Borneo, Kuala Lumpur ja Singapore

Kuala Lumpur on Malesian suurin kaupunki, jossa sijaitsevat kuninkaan asunto, parlamentti ja lainsäädäntöelimet. Malesia muodostuu Malakan niemimaasta sekä Sabakin ja Sarawatin osavaltioista Borneon saarella. 1800-luvun puolivälissä alueelta löydettiin suuret tinavarannot, mikä oli alku nykyiselle hyvin järjestäytyneelle ja taloudellisesti menestyneelle yhteiskunnalle. Joukko kiinalaisia tinan etsijöitä perusti Klang- ja Gombakjokien yhtymäkohtaan väliaikaisen leirin, jota he kutsuivat nimellä ”Kuala Lumpur”, joka tarkoittaa ”mutaista jokisuuta”. Siitä nykyinen miljoonakaupunki sai alkunsa. Pian tuhansia kaivosmiehiä ja kauppiaita virtasi paikalle hyödyllisen metallin houkuttelemana. Noina uudisraivaaja-aikoina luotiin maan etninen koostumus: malesialaiset elävät rinta rinnan kiinalaisten, intialaisten ja eurooppalaisten kanssa.

Kuala Lumpur tai KL, kuten sitä myös kutsutaan, on sykkivä miljoonakaupunki. Sekä arkkitehtonisesti että tunnelmaltaan se on sekoitus supersiistiä Singaporea ja kaoottista, värikästä Bangkokia. Kuala Lumpurissa on onnistuttu yhdistämään moderni rakennustyyli perinteiseen sekä brittiläiseen siirtomaatyyliin, jonka huomaa erityisesti Chinatownissa ja Little Indiassa. Kuala Lumpur on kaupunki, joka pitää nähdä, tuntea ja kokea.

Kaupunkikierroksemme alkaa Masjid Jamekista, kaupungin vanhimmasta moskeijasta, joka hurmaa liidunvalkoisine kupoleineen, vaaleanpunaisine tiiliseinineen ja intialaistyylisine holvikaarineen. Moskeijan rakennutti englantilainen arkkitehti, joka inspiroitui suurmogulien loisteliaista rakennuksista Intiassa. Masjid Jamek sijaitsee vihreiden palmujen katveessa Klang- ja Gombakjokien yhtymäkohdassa paikalla, josta kaupunki sai alkunsa.

Moskeijalta kävelemme kaupungin vanhaan osaan. Pian kadut täyttyvät sareista ja Bollywood-musiikista – olemme saapuneet Little Indiaan. Teemme täällä kierroksen ennen kuin jatkamme matkaa Itsenäisyysaukiolle, joka oli siirtomaa-aikaisen Kuala Lumpurin sydän. Täällä Malesia julistautui itsenäiseksi vuonna 1957. Aukion yhtä laitaa hallitsee Sultan Abbul Samad -rakennus, joka rakennettiin alun perin siirtomaavallan sihteeristön käyttöön. Rakennuksen on suunnitellut sama arkkitehti kuin Masjid Jamekin.

Ajamme bussilla Kuala Lumpurin suosituimpaan puistoon, Lake Gardensiin. Tänne lyhyen ajomatkan päähän keskustasta brittiläinen eliitti rakennutti elegantteja asuntoja ja perusti kauniin puutarhan niiden ympärille. Puistossa on nimensä mukaisesti järviä, pieniä puroja ja suihkulähteitä. Teemme kierroksen puistossa ja tutustumme myös suureen orkideapuutarhaan, jossa on tuhansia kukkivia orkideoja.

Matkalla takaisin kaupunkiin näemme Kansallismoskeijan (Masjid Negara), jossa on 73 m korkea minareetti ja turkoosinsininen kupoli ja jonka rukoussalissa on tilaa 15 000 ihmiselle. Ohitamme myös entisen päärautatieaseman, joka on varsin erikoinen. Se on rakennettu intialais-islamilaiseen tyyliin, mutta brittiläisten rakennusmääräysten mukaisesti.

Loppupäivä on vapaata aikaa.

Vietettyämme aamupäivän Kuala Lumpurin vilskeessä lennämme Etelä-Kiinan meren yli sademetsien, orankien ja iban-kansan Borneolle. Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari Grönlannin ja Uuden-Guinean jälkeen ja sen ekosysteemi on yksi ainutlaatuisimmista. Pääosa saaresta on sademetsää, jossa elää monia harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, kuten orankeja ja nenäapinoita. Borneon saari on jaettu Indonesian ja Malesian kesken. Indonesialle kuuluvaa osaa kutsutaan nimellä Kalimantan ja malesialaista osaa Itä-Malesiaksi, joka koostuu Sabahin ja Sarawakin osavaltioista. Matkustamme Sarawakiin, jota hallitsi vuoteen 1966 Brooken perhe ja josta tuli virallinen osa brittiläistä imperiumia vasta toisen maailmansodan jälkeen. Indonesiaa vastaan käydyn lyhyen sodan (1963 – 1966) jälkeen Borneo päätettiin jakaa.

