Viva Mexico!

Lähdemme Helsingistä kohti Mexico Cityä, jonne saavuttuamme hotellille ja majoitumme.

Yöpyminen Mexico Cityssä.

Tänään teemme kaupunkikierroksen. Aloitamme Mexico Cityn historialliselta keskusaukiolta, Zócalonilta. Näemme mm. Cortesin Kansallispalatsin, jonka portaikon seinien kuuluisat freskot on maalannut Diego Rivera. Ne kuvaavat Meksikon historiaa vuosina 1521–1930. (Huomaathan, että jos Kansallispalatsissa on virallista ohjelmaa, emme pääse sisään.) Seuraava kohteemme on maailmankuulu antropologinen museo, joka tekee vaikutuksen jopa paatuneimpaankin museoiden vihaajaan. Ainutlaatuinen kokoelma ja sisustus tekevät museokäynnistä mieliin painuvan. Saamme mukavan johdatuksen tulevalle kiertomatkalle ja yleiskatsauksen maan moniin kulttuureihin, niiden erityispiirteisiin ja keskinäiseen vaikutukseen.

Iltapäivällä suuntaamme Xochimilcolle, asteekkien muinaisille kanaville. Nousemme värikkäisiin veneisiin ja tutustumme kanaviin vesiltä käsin. Kanavat tunnetaan ”kelluvina puutarhoina”. Kuvaukselliset ja värikkäät gondolit tai Xochimilco trajineras, jotka kulkevat ylös ja alas vesireittejä, ovat tehneet paikasta suositun retkikohteen sekä paikallisten että matkailijoiden keskuudessa.

Aamulla ajamme lentokentälle. Lennämme kohti etelää ja Villahermosaa. Sieltä jatkamme matkaa bussilla Palenqueen, joka tunnetaan upeista mayatemppeleistä. Palenque on luultavasti tutkituin Keski-Amerikan isoista mayakaupungeista. Espanjalaiset alkoivat tosissaan kiinnostua alueesta 1700-luvun lopulla, jolloin seudulle järjestettiin erilaisia tutkimusmatkoja.

Tanskalainen Frans Blom kartoitti vuonna 1923 ison osan raunioista, joita nykyään katsellaan Palenquessa. Hän lähetti sen jälkeen raportin Meksikon hallitukselle ja suositteli entisöintitöihin ryhtymistä. Meksikon kansallinen arkeologian ja historian instituutti johdossaan Alberto Ruz Lhuillier teki kaivauksia alueella 1949–1952. Viimeisten 15–20 vuoden aikana on tehty koko joukko kaivauksia, mutta arkeologit arvioivat, että tähän mennessä esiin on saatu vasta vain 5 % muinaisesta mayakaupungista.

Yöpyminen Palenquessa.

Lähdemme heti aamulla tutustumaan Palenquen ainutlaatuisiin mayakaupungin raunioihin, jotka sijaitsevat viidakon keskellä intiaanien dominoimassa Chiapasin osavaltiossa. Palenqueta pidetään myöhäisklassisen mayakulttuurin huipentumana. Tärkein rakennus on Templo de las inscripciones, ylipappi Pacalin hauta, joka löytyi 1952. Pacal eli 603–683 jKr. ja oli yksi Palenquen tärkeimpiä hallitsijoita. Kun hauta löytyi, se mullisti kaikki teoriat siitä, että mayat olisivat rakentaneet vain pyramidia muistuttavia temppeleitä. Palenquesta on sittemmin löytynyt yli 300 hautaa. Hautoja on löytynyt myös muista mayakaupungeista, kuten Tikalista, Copanista ja Calakmulista. Palenquen suurin rakennus on palatsi, johon kuuluu kolme sisäpihaa ja torni, jota käytettiin ilmeisesti observatoriona. Näinä vuosina yhä enemmän haastavia mayoihin liittyviä seikkoja saadaan selvitettyä, ja käsitys heidän kulttuuristaan näyttää muuttuvan sitä mukaa, kun yhä uusia asioita selviää. Mayoja on toisinaan pidetty sotaisana kansana, toisinaan rauhaa rakastavina – tulkinta on muuttunut sitä mukaa, kun tutkimus on edennyt. Tiedetään, että mayat olivat poikkeuksellisen älykkäitä. He tunsivat kirjoitusjärjestelmän, tähtitiedettä ja matematiikkaa. Mayat kehittivät mm. abstraktin luvun nolla.

Yöpyminen Palenquessa.

Jätämme taakse tasangon ja rehevän sademetsän Palenquen ympärillä ja ajamme ylös San Cristóbal de las Casasiin pitkin kiemuraisia vuoristoteitä läpi usean ilmastovyöhykkeen. Viihtyisä kaupunki on Chiapasin osavaltion intiaanikulttuurin keskus. Kaupunki on nimetty piispa Bartolomé de las Casasin mukaan. De las Casas oli intiaaniväestön tukija ja sai Espanjan hallinnon myöntämään intiaaneille tietyt oikeudet. Täällä San Cristóbalissa, kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kokoontuvat paikalliset tzotzil-, chamula- ja zinacantek-intiaanit tekemään kauppaa. Huolimatta pitkästä espanjalaisvaikutuksesta ja kirkon voimakkaasta painostuksesta heimot ovat onnistuneet säilyttämään ja kehittämään omia perinteitään, joista he ovat hyvin ylpeitä. Teemme lyhyen kävelykierroksen saavuttuamme San Cristóbaliin iltapäivän lopulla.

Yöpyminen San Cristóbal de las Casasissa.

Aamupäivällä käymme tutustumassa paikallisiin heimokansoihin, chamuloihin ja zinacantekeihin kaupungin pohjoispuolella. Chamula-intiaanit pukeutuvat perinteisesti paksuihin valkoisiin villaröijyihin, jotka on vyötetty, sekä puolipituisiin housuihin. Zinacantek-intiaanien asut ovat yleensä sinisiä, violetteja ja vihreitä ja päässä heillä on litteä palmuhattu, jota koristavat liehuvat nauhat. He eivät halua tulla valokuvatuiksi, ja meidän tulee kunnioittaa heidän toivettaan. Myös San Juan de Chamulan kirkossa kuvaaminen on kielletty. Kirkossa ei ole istumapaikkoja, vaan lattioita peittävät oljet ja havut. Katolinen uskonto sekoittuu muinaisiin mayarituaaleihin kiehtovalla tavalla.

San Juan de Chamulasta ajamme rehevään Zinacantánin laaksoon, jossa reittimme kulkee ohi mauste-, kukka-, kurpitsa- ja sitrushedelmäviljelysten. Laaksossa asuu chiapas-intiaaneja, jotka tunnetaan käsitöistään. Katseltuamme hieman ympärillemme palaamme San Christóbaliin, jossa iltapäivä on omaa aikaa.

Yöpyminen San Cristóbal de las Casasissa.

Aamiaisen jälkeen nousemme bussiin ja saavumme tunnin päästä kauniiseen Sumideron kanjoniin. Kanjonia pidetään yhtenä Väli-Amerikan kiehtovimmista luonnonilmiöistä. Kanjoni on syntynyt 35 miljoonan vuoden aikana, jolloin maan pinta on halkeillut ja Grijalvajoki aiheuttanut eroosiota. Nousemme veneisiin ja teemme kierroksen Grijalvajoella, joka virtaa yhä kanjonin läpi. Pystysuorat, kilometrin korkeuteen nousevat kanjoninseinämät ovat mahtava näky. Alueella elää paljon erilaisia lintulajeja ja eläimiä, joita mahdollisesti näemme veneretken aikana. Sumideron kanjonista jatkamme matkaa kohti Tehuantepeciä, jossa yövymme hotellissa.

Yöpyminen Tehuantepecissä.

Tänään ajamme Tyynenmeren rannikolle (n. 250 km). Reittimme on maalauksellinen ja kulkee läpi Oaxacan osavaltion, joka tarjoaa sekoituksen rannikko- ja vuoristomaisemia. Lähestyessämme Sierra Madre del Sur ‑vuoristoa tie alkaa kiemurrella vuorten keskellä ja näkymät ovat kauniit.

Pysähdymme lyhyesti Playa Cangrejossa. Tämä ranta sijaitsee kilometrin pituisessa lahdessa. Pieni ravintola veden äärellä tarjoilee tuoreita merenherkkuja.

Pysähdymme myös Parque Eco-Arqueológico Copalitassa. Kyse on arkeologisesta puistosta lähellä Copalitajokea. Puistossa on polkuja, museo ja yli 2 000 vuotta vanhoja raunioita. Alueella elää noin 60 eläinlajia ja monia lintulajeja. Puisto sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Huatulcon lahdesta. Täältä rehevän luonnon keskeltä löytyy pyramidien, temppeleiden, keilaradan ja ennen espanjalaisten tuloa rakennetun majakan rauniot. Puistossa on myös jättikokoinen kivi, jota arvellaan käytetyn uhraamiseen. ”Sacrifice cliffiltä” näkee Copalitajoen, joka laskee Tyyneen valtamereen.

Lopuksi saavumme Puerto Escondidoon, joka on suosittu rantakohde. Se tunnetaan upeista rannoista ja eläväisestä tunnelmasta.

Yöpyminen Puerto Escondidossa.

Päivä on varattu rentoutumiselle. Jokaisella rannalla on oma tunnelmansa. Rannat sopivat uimiseen, auringonottamiseen ja rentoutumiseen.

Aikaisemmin täällä oli vain pieni satama, josta kuljetettiin kahvia isompiin satamiin. Nykyään paikassa vallitsee lomatunnelma: on koko joukko hyviä hotelleja, tunnelmallisia kävelykatuja ja hyviä ravintoloita.

Täällä meren äärellä ruokapaikat ovat erikoistuneet kala- ja äyriäisruokiin (tuoretta kalaa, ostereita ja hummereita). Puerto Escondidossa on myös hyviä italialaisia ravintoloita sekä ihan yleisesti hyvää ruokaa. Hyvää ruokahalua!

Yöpyminen Puerto Escondidossa.

Meillä on edessä mielenkiintoinen päivä. Aamupäivällä jatkamme matkaa Oaxacan osavaltiossa. Uuden tien ansiosta säästämme monta tuntia aikaa ja pääsemme perille Oaxacaan muutamassa tunnissa.

Ennen kuin saavumme perille kaupunkiin näemme, miten tuotetaan mezcalia eli agaavekasvista valmistettavaa viinaa. Käymme lisäksi yhdessä alueen käsityöläiskylistä, joissa valmistetaan mattoja perinteiseen tapaan.

Oaxacan lähistöltä löytyy mielenkiintoisia intiaanikulttuurien jäänteitä. Kaunis kaupunki on säilyttänyt Espanjan siirtomaa-aikaisen tunnelmansa. Kapeilla kaduilla on monia kiinnostavia kauppoja. Kaupungin pääaukion ympärillä on useita viehättäviä kahviloita ja ravintoloita, joista houkuttelevin vaihtoehto kannattaa valita illallispaikaksi.

Yöpyminen Oaxacassa.

Päivän retkellä suuntaamme sapoteekkien pyhälle Monte Albánin temppelivuorelle. Tämä ihmisen luoma kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva tasanko oli noin 2 000 vuotta sitten sapoteekkien pääkaupunki ja kulttuurin keskus. Hyvin säilyneen pääkaupungin kukoistuskausi oli noin 100 eKr.–800 jKr. Temppelivuorelta on löydetty mayakirjoituksia muistuttavia hieroglyfejä ja erikoisia vääntyneitä ihmishahmoja kuvaavia reliefejä.

Iltapäivällä voit tutkia Oaxacan kulttuurintäytteistä kaupunkia omatoimisesti tai rentoutua hotellissa.

Yöpyminen Oaxacassa.

Aamulla lähdemme kohti pohjoista. Määränpäämme on viihtyisä Puebla, joka on samannimisen osavaltion suurin kaupunki. Pueblan vanha osa kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin kiitos hyvin säilyneen renessanssityylisen rakennuskaavan, josta tuli malli monille muille Meksikon siirtomaakaupungeille. Tuolta ajalta on säilynyt monia uskonnollisia rakennuksia.

Kävelemme pitkin vanhoja katuja ja näemme mm. tuomiokirkon, pääaukion ja kauniin Plaza de la Constituciónin. Matkan varrella voimme ihailla monia hienoja barokkirakennuksia ja kaakelein koristeltuja julkisivuja. Puebla tunnetaan keramiikan valmistuksesta. Sen kukoistuskausi osui 1600–1700-luvuille. Tyyliä kutsutaan nimellä Talavera tänne 1500-luvulla Espanjan Talavera la Reinasta saapuneiden savenvalajien mukaan. Paikalliset lisäsivät keramiikkaan intiaanien kuvioita ja symboleita ja näin syntyi uusi tyyli. Talavera-keramiikasta on jälleen tullut suosittua ja siitä on nykyään monia versioita. Puebla tunnetaan lisäksi mole-kastikkeesta, johon tulee mm. chiliä, suklaata ja pähkinöitä.

Yöpyminen Pueblassa.

Tänään ajamme Teotihuacánin temppelikaupunkiin Mexico Cityn lähistölle. Se on yksi Latinalaisen Amerikan suurimmista rauniokomplekseista. Kaupunki on perustettu noin 200 eKr., mutta sitä rakennettiin pitkään. Kukoistuskausi oli 450–650 jKr., jolloin kaupunki oli luultavasti suurin maailmassa. Tuolloin rakennettiin 65 m korkea Aurinkopyramidi, kuten myös Kuupyramidi, joka sijaitsee kaksi kilometriä pitkän Avenida de los Muertosin (Kuolleiden puistokatu) päässä. Kadun nimesivät 800 vuotta myöhemmin asteekit.

Seuraavaksi ajamme lentokentälle – on kotimatkan aika!