Ystävyyden sillalla meidän paperimme tarkastetaan. Sitten voimme jatkaa yhteen maanalaisista tunneleista, joita Pohjois-Korea kaivoi 1960- ja 70-luvuilla. Tarkoituksena oli tehdä yllätyshyökkäys Etelä-Koreaan lähettämällä joukkoja laajan tunneliverkoston kautta. Tunnelit paljastuivat sattumalta, ja nykyään yhteen niistä pääse laskeutumaan. Tunnelissa numero kolme on museo, joka esittelee Pohjois- ja Etelä-Korean suhteita, ja näemme myös lyhyen filmin tunneleiden rakentamisesta. Paluumatkalla Souliin pysähdymme Dorasanin juna-asemalla, jolta lähtee päivittäin juna Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin. Junan lähtö on tosin täysin symbolinen tapahtuma, sillä juna ei saa ottaa matkustajia kyytiinsä. Matkan hintaan kuuluu lounas matkan varrella.

Palattuamme Souliin käymme vielä Soulin maamerkissä, 236 m korkeassa N Seoul Tower -tornissa, josta on vaikuttavat näkymät yli miljoonakaupungin. Illalla syömme yhteisen tervetuloillallisen ja tutustumme samalla korealaiseen keittiöön.

Edessä on pitkä, mutta mielenkiintoinen päivä. Suuntaamme ensimmäisenä keisarilliseen palatsiin Gyeongbokgungiin. Palatsi on peräisin vuodelta 1395 ja piirtää kuvan maan melskeisestä historiasta viimeisten 600 vuoden ajalta. Palatsialue tuhoutui lähes täysin toistuneiden japanilaismiehitysten aikana, ja Korean sodassa 1950–53 tuhoa tuli lisää. Noin 40 hehtaarin alue on nykyään kuitenkin korjattu entiselleen. Käymme lähellä sijaitsevassa kansanperinteen museossa, jossa saamme käsityksen maan historiasta keisarikunnasta viimeiseen japanilaismiehitykseen vuonna 1910.

Seuraavaksi teemme kävelyretken Bukchon Hanokin kylässä. Kyse on perinteisestä korealaisesta maalaiskylästä keskellä Soulia. Kylä on melko hyvin säilynyt ja antaa kuvan siitä, millaista elämä oli Koreassa 600 vuotta sitten Joseon-dynastian aikana. Perinteinen korealainen maalaiskylä koostui tyypillisesti monista kapeista kujista ja hanokeista (perinteisistä korealaisista taloista). Hanokin sijainti suhteessa ympäristöönsä oli tärkeä asia. Kävelemme pitkin Insadongin antiikkikatua ja jatkamme Kimchigan Museumiin, joka on omistettu kokonaan Korean kansallisruoalle, kimchille. Kimchi on sekoitus fermentoituja vihanneksia ja sen pääainesosat ovat kiinankaali ja chili. Museossa saamme tietää kaiken mahdollisen kimchistä ja opimme myös valmistamaan sitä. Seuraavana ohjelmassa on käynti yhdellä Aasian kiinnostavimmista toreista. Gwangjangin tori on ollut olemassa yli 100 vuotta ja on nykyään yksi Korean suurimmista perinteisistä toreista. Myytävänä on kaikkea laatusilkeistä ja lakanoista käsin valmistettuihin esineisiin ja matkamuistoihin. Vintage-vaatteiden osastosta käytettyine vaatteineen on tullut valtavan suosittu nuorten korealaisten keskuudessa. Älä ohita pieniä ruokakojuja, jotka tarjoilevat vasta valmistettuja erikoisuuksia. Päätämme päivän vierailuun yhdessä Soulin monista kirkoista. Kristinusko on levinnyt Etelä-Koreassa laajalle, valtaosa kristityistä kuuluu protestantteihin tai katolilaisiin.

Tokio oli kerran pieni kalastajakylä, mutta tänä päivänä se on yksi maailman suurimmista ja moderneimmista suurkaupungeista. Tokio koostuu lukuisista pienistä kaupunginosista, ja tänään tutustumme niistä kiinnostavimpiin.

Aloitamme päivän retken vierailulla Japanin suurimmassa shintotemppelissä, Meiji Jingussa, joka valmistui 1920 ja symboloi keisarin tärkeää roolia japanilaisessa yhteiskunnassa sekä poliittisena että uskonnollisena johtajana. Vasta toisen maailmansodan jälkeen keisari menetti jumalallisen asemansa sekä poliittisen vaikutusvaltansa. Matkalla temppeliin kuljemme valtavan torii-portin kautta ja jatkamme läpi rauhaisan metsän, joka ympäröi temppeliä. Metsän puut ovat lahja keisarilliselle temppelille koko Japanin kansalta.

Nyt suuntaamme yhteen kaupungin tunnetuimmista osista – niin japanilaisten kuin turistienkin keskuudessa – nimittäin Shibuyaan, joka sijaitsee keskellä Tokiota ja jonka asema on yksi Tokion liikenteellisistä solmukohdista. Maailman vilkkaimmaksi sanotussa Center gain risteyksessä neonvalot vilkkuvat, mainokset ja musiikkivideot välkkyvät valtavilla videoseinillä, ja sadat japanilaiset – liikemiehistä koululaisiin ja trendikkäisiin nuoriin villeine kampauksineen – kiiruhtavat eteenpäin valon vaihtuessa vihreäksi. Aseman edustalla on pieni koirapatsas – Hachiko – joka on kaupungin tunnetuin tapaamispaikka. Tarina uskollisesta Hachiko-koirasta, joka päivästä päivään odottaa isäntäänsä aseman edessä – myös tämän jo kuoltua – on itsessään hyvin liikuttava. Hachikon tarinasta tehtiin Japanissa elokuva jo 1980-luvulla, ennen Richard Geren tähdittämää Hollywood-versiota vuodelta 2009.

Seuraava kohteemme on Tsukijin kalatori, joka on maailman suurin. Väitetään, että joka seitsemäs maailmassa kalastettu kala myydään täällä. Kalatorin vaikuttava tunnelma täytyy kokea nyt, sillä seuraavien vuosien aikana tori on tarkoitus siirtää Tokion ulkopuolelle. Kalatorilla näemme, miten erilaisia kaloja, äyriäisiä ja leviä käsitellään. Meno torilla on vilkasta, ja japanilaisten rakkaus merenherkkuja kohtaan näkyy kaikessa. Vierailu torilla on hieno ja kiehtova kokemus! Pääsemme luonnollisesti maistamaan joitakin paikallisia erikoisuuksia.

Kalojen maailmasta suuntaamme Tokion kaduille. Vaikuttavat rakennukset leimaavat katukuvaa: futuristisista jättiläisrakennuksista tylsiin toimistotaloihin – katsoo minne tahansa, silmiin osuu eri tyylilajien värikäs sekoitus. Tokion arkkitehtuurista voi olla monta mieltä, mutta yksi asia on varma: Tokion kaduilla seikkailu on kaikkea muuta kuin tylsää! Kävelemme Ginzaan, Tokion ylellisimmälle ostosalueelle, josta löytyvät kaikki kalliit merkkituotteet ja tavaratalot. Ginza on Tokion vastine New Yorkin Fifth Avenuelle ja Pariisin Champs-Élyséesille. Kuljemme pitkin Ginzan vilkasta ja tyylikästä pääkatua, jolla näkee niin shoppailijoita kuin kiireisiä liikemiehiäkin.

Seuraava kohteemme on todellinen arkkitehtoninen helmi. Vierailemme Tokyo International Forumissa, isossa kongressikeskuksessa, joka on valmistunut vuonna 1996. Terästä ja lasia oleva rakennus muistuttaa pitkää laivaa. Täällä pidetään konferensseja, messuja, konsertteja ja näyttelyitä.

Kävelemme seuraavaksi keisarillisen palatsin puistoon. Palatsissa asuvat keisari Akihito ja keisarinna Michiko perheineen. Keisarillinen palatsi valmistui vuonna 1968 ja on osin kopio Meiji-kauden palatsista, joka tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa.

Päivä on varattu omille seikkailuille. Tokiossa riittää näkemistä viikoiksi. On museoita, mahtavat ostosmahdollisuudet ja kulinaarisia nautintoja. Tokiossa on enemmän Michelin-tähtiravintoloita kuin Pariisissa ja Lontoossa yhteensä, mutta myös vaatimattomammat paikat ovat korkeatasoisia.

Metroverkko on kattava, ja metroa on helppo käyttää. Matkanjohtaja kertoo sekä metrojärjestelmästä että antaa vinkkejä siitä, mitä kannattaa ehkä käydä katsomassa. Shibuya, jossa jo kävimme, on yksi Tokion 23 alueesta. Lähellä Shibuyaa, jossa kävimme eilen, sijaitsee Harajuku, jonne nuoret japanilaiset – monet pukeutuneina mangasarjakuvien inspiroimiin asuihin – tulevat tekemään ostoksia pieniin erikoisliikkeisiin. Erityisen suosittu on Takeshitadori-katu. Lähistöllä sijaitsee myös ylellinen Omotesandon ostoskatu, jonka varrella on sekä japanilaisia että ulkomaalaisia merkkiliikkeitä.

Täysin toisenlainen tunnelma vallitsee perinteisessä Asakusan kaupunginosassa. Asakusassa on vielä vanhoja, hyvin hoidettuja puutaloja, jotka selvisivät toisen maailmansodan tuhoista. Keskellä Asakusaa seisoo Asakusa Kannon  temppeli, jonka porttia koristaa iso punainen lyhty.

Katsele myös pieniä sivukatuja temppelin ympärillä. Kojujen suolaiset ja makeat herkut houkuttelevat maistamaan. Kokeile esimerkiksi vastapaistettua senbeitä, kuuluisaa japanilaista suolakeksiä, josta löytyy makuvaihtoehtoja joka lähtöön.

Jos haluat hankkia keittiöösi japanilaisia keittiötarvikkeita – tai jos haluat vain kokea jotakin vähemmän perinteistä – temppeliltä on helppo käväistä Kappabashidori-kadulla, jolla on keittiötarvikeliikkeitä vieri vieressä. Sieltä saa ihan kaikkea: muoviruokia, patoja, vartaita, japanilaista keramiikka, valurautaisia teepannuja, vihreää teetä ja paljon muuta.

Päivä on varattu viimeisille seikkailuille ja ostoksille.

Kotimatka alkaa. Saavumme Helsinkiin myöhään yöllä.