Laskeudumme Kuchingiin, Sarawakin pääkaupunkiin, parin tunnin lentomatkan jälkeen. Menemme ensin hotelliimme ja voimme käyttää iltapäivän kaupunkiin tutustumiseen. Toisin kuin useimmissa alueen kaupungeissa, valtaosa Kuchingin historiallisista rakennuksista säästyi toisessa maailmansodassa. Monet rakennuksista on vastikään entisöity. 

Aamiaisen jälkeen ajamme Semenggohin kuntoutuskeskukseen. Täällä elää orankeja, jotka pelastettu vankeudesta tai jotka ovat jääneet orvoiksi. Semenggohissa ne oppivat jälleen selviämään viidakossa. Orangit elävät viidakossa ja tulevat keskukseen useimmiten vain ruokinta-aikoina. Emme sen vuoksi voi olla varmoja, näemmekö noita harvinaisia oranssiturkkisia apinoita vierailumme aikana. Täällä asuu myös muita apinalajeja sekä malaijikarhuja. Menemme viidakkoon ruokintapaikoille ja toivomme, että orangit ovat nälkäisiä.

Jatkamme yhteen Malesian kiinnostavimmista kansallispuistoista, Bakoon, jossa elää mm. nenäapinoita, varaaneja, villisikoja, sambarhirviä ja monia harvinaisia kasvilajeja. Liikumme puistossa sekä bussilla että veneellä. Noin kahden tunnin kierroksen aikana näemme kookospalmuplantaaseja, mangrovemetsää ja nipa-palmumetsiä, jotka ovat eräänlainen sekoitus palmuja ja mangrovea.

Bakon kansallispuisto on Sarawakin vanhin ja sijaitsee Etelä-Kiinan mereen kurottuvalla niemellä. Puisto on omalaatuinen sekoitus tiuhaa, vihreää viidakkoa, jyrkkiä rantakallioita ja eroosion kaivertamia, uskomattoman muotoisia kalliosaaria. Bako on Sarawatin paras paikka nenäapinoiden katseluun. Puistossa elää lisäksi valtavasti makakeja.

Saavuttuamme Bakon kansallispuistoon kirjoittaudumme sisään puiston ainoaan majoituspaikkaan, jonka varustetaso on yksinkertainen. Upea luonto ja unohtumattomat elämykset ovat päivän kohokohdat. Lähdemme tutustumaan puistoon ja siihen, mistä Borneo tunnetaan: reheviin sademetsiin, jotka ovat täynnä kiehtovia kasveja. Bakossa elävät lähes kaikki Borneon saarelta löytyvät kasvilajit.

Meillä on koko päivä aikaa tehdä erilaisia retkiä kansallispuiston sademetsissä ja kallioilla. Näemme kasveja, jollaisia emme voi kuvitella olevankaan. Bakossa kasvaa mm. useita erilaisia lihaa syöviä kannukasveja. Ne saavat osan ravinnostaan hyönteisistä ja pienistä selkärankaisista, jotka putoavat pyyntikannuun. Näemme todennäköisesti varaaneja ja rohkeita jaavanmakakeja, jotka eivät jätä tilaisuutta käyttämättä, jos huomaavat sinun kantavan kassissasi herkkuja. Toivomme näkevämme ujompia töyhtölangureja, joiden turkki on aikuisena hopeanharmaa, mutta poikasena oranssi.

Eläin, jonka kaikkein mieluiten näkisimme, on tietysti nenäapina. Bakossa elää noin 150 nenäapinaa, joita elää ainoastaan Borneossa. Jos kuljemme ääneti ja pidämme korvamme auki, kuulemme ehkä apinoiden erikoisen, murahtelevan äänen, jota ne pitävät liikkuessaan puiden latvoissa. Jos olemme erittäin onnekkaita – ja kärsivällisiä – näemme ehkä kokonaisen lauman näitä roikkuvanenäisiä harmaita ja punaruskeita apinoita, joilla on iso maha.

Heitämme hyvästit Bakon kansallispuistolle ja ajamme läpi maalauksellisten maisemien, pienten maalaiskylien ja pippuriviljelmien Lemanakjoelle lähelle Kalimantanin rajaa. Vaihdamme bussin moottoriveneeseen, joka vie meidät “pitkälle talolle”, jossa yövymme.

Longhouse on nimensä mukaisesti pitkä talo, joka on rakennettu joen äärelle paalujen päälle. Sadan metrin mittainen talo ei ole mitenkään harvinainen, ja asuinmuoto on ollut käytössä iban-heimon keskuudessa jo satojen vuosien ajan. ”Pitkä talo” on yhtä lailla elämäntapa kuin rakennus. Yhteen ainoaan taloon mahtuu kokonainen yhteisö eikä ole lainkaan tavatonta, että 200 ihmistä asuu saman katon alla. Talossa on joen puolella suuri yhteinen tila ja viidakon puolella pienempiä huoneita yksittäisille perheille. Iban-heimo tunnettiin joskus pääkallonmetsästäjinä. Makaaberi käytäntö oli osa heidän uskonnollisia ja sosiaalisia rituaalejaan. Jos iban katkaisi vihollisen pään, hänen yhteisönsä rikastui, esim. hedelmällisyys parani. Pääkallojen metsästys kiellettiin 1900-luvun alkupuolella.

Ibanien perinne tarjota ohikulkeville matkailijoille suojaa on puolestaan säilynyt hengissä. Yöpyminen ”pitkässä talossa” on ainutlaatuinen mahdollisuus kokea tämän vieraanvaraisen kansan arkielämää hyvin läheltä. Majoitumme yhteistiloissa ja vuoteet on sijattu lattialle. Ruokailemme yhdessä talon asukkaiden kanssa, ja loppuillan vietämme nauttien heimon perinteisistä tansseista ja maistamme heidän riisiviinaansa, tuakia. Nukkumaan menemme todennäköisesti myöhään messinkisten gongien säestyksellä.

Tänään jatkamme ibanien alueeseen tutustumista. Kohteemme on Batang Ai, tekojärvi, jonka pato sijaitsee lähistöllä. Hyvästelemme isäntämme nautittuamme perinteisen lounaan, joka valmistetaan bambukepin sisällä avotulella. Ajamme veneellä alas Lemanakjokea samaan paikkaan, josta nousimme veneeseen edellispäivänä. Ajamme bussilla Batang Ai -järvelle, jonka rannalla nousemme veneeseen. Päämääränämme on Batang Ai Longhouse Resort, jossa vietämme seuraavat kaksi yötä.

Yövyttyämme perinteisessä ”pitkässä talossa” pääsemme nyt kokeilemaan sen luksusversiota. Lomakohde, jossa yövymme, on saanut inspiraationsa iban-kansan taloista, mutta täällä mukavuustaso on ihan toista luokkaa. Käytössä on uima-allas ja kaikki mukavuudet, joita ylelliseltä majapaikalta voi odottaa.

Majoittauduttuamme on aikaa rentoutua tai lähteä luontoretkelle. Teemme retken mm. lähistön sademetsään, jossa pääsemme ylös puunlatvojen tasolle ihailemaan sademetsän elämää lähietäisyydeltä. 

Aamiaisen jälkeen suuntaamme kohti lentokenttää, josta lennämme Singaporeen. Saavuttuamme perille teemme heti kaupunkikierroksen tässä monikulttuurisessa kaupunkivaltiossa, jota pidetään yhtenä siisteimmistä kaupungeista koko maailmassa. Puhtaus liittyy ehkä yhteen Singaporen toisen liikanimen kanssa: Fine City, Sakkokaupunki. Kiellettyä on esimerkiksi purukumin ostaminen, roskien heittäminen kadulle, wc-istuimen huuhtelematta jättäminen tai kadun ylittäminen väärässä paikassa.

Aloitamme kaupunkikierroksemme vierailulla historiallisella Raffles’ Landing Sitella, joka on paikka, jossa Singaporen perustaja, Sir Stamford Raffles, nousi maihin vuonna 1819. Pilvenpiirtäjien ympäröimällä aukiolla seisoo Rafflesin patsas.

Seuraava pysähdyspaikkamme on suosittu Merlion Park, joka sijaitsee lähellä liike-elämän keskusta. Puisto, joka on pikemminkin rantapromenadi, tunnetaan parhaiten sen 70 tonnia painavasta Merlionin patsaasta, jolla on kalan vartalo ja leijonan pää. Paikalta näkyvät hienosti esimerkiksi Singapore Flyer -maailmanpyörä ja upea Marina Bay Sands Hotel, joka koostuu kolmesta pilvenpiirtäjästä ja laivanmuotoisesta ”kannesta”, joka lepää pilvenpiirtäjien päällä.

Ihailtuamme huippumoderneja näkymiä teemme kävelyretken värikkäässä Little Indiassa. Kuten nimestäkin jo arvaa, Little India on Singaporen suurin intialainen alue. Osa alueen viehätysvoimasta perustuu moniin ”vanhanaikaisiin” palveluihin, joita kaduilla on yhä tarjolla: ennustajia papukaijoineen, kukkakauppiaita jasmiinikransseineen, paahdettujen pähkinöiden kaupustelijoita ja sanomalehtien myyjiä.

Jokaisessa itseään kunnioittavassa metropolissa on kiinalainen kaupunginosa, niin sanottu Chinatown, eikä Singapore ole poikkeus. Chinatownista löytyy mm. Singaporen vanhin hindutemppeli, Sri Mariamman Temple, vuodelta 1827 sekä buddhalais-taolainen temppeli, Thian Hock Keng Temple. Pieniä, jännittäviä kauppoja riittää ihmeteltäviksi. Kaupunkikierroksen päätteeksi menemme hotelliimme.