Albatros Travelin periaatteet yhteiskunta­vastuun puolesta

Lue lisää Albatros Travelin painopistealueista pyrkimyksissään toimia vastuullisesti ja kestävän matkailun puolesta.

Vastuullisuus

Albatros Travel haluaa tuoda CSR:n matkailualalle. CSR on lyhenne sanoista Corporate Social Responsibility, yhteiskuntavastuu. Käytännössä CSR voi käsittää monenlaisia asioita. Konkreettinen CSR-työ sisältää käsitteen määrittelemisen, standardien asettamisen sekä erilaajuisia projekteja. Haluamme keskittyä niihin osa-alueisiin, joita voimme muuttaa paremmaksi pitäen mielessä sen, ettemme pysty vaikuttamaan kaikkeen. Matkanjärjestäjänä olemme vastuussa tuotteistamme emmekä voi siirtää vastuuta alihankkijoillemme, asiakkaillemme tai viranomaisille. Meillä on velvollisuus tutkia, mitä vaikutuksia toiminnallamme on sekä kantaa vastuumme yhteistyökumppaneitamme kohtaan. Yhteistyökumppanimme puolestaan pyrkivät omalta osaltaan kunnioittamaan ympäristöä, pitämään huolta työoloista ja välttämään luonnonvarojen tuhlaamista. Tehtävämme on varmistaa nämä seikat.

1. Pyrimme siihen, että matkamme ovat vastuullisia. Se tarkoittaa, että pyrimme minimoimaan energiankulutuksen ja suojelemaan luontoa ja ekosysteemejä sekä tukemaan kulttuurien vaihtoa.

2. Meillä on läheinen suhde matkakohteisiimme kehitysmaissa, joissa haluamme tukea paikallisväestöä ja antaa erityisapua kun sitä tarvitaan.

3. Olemme yhteiskuntavastuullisia ja kestävän matkailun puolesta puhujia, kuten olemme olleet jo 25 vuotta. Toiminta tapahtuu erityisesti Karen Blixen Campin kaltaisten projektien kautta.

4. Pyrimme kertomaan työntekijöillemme, matkaoppaillemme sekä asiakkaillemme, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa – pakottamatta ja painostamatta. Emme työnnä vastuuta asiakkaillemme tai yhteistyökumppaneillemme. He saavat kantaa oman vastuunsa.

5. Pyrimme olemaan positiivisen kriittisiä alihankkijoita, kansainvälisiä järjestöjä ja ruohonjuuritason toimijoita kohtaan ja valitsemaan tarkasti parhaat yhteistyökumppanit. Suhtaudumme epäilevästi röyhkeyteen ja markkinasuuntautuneisuuteen ja pidämme itse suhteellisen matalaa profiilia.

Kestävää kasvua

Vaikka menestyvä ja luotettava yritys kasvaa, ei kasvu ole edellytys, vaan seurausta järkevästä ja dynaamisesta toiminnasta. Kasvu kasvun vuoksi ei ole oikeutettua, jos se tapahtuu ihmisten elinolosuhteiden tai luonnonarvojen kustannuksella. Siitä lähtien, kun Gro Harlem Brundtland 1987 teki kuuluisassa raportissa Our Common Future kuolemattomaksi käsitteen “kestävä kehitys”, on siitä tullut yhä enenevässä määrin standardi ihmisen toiminnalle ja suhteille. Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää tämänhetkiset tarpeemme asettamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia kyseenalaisiksi. 

Voi olla vaikea tietää, milloin kasvu on kestävää, mutta käsitteet eivät silti ole vastakohtia. Kasvu riippuu ruoantuotannon kehityksestä ja teknologisista keksinnöistä, jotka puolestaan tasoittavat väestömäärän nopeaa kasvua. Vielä vaikeampaa on tietää, ovatko matkat kestäviä – ja voivatko ne ylipäätään olla? Olisiko sittenkin parempi pysyä kotona?

Vastaus ei ole yksiselitteinen, sillä kestävän kehityksen käsite on laajentunut Brundtlandin raportissa kuvatusta kulttuurisiin ja poliittisiin arvoihin. Kestävässä kehityksessä on tänä päivänä kyse ennen kaikkea eettisyydestä. Hyödynnä luontoa harkiten ja kohtele ihmisiä kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua. Haluamme suojella luontoa, mutta se ei saa tapahtua demokraattisten oikeuksien kustannuksella.

Matkat ovat kaupankäyntiä, kulttuuriarvojen kehittämistä ja inhimillistä toimintaa, joka voi tuoda meidät lähemmäs toisiamme. Talouden näkökulmasta katsottuna teollisuusmaista siirretään runsaasti varoja kehitysmaihin, ja yhä useammin se tapahtuu ilman, että luonnolle koituu harmia. Matkailijat tuovat mukanaan omat arvonsa ja toimintatapansa: kulttuuri-imperialismia vai kulttuurien vaihtoa, se riippuu näkökulmasta. Sotilasdiktatuureissa viranomaisten mielestä olisi parasta, että länsimaisten demokratioiden edustajat pitäisivät mielipiteensä salassa, mutta paikallisväestö voi olla täysin toista mieltä. Eristyksissä asuva heimokansa ei ehkä halua meitä vieraikseen, eikä meidän tarvitse mennä heitä häiritsemään.

Kyse ei siis niinkään ole matkustamisesta sinänsä, vaan siitä, MITEN matkustamme. Tärkeintä on löytää luonnollinen ja kestävä tapa, joka kattaa koko hyvinvointimme, jotta meressä riittää kalaa, ilmassa happea ja demokratia ja harmonia ovat osa myös lastemme ja lastenlastemme elämää.

Lyhyt historiikki

Yhteiskuntavastuuta kutsuttiin 1980-luvulla ekoturismiksi. Albatros Travel kehitteli konsepteja epämääräisen idean pohjalta, että myös matkailijoiden tulisi auttaa luonnonvarojen käytön vähentämisessä ja luonnosta huolehtimisessa. Tuloksena oli joitakin hyvin konkreettisia – ja tiukasti periaatteiden mukaisia – matkoja, joissa oli vain yksi vika: ne eivät menneet kaupaksi! Jouduimme lähestymään asiaa eri näkökulmasta. Ei ole ollenkaan niin kiinnostavaa tuottaa erikoismatkoja kouralliselle tiedostavia ihmisiä kuin päästä vaikuttamaan suuriin joukkoihin. Julkaisimme artikkeleita ekologiasta ja kestävästä kehityksestä esitteissä ja lehdissä, mistä tanskalaiset matkailutoimittajat palkitsivat meidät myöntämällä meille Euroopan matkapalkinnon vuonna 1995. Huolimatta siitä, ettei matkailualalla tuolloin ollut kovin monta samalla tavalla toimivaa yritystä, aloimme pikku hiljaa järjestää “tavanomaisia” matkoja samojen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tutustumme paikallisiin projekteihin matkan varrella ja tuemme niitä, käytämme päteviä matkaoppaita, joilla on antropologista näkemystä ja ymmärrystä kulttuurista ja ympäristöarvoista. Arvioimme tuotteitamme ympäristön kannalta ja huolehdimme siitä, että paikallisten toimijoiden työolot ovat kunnossa.

Näkemyksemme muuttui 1990-luvulla, ja painopiste siirtyi yksittäisistä matkoista kokonaisuuteen, mutta myös ekologiasta ja luonnosta ihmisiin. Mihin voimme vaikuttaa? Missä saamme eniten aikaiseksi? Edellytykset, olosuhteet ja tahto on luotava ensin itselleen, omassa työyhteisössä. On tärkeä vaatia samaa alihankkijoilta ja luoda yhteistyöverkosto, joka ulottuu myös puhtaan yritystoiminnan ulkopuolelle. Esimerkkinä mainittakoon Myanmarin tulvat. Sotilasjuntta ei sallinut ulkomaisten avustusjärjestöjen toimintaa. Jouduimme perumaan jokiristeilyn, mutta koska jokivene nyt sattui olemaan siellä, täytimme sen riisillä ja paikallisten yhteistyökumppaniemme avulla veimme apua tarvitseville.

Tämä ei tarkoita, että kaikki, mitä teemme, on yhtä vastuullista tai sosiaalisesti merkittävää, vaan että meillä on järjestelmät, strategia ja tahto tehdä niin.

Käytännössä toimimme kahdella rintamalla, mikä tarkoittaa päivittäisiä rutiineja ja erityisprojekteja